perjantai 11. tammikuuta 2013

Tauti

- Missä on tauti? kysyy hoitaja pistäessään päänsä oven välistä huoneeseen.
- Eikö meissä kaikissa, kun olemme täällä sairaalassa? esittää potilas vastakysymyksen pilkistäen peiton alta odottaessaan päiväohjelman alkamista.

Kutsuttuna 40-vuotistarkastukseen terveyskeskukseen mukana (x) rasti ruutuun menetelmällä vastattu kyselykaavake. Terveydenhoitaja tiedustelee sanallisia vastauksia näöstä, kuulosta, painosta, pituudesta.
- Siksikö sinusta tuli hieroja, kun on huono näkö?
- En ole käynyt näkövammaisten hieromakoulua. Opin hieromaan Isä Juntusen yksityisessä hieromalaitoksessa. Hän koulutti ainoana Suomessa näkeviä hierojia oppisopimuksella. Puolen vuoden ajan 4 kokohierontaa päivässä oppilastyönä oikeilla asiakkailla. Anatomiaa hierojan tarpeisiin. Siinä oppisopimus ammattia varten. Todistus suoritetusta kurssista ja rekisteröinti Lääkintöhallituksen luetteloon laillistettuna hierojana laillistettujen lääkärien ja lääkintävoimistelijoiden kanssa.

Johan Venninen oli sokea hieroja. Sokeus ei estänyt häntä tekemästä enemmän asioita kuin näkevät uskaltavat edes ajatella. 
Tosi tarina: Johan on Venninen
Johan Venninen räjäyttää luolaa ja rakentaa puutarhaa korkealle kalliolle, elää yksin mökissään ja syö ruohoa. Hän on liki 90-vuotias ja täysin sokea. Toimittaja Matti Kaukinen. (U)

Painonvartijoiden ryhmässä olin laihduttanut ylipainon pois.
- Meilläkin on laihdutusryhmiä. Mitä sitä menee maksamaan kalliita viikkomaksuja, hän julisti omassa teltankokoisessa kaavussa.
Silloin pistin suun suppuun, eikä minulla ollut (X) rasteihin mitään lisättävää. Tehköön minun terveystarkastuksen omasta näkövinkkelistään.

Tänään olen Korkeasaaren eksoottinen eläin. Punnitsen oikean määrän sitä ruokaa, mitä minun olisi pitänyt syödä koko ikäni pysyäkseni elossa ja terveenä. Kaupassa käydessä etsin hyllyistä sopivankokoisia pakkauksia. Myynnin lisäämiseksi tarjotaan kaksi pakettia bonuskortilla halpaan hintaa. 

Vieläkin mielessä kaihertaa juusto-ostos joulun jälkeen. Otan hyllystä pakatun 300g/juustosiivuja. Pakkaus on räjähtämispisteessä kaasusta tai pilaantumisesta. Kassarouva käy vaihtamassa pakkauksen ja kotona huomaan ostaneeni juustoa 700g palana. Soitin kauppaan, luvattiin hyvittää. 
- Tuoretuotetta ei hyvitetä. Pidän pintani ja vetoan, ettei tarkoitukseni ollut ostaa juustoa koko vuodeksi. Tarvitaan toinen vastaava, saan rahat takaisin. Mutta menisinkö enää lähikauppaan, jossa ei ole sinkulle sopivankokoisia pakkauksia. 

Aamuhartausseurakunnalle puhuu viime vuodelta nimeltä ja ääneltä tuttu Lahja Pyykönen. 
Omasta kasteesta en muista, mutta tiedän siitä oleellisen kesällä 1941. Isä tuli rintamalta kaatuneiden kummisetien kanssa saman kuorma-auton lavalla. Kirkkoherra Heiskanen kyseli enemmän sodasta kuin kastettavasta. Sain nimen syntymäpäivän ja elokuun 1. päivän mukaan. Tähän aikaan liittyy vanhemman siskon sairastuminen tulirokkoon ja verenmyrkytykseen. Sisar-Aune piti minua hengissä lipittämällä sokerivettä suuhun sillä aikaa, kun vanhemmat veivät sairastunutta epidemiasairaalaan. Viipyi siellä niin kauan että vierasti kotiin tultuaan.

Mikä on tämän päivän tauti nimeltään? Radiopsykiatrini vastaa kysymykseen, mikä meidät tekee hulluksi. Sanojen kaksois-/kolmoismerkitys. Kasvojen ilme ja sanat eivät vastaa toisiaan. Sen olen nähnyt uusintana Riverside Medical Clinic'alla. Hysteerinen nainen syyttää nuorta lääkäriä raiskauksesta tutkimustilanteessa. Lääkäri joutuu vankilaan piinaavan oikeudenkäynnin jälkeen. Minulla on ollut potilaan oikeus kieltäytyä psykiatrisesta hoidosta polvivaivojen hoidossa.
- Jos minulla on polvessa kusta, sitä ei ole päässä. Nyt tiedän vaivojen johtuvan punkinpuremasta. Voi, sitä tyhmyyttä ivana, kun borreliaan ei ole hoitoa. 
Suomalainen on rasisti toista suomalaista kohtaan syntyperästä, sukupuolesta, koulutuksesta, ammatista, omaishoidosta ja eläkeiästä. 
 Kadulla tulee vastaan musta mies. Tunne sisälläni vahvistuu hiekasta, kuivuudesta ja kuumuudesta, vaikka olen menettänyt hajuaistini. Haistan mitä haluan.

WTC-tornien jälkeen turistit olivat niitä amerikkalaisia saudien rakentamilla lomarannoilla. Vuoden kuluttua tapahtumasta heitä jo kaivattiin tuomaan rahaa.
- Äitini ja siskoni Amerikasta, esitteli nuori arabimies ja saatteli kohteliaasti baariin. 
- Amerikasta, kuului kohahdus naisten pöydästä. 
- Suomesta, korjasin väärinkäsityksen. Sitten olinkin Venäjältä. 

Taudit ovat tulleet nimetyksi keksijänsä mukaan. Tehtyäni epätavallisia ratkaisuja kiireisimmät kuuluttivat korkealta ja kovaa.
- Joutui lataamoon.
- Lähti syöpään kuolemaan. 10 vuoden kuluttua palattuani olisin ollut maksava asiakas sopeutettavaksi sopeutumisvalmennuskeskuksessa omaishoitajana. Niin mihinkä?

Tänään olen tilanteessa, joka on kovempi sikajuttu kuin 12 vuotta sitten tai jouluna 1990. Tiesin silloin tehtäväni. Jokainen tulkitsee lakia tavallaan ennen Alzheimerin keksintöä muistinsa menettäneenä Komukkina. Mikään ei suojele taudeilta ketään. Talous on kuralla ja kuva kertoo, mikä on kasvuvaatimuksesta lopputulos. Rajat tulee vastaan ja käy kuin Marjan pikkusammakolle hiivapalan syötyään. 

Käytännöllisiä neuvoja Alzheimerin taudin ehkäisemiseksi (Wikipedia)
  • Hanki koulutusta, käytä aivojasi, ole aktiivinen.
  • Vältä masennusta.
  • Suojele aivojasi vammoilta.
  • Hoida muut sairautesi (verenpainetauti, diabetes) hyvin.
  • Vältä ylipainoa ja kovia rasvoja.
  • Liiku säännöllisesti.
  • Noudata kohtuutta alkoholinkäytössä.
  • Älä tupakoi.
Aamuhartaus 11.1. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 178: 4-5. Virsi alkaa sanoin "Myös isämme uskoivat". Radion kamarikuoro, Viitanen Tarja (joht.),Eerola Pertti (urut).Hartausohjelmat: Aamuhartaus 11.1

torstai 10. tammikuuta 2013

Paha kello, hyvä kello

Älä kuulu paha kello, kuulu hyvä kello

Video on poistettu, ei kuulu hyvä eikä paha kello. 29.1.2014
Taustamusiikkia nauhalta fabriikin tytöille 1971 - 1978

Yleisradion kanavauudistuksesta on 10 vuotta. YLE-verollepanosta ilmoitettiin vuoden 2013 alusta ja veroselvityksestä luen Yleisradioveron perusteina olevasta tulosta.

Mikä on Yle-vero?

Yle-vero korvaa tv-lupamaksun Ylen toiminnan rahoitustapana vuoden 2013 alusta lukien.
Yle-vero määrätään vuosittain henkilöille (henkilön yleisradiovero) ja yhteisöille (yhteisön yleisradiovero) muun tuloverotuksen yhteydessä. Tv-lupamaksu poistuu.

Kenelle Yle-vero määrätään?

Yle-vero on henkilökohtainen vero ja sitä maksavat kaikki 18 vuotta täyttäneet henkilöt. Velvollisuuteen maksaa Yle-veroa ei vaikuta se, omistaako henkilö television tai käyttääkö hän muutoin yleisradion palveluja vai ei.
Yle-veroa maksavat myös yhteisöt, jotka harjoittavat Suomessa liike- tai ammattitoimintaa tai maataloutta.
Yle-veroa eivät maksa henkilöt eivätkä yhteisöt, joiden kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa, koska Ahvenanmaalla on oma televisiomaksu (televisionsavgift). Rajoitetusti verovelvolliset eivät myöskään maksa Yle-veroa.

Mikko asui vuosikymmeniä metsän keskellä ilman sähköä – "joutenolo on mukavinta"

Viime yönä kuulin vielä televisiosta tekstien taustalta haastattelun metsän keskellä asuvasta Mikosta. Vihtaniemellä on eletty 1900 -luvulta lähtien. Siellä ei asuttu yksin, olihan kunnanmökeissä naapureita joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. 
Helli asui viimeksi Pitkässäsaaressa vasta päätä meitä salmen takana. Hirsistä tehty saunamökki oli ainoa pihapiirin pystyssä oleva rakennus. Siihen kunnan luottovanki toi Hellinsä. Vuodet kuluivat, mies kuoli ja Helli asui edelleen saaressa. 
Kettus-Veikko oli käynyt ehdottelemassa Hellin muuttoa kirkonkylään sosiaalitapauksena.
- Saavat tikuilla kantaa, minä en lähde mihinkään.

Vuodet kuluivat Kalastaja oli jo viety ambulanssilla ja sille tielleen jäi. Oli kelirikkoaika ja naapureilla oli huoli Hellistä. Viimeisellä kauppareissulla Jokelassa Hellin reppuun tuli vain tupakkaa. Otto ja isä lähtivät katsomaan Helliä äidin laittamat eväät mukana.
Helli ei jäänyt syömään eväitä saareen, vaan lähti omasta halusta miesten matkaan mantereeseen. Otto poikamiehenä lupasi lämmittää saunan ja antaa yösijan. Siitä alkoi Hellin matka maailmalle. Tuttujen luona viipyi aikansa ja sai asunnon vanhustentalosta. 
Vanhempani olivat muuttaneet kirkonkylään omaan osakkeeseen. Vierailin heidän kanssaan Hellin luona. Helillä oli kaikki hyvin, neuloi vielä kirjolapasia ja muita kauniita käsitöitä. Tultuaan uskoon oli lopettanut tupakanpolton, kun astma vaivasi hengitystä.

Näitä tarinoita on minulle kerrottu käydessäni vanhempieni luona. Tarinat muuttuivat meihin kohdistuneeksi kiusanteoksi, kun tulin vanhempieni omaishoitajaksi jouluna 1990. Vuoteen 2000 presidentin valintaan sitä kesti. Kunta ei ymmärtänyt omaishoitamisesta enempää kuin sika tuulimyllystä. Lainlaatijoilla oli omat lehmät ojassa. Myöhäsyntyisenä puuhataan vanhuspalvelulakia. Perinnönjakoon vaikutti jakajankäsi, mutta selvisin siitä säilyttäen perintöosani yhteisomistuksessa mökittömien veljien kanssa.

Tuosta ajasta minua rangaistaan. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina ovat mittaamassa maita ja rantoja omaan käyttönsä. Kaikki kuulemani signaalit Tuusniemeltä aiheuttavat sisälläni hurrigaanin. Näin unta aamulla: olin Vihtaniemellä, oli hautajaiset. Arkkua ei vietäisi hautausmaalle, vaan se jäisi tyhjään aittaan. Kuitenkin kerättiin klapeja polttoroviota varten, olisihan tuhka siroteltavissa taivaan tuuliin.

Yleisradioveroon verrattava on Metsäyhtymälle määrätty jätemaksu. Yleisradiovero kerätään siitä huolimatta, onko palvelunkäyttäjä vai ei. JäteKukko soveltaa samaa periaatetta. Jätemaksun perii Intrum Justitia ulosotonuhalla, vaikka kukaan ei tuota jätettä. Siinä uusi veronluonteinen maksu kuntien pelastamiseksi, asuupa sitten vaikka huitsinnevadassa ja pitää kiinni perinnöstään.

Hankin yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Kuinka monta Tuusniemeltä maailmalle lähtenyttä lupasi pistäytyä maalla luonani, kun olisin sinne asettunut. Surukseni olen huomannut, että odottajat eivät ole jaksaneet elää, vaan valinneet omaehtoisen päätöksen poistua elämästä "katumatta edes sitä, että olimme saaneet elää" Tuusniemellä.

Omaishoitoon sovellan Lauri Viidan runoa ja Kalervo Palsan kuvaa: Tauti tanssi talvitiellä.

Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. Lauri Viita

Tämä on pohjanoteeraus meistä ei-merkittävistä ihmisistä, joita Suomi-neidon puoluepoliittiset päättäjät kohtaavat zombeina.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Maailma joka säilytti uskoni

Маша и Медведь: МАШИНЫ СКАЗКИ - Гуси-Лебеди

tekijä: mzvuka • 9 475 348 näyttökertaa
Мистерия Звука и Анимаккорд представляют... Все дети любят слушать и смотреть сказки. А наша Маша, оказывается, очень любит их рассказывать! Новый мультипликационный проект «Машины сказки» от...

Suomensukuiset 30 päivässä Jakso 2/10  
Mari. Ville Haapasalo matkailee Venäjällä Marin alueella ja tutustuu vähemmistökieleen ja -kulttuuriin. Ville osallistuu muun muassa ristiäisiin ja vierailee paikallisradion haastateltavana.

Alakuloisen päivän taustaksi seuraan Villeä suomensukuisten marilaisten luona. Villen viisas toteamus:
- Taiteen kautta säilyy kieli ja kulttuuri.
- Pysy kauniina seuraavaan tapaamiseen.

Hesari vaihtoa kokoa pienemmäksi. The Book, Uusi Testamentti, samaa kokoa lisäsi lukijoita. Siellä on paljon puhuttelevat valokuvat. Syntinen nainen kaivolla naisen työasussa; naisen jalat, stay up -sukat ja korkokengät. 

Sanataiteen lääkäreille suunnattu lisäkurssi "taide ja taudit" esitetään Riverside Medical Clinic'alla. Korkean kulttuurin edustaja purjehtii vastaan keisarin uusissa vaatteissa ruokakaupassa käydessä. Siirryn ajoradan reunaan, pysähdyn ja painan pään alas. En kunnioituksesta, vaan häpeästä, millä sanoilla hän tervehti pitkän poissaolon jälkeen kevätkadulla.

Yleisradioverolla tuotettu ohjelma on muuttunut suljetun yhteiskunnan julistukseksi. On kovempaa kuin kovasikasyntymäpäivät. Aikoihin on eletty.

Маша и Медведь - Машины сказки 3 серия Гуси-лебеди ...masha-imedved.ru/.../1118-mashiny-skazki-3-serija-gu...Новая третья серия Машиных сказок называется гуси-лебеди, которую можно смотреть онлайн или скачать бесплатно.

Kielenhuoltoa kuuntelemalla

Kielenoppimisessa on edistytty munkkilatinasta puhuttuun kieleen. Olosuhteiden pakosta olen myöhäsyntyinen globaalissa maailmassa. Poliitikot ovat ryhtyneet tulkeiksi asiassa kuin asiassa, kuinka sisältöjä on ymmärrettävä. On asiantuntijoita, joita haastatellaan professoreina aamu aamun jälkeen. Jo pitäisi maailmankirjat järjestyä ja elämän palata totuttuun uomaansa.

Kielenopetus 50 -luvulla oli kirjallista harjoitusta, saksasta suomeksi - suomesta saksaksi. Sain kirjeen jossa saksalainen pyysi minua kirjeenvaihtokaverikseen lukioaikana. Se pelasti yksityisyyteni ja ehkä minuuteni pelkällä M -kirjaimella. Siitä on tullut oma vaakunani. Kaikki on ymmärrettävä saksaksi. Zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer, Helfershelfer, ja menettämättä lapsenuskoani seurakunta on "Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland". Minua on heitetty kuin hernepussia osoitteen muuttuessa. Seurakunta kieltäytyi yhteistyöstä ja lähetti potilasjärjestöön tekemään yhteistyötä  omaishoitajien kanssa. Minut erotettiin kirkosta ja maistraatti liitti "muuhun  uskonnolliseen yhteisöön".

Olen oppinut verkkokirjoitustaidon pankkiasiointia varten. Naamakirja on viimeinen löytö, jossa tapaan kavereita. Olin jo valmis luopumaan siitäkin, mutta tänään se pelasti pulasta. Samuli julkaisi levyn, kuuntelin ja ihastuin tutuksi tulleeseen ääneen. 
Työn alla on venäjän aakkosten oppiminen laulaakseni karaokena venäjäksi. Face to face kolme kertaa kirjeenvaihdon aikana ei tehnyt minusta saksankielentaitoista ilman simultaanitulkkia. 
Nyt kuuma linja on vaiennut. En ollut pappien nainen, en kolmas pyörä enkä mikään minusta suomeksi uskotelluista nimityksistä. Sain siitä varmuuden, kun hänen tyttärensä soitti isänsä sairastumisesta. Kysyi e-mailin enkä osannut tavata saksaksi oikein, joten luukusta tuli logo. Eihän se niin onnistunut, joten sain kirjeen postissa. Se on parasta aikuisikään ajoittuvasta suhteesta. 

Suomi-neito ei tule ymmärretyksi millään sijoittajien kielellä. Tässä tilanteessa ollaan, kun puuttuu rakkaus puheista. Hallituksella on ketunhäntä kainalossa, puhutaan paljon veronmaksajien piikkiin. Raha on menettänyt merkityksensä. Nyt on kulttuurin vuoro pää pölkyllä tai sitten jatketaan niillä arvoilla, joita aina on puolustettu isänmaana ja äidinkielenä. 
Kyvykkäät johtavat, rohkeat puolustavat. Taloudenhoitajat ovat aina hoitaneet herrojenkin taloutta valkoinen esiliina ja päähine tunnusmerkkinä. 
Kunniapölvästi ehdotti taloudenhoitajalleen lähempää tuuttavuutta. Hän kuitenkin pysyi taloudenhoitajana. Muistinsa menettäneet ottavat yhteyttä tavatakseen.
- Tulenko puku päällä vai verkkareissa? muistaa 60 vuoden takaa asiat väärin.
- Vai tuletko alasti? minulla on suhde. Se pelasti päiväni.

Elämä on maanjäristys, jossa mannerlaatat liikahtavat.
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 9.1



Aamuhartaus ti 25.02.2003
Sylvia Raulo, suunnittelija , Helsinki
Työmatkat ovat kummallisia. Samassa bussissa tai junassa matkustaviin ihmisiin syntyy side, vaikka ihmisiä ei tunne ollenkaan. Joskus olen hämmentyneenä tuijottanut jotain ihmistä kaupungilla ja miettinyt kuka hän on, ennen kuin olen tajunnut, että olemme jo vuosia kulkeneet samoihin aikoihin töihin. Sama koskee kaikkia ihmisiä, joihin törmää säännöllisesti oman elämänsä ympyröissä, mutta joita ei oikeastaan koskaan kohtaa. Lähikaupan myyjät, työpaikalla oman yksikön ulkopuoliset, oman seurakunnan jumalanpalveluksissa kävijät, työn kautta tutut ihmiset.
Joskus askarruttaa, keitä nämä kaikki  ihmiset oikein ovat. Heillä on oma tarinansa, jota en koskaan opi tuntemaan. Eikä varmaan ole tarpeenkaan, ei tietenkään edes voi tutustua kaikkiin.  On kai aika tavallista, että ympäröimme itsemme tietynlaisella kalvolla, jonka sisälle mahtuvat ystävät ja perhe, ja muihin suhtaudumme siististi  ja kohteliaasti, mutta eipä sitten muuta. Kuinka inhimillistä.
Olen useamman vuoden hoitanut avustusprojekteista Venäjällä. Olen tavannut ihmisiä hädän ja sodan keskellä, jutellut vanhojen inkeriläisten kanssa heidän kokemuksistaan vankileireillä, lasten kanssa elämästä kadulla. Samalla olen aina yrittänyt miettiä miten käytettävillä olevilla rahoilla saisi mahdollisimman monen ihmisen elämään helpotusta. Ja havahtunut siihen, että  ihmisistäkin on helposti tullut vain projektien osia, joita miettii määrien, toteutuvien tavoitteiden ja resurssien näkökulmasta.
Viime joulukuussa suomalaisen peruskoulun ekaluokkalaiset tekivät joulukortteja, joita he halusivat lähettää ortodoksikirkon ylläpitämään katulasten toimintakeskukseen Pietariin keräämänsä rahan lisäksi. Tammikuun lopulla kävin keskuksessa, kun kuulin pietarilaislasten vuorostaan tehneen kortteja Suomeen. Kun lapset kuulivat että olin Suomesta, pieni poika kaivoi heti  esiin vihreän joulukortin, jonka hänelle oli lähettänyt suomalainen pikkupoika. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin saanut joulukorttia ja  piti nyt saamaansa vanhoista jäätelötikuista askarreltua  korttia suurena aarteena. Joku toinen lapsi oli ajatellut häntä, tehnyt omilla käsillään hänelle jotain, hänen olemisensa oli tärkeä jollekin. Suomalainen Mikko-poika oli tietämättään tehnyt valtavan suuren teon, koskettanut toisen ihmisen sydämeen. 
Samanlaisia kokemuksia olen kuullut monilta niiltä venäläisiltä, jotka ovat olleet toimittamassa perille humanitaarista apua ihmisten koteihin. Yhä uudestaan he ovat kohdanneet ihmisiä, jotka hämmentyneinä  liikuttuneet kyyneliin, ei ahdistuksesta vaan siitä ilosta, että joku tulee heidän kotiinsa, välittää heistä. Kuten eräs diakoniavapaaehtoinen Inkerin kirkosta kerran sanoi: Ruoka on heille tärkeää, mutta me olemme tärkeämpiä. Tärkeintä ihmiselle on tulla kohdatuksi, nähdyksi.
 
Kouluajoilta muistan uskonnonopettajani aamuhartauden, joka kertoi  rukouksesta. Afrikkalainen nainen oli halunnut rukoilla kotonaan. Hän oli levittänyt puhtaimman vaatteensa maahan ja seisonut siinä alasti. Meitä lapsia asia nauratti, mutta kuva on piirtynyt mieleeni äärimmäisen vahvana. On hetkiä, jolloin olemme täysin paljaana jonkun toisen edessä, kokonaan, sellaisena kuin olemme.
Se on aidon kohtaamisen hetki, josta varmaan kaikki unelmoimme. Kun sanat loppuvat ja olemme vain toisen edessä kaikkine puutteinemme, ilman mitään puolustuskeinoja mutta kuitenkin hyväksyttyinä. 
Rukous on tuollainen hetki. Liian usein nämäkin hetket täyttyvät omilla sanoillamme ja huolillamme, ajatuksilla siitä, miten toivoisimme oman tai muiden elämän järjestyvän. Keskustelin kerran venäläisen ystävän kanssa ikonien merkityksestä  rukouksessa. Tekevätkö ihmiset sytyttäessään tuohuksen ikään kuin maagisesti kauppaa siitä, että heidän rukouksensa toteutuvat. Vai onko tuohus  tuli jonka Jumala sytyttää sydämeemme valaistakseen sen. Asettuessamme ikonin eteen, asetumme samalla Jumalan katseen eteen, sen joka näkee kaiken, muttei syytä, antaa synnintunnon ja katumuksen ja vapauttaa siitä. Jumalan, joka itse rukoilee meissä.  Ja että luterilaisesta perinteestä tulevalle kokemus Raamatun lukemisesta vie tuon saman katseen eteen. Jossa tulemme nähdyksi.
Toivon, että jokaisella meillä olisi tänään aikaa käydä tällaisen katseen alle aitoon kohtaamiseen, jossa koko elämämme näyttäytyy Jumalan edessä.  Ja että sen avulla jaksaisimme  myös useammin nostaa oman katseemme kiireen keskeltä ja asioista paljoudesta  toiseen ihmiseen, nähdä hänet ainutkertaisuudessaan vaikka vain hetken ajan.
Siunattuja kohtaamisia meille kaikille.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kohta on aika herätä

Masha saduttaa 1 095 yötä.

Aamun ajatus

Jos et pysty tekemään sitä hyvää, mitä tahtoisit,
tee sitä hyvää, mitä voit. -Charles Swindon 

Suomi-neidon  työt ovat alennustilassa kuin heimolaisella nähtyään punaisen lipun sirpin ja vasaran
- Liian paljon työkaluja. 

Politiikka – Wikipedia

fi.wikipedia.org/wiki/Politiikka 

Politiikka on menettänyt merkityksensä. Kysyin sosiaalijohtajalta omaishoitajana kunnallispolitiikasta. Hän kiirehti vastaamaan, ettei se ole politiikkaa. Kahdeksan vuotta olin saanut korkeampaa opetusta kunnan ja valtion tehtävistä, kuitenkin ulkokuntalaisena ja punaisen pentuna. Silloinkaa en tuntenut olevani puoluepoliittisesti värittynyt. Olimmehan kaikki samassa tilanteessa jatkamassa elämää sodan köyhdyttämässä maassa viimeisen sotakorvauserän tultua maksetuksi. Syksyllä 1953 aloitin oppikoulun vieraissa nurkissa tarkan valvonnan alla kaukana kotoa. Olin silmätikkuna ja keskikoulun jälkeen minun tieni nousi pystyyn.
- Jos tulet lukioon, meillä et enää asu. Muutin tien toiselle puolelle leskirouvan luokse kolmeksi vaikenemisen vuodeksi.

Seuraavana syksynä korvasin yläkoulunopettajan, joka nukkui tunnilla humalassa. Koulu toimi omassa koulurakennuksessa. Opettajalle asunto järjestyi omakotitalon vinttihuoneesta. Ei ollut mukavuuksia. Leivät säilytin pahvilaatikossa, jonka kyljessä oli teksti. "Raid tappaa talossa ja puutarhassa." Tämä teksti nousee mieleen "Raid" elokuvan  esityksen myötä.

Koulun keittäjä puhui kyläläisten eriarvoisuudesta. Talonemäntä kirjoitti runoja ja niillä oli kehujansa, naisopettaja ensimmäisenä. Veistonopettajan vaimo keittäjänä kirjoitti myös runoja omista lähtökohdista. Ne eivät olleet mitään muihin runoilijoihin verrattuna. Puoluepolitiikka ja uskonto jakoivat kylän kahtia. Kilteimmistä kilteimmät lapset olivat kaikki kavereita keskenään eivätkä kiusanneet toisiaan.
Eläkepäätöksestä puuttuivat nämä ensimmäiset vuodet. Olin liian nuori, ettei eläkettä tästä vuodesta kertynytt. Kun täytin 21 vuotta, määräyskirjan loppuaika oli liian lyhyt ja sekin jäi palkanmaksajan hyväksi.

Nuoruusmuistot palaavat mieleen 51 vuoden takaa. Kaikki on muuttunut. Olenko pysynyt muutoksessa mukana? Olen, mutta lainlaatijat ja toteuttajat ovat pudonneet kehityksen kelkasta. Kunta on kuntauudistusta vailla. 
Ranska lähetti 75 -vuotiaan nunnan opettajan toimesta eläkkeelle. Hakeutui itse maailman pahimpaan paikkaa. Se löytyi Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta, opetti lapsia lukemaan ja vaati miehiltä lupauksen viikoksi, ettei mies hakkaisi vaimoaan.

Näin Ranskassa, joka vei meiltä risteilijätilauksen ja samalla telakkatyöläisten työn. Missä meidän osaavat edunvalvojat ja työn puolustajat? Muutama vuosi sitten runoroskapankin lehtikeräyksessä oli sen vuoden velkavaalirahatositteet. SAK maksoi velat ja hän jatkaa vielä eduskunnassa. Niistä rahoista ei puhuttu. 
Kaatopaikkajätelaatikosssa oli nuoren Tuhkimon lasikenkä ja koko maallinen omaisuus. Joku hylkäsi Tuhkimon ja tahtoi päästä eroon heittämällä tavarat pois. Tämä löytö elää minussa, olinhan kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan. Verkkokirjoitustaidon hankkiminen onkin toinen juttu ennen eläkeikää sukupolvenvaihtajana hiljaisen tiedon siirtäjänä. Talouden madonlukujen sykli on loppusuoralla. Sitten kaikki alkaa alusta.

Atomipommin räjähdyskeskuksessa säteily sulatti ihmiset, ettei heistä jäänyt kuin atomivarjo, tumma läikkä rappuselle, missä japanilainen oli seissyt. Elämän säteilyttämänä on minusta tullut liian herkkähipiäinen kuin lapsesta, joka oppii kokemuksesta varomaan, mikä polttaa. Valliriutan elämän jatkuminen on yhden yön kiehtova tarina. Tuhatjalkaisten suku ei sammu.

Kunnallispolitiikka on muuttunut puoluepoliittiseksi valtataisteluksi. Se kuuluu tähän aikaan, kun muuta ei osata. Työllä pitäisi elää, mutta kaupalla rikastuu.  

TV1: Täällä Pohjantähden alla -sarjan esittely ja kommentointi » 

Kotikatsomo: "Täällä Pohjantähden alla" tunnen läpikotaisin omassa henkilöhistoriassa vaiettuna häpeänä. Nyt tuosta ajasta vitsaillut vitsinkertoja on kuollut enkä ole enää puolustuskannalla. Tuusniemen Joulu tallensi viimeisen jekutuksen. Itselleen hän ei oppinut koskaan nauramaan eikä huomannut oman puhevikansa periytymistä seuraavalle sukupolvelle vaikeampiasteisena. Puupää periyytyy, puujalka ei. Hän kokeili vielä omistamisen mahtia renkipojan ja piikalikan jälkeläiseen. En ollut hänen perintöpiikansa ja rokotin rahalla tekemästäni työstä. 

Näin sitkeässä on ollut kahtiajakautumisen ajan muuttaminen vielä 2000 -luvun alussa. Kuoltua havuseppele isän haudalle oli toinen vastalauseeni lupaajalle. Sitä en pyytänyt eikä kutsua peijaisiin tullut. Isovanhempien hautakiveen hankin nimellisen muistolaatan sedälleni, kun haudattiin joukkohautaan 1918.
En tunne syyllisyyttä ennen syntymääni käytyihin kahinoihin enkä syntymäni jälkeenkään käytyihin sotiin. Mutta kuolivatko he turhaan ja palasivatko elävinä turhaan.?

Katson jähmettyneenä kahta kotiinpaluuta ja tunnen saman tunteen  kotiin palatessani. Se oli paha paikka kertoa äidille koulun loputtua keväällä 1963. Mistä mustelmat olivat tulleet? Tässä on säteilyvammani syyt ja seuraukset Syntisenlaulunmaassa.

Isänmaan puolesta:
Kotiinpaluu. UUSI SARJA ALKAA! Amerikkalainen merijalkaväen sotilas Nicholas Brody palaa kotiin Afganistanista kahdeksan vuoden sotavankeuden jälkeen. Kentälle vastaan saapuvat vaimo Jessica ja parin lapset, jotka hädin tuskin muistavat isäänsä vuosien poissaolon jälkeen. Vankeus on muuttanut Nicholasta ja Jessicalla on ollut suhde Mike Faberin kanssa joka on myös Nicholaksen vanha ystävä. CIA:n toimintaupseeri Carrie Mathison epäilee, että kyseessä on al-Qaidan juoni. Miksi sotilas Brodya olisi muuten pidetty vangittuna kaikki nämä vuodet? Myös Mathisonilla on oma salaisuutensa, josta hän ei halua muiden tietävän. Isänmaan puolesta on jännittävä amerikkalainen draamasarja sotilastiedustelun vaarallisesta maailmasta, joka on palkittu Emmy- ja Golden Globe -patsailla. Uusi sarja alkaa!    

Sodan vangit:
Kotiinpaluu. Kolmen israelilaissotilaan pitkä panttivankeus on vihdoin päättymässä. Mediasirkus piirittää palaajia, ja sitten koittaa jälleennäkeminen omaisten kanssa. Edessä on vaikea totuttelu uuteen tilanteeseen.  

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Jouluaatto Venäjällä meillä loppiainen

Juliaanisen kalenterin mukaan vietän jouluaattoa euroviisumummojen kanssa. Jo aikaisesta aamusta on suuren juhlan tuntua henkilökohtaisista syistä. Uutisen luen etusivulta  Savon Sanomat: Venäjän euroviisumummot tulevat kesällä ... Iisalmen Evakkokeskuksen avajaisiin. Iisalmessa kävin tutustumassa omaishoitajien projektityöhön "Keidas vai kangastus". Se oli meidänkin omaishoitoprojektirahoituksen ensiesittely. 
Muistan matkan muista syistä. Jotakin erikoista sattui majapaikassa, jolle en keksinyt luonnollista selitystä. Kiirehdin Tuusniemelle seuraavana aamuna, olihan kummitätini saanut sairauskohtauksen. Hän oli juuri kuollut ja viety sairaalasta jo ruumishuoneelle. Jäi hyvästelemättä ja olin murheellinen. Sukulaisten luona kahvilla kerroin, miksi olin tullut.

- Mistään et jäänyt vaille, he lohduttivat. Mutta ei uponnut minuun, olihan kummitätini ollut ainoa muistava yhteys lapsuuteeni. 

 

Taas kaikki kauniit muistot

SINUN JOULUSI kiireitten kertaaminen on takana, ehkä minun onkin siirryttävä Venäjällä käytettävään kalenteriin. Oikeastaan saan viettää aattoa omalla tavalla. Riverside Medical Clinic ei ole suljettu tänään. On vain omituinen tilanne, hysteerinen nainen syyttää lääkäriä raiskauksesta vastaanotolla. Näin päättyi minun työsuhde palvelukeskuksessa johtajan epäasiallisen käyttäytymisen takia. Hän syytti minua omista harhoistaan. Esittelijänä hänen kantansa voitti ja olin helpottunut poislähdöstä seuraavaan pirunpesään.

Uskon tämän joulun jäävän käänteentekevänä historiaan. Kauneimmat joululaulut päättävät jouluajan ja Uuden Vuoden konsertti Wienissä jatkaa. Maarit Tastula avaa vuoden 2013 seitsemännen taivaan meille.  

  

Seitsemäs taivas   

Huippuyliopistossa tuulee: itsemurhia ja murhattuja proffia. Kaikista ei tule huippuja mutta miten ylläpitää taistelutahtoa tavallisten rivimiesten joukossa? Vieraana MIT-yliopiston taloustieteen professori Bengt Holmström. 

 

Päättynyt vuosi meni kolkutellessa taivaan portilla vanhempien itselleen hankkiman osakkeen kuolinpesän kuolinpesäosuuden palauttamisessa takaisin sinne, mistä perijä oli sen perinyt yhden sisaren kuoltua. Oma tohtorikoulutus piti vaihtaa 1978 työhön ja perheen elättämiseen. Naapuri evp jatkoi tohtorinväitöstilaisuuteen asti ja joutui eroottiseen hautausmaahan. Ajatuksen voima tehosi woodoomenona. Hautasin elävältä ja kohta hän kuoli. Onneksi minulla oli keskusteluyhteys rovastiin, jolle kirjoitin tapahtuneesta. Hän vapautti minut viisailla sanoillaan ymmärtämisestä. 
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä.

Kaikkien ovien sulkeuduttua uskalsin panelistiksi verkkoympäristössä tapahtuvaan kyselyyn. En ollut vielä varannut vanhainkotipaikka lakanoiden välissä enkä suostunut psykiatriseen hoitoon lääkärinlähetteellä. Tässä keikun odottaen tulevaa luottavaisesti. Yhteiskunnan mielestä olen tehnyt sitä pahaa, mitä en olisi tahtonut ja saanut siitä lainvoimaisia ja laittomia päätöksiä. Palkitseminen ei ole kuitenkaan ollut motiivini, siksi teen vain sitä hyvää, mitä tahdon Verkkokirjoittajan talossa kolmen summerin takana.

Olin jo valmis luovuttamaan, mutta on mentävä siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa. Siitä ilmoittaminen on ulkoistettu kolmannelle taholla. Jos jonakin päivänä tulee ilmoitus palvelun muuttumisesta maksulliseksi, ehkä annan tehtävän Kesätytölle, joka pyysi hädissään ollessaan pieni vielä.
- Kun menet sinne Munkkilubille, älä kerro, että olet minun mummo.
Hyvinkään yön jälkeen tunsin suurta tuskaa tytön puolesta enkä enää tiedä, kuka on pitämässä bailuja mummon kuoleman jälkeen. 
Suomi-neidon 100 -vuotinen uni päättyy 2018. Tätä menoa suomalaiset hävitetään sukupuuttoon kaatopaikkakansaksi tai kielivähemmistöksi naapurin kainaloon. 


Ihmettelen suuresti, että Äiti Teresa lähti kuolevien hoitajaksi 1989. Samana vuonna vietin kesän vanhempieni luona. Palasin Lahteen jupisten, etten hoitaisia vanhempiani enää koskaan. 
Hiljaisuuden retriitti järjesti ajatukseni ja vuoden kuluttua jouluna olin vanhempieni luona. Olin profeetta omalla maalla, mutta kaukana pyhimyksestä. Noudatin vain ukkaasia: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siitä seuraavan lupauksen toteutuminen on sijoittajien käsissä.
Mielenkiintoista, mitä kirkkovuodessa voi tapahtua ja kuinka niitä tapahtumia selitetään.
24 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1989: Äiti Teresa saapui Kalkuttaan aloittaakseen työnsä Intian köyhien ja sairaiden parissa.

PS. Tarkistin PHNetin antaman linkin Lähde: Wikipedia. Jokin siinä ei täsmännyt vuosiluvun osalta.
Lucinda Vardey toimittamansa kirjan Äiti Teresan tie (1997) johdannossa toteaa:

»Kun vaivaudumme katsomaan julkisen kuvan taakse, havaitsemme, että hänen uskonsa ja selkeä päämääränsä antavat meille voimallisen oppitunnin siitä, miten meidän tulisi rakastaa, palvella ja kunnioittaa lähimmäisiämme, erityisesti niitä, jotka ovat köyhiä ja vailla ihmisarvoa. Hän tekee, niin kuin hän opettaa. Hän kulkee yksinkertaista tietä, jota jokainen voi seurata.»

lauantai 5. tammikuuta 2013

Villakoiranydin

- Merkillistä, merkillistä, monta kertaa peräkkäin toistettuna. Kuulin sen kirosanana, mutta sitä se ei ollut. Mies oli saanut 4 -kymppisenä aivoverenvuodon. Makasi monta viikkoa reagoimatta mihinkään, kunnes palasi tajuihinsa vähitellen. 20 vuoden kuluttua sain kutsun tulla kotiin hieromaan. Miehellä oli uusi huoli selviämisestä kotona, kun vaimo oli lähdössä ulkomaille.
- Täältä minut löydätte kuolleena, kärpäset surisevat ympärillä. Hän oli toipunut halvauksesta, mutta puheeseen oli jäänyt puutteita. Työhön hän ei koskaan palannut. Sai elää perheensä keskellä seuraten kolmen pojan aikuistumista. Yhdestä lääkäri, toisesta pappi, kolmannesta tuomari oli pojille varattu toiveammatit.
- Merkillistä, pojat hakkaavat vain nyrkkeilysäkkiä. Tiedän jotakin ammatinvalinnasta etsimisen jälkeen. He löysivät paikkansa, mutta isän sairaus jätti jälkensä heihin jokaiseen.

Uudenvuodenpuheen jälkimainingit lyövät korkealle. Ennen 1.1.2013 keskustelunaiheena oli First Lady ja hänen veskansa. Presidentti esittää oman palkkionsa alentamista. Se saa aikaan myrskyn vesilasissa.
Ahneus on ollut suurin syy Suomi-neidon alennustilaan. Sen sain kokea kuultuani isän kutsun, johon vastasin myöntävästi. Rahasta oli kyse, kuinka 5-kymppinen keskeyttää työnsä ja lähtee hoitamaan vanhoja, sairaita vanhempiaan. Kunnan virkamiesten kanssa meni sukset ristiin. Noudatin neljättä ukkaasia: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siihen liittyvä lupaus kauan elämisestä on maaoikeuden lahjotun päätöksen takana. Hyväksyin kotihoidontuen kattamaan omia maksettavia kustannuksia. Lainlaatija alentaa asetuksellaan omaishoidontueksi ja kunta kierrättää sen minun kautta takaisin kunnalle.

6.2.2000 oli vallanvaihto päivä. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Alkoi perinnönjako, jonka suoritti jakajankäsi. Vanhempien kotona hoitaminen järjestyi minimibudjetilla. Vanhempani veivät hoidonhinnan hautaan, mikä oli 10 vuoden ansitulonmenetys 
(n. 1 000 000 mummonmarkaa). Isästä tuli kuoltuansa miljonääri arvotettuna maa kahdeksaan osaan kuin valkoinen mies ostaessaan intiaanien asumisalueita. Kaikki saivat osuutensa minun ostaessa riitelevän sisaren osuuden. Kaikki on maksettu, turhat toimituskulut sukupolvenvaihtamiseksi yksinkertaisten ymmärtämättömien enemmistön päätöksellä. 
Kunta naapurina, tiekunta isäntä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana käyvät Tiekarttaa Lähsirannalla.

Presidentti tekee aloitteen oman palkkansa alentamisesta ja saa aikaan keskustelun palkka-alesta Suomi-neidon 95 -vuotiaan itsenäisyyden pelastamiseksi. Kalikat kolahti ja koirat älähti. Kunnissa loppuivat kupattavat. Edessä on kuntauudistus etsimään niitä 50 isää, jotka takaisivat riittävän lapsimäärän ukkoutumisen estämiseksi. Länsimaana syntyvyys on alentunut ja huostaanotettujen lasten määrä huolestuttaa.

Olen onnellinen muutokseen pyrkivästä presidenttiparista. First Lady osaa jo itse pukeutua ja kantaa oman veskansa.

Tämän veskan sisältöön ei saanut koskea. Joku sen salli ahneuden ajan alkaessa. Minulle osoitettiin valitusosoite, kun uskalsin kysyä kunnan kotihoidontuen tarkastamisesta pienemmäksi omaishoidontueksi ja isältä palvelumaksuna takaisinperimisestä kunnalle minun tekemästä työstä. Olin keskeyttänyt työt voidakseni hoitaa vanhempani. En ollut työtön enkä nostanut työttömyyspäivärahaa. Tämä on ollut suuri kysymys omaishoitamisessa. Kunnan strategia rahastaa omaishoitajia on vienyt kuntauudistukseen. Suomi-neidon 100 -vuotinen uni päättyy 2018 tai Suomi-neito kuolee elämästä kyllänsä saaneena.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Atomivarjosta säteilyvammaan

Sellainen oli joulu 2012. Tunnistamattomasta syystä on ollut epätodellinen olo kirkkovuoden alusta lähtien. Hädintuskin sain joulukortit postiin ajallaan. Kaksi suurta kirjettä on punnittu ja varustettu postimerkeillä, mutta ovat vielä lähettämättä. Matkat eivät ole lyhentyneet, kulkuneuvot ovat vaihtuneet mopoautosta autoon Talvitytön täyttäessä 18 vuotta. Aattoaamuna olin ajoissa kadulla odottamassa noutajaa. Piti ehtiä takaisin hakemaan lentokentältä toista tulijaa. Vielä kolmas työvuoron loputtua Hyvinkäältä sai kyydin kotiin yhteiselle jouluaterialle. Pihapiirissä asuvat mummo ja vaari tulevat omin avuin lahjapusseineen.

VIP-vieraille joululomapaketti maalla on muodostunut jo perinteeksi. Olen viimeinen vieras, tulen kotiin lauantai-iltana. Kirkkovuosi yhtyy uuteen vuoteen. Tiistai 1.1.2013, Uudenvuodenpäivä kirkkovuodessa antaa tekstin, joka on minulle tuttu sotajoulusta lähtien.


Jeesuksen nimessä
Tammikuun ensimmäinen päivä sai kirkollisen sisältönsä jo ennen kuin sitä vietettiin kalenterivuoden vaihtumisen päivänä. Päivä on ns. joulun oktaavi (kahdeksas päivä, viikon kuluttua vietettävä jälkijuhla). Kuvaus Jeesuksen lapsuudesta on ehtinyt ympärileikkaukseen ja nimenantoon asti, ja siihen liittyen tekstit puhuvat Jeesuksen nimen merkityksestä. Muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei meille ole annettu. Jeesus-nimi merkitsee 'Herra on apu, Herra pelastaa'. Siihen nimeen on turvallista luottaa alkavana vuotena.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2013 ...

On puhuttanut kansalaisia omista lähtökohdista, mihin yhteiskunnassa on ajauduttu. Näin ei voi jatkua, on tehtävä korjausliike hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.

Voin puhua vain omasta puolestani 71 vuoden kokemuksella 
  • koulunkäynnistä verkkokirjoitustaitoiseksi, 
  • kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan epäpätevänä, 
  • perheen äitinä kuliissien ylläpitäjänä, 
  • tuomittuna avioeroon (x) rastina ruudussa avioliitossa elävästä miehestä, 
  • työelämästä yrittäjänä, kun kaupunki myi eläkeläisille työtäni 10% alennuksella, 
  • lähes 20% korolla hankitun työhuoneen luopumisesta välimiesoikeudella uhaten, 
  • profeettana omalla maalla sosiaalijohtajan määräyksestä minulle maksettu omaishoidontuki peritään isältä takaisin sosiaalijohtajalle palvelumaksuna minun tekemästä työstä, 
  • perintöosani sotatilasta Tiekarttana Länsirannalla, 
  • jätemaksu omistamisesta, joka ei tuota jätettä.
Olen vastannut siihen, mitä minulle on vastattavaksi annettu. JäteKukko korvasi Karjalan joulukäen. Olen oppinut valittamaan hallinto-oikeuteen, joka on tukehtunut valituksiin. Toisiko vuosi 2013 päätöksen valitukseen?
Kaikki on muuttunut, entiseen ei ole paluuta. Nyt on aika ottaa esille kirjoitetut ja kirjoittamattomat kirjeet. Uuden Vuoden puhe on vastauskirje Presidentiltä kirjeeseen, jota en ehtinyt kuin ajattelemaan. Jumalan siunausta! Sopii toivottaa arvoyhteiskunnassa kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.

Hiroshimaan elokuussa 1945 pudotettu atomipommi osoitti, millaisen tuhoaseen ihminen oli nyt valjastanut käyttöönsä. Mitä hengissä selvinneet muistavat iskusta ja kuinka amerikkalaistutkijat analysoivat tuhovaikutuksia?   

 

- Sellainen oli sotajoulu, sanoi isäni viimeisistä kotona vietetyistä jouluista ja muista juhlapyhistä. Vaipui puhumattomaksi enkä saanut häneen yhteyttä. Samalta on tuntunut minusta tämä joulunaika. Tänä aamuna tunnen palanneeni elämään Isien sodan kautta kuin Tuomari Nurmio. 

Tuomari Nurmio: Paavi Roskapankissa - Live 28.5.2011 - YouTube

- "toivon ettei Jeesus enää koskaan, eksy tähän pahaan maailmaan,
  hänet puettaisi viittaan ja orjantappuraan 
  ja naulattaisi ristiin uudestaan."