"A kotona Valkov" ei ole soinut viime päivinä täysillä. Kuitenkin erotan vieraasta kielestä äänteitä, joita harakat opettivat Tuuspellon raitapuussa. Muuttoni jälkeen palasi asioiden hoito oikeisiin uomiin palkallisen isännöitsijän tultua as oy:n asioita hoitamaan.
Pitääkö munat hautoa vai vaihtaa, kysyy lukija lehmäturbiaalipesän nähdessään. Vieras munija otti munat itselleen eikä enää voi odottaa minulta sijaishoitajuutta. Toivon lisäksi, että hän johtajana palauttaisi eksyneet alaisensa ruotuun. Nyt ainakin voin sanoa, että kunta ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan eikä voi vedota toistaiseksi maaoikeudessa sotaherrojen viimeiseen sanaan.
- Mehän voimme ottaa koko maan. Ne olivat niitä suurisuisten uhkauksia valkoisen totuuden puolesta. Siitä Kiviniemikin muistutti, tosin joku sen huomasi kuin säteilyn. Muut hyväksyvät, ettei kaikki suomalaiset ole sotineet isänmaansa puolesta.
Loispistiäinen on tehokkaampi turvatessaan loispistiäisten suvun. Politiikassa isyyslomaa viettävä puskistahuutelija käyttää isyyslomansa politiikan tekemiseen. Aina tulet kuulemaan tyttären toteamuksen:
- Kuule, faija, ihan tuota en olisi sinusta uskonut. Tyttärellä on toisenlainen kokemus sodasta. Äiti raskaana kolmen pienen lapsen kanssa kotirintamalla. Isoisä kodinturvajoukkona sängynpohjalla vierihoitajana vauvalle. Isä pitää isyyslomaansa rintamalla Suur-Suomen rajoja siirtäen käskystä.
Yhtymäosakkaan vaihto olisi pitänyt tapahtua aikapäiviä sitten, että minulla olisi ollut helpompi hengittää. Kaikki meni uusiksi sillä kertaa. Sukuseura on ja pysyy. Tiedän juureni, siellä sain siipeeni. Satakieli ei ole sukupuuttoon vielä kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti