tiistai 30. marraskuuta 2010

Vastenmielistä

Aamun ajatus
Hyvä ihminen on se, jonka on helpompi toimia 
toisten hyödyksi kuin heidän haitakseen.
- Platon

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta syleillä maailmoja. On tyydyttävä maailman kauneimmalla viinitiellä muistelemaan kun "aurinko suuteli meitä, André".
Olen nuoltu puhtaaksi korvantauksia myöten. Nämä muistot tulevat mieleen kotihipoista, teinipippaloista. Pojat eivät kehdanneet näyttää haluaan nuoleskella näkyvästi. Musiikki soimaan ja valot sammuksiin. 
Nutipää emo nuolee vasikkansa kuivaksi, kun on noustava jaloilleen heti syntymän jälkeen ja vaihdettava maisemaa. Mikä iljetys eilen teeveessä, kun kaksi kulinaristia sanoi syöneensä istukkaa. Nutipäät sen tekevät häivyttääkseen jäljet, ettei vastasyntynyt joudu petojen saaliiksi.

Vastenmielistä tyttönä, naisena, äitinä, omaishoitajan. Isä Camillo ja Äiti Teresa pitivät maailmansa kasassa.

Näyttötutkintomestari antoi palautteen YEAT:n näyttökansiosta; inhorealistisen kriittinen suhtautumistapa.

Olisiko vastenmielinen reaktio seurausta asioiden paljastumisesta vai inhorealististen tunteiden kokemuksesta? Ainakin minua sykähdytti Otavan syksyisellä Kampuksella kontiaisen nostamat multakasat. Maamyyrä kuullessaan leivosen laulavan toteaa: 
- Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa.
Maamyyrällä on arvonsa 17 € rauhoitettuna eläimenä. Mikä on ihmisen arvo väliinpudottuaan sosiaalisesta kentästä? Kirkkovuodessa ei seurata tuottoja eikä numeroilla ilmoitettuja tähtitieteellisiä tukipaketteja.
Puurot ja vellit menivät sekaisin ja alkoi uusi aika onnenpotkun kohdatessa rauhanruhtinasta. Joulurauhan julistusta Suomen Turusta ei seurannut perinteiset jatkot. 
"Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot ja puistot ja juhla Jeesuksen." Laulut korvattiin nobelistin kiireillä ennen ja jälkeen palkinnon pokkaamista. 
Ei voi vähempää kiinnostaa. Nyt hänen nimensä esiintyminen paljastuksissa saa sanallisen  tunteenilmaisun: 
- Vastenmielistä. 
Se oli minunkin tunnetilani livenä. Olinhan juuri saanut ehdottoman tuomion. Ikä ehdoton 61/64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton niistä töistä, jotka eivät kerrytä työhistoriaa.

On Antin päivä eikä minun ääneni ole vaihtanut kohdetta. Sak:n rahoilla menivät edustajat jatkoille. Velkavaalirahatositteet löytyivät lehtikeräyksestä. Tuhkimon vähäiset tavarat mahtuivat muovipussiin ja sen loppusijoituspaikka on kaatopaikkajätelaatikkossa. Uteliaisuuteni heräsi, kun pussista pilkisti lukossa oleva kassalipas. Puolueiden kannatusluvut heilahtelevat, äänet hiljenevät. Tulikohan puhuttua sivu suun?

maanantai 29. marraskuuta 2010

Löydä oikea tohtori

Enteileekö tämä yökukkuminen tulevaa vai mennyttä. Ainakin on ollut vaikea löytää lääkäriapua silloin, kun  kipu iskee yllättäen. Viimeksi farmaseutti sanoi: 
- Mene lääkäriin!
- Nyt en vain tiedä, kuinka sinne hakeudutaan.
Vastaisen varalle turvaudun konekieliseen käännökseen, jos kipu iskee yöllä.

"Miten valita hyvä lääkäri-ja saamaan kaiken irti vierailustasi?
By Tracey Neithercott
Kukaan mene lääkäriin hauskaa. On aina odottaa. Tutkimushuoneet ovat kylmiä ja paljas. Hatara paperi takit ovat mortifying. Kun lisäät paini vaikutus yhdistelmä, pelkkä toimisto vierailu tuntua koettelemus.
Kaikki tämä ja tyypillinen nimitys kestää vain 10 minuuttia, mikä voi tuntua tarpeeksi aikaa edes aikaa keskustella terveyteen. Fed jopa vielä? No, lääkärit ovat myös: Gramming kymmeniä tapaamisia yhdeksi päivä on turhauttavaa tarpeeksi, mutta kun doc ei ole hoppu välillä tentti huonetta, hän on puhelimessa vakuutusyhtiöiden kanssa varmistaakseen potilaat saavat testit ja lääkkeitä he tarvitsevat." 

Kokemusta on priorisoimisesta, yöpäivystyskokeilusta, itselle diagnoosin hakemisesta, lääkäri käyttää potilaan odotusajan itsehoitoon/"teho-osaston kiireeseen". 
Tämä vierailu www-sivuilla antaa lisävalaistusta sote-terveyspalvelujen saatavuuteen.
Apteekin ovikello
usein yöllä niin turhaan soi,
eihän sielun lääkitykseen
sieltä apua saada voi.
Miksi kirkko on kiinni yöllä?
Ja on apteekki auki vain.
Eikö papitkin vuorotyöllä
voisi hoidella hommiaan. 
Juha Watt Vainio

Palaan päiväjärjestykseen, nukun yöllä ja valvon päivällä. Isoveli valvoo taas ja ahkeroi.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kirkkokansa ja sotaharjoitus

Tiedän aamulla päivän olevan 1. adventti uuden kirkkovuoden alku. Uutiset kertovat Koreoiden välienselvittelystä seuranneesta sotaharjoituksesta, Irlannin tilanteen ja poliitikkojen kiireet estävät meille leviävän tulipalon, jos Irlantia autetaan. Kreikkalainen aasi on noudettu Jerusalemiin ratsastusta varten. Sitä kirkkokansa on kokoontunut kuuntelemaan ja laulamaan Hoosiannaa.

Minun kirkkovuoteni seuraa metsiemme kruunupäiden vuoden kiertoa. On vauhdikasta ja vaarallista sarvipäiden ottaa mittaa toisistaan. Tähän ajankohtaan laumat ovat eriytyneet. Sarvipäillä on sarvienpudotus edessä ja uusien kasvattaminen tilalle. Luonto ei solmi sopimuksia sinne tänne, lajit taistelevat omassa piirissään herruudesta siirtääkseen vahvat perintötekijät seuraavalle sukupolvelle. Emot  huolehtivat vasoista ja urokset kasvattavat kymmenen kiloa painavat uudet sarvet neljässä kuukaudessa. Teevee kuva Ranskan maaseudun keltaiselta rapsipellolta paljasti vain kruunut ruokailevista metsäkauriista.

Ihmisten toimenpiteet kaventavat eläinten elintilaa. Toisaalta monet lajit kuolevat sukupuuttoon, kun ihminen tahtoo sitä ja tätä voidakseen ihmisinä paksusti, jopa poronsarviuutteen avulla. Tästä syystä sijoittajat luottaessaan kuin pukki suuriin sarviinsa voivat huonosti. Kovina miehinä yrittävät niittää sieltä, mihin eivät ole kylväneet. Minulle tätä on uskoteltu sodanjulistuksella. Maanmittaustoimistosta vastattiin oman rannan omistuksesta isälleni sotaherran tutulla äänellä.
- Mehän voimme ottaa koko maan.
Tätä asiaa en vielä ole saanut päätökseen. Kuntaliitosta vastasi joku puhelinääni.
- Lähde pois, jätä perintösi sijoittajien jaettavaksi, kun on niin paljon riitaa.
Eduskunnan oikeusasiamiehen neuvossa ei ollut päätä eikä häntää. Siihen vedoten ulosottomies nousi seisomaan ja naama punaisena ähkyi.
- Kun ylhäältä kysytään, ylhäältä vastataan. 
Taustatukeni tietäen kysyin.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?

Tämän jälkeen on alkanut tapahtua asioita myönteisempään suuntaan. Rahasta ei ole ollut kiinni osallistumiseni "Kertomukset kirjaksi" -verkkokursille. Sen esti ihmismielen itsekkyys. Samoin opintomatka Tartoon oli tarjolla. "Et voi tulla mukaan, kun me juoksemme lujaa paikasta toiseen." 
Silloin en vielä tiennyt, että borreliatulehdus aiheutti kipua polvissa. Olihan se hyppy tuntemattomaan lähteä Otavaan maksulliselle kurssille. Siihen lisäksi tuli myöhäisborrelia lääkäri- ja hoitokierteineen. Oli kallista sairastaa. Nyt odotan viimeiset laskut tuolta kurssilta. Kun tulot ja menot ovat tasapainossa, ei tulevaisuus pelota eikä laskuttajalla ole mitään syytää valitella laskun lähettämistä. 
Ystävät hyvät, lopettakaa anteeksipyytely. Kaikki on järjestynyt enkä enää jossittele tekemisiäni. Olen elänyt elämäni niin kuin se on minulle elettäväksi annettu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Rauha, Neitsyt Marian viimeinen uni ja Puhdistus


Eino Leino: Sata ja yksi laulua
RAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Miitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?


Minä kuulen , kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.


Kaikki' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.


Ihminen on menettänyt hiljaisuuden. Sitä kuuntelemaan läksin hiljaisuuden retriittiin. Olin viettänyt kaksi kuukautta kesällä 1989 vanhempieni luona Tuusniemellä. Äiti oli halvaantunut kevättalvella ja vietti viikkoja vuodeosastolla. Isä kävi joka päivä katsomassa ja koki luopumisen tuskaa. Se näkyi koko olemuksesta. Olin palaamassa työhön Lahteen, isällä todettiin syöpä. Eno kauppasi suurta omakotitaloa, jonka hän oli luvannut minulle kalliista hinnasta. 
Sain puhelinsoiton ja eno ilmoitti, että talon saakin rouvan poika. Piti olla jokaiselle oma huone. Näin puhuivat kaikki sukulaiset ja olivat vahingoniloisia, kun en saanutkaan ostaa taloa. "Olet suureen tottunut mualimalla", siksi tämä oli opetus minulle. Siitä tuli kuitenkin Öllin isän oppivuodet meille jokaiselle. Tuusniemi, velaton kunta, pääsee maailmankartalle näistä oppivuosista.

Kirjoitan tätä tekstiä Utsjoella alkavassa kaamoksessa perjantaina. Rauha ja Neitsyt Marian viimeinen uni ovat musiikkiesityksiä aamusoitossa. Lehtikuva  Ess.fi on aiheeseen liittyvä, puretaanko Lahden konserttitalo. Kaikki toimenpiteet ovat kalliita, tekipä mitä tahaansa. Vielä pitää kysyä hallinto-oikeudelta, mitä mieltä siellä ollaan. 
Näkymä voisi olla minun ikkunasta, ulkoseinä kaakelia. Vastapäätä luettavia tiilenpäitä ja taivaalla musta kuu. Minun kuu valaisee keltaisena ja purjehti tänä aamuna puolikkaana. Ei ollut mustaksi muuttunut.

Se oli telepatiaa, että vuosien takaa tuttu Irma pyysi kanssaan teatteriin. Katsoimme Puhdistuksen ja päästäkseni ajassa taaksepäin suljin silmäni ja kuuntelin. Eetterihumaus auttoi minut eläytymään Viron naisten kohtaloihin. Se on meidänkin naisten kohtaloa, jonka kovat kokemukset ruotsalainen lääkäri Christina Doctare kohtasi Bosnian sodan kokeneiden naisten kasvoilla.
Samasta asiasta kirjoitin raiskauskriisikeskukseen sieltä kouluajoilta vaiettuina kokemuksina viimeaikojen tapahtumiin poliitikon suusta kuultuna.

Ei koskaan enää kunnantalon kellariin. Ei koskaan enää Tuusniemen varastotalon lautakunnan huoneen yksinkertaisen, ymmärtämättömän enemmistön edessä tehtyihin päätöksiin. 
Hautausmaat ovat lisääntyneet eroottisella ja muukalaisten hautausmaalla. Onneksi sedälläni on nimellinen muistolaatta kiinnitettynä isovanhempien hautakiveen. Kuollut sisarkin sai tietyn uurnapaikan  ja nimen vanhempien hautakiveen. Leski pääsi osalliseksi äidin kuolinpesään kuolinpesän haltijana. Sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi ilman saattajia. Näin olisi tapahtunut, jos olisin antanut tapahtua. Suomi-neidosta ei kukaan välitä. Otetaan mitä otettavissa on ja hylätään.
Saanko siitä käsinkirjoitettuja syytekirjeitä kuolemantuttamuksineen ja pesänkavalluksineen jo vastaanottamieni lisäksi?
Mitä lie kiusaamistapahtumat Supon sisällä? Ne eivät vedä vertoja omaishoitajan elämäässä tapahtuneisiin vääryyksiin, henkisiin ja ruumiillisiin kärsimyksiin. Olen lepakko katumus- ja kirkkopäähineessäni, stay up sukissa, korkokengissä kuvattuna The Book'in sivuilla.

tiistai 23. marraskuuta 2010

eaa, jaa...eal

Kuuhulluus on kaikonnut. Nukuin aamuun asti niin sikeästi, että täysikuu oli ohittanut jo radiomaston huipun. Lady Moon valaisi sisälle asti ja sitä piti kurkkia ikkunasta. Utsjoella aurinko nousi 10.59 ja laski 12.57. On hyvä, kun jonkun kulunvalvonta ei häiriinny markkinavoimien heilahteluista.

Otsikon lyhenteet eaa ja jaa ilmoittavat ajanlaskun ennen ja jälkeen ajanlaskun alkua. eal on uusi lyhenne, jonka konekielisesti käännän 'ennen ajanlaskun loppua' -kirjoituksiksi. Ei ole mitään uutta auringon alla. On vain toteamuksia suurista suunnitelmista, jotka kääntyvät velan määrittelyksi kansan kielellä. Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Sen tietää takaaja, joka vastaa velallisen velasta koko omaisuudellaan.

Jos saisin valita seuraavan elämäni olomuodon, haluaisin olla lentävä koira (lepakko). Pyydystäisin ruokani tutkan avulla ja kiinnittyisin koivista lepäämään kylkikyljessä muiden lepakoiden kanssa. Sijoittajat eivät laskisi mitään minun varaan, mistä voisi hyötyä. Saisivat toteuttaa omat pakkomielteensä ilman hyväksyntää teoillensa.

Soitin Kelaan hoitaessani valtakirjalla veljeni asioita. Asiakaspalvelussa on ruuhkaa. Sitä ennen painelen ohjeen mukaan näppäimiä, mitä asiani koskee. Tulee tiedotteet puhelun maksullisuudesta ja monta kertaa miesääni ilmoittaa. On ruuhkaa, teitä palvellaan, kun ehditään. www-sivutkin tulee mainituksi, mutta minulla ei ole veljeni pankkitunnuksia enkä siksi voi mennä www-sivuille. Kun vihdoin vastataan, olen Kelan valtakunnallisessa palvelussa, jossa hoidetaan ulkokuntalaista soittajaa toisen ulkokuntalaisen asiassa.

Tästä pääsen kunnan asioimisessa päällekkäisyyteen omaishoitajalle maksetun omaishoidontuen maksatuksessa. Sama koskee myös suojatyönä tehdyn vammaisen kannustuslisän/päiväpalkan maksamista. Tuki ja palkka maksetaan tekijälle, mutta toisella laskulla peritään tuki takaisin hoidettavalta ja ruokaraha vammaiselta. Tuesta ja tehdystä työstä ei tekijä hyödy penninkillinkiä. Työllistäähän se kunnanviraston suojatyöpaikan palkanlaskijaa ja takaisinperijää.

Yritin vaikuttaa omalta osaltani tähän käytäntöön ja vaadin, että minulle maksetusta omaishoidontuesta on otettava kaikki pidätykset päältä. Lopun saisin käyttää mieleiselläni tavalla. Siinä kunnanjohtaja töni sosiaalijohtajaa kylkeen, kun puhuin järkeä. Muutaman kuukauden se toimi, mutta palattiin vanhaan käytäntöön. Annoin siihen kirjallisen palautteen ja toivotin sosiaalijohtajalle hyviä sijoituksia loppuelämäksi.

Politiikka on koulutustakin tärkeämpi opettaja johtajia valitessa eläkevirkoihin. Otavassa käynyt auringonkukka heijastaa valoa yötäpäivää. Korvaa yöttömän yön auringon maan ollessa kauimpina auringosta, mutta ei harhautuneena suunnasta. Mister SunShine ja Lady Moon ennen ajanlaskun loppua poistivat uhat minun nelikentästä.

Lehtikuva radiomastoista liittyi Lahden vetovoimaisuuteen. Olihan tänne muuttanut muutama "siirtolainen". Toinen kirjoitus valaisee heikkokuntoisten vanhusten lähettämistä sairaalasta muovipussit jalassa taksiin, vaikka palautusosoitteessa ei olisi kukaan vastaanottamassa. Vanhukset maatakiertävälle radalle, että poliitikoilla rauha olisi. Euro/€ pelastuu. Se on pääasia ja sen lupaa kerrankin Erkki, joka tähän asti on edustanut tahoa, josta Erkkikään ei ota selvää.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kirjapaketti vai tuhkauurna

Aina olen tiennyt, kuka olen, mistä tulen ja mitä teen. Viimeksi se tuli toteennäytetyksi 9.11.2010 Otavassa kurssin päättäjäisissä saadulla todistuksella. Yhteensattumien summana oli meillä omaa aikaa illasta pitkälle seuraavaan päivään. Keltaista jäänsärkijää tarvittiin sanan ja teon varsinaisessa merkityksessä. Kalenterista katsoin marraskuun kuvan.
- Äiti, saameko järjestää olohuonetta vähän hienommaksi kunnes vieraat tulevat?
- Tottakai, kullanmurut.
Ja mehän teimme parhaamme mukaan pienryhmäesittelyt kotitöistä ja otimme ryhmäkuvan, jossa kaikki, poissaolevatkin, ovat näkyviä. 

Tänään tuomiosunnuntaina aurinko nousee Utsjoella 10.40 ja laskee 13.12. Taivas on pilvessä, pappi puhuu Jeesuksen lempeydestä ja vihastumisesta vääristä teoista. Kutsu kasvuntielle kuuluu. Sanoinkin Miinalle, että voimauttava valokuva -kurssi on minulle kuin uskoonhurahtamis -kokemus. Maailman ihanin tyttö -kirjan saisin postissa. Senkin olin nähnyt etukäteen näin tapahtuvaksi muistutuksista huolimatta. Ymmärrän tapahtumien kulun ja sain kirjan postissa.

Sainko sen itselleni, olihan se auttanut minut jostakin kuilunpohjalta päivänvaloon. Siitä on todistus, missä viime vuoden olin mukana. Ruskeassa käärepaperipaketissa kanniskelin kirjaa kainalossa enkä osannut pysähtyä. Siinä elin uudelleen päivän ja hetken, kun leski lähetti kuolleen sisareni tuhkauurnan kirjattuna postipakettina yli 9-kymppiselle isälleni. Isä antoi valtakirjan minulle ja seurakuntamestarin kanssa menin sen hakemaan postista. Se oli uskomaton kokemus, Anu postipaketissa. Minulta petti polvet ja lysähdin auton takapenkille postipaketti sylissä. Uurna vietiin ruumishuoneen pöydälle, jossa se purettiin paketista. Otin vielä valokuvan lähetyksen perilletulosta. Anu ei tarvinnut kylmäsäilytystä, olihan hän käynyt läpi tulipätsin ja uurnassa oli vain tuhka.

Omistan "Maailman ihanin tyttö" -kirjan Anulle, kuolleen sisareni muistolle. Meillä jokaisella on omat muistomme Anusta. Mitä minulla oli näkyvää muistoa Anusta, kokosin kaikki valokuvat ja kortit mustakantiseen kansioon. Huomasin käydessäni kansion olleen kovassa käytössä, kaikki välilehdet eivät olleet kestäneet ahkeraa selaamista. Kuvitettu Uusi Testamentti kertoo Anun ja meidän jokaisen tarinan yhdellä kuvalla; naisen jalat stay up sukissa, joista toinen on valahtanut alas, korkokengissä, liitettynä tekstiin syntinen nainen kaivolla. Se on kotiinpaluu isän luo seitsÄmien veljesten jäljiltä. 

Minulla ei ole mitään hätää, olen selvittänyt kaiken, mistä vanhemmat eivät voineet puhua. Mitään en jätä seuraavalle sukupolvelle perinnöksi ja vatvottavaksi. Tuomiosunnuntai on jokaisen tilinpäätöspäivä. Nyt vielä laskeskelen kriittisiä pisteitä matkan varrelta 118 vuoden kokemuksella.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Hiljainen tieto metelöi

Työjohtajaksi edennyt nainen kertoi viimeiset kuulumiset, kuinka hän purki ydinperheensä kodin. Hän sanoi lähettäneensä veljelleen kirjeen etsiä asunto muualta. Omakotitalo menee myyntiin, kun äiti oli kuollut. Veli oli asunut kotonaan viimeiset vuodet äidin omaishoitajana. 
Näinkö meidän maailmalla selvinneiden on katkaistava juuremme ja jättää heitteille kotiseudulle jääneet vanhenevat sukulaiset. On laadittu lakeja holhouksesta ja edunvalvonnasta. Lopputulos on sama kuin eduskunnan urheilukerhon rahastonhoitajan kavalluksesta.

Veljeni Wiljami jäi syntymäkuntaansa vanhimpana kahdeksasta sisaruksesta. Kesät olivat meidän yhteistä aikaa muistoineen siihen asti, kun olimme sinkkuja. Olen selvittänyt elämänvaiheiden kautta, miksi kaikki muuttui, siksi miksi muuttui. Kuinka tulevat kumppanit luulivat tekevänsä vallanvaihdon syrjäyttäessään vanhemmat ja vanhimman veljen. Sukuun oli tullut seitsÄmÄt veljekset. He riehuivat aikansa kuin murrosikäiset eikä heistä koskaan kasvanut vastuullisia ja toiset huomioonottavia aikuisia. Siinä sitä odotettiin vanhempien kuolemaa ja pesänjakoa.

Eduskunta on laatinut lait, mutta jokainen tulkitsee niitä itselleen sopivimmalla tavalla. Kunta toi sijoittajat rannoilleen lupaamalla heille etuuksia alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Onko ruuhka-Suomesta tullut mökkiläinen kunnalle halutumpi kuin siellä yli sata vuotta suuret perheensä elättäneet alkuperäiset Vihtaniemen asukkaat.

Paperien järjestäminen on ollut surullista luettavaa, että surupuku päällä sitä olen tehnyt. Katson luontokuvia mestaritanssijoista. Töpöliputtajat voittavat tullen mennen kankikaikkoset. Maapapukaijat parin houkuttelussa päihittävät kanervat ja lisääntymisestä huolehtivat lentävät koirat (lepakot) vetävät vertoja karpeloille. Ei ole mitään moralisoitavaa edes kirkon hyväksynnässä. Kiihkeimmät koiraat löytävät toisensa samasta kasasta, kun naaras puuttuu. Pariutuminen onkin kahden kauppa. 
Minulle suurin mielihyvää tuottava teko on ollut suvuton lisääntyminen. Tunisialainen nuorimies kaipasi turisteja WTC -tornien sortumisen jälkeen. Hän yllätti esittelemällä meidät: Äitini ja sisareni Amerikasta! Sen kerran olin rohkea nainen äitinä. Ammattini vuoksi minua ollaan viemässä EU -alueelle naiskauppatavarana tuottamaan rahaa edunvalvojille.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Oppineiden kukka

Pimeän puolella -sarja esittää hypnoosin väärinkäyttöä. Oman kokemukseni perusteella koko maailma on pimeän puolella. Sanoudun irti kaikesta ihmisille uskotelluista -ismeistä ja käytän oppineiden kukkaa ja Heli Laaksosen runosta löytämiäni totuuden sanoja.
Mummuks tahtomine 
"mut kieltäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi."

Kaikkea tätä olen odottanut  kauemmin kuin "puoltvuassatta". Viisikymppisenä annoin lupauksen isälleni: "Minä tulen!"
Siitä on kulunut 20 vuotta eikä minun arvomaailmaani ole mitkään lait ja asetukset muuttaneet. 

Zinnia elegans on kukkani ja saatesanat otan tietsikan konekielisestä käännöksestä. Se on ymmärrettävämpää kuin ministerien uho pelastaa omaishoitajat ja maailman pankit. Mitä vakuuksia voi velkaantunut Irlanti antaa saadakseen EU:lta lainaa pelastaakseen pankkinsa, joihin meiltäkin on tehty mittavia sijoituksia?

Kymmenen vuotta olin kokeilussa mukana, kun kunta purki laitospaikat eikä vastaavia avopalveluja ollut tarjota tilalle. Kotihoidontuki oli riittävä kädenojennus kunnalta keskeyttää työni ja hoitaa vanhempani kotona. Laitoksessa olisi silloin vielä ollut tilaa, saivathan hoitajat saman palkan, oliko yksi tai yhdeksän mummoa hoidettavana. Omaishoidontuki oli laillinen keino kierrättää minulle maksettu raha isän kautta palvelumaksuna takaisin sosiaalilautakunnalle.

Perinnönjako halkomistoimituksella on samaa luokkaa. Minulla on maksatettu kaikki ja toimitusten maksun vakuudeksi on ulosotonuhalla määräala merkitty lapsuuden rannasta rahastajille tämän päivän saatesanoilla. "Maksa, perkele, laskusi!" Olen maksanut ja rahat ovat järjestyneet yllättävältä taholta varastamatta ja valehtelematta.

Olen kukkani ansainnut ja oppini hankkinut sietääkseni muutoksen tuoman epävarmuuden.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kivijalka

Onneksi olkoon! 
Mustan Pörssin monisivuinen mainoslehtinen sai toimia alustana dokumenteille, joita näytin ryhmälleni rooleistani. Muutamat aiheet herättivät kysymyksiä. Onko tuo ollut edes laillista?
Nyt sillä ei ole mitään merkitystä, olihan näyttötutkintomestarilla sydän paikallaan hankkiessani yrittäjätaitoja sukupolvenvaihdokseen.
Mitä tarkoittaa kansainvälisen rikostutkinnan menetelmät minun näyttökansiossa? Käytännössä Derrick ratkaisee puolestani kimuranttisimmat tapaukset. Väärä tapa käyttää valtaa hajoittamiseen ja hallitsemiseen on lapsellista.

Otavassa käynyt auringonkukka valaisee parvekkeellani pimeneviä iltoja. Täysikuu pysähtyi radiomaston kohdalle taivaalla. Se oli uskomaton näky sisälle asti heijastuvasta yövalaistuksesta. Lahti energia valaiseen vesiurkuja ja radiomastoja, mutta kuutamo ei vaadi energiaveroa eikä korotettuja maksuja. 
Meneillään on jotakin vanhalle perustalle viriävää koulutusta. Oma osuuteni on riemullista lopettaa näihin vahvoihin juuriin pään ulottuessa kivijalan korkeudelle. Todellisella tieto-taidolla on kasvualustansa, jos valta ja tulkinta ei pakota määrättyyn muottiin. 

Fantastico, rahamaailma paisuu kuin pullataikina. Ensiksi Kreikka on tuen tarpeessa, nyt Irlanti ja Portugali painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Mitä on velkaantuneella maalla antaa velan pantiksi? 
Oma pudotukseni ei päätä huimaa, luudan päältä lattialle. Painajainen opetti minut lentämään. Jo oli aikakin.


perjantai 12. marraskuuta 2010

Onni vai onnettomuus

Joko saan sytyttää 90. kynttilän kakkuun Isälleni? Lupa tuli, kun palokunta oli paikalla. Näin riemullisesti aloimme juhlia 14 vuotta sitten. Kaikki tapahtui yhdessä rysäyksessä. Sen kerran olimme valmiit kokoontumaan yhteen ja valokuvaaja ikuisti tapahtumat jokaiselle muistuttamaan meitä "maailman parhaasta Isästä".

Kyyneleetön suru poltti silmiä ja tihrustaminen yötä myöten voimauttavien valokuvien kimpussa pisteli tikkuina silmissä 9.11.2010, kun palasin kotiin. Sitä ennen en ollut luovuttanut, vaikka kuiske kuului. Jos et lopeta kirjoittamista, siitä tehdään poliisiasia. Tähän on tultu. Jos tekemiset tutkitaan uudelleen ja minun osuuteni pitää pintani on rikollista, niin kaikki on sekaisin yhteiskunnassa. Selvät asiat on sekoitettu, mutta itse olen ottanut lusikkani pois siitä sopasta. Nyt on dokumentoimisen aika. Analyysistä kyselen, onko Ana kadottanut lyysinsä, sen sarkaisen, kuningasjätkä kuosia. 

Voimauttavaa valokuvaa voin käyttää oman elämäni järjestämiseen tyttönä, naisena ja äitinä. Isät ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Sodan jälkeen miehillä oli sotakokemukset päällimmäsenä. 1960 -luvulla ihmettelin miesten halukkuutta pistää kättä polvelle, hipaista povea, onko liivit päällä vai toppauksia piilossa. Miehen identiteetti on ollut hukassa, josta kirkon keskustelu ei löytänyt mitään uutta. Äiti on nainen ja isä on mies. Joka näitä arvoja kyselee, on hän tekoihminen, haalittu osa sieltä ja osa täältä. Pappina hän saattaisi olla Leikki Hevonen ja rahalla arvotettu sijoittaja, jonka jumala on julma raha ja katse julkea.

Köyhyys ja nälkä on kova kokemus. Jos sitä kokemaan on joutunut lapsena, pienenä poikana, yrittäessään pöllin kimpussa lisätä tilipussia kotiin viemisiksi äidille, isän jäädessä kämpille juomaan viikonlopuksi. Tästä seuraa kosto kolmanteen ja neljänteen polveen. Parasta on noudattaa Kapun rotuoppia perimän tervehdyttämiseksi ja lähteä kuninkaallisena satamajätkäseikkailuun. Kalle-kunkkua en voi kuitenkaan syyttää seurauksista enkä ole siitä kiinnostunutkaan. Ne ovat niitä julkisuuden kipeitä samassa paikassa, samaan aikaan. Tähän tilanteeseen yhteiskunta on joutunut, vaikka itse olen ulkopuolella. Huijareille on annettu rahastusoikeus ja he perivät maan lupauksen mukaan.

Kirsi KunnaksenTiitiäisen satupuuta lukiessa ristisilmät viimeiseksi "sammuta siniset tähdet".

NUKU NUKU
Nuku nuku lapsikulta,
isäs menee metsään.
Hakee sieltä pupujussin,
pupun taskusta paperipussin
ja pussiin pannaan surut sulta.

Nuku nuku lapsi kulta,
äitis menee tarhaan.
Hakee sieltä päkälampaan,
lampaan leuasta itkuhampaan
ja siihen pannaan itkut sulta.
Olen monta kertaa käyttänyt yksin itkuhammasta. Isiä on aina opetettu, mies ei itke eikä saa näyttää tunteitaan. Mieheksi vartuttua pitää käyttää kyynärpäätaktiikkaa pysyäkseen pinnalla kunniankukkojen kiekuessa. Katsoin jälleen kerran Derrickin ja "Fundsache Anja".  Näillä foorumeilla ovat naisetkin heikoilla kilpaillessaan PAHAN vallasta miesten rinnalla.



torstai 11. marraskuuta 2010

Odottavalla kannalla

Sitä ei voi aina tietää, kuinka pitkä on odottavan aika. Laskennallisesti 10 vuotta omaishoitoa x 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan työajalla kerryttää 54 miestyövuotta. Nimenomaan MIES-, eihän naisten tekemällä työllä ole mitään mittaa ajassa, määrässä eikä hinnassa. Saan kuitenkin itse arvottaa tekemäni työvuodet. 
Aloitin 5- ja lopetin 6-kymppisenä. Sain pitää äidin 50 vuotta ja isän 60 vuotta. Luovuin sovinnolla, en toivonut heidän vaivaisen vaelluksensa jatkumista. Millään tavalla en jouduttanut heidän lähtöään.
Käydessään Arto esitti kysymyksen, kuinka monta kertaa vielä kävisi isovanhempia katsomassa. Siinä sitä oltiin hämmästyneitä, miksi pieni poika tuommoisia kyseli. Sehän oli tosiasia lapsen suusta kuultuna.

Pidän nuo 54 miestyövuotta ikälisänä elettyihin vuosiin, joita kertyi silloin 114 vuotta. Se oli minun eletyn elämän kokemus 10 vuotta sitten. Tarjan toinen kausi presidenttinä umpeutuu kahden vuoden kuluttua. Löytyykö meille jatkajaa vastaamaan valtion asioista? 
Totesin äskettäin EU-direktiivin määräyksen, että minunkin ikäni lisääntyi neljällä vuodella. Ikä on ehdoton 64 vuotta, sen jälkeen et enää ole olemassa kuin varhennettuna vanhuksena. Sinulle annetaan taskurahaa henkesi pitimiksi. Tallella on ikä eletty, joten 118 -vuotispäivä häämöttää.

Vuosi sitten tutustuessani Otavan toimintatapaan huomaan eläneeni väärään aikaan, ehkä vähän väärässä paikassakin. Liian aikaisin jouduin lähtemään kotoa vieraisiin nurkkiin. Se oli kuitenkin vapaavalinta käydä koulua suljetun yhteiskunnan säännöillä. Paremmin ei ole tänään muuttuneessa maailmassa. Liian aikaisin lapset ja nuoret joutuvat valitsemaan. Jos valinnat eivät kiinnosta, kaveripiiri valitsee puolesta ja ollaan ihan pihalla.

Vuosi selvitti minulle SWOT-analyysin neljä kuvaa, joista vahvuudet - heikkoudet tunnistan itsessäni. Mahdollisuudet ovat olemassa, Juojärven saaret laskemista vailla, mutta uhat ovat hävinneet. Kukaan ei enää ole minua vastaan. Nelikenttä kuitenkin on olemassa. Käytän päätä, kättä ja sydäntä taiteillessani ihmisten kanssa. Tieto, taito ja tunne ovat minun puoleni. Onneksi minulla on kaksi kättä eikä kumpikaan ole hiirikäsi.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän syyssinfonia

Tämän päivän merkityksen voi valita kahdesta vaihtoehdosta, pyhäinpäivänä tai vainajien muistopäivänä. Itse valitsin perinteen mukaan. Osallistun Kuopion tuomiokirkon teeveejumalanpalvelukseen ja pappisvihkimykseen. 
Kirkossa ei ole ahdasta, vaikka kaupat ovat kiinni. Toisinajattelijat täyttävät eroa kirkosta -ilmoitusta netissä. Joukkohysteria kurpitsanaamarissa on närkästynyt sukupuolisuuntautuneisuudesta. Se on populismia, kun ei tiedä identtiteettiään. Ilmassa on ristiretken tuntua.
Minulle loistaa armonaurinko, kirkossa alttaritaulun päällä INRI -tekstillä varustettuna. 

Valoa vaikk'en näekään, sen tiedän loistavan sinettinä ihmiskunnalle. Utsjoella odottelen viimeistä auringonlaskua ja siitä alkavaa kaamosta. Näin puran matkalle lähdön aiheuttamaa jännitystä.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Pohjolan liittovaltio

Sade huuhtoo kuninkaalliset jäljet ja saa naamat peruslukemille. Minua on aina viehättänyt prinsessasadut, sainhan kultakehdon ympäriltä kortin, jossa perhetapahtuma kuvattiin prinssin syntyessä. Oliko hän syntyessään kruunuprinssi ja lakimuutoksella saatiin kruunuprinsessa. Hän on kasvanut tehtäväänsä ja kiitti ruotsalaisia prinssistä.

Pohjoismaiden liittovaltiota kaavaillaan. Kansallisvaltiot menettävät merkityksensä. Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa on tämän ajan nuoret kruunupäät. Mihinkähän toimitusministeriöön jäisi Suomi. Sillä ei ole väliä, onhan valinta poliittista populismia. Islannissa uusi tulivuoren purkaus viimeistelee viimekeväisen tuhkapilven vaikutukset.

Olen poistunut takavasemmalle löytäessäni jotakin uutta vanhalle pohjalle rakennettuna. Valkolakkeja nettilukiosta ei leivota pilvin pimein. Se ei herätä huomiota Otavan kampuksella. Minulla, Vihtaniemen ensimmäisellä ja viimeiselle ylioppilaalla, on toisenlaiset kokemukset. Kateuden tunnistin katseissa Tuusniemen raitilla ja Lahden vapputorilla. Minua pitää rangaista kiusaamisella, uhkailemalla ulosotolla ja maksattamalla olemattomia maksuja. 

Aika on muuttumassa  myöteisempään suuntaan. Siitä osoituksena sain kiinteistöveropäätöksen. Kohde on ollut koko ajan sama, niin verottajakin lähettäessään lakikirjan irtolehtiä päätöksiensä tueksi. Puhelimessa hän antoi neuvoja myydä koko paska, etten enää tarvitsisi valittaa verotuspäätöksistä. Tukin hänen suuren suunsa, etten ollut kyselemässä neuvoja kohteenmyynnistä vaan oikaisemassa olemattoman lomakiinteistön verotusta. Kaikkia Tuusniemen viranhaltijoita kehoitan katsomaan Leninin testamentin ja valitsemaan puolensa vankina tai vahtina. Sen mukaan on helppo hallita kuolemantuomioilla ja nälällä.

Minun opetuselokuvani on ja pysyy Ruotsissa näkemäni "Around World in 80 Days"/ Jules Verne. Tätä päivää vastaa konekielinen käännös juonesta lyhennettynä "veto kuoppia brittiläinen keksijä, kiinalainen varas, ja ranskalainen artisti maailmassa seikkailu, että he voivat kiertää maapalloa 80 päivää." 
Sofi Oksasen Puhdistus selkokielellä ajasta muuttaa koko käsitysmaailmaa, mitä valta ja raha saavat yhdessä aikaan. Ja se huomataan maailmalla.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Little man ja prinsessakakkua

Lauantaina soivat toivotut levyt 75. kertaa. Kaikki merkkipäivät ovat nuorempia kuin minun henkilöhistoriani. Little man oli enemmän kuin pieni mies musiikkina. Soitin sen niin lujaa kuin oli mahdollista. Konekielisissä käännöksissä oli ihmettelemistä. Poimin sieltä parhaat palat, kun kaikki on www -sivuilta löydettävissä.

Kakut on syöty, kruunut heitetty odottamaan tulevia tapahtumia. Kuninkaalliset pääsivät kilpailemaan juhlajuoman valmistamisessa. Me olemme niin pelihenkisiä, että vieraatkin pitää tutustuttaa meidän 'elämään pelissä' vaikka pakkoruotsilla. Varsinkin perheet ovat hätää kärsimässä. On vain  huostaanotettuja, leimattuja ja häviäjiä. Vierailun aikana Prinsessa haluaa tavata nuoria ja lapsia. Ei vielä ole unohtanut omia kasvukipujaan ja toivoo kovasti saavansa prinssin kanssa monarkialle jatkajan. Tanskassa ja Norjassa on jo seuraava sukupolvi kasvamassa. Ruotsi ja Suomi pelaavat varman päälle, ensiksi uran luominen, asunto ja sitten mallilapsi, jos on tullakseen. 
Pelkokin käy ehkäisystä, ettei vain haikara vieraile kutsumatta. Sitä sanotaan vahingoksi ja syrjähypyksi Jonaksen kanssa. Jonas sai mennä, kun ei nähnyt omaa parastaan. Se on kahden kauppa ja liika vatvominen sen asian ympärillä on este. 

Idässä Varlam on vankileirillä. Rangaistusaika on päättynyt jo kaksi vuotta sitten. He ovat unohtuneet näkemään nälkää, kun kaikki ruoka menee rintamille. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Kauan on ollut rahan suunta harvojen luo. Tavallisten ihmisten elämä käy entistä kalliimmaksi. Varlam on toisinajattelija ja siitä häntä rangaistaan. Hän toteaa, että uskovat kestävät kurjuuden tulematta hulluksi. Niin minäkin Sinuhun turvaan, kun vielä häpeältä säästäisit.

Tällaisena aikana käydään kirkollisvaalit. En koskaan ole antautunut keskusteluun eriuskoisen kanssa, kun en tiedä mistä he puhuvat. Se on uusien jäsenten käännyttämistä omaan leiriin. 
Oman seurakuntani kristitty lähetti minua potilasyhdistykseen hakeutuessani kirkon piiriin omaishoitajien vertaistukiryhmän perustamiseksi. Sama oli yhdistyksen kanta, kun en ollut enää omaishoitaja. Vain kaksi vuotta luvattiin minulle aikaa kuulua aktiivisesti toimintaan, sen jälkeen olisin vain maksava yhdistyksen jäsen. Samasta asiasta muistutti seurakunta, maksaa kirkollisveroa. 
Kaupunki kieltäytyi kaikkein perusteellisimmin yhteistyöstä. "Älä puhu enää omaishoitamisesta, kun et ole ollut omaishoitajana täällä etkä ole enää ollenkaan omaishoitaja. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse etsiä, kun ei ole rahaa jakaa kaikille." Minun tehtävä ei ole jakaa rahaa millekään momentille. On vain kysymys omaishoitajan jaksamisesta.

Omaishoitovuodet olivat elämäni mustimmat ja yksinäisimmät. En enää muistanut, milloin olin aloittanut. Nyt en muista, olenko koskaan lopettanutkaan olemasta omaishoitaja. Pakkasin laukkuuni tuolta ajalta kirjoja, jotka pienenivät vuosien myötä. Joulukortti oli elonmerkki elämän jatkumisesta. Siihen minullakin oli voimia vastata ja osoite tallessa. Nyt saan arvokkaan lisän kirjastooni "Maailman ihanin tyttö". 
Varlam lähti yksin hautaa kaivamaan routaiseen maahan. Silläkin oli tarkoituksensa. Näin meillä mennään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuninkaalliset käyvät ja palaavat remontoituun linnaansa. Parakeissa ei ollut ikkunoita eikä tänään liikaa tilaa viihtyä vankilassa.  Itse katsastin kirnun paikan ja annan palautetta sijoittajille kunnanjohtajan kautta. Hänhän se kaiken sallii, vaikka neljäntenä kunnan johtajana minun aikana joutuu jo korjaamaan edeltäjiensä tekemiä virheitä. Onko hänellä siihen resursseja, vai jatkaako hän edeltäjiensä avaamaa latua?