lauantai 15. joulukuuta 2012

Ruokaa EU:sta vs turkiksia turkistarhoilta

Dokumenttiprojekti: Säilöttyjä unelmia | Tv | Areena | yle.fi 

Ohjaaja Katja Gauriloff seuraa säilykepurkin uskomatonta 30.000 kilometrin matkaa halki ruokatuotantoketjun ja kaupan hyllylle Suomeen. Tuotteiden takaa löytyy lukemattomia työtätekeviä käsiä, ja unelmia. T: Oktober Film

Ihmiset voivat hyvin hoitaessaan eläimille paremman päivän. 

 

A-studio: Talk Jakso 24/24

Turkistarhaton Suomi. Studiossa turkistarhaaja Lasse Joensuu, Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli, kansanedustaja Janne Sankelo (kok.) ja kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr.)

Säilöttyjen unelmien katseluaika kuluu loppuun. Se oli vain kiitävä hetki säilykepurkin matkasta Suomeen hehtaarihallien hyllyjen täytteeksi. Kriisiajan varmuusvarastoa en ole hankkinut kotiin erilaisten uhkien varalle. 
Joulu on yksi kriisihuippu, riittääkö tavaraa kaupan hyllyillä hankittavaksi jouluksi kotiin. Palutettavaksi joulun jälkeen. Juhliin lainattu timannttisormus joutui jo roskapussiin ennen palautusta. Siitäkin tehtiin näyttävä lööppi. On tämän päivän joulusatu, laps' hankeen hukkuu unhoittuu. Sellainen on tämän päivän sotajoulu.

Onko meillä turkistarhaton Suomi vuoden kuluttua? Muistan loppuikäni nämä kaksi nähtyä TV-ohjelmaa. Kolmanneksi lisään viime yönä katsomani elokuvan aiheeltaan sopiva jouluna ja juhannuksena meille, joilla on jo kaikkea.
klo 22.35 Tyttö joka leikki tulella. 
Kansankodin pimeä puoli näyttäytyy yhä lohduttomampana, kun ihmiskauppaa Itä-Euroopan ja Ruotsin välillä tutkinut toimittaja löytyy puolisoineen murhattuna. Jutun tilannut Millennium-lehden Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) jatkaa seksibisneksen tongintaa ja tajuaa sen lonkeroiden ulottuvan yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin asti. Samaan aikaan ulkomailla piileskellyt Lisbeth Salander (Noomi Rapace) palaa Ruotsiin ja ostaa salanimellä luksusasunnon Tukholmasta. Tyttö joka leikki tulella on kuin pienen budjetin kapinoiva ja sääntöjä noudattamaton eksploitaatioversio löysemmästä Miehet jotka vihaavat naisia –trilleristä, joka aloitti Stieg Larssonin romaaneista tehdyn dekkarisarjan. Ruotsalaisohjaaja Daniel Alfredson on päästänyt käsistään treenatun ja rasvattoman trillerin, joka säväyttää yhä rankistuvalla väkivallalla. Toinen osa esitetään 23. joulukuuta. JÄNNITYS


Yritin samaan aikaan katsoa säilykepurkin tarinaa huonolla menestyksellä. Naiskauppa vähiten kiinnosti, avasin 17. joulukalenterin luukun ja menin nukkumaan. Turkistarhauskeskustelun ehdin katsoa joulun jälkeen. Säilötyt unelmat ihmisineen on kirjattu ylös. 


Kesken kirjauksen tarjotaan minulle vuositarkastusta varten peruutuspaikkaa huomiseksi. Ei oikein sovi näin lyhyellä varoitusajalla. Uuden vuoden aattona on toinen aika, kiireiset valmistautuvat ottamaan vastaan Uutta Vuotta 2013. Omat kiireet on kiirehditty, eilen oli juhlapäivä. Elän toppatakkiaikaa. Ottaisin mielelläni kettuturkin, kevyen ja lämpimän. Keskustelu asiasta saa saman sävyn kuin mustan palvelijan hankkiminen. Kuuluu samaan sarjaan kuin omaishoitaminen, sukupolvenvaihdos, lomakiinteistö ja JäteKukko. Minä olen se rasisti.

Täällä Pohjantähden alla

Säilykepurkin tarina alkaa kaivokselta BRAZIL: METAL - BRASILIA METALLI. Talvivaara meillä Brasilia avolouhoksena toiminnassa. Kauhakuormaajan kauha rikkoo kaivosmassa, ihmiset hakkuineen ja pusseineen rikkovat kiviä ja väistelevät kuormaajan kauhaa. Kaivoksella työskentelevä nainen saa puheenvuoron. Hänellä on 12 lasta, työskennellyt nälkäisenä ja janoisena raskausaikana kaivoksella. Isä ollut ymmärtämätön ja lyönyt lapsena. Äiti jättänyt heidät isälle. Haluaisi nähdä äitinsä halatakseen.
Siinä vihreälle ministerille vallassapysymisvinkki. Kannattaa ydinvoimaa ja paukahtaa paksuksi naimalakkonsa aikana. Sen täytyy olla neitseellistä, jos näin on käynyt. Hänellä on meille sanomaa. (Tämä on alku säilykepurkille, millä se täytetään ja ketä siihen tarvitaan.)

Ma 17.12.2012 klo 20.00 MOT: Kavaltajan kosto
Kuvaus: Tarina siitä, miten rikoksesta tuomittu vältti korvaukset ostamalla uhrinsa vanhan velan. Velallisesta tuli velkoja laillisesti ja viranomaisten siunauksella. Toimittaja Kai Byman.

Savolainen Balladi - YouTube 

Pankinjohtaja Jääskeläinen Pohjois-Savosta, päätti ostaa rantapalstan ja perustaa huvilan.
Otan osaa "Savolaisen Balladin" läpikäyneenä. Hallinto-oikeus miettii, miettii kääntäsikö päätöksensä, että perintöni siirtyisi JäteKukolle ja maksaisin Intrum Justialle tekaistuja maksuja ulosoton kautta. Kysyinkin suulla suuremmalla vuosia jatkuneesta rahastamisesta vanhan isän hoidon kustannuksella.
- Mitä, perkeleitä, te luulette olevanne? Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien?
 

Luostarin puheenvuoro

Aamuhartaus 15.12. Nunna Kristoduli, Ortodoksinen kirkko, Lintulan luostari, Heinävesi. Ortodoksinen kamarikuoro, johtajanaan Juhani Matsi, esittää kappaleen "Kristus kun Beetlehemissä syntyi". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.12






Aamuhartaus la 05.04.2008
Nunna Kristoduli, Nunna, Lintulan luostari , Suomen ortodoksinen kirkko
Tämä viikko on kirkossamme omistettu apostoli Tuomaalle. Hän ei suostunut uskomaan Kristuksen kuolleista nousemiseen. Hän oli nähnyt Tämän kuolevan ristillä ja tiesi ruumiin olevan hautakammiossa. Mitä toiset apostolit nyt alkoivat puhua muka Herran ilmestymisestä heidän keskelleen, kun vielä ovetkin olivat olleet lukossa? ”Sanokaa mitä sanotte, minä en usko ennen kuin panen sormeni hänen käsissään oleviin naulanreikiin ja käteni hänen kyljessään olevaan haavaan”, Tuomas julisti.

Tuomaan epäuskoa kutsutaan hyväksi epäuskoksi. Miksi se oli hyvää? Ilmeisesti siksi, että hän olisi tahtonut uskoa noihin suurenmoisiin uutisiin, mutta järki ei antanut periksi. Uutinen oli siis Tuomaan mielestä liian hyvä ollakseen totta.
Hyvään epäuskoon Jumala antaa vastauksen. Tuomas sai itse nähdä Kristuksen ja myös koskettaa Häntä. Myöhemmin hänestä tulikin innokas ylösnousemuksen julistaja, jonka tie johti aina Intiaan saakka ja siellä marttyyrikuolemaan. Mitäpä hän kuolemasta välitti! Hän tiesi menevänsä Herransa iloon.

Pahaa epäusko olisi ollut silloin, jos Tuomas ei olisi tahtonutkaan uskoa, olisi kieltäytynyt edes ajattelemasta asiaa. Maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä, joihin kuuluvat myös tieteelliset teoriat, me ihmiset saatamme olla niin jämähtäneitä kerran omaksumiimme käsityksiin, ettemme siedä kuulla mitään muuta. Uuden esittäjät joutuvakin aina aluksi ankaraan taisteluun vanhan kannattajia vastaan, oli uusi miten suurenmoista tahansa.

Kuitenkin kaiken edistyksen edellytys on, että pystyy pitämään mielensä avoimena, vaikka olisikin helpompi lojua kerran rakentamassaan suljetussa systeemissä. Kreikassa eräs luostarini sisar, joka ei ollut lapsena käynyt koulua, kysäisi minulta: ”Sanotaan, että maa on pallo. Missä me asumme, sisäpinnalla vai ulkopinnalla?” ”Mitäs arvelet?” kysyin. ”Sisäpinnalla”, hän vastasi. ”Ei vaan ulko- ”, korjasin ja aloin selittää hänelle avaruuden rakennetta, sen äärettömyyttä, tähtien kokoa jne. ”Lopeta”, hän sanoi, ”En halua kuulla, minua alkaa huimata.”

Kristuksen ylösnousemus jos mikä on huimaava ja entiset näkemykset mullistava asia. Kuolema saa siinä täysin uuden merkityksen: se muuttuu tuhoutumisesta siirtymiseksi elämään. Kristus meni Isänsä luo valmistamaan meille sijaa sinne, missä on loppumaton elämä. Jo maan päällä Hän puhui kuolemasta vähättelevästi: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.” Se, että ruumis kuolee, ei siis ole mitään kovin vakavaa – vakavuus alkaa, kuten Kristus jatkossa sanoo, vasta kun olinpaikka ikuisuudessa määrätään (Luuk.12:4).

Parhaillaan vietämme pääsiäiskautta. Se kestää pääsiäisestä helatorstaihin, ja lisäksi koko vuoden ajan jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla. Kannattaakin juhlia. Ihminen, tämä spesiaalilaji maapallolla, tietää lapsesta lähtien kuolevansa, ja se heittää pitkän varjon koko hänen elämäänsä. Ja nyt siis juhlitaan sitä, että kuolemaa ei olekaan. Eläydymme siihen tilanteeseen, että viikon ”kahdeksas päivä”, ajan ja paikan tuolla puolen oleva todellisuus, on jo koittanut.

Mitä tiedämme tuosta tilasta? Aika vähän, koska ihmiskielessä ei ole sanoja sitä kuvailemaan, vaikka jotkut ovat saaneet jo eläessään sinne vilkaista. Siellä saamme ensinnäkin aina olla Herran kanssa, kuten apostoli Paavali sanoo. Se merkitsee rajatonta rakkautta, eihän kukaan ole meitä rakastanut niin paljon kuin meidän edestämme ristiinnaulittu Jumalan Poika, joka Ihmisen Poikana tuntee myös ihmisen osan. Voimme olettaa, että siellä vallitsee täydellinen tyytyväisyys, jossa mikään ei paina.

Tietoisuutemme laajenee kaikilla alueilla. Apostoli Paavali puhuu oman taivaskäyntinsä perusteella sanomattomista sanoista, joita hän kuuli ja joita ihmiskielen ei ole sallittu puhua. Suuret salaisuudet paljastuvat puhdistuneelle järjelle. Aukeaa jotakin sellaista, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut ja mikä ei ole ihmissydämeen noussut. Jotakin siis aivan odottamattoman ihmeellistä!

Ja sitten on jälleennäkeminen! Kuolemankokemuksissa kerrotaan, että läheiset ihmiset ovat rajan takana vastassa. Eikä enää koskaan erota. Jokainen on siellä sitä, mitä hän syvimmillään ja parhaimmillaan on. Mikään ei rajoita hyvän ilmituloa. Yhteydenpito tapahtuu sisimmästä sisimpään ilman väärinkäsityksiä.
Taivaan kauneutta kuvaillessaan joku puhuu orvokkiniityistä, toinen äärettömän suloisesti laulavista linnuista.

Itse asiassa, niin kuin vuonna 1959 edesmennyt Athos-vuoren munkki isä Joosef sanoo omasta kokemuksestaan: ”Mikään siellä ei muistuta vähäisimmässäkään määrin tämän maailman asioita”. Hän itse kertoi nähneensä toisessa maailmassa mm. valtaisan kirkkaanvihreän tasangon, jolla suunnaton määrä lapsia leikki iloisesti - paikan, jonne lapsena kuolleet menevät.

Täällä olemme siis läpikulkumatkalla. Isä Paisioksen mukaan elämän tarkoitus löytyy sen ymmärtämisestä, että olemme maan päällä suorittamassa pääsykokeita taivaaseen. Tämä ei merkitse ajallisen elämän vähättelyä. Päinvastoin se korostaa sen tärkeää merkitystä iankaikkisuudenkin kannalta. Kiinnostava matka iloineen ja murheineen – mutta ei lopullinen olotila.

Täällä pitää yrittää parhaansa, mutta ei onneksi tarvitse tyytyä vain siihen, mitä tämä elämä pystyy tarjoamaan.. Onkin sanottu, että syntyessämme olemme vanhimmillamme, koska olemme kauimpana ikuisesta elämästä. Vanhetessamme itse asiassa nuorrumme, koska lähestymme iankaikkisuutta. Todellinen elämä on vasta edessäpäin.

torstai 13. joulukuuta 2012

Oodi ilolle

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Elämänikäinen vaje vs elinikäinen oppiminen

Tänään ennustetun maailmanlopun päivän aamupäivällä palaan sängyssä kuuntelemaani Ystävyyden Majatalon isännän  puheeseen uskosta, joka muuttaa maailman. Onko se riittävästi, mitä lapselle annetaan ja sitten vuosien myötä kerta toisensa jälkeen kielletään.
- Asiahan ei sinulle kuulu. Syntymäkuntani anti minulle, sodan aikana syntyneelle, on ollut 5 lukuvuotta kansakoulua Koivuharjun kamarissa ja Korpelan tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa tunneilla omiaan. Tuliko Eevin Masalle kutoma villapaita koskaan valmiiksi? Laiskanläksynä oli kirjoittaa kotona 100 kertaa "hauki on kala, hauki on kala". Miesopettajan delegoima tunnin pitäminen oppivelvollisuutensa suorittaneelle pojalle täydensi tulitikkuetikettikokoelmiin tuntuvan lisäyksen. Olihan poika varustautunut päivän tehtäviin omaa etua ajatellen.

Mitä on tämän päivän opettajien lomautukset säästösyistä? Jättää lapset keskenään, ei edes keittäjä ole aikuisen mallina koulussa, kun kouluruoka tulee kaukaa keskuskeittiöltä. Kunta on opettajien kanssa kimpassa, kunta lomauttaa, opettajat lähtevät jo ennen lomautustietoa tilaamalleen matkalle Intiaan. Siitä riitti Koillis-Savon sivuille kerrottavaa jatkokertomuksena moneksi viikoksi. Voi, tätä järjenköyhyyttä ja 'sitoutumista' työhönsä. Johtajat sitoutettiin tehtäviinsä mielettömillä rahakorvauksilla ja eläke-eduilla.
Puhu pukille!

Opettajat eivät kannustaneet lapsia silloin. 
- Ei kannata lähteä oppikouluun, kelpaa sitä piiaksi köyhän perheen tyttö koulua käymättä. 
Tie valitsi minut, vaikka se oli vain minun tieni täynnä esteitä. Siksi rikospaikoille en ole palannut muistelemaan kansakoulu- enkä oppikouluaikoja. Mitkään muistot eivät ole saaneet kultareunuksia. 
Häkämies vaatii tänään palkkojen alennusta. Kannattaako enää lähteä kaukomaita kiertämään kesken työrupeaman? Jos et hyväksy palkanalennusta, saat lähteä. Tilalle on kyllä tulijoita halvan työvoiman maasta. Tämä näkyy lääkäripalveluissa. Parantajia on tullut tilalle.

Sotapoika kertoi lapsuudestaan, ettei koskaan muista istuneensa isän tai äidin sylissä. Hän muisti alakoulussa opettajan tarttuneen hänen käteensä. Sitä tunneta hän etsi koko ikänsä. Kaikki hänen pyrkimyksensä oli korvaushoitoa tälle tunteelle. Uskomattomat reissut hän teki tavoittaakseen tuon tunteen. Hän ajoi takaa virvatulta, eikä koskaan saanut pitää kädessään onnenkultaa. Tästä hädästä soi puhelin koko yön viimeisen kerran. Olin tehnyt hänelle selväksi, etten ollut yöpäivystäjä puhelimessa.

Kuuntelen uudelleen aamuhartauden ja esitän poliitikolle aina uudelleen kysymyksen.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että koulutusrahastoa koskeva laki pitää laatia kielloksi rajana ikä ja yrittäjyys.
Anteeksipyyntöä en osaa osoittaa kenellekään. Hakemusta jättäessäni sanoin.
- Vanhemmilleni on annettava se, mikä heille kuuluu, KERJÄÄMÄTTÄ. 

Keskiviikkoaamuisin kuullaan hartauksia uskosta joka muuttaa maailmaa. Ystävyyden Majatalon isäntä Daniel Nylund, Kruusila. Virsi 471: 2-4. Virsi alkaa sanoin "Hyvä Jumala, kiitän kodista". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 12.12

Kesken joulusiivouksen ei ole aikaa enempään kirjoittamiseen. Palapeli täydentyy vähitellen "taide ja taudit" lääkäreille tarkoitetun sanataiteen lisäkurssin ansiosta. 
Riverside Medical Clinic'alle, KIITOS!
Lasissa vain lehtiporetta, että 18 -vuotiaan kanssa kilistetään.
Muistan: (Ja, vitut, minun juhlissa ei kilistetä.)

tiistai 11. joulukuuta 2012

Satumaista elävästä elämästä Japanissa

Lausuma vanhuspalvelulaissa on yksi poliittinen lausuma lausumien joukossa. Käytännön kokemus puuttuu päätäjiltä, he edustavat omaa etuaan meidän asioidenhoidon kustannuksella. 

Kuinka olen selvinnyt posttraumaattisesta stressireaktiosta, se on kuin Anne Frankin keskitysleirikuvitelmat elokuvassa.  Onhan meillä oma SF -tarjonta kehityksestä, otetaanpa lähtötilanne miltä vuodelta tahansa.

Biologian opettaja antoi käytännön neuvon kuninkaallisen perimän tervehdyttämiseksi. Ruotsissa kruunuprinsessa kiitti puheessaan Ruotsia: Te annoitte minulle Prinssin. Kyse ei ollut syrjähypystä, vaan suomalaiset sukujuuret omaavasta Prinssistä.

Kerron tätä tarinaa tyttöjen perimästä aina uudelleen. Heittäydyin seikkailuun Syntisenlaulunmassa tietyin seurauksin muistaen Kapun neuvon kouluajalta.
- Sinäkö olit se kuninkaallinen?
Tällä oivalluksella poistan omistajien ja työtätekevien raja-aidan. Olemme tasa-arvoisia kaikkiin niihin rasistisiin syytöksiin nähden, mitä saan kuulla vielä tänä päivänä. Milloinka Öllin isä oppii nauramaan itselleen?

Eteissaaren Esko rymysi veneestä halvaantuneilla jaloillaan maihin. 
- Mennään katsomaan, onko Valkoisen talon isäntä kotona. Esko muisti kesällä saamansa kalat ja nyt hän tuli niitä maksamaan. Ydinperhe oli aina paikalla. 
Luontaistaloudessa oli eletty ja elätetty suuri perhe tiettömän taipaleen takana. Kunta myi rantansa sijoittajille kesämökkipläntteinä. Sijoittajat näkivät, että meidän lapsuuskoti ei enää tarvitse omaa uimarantaa eikä paljon tonttia pihapiiriksi. Isä sai sukuviirin 90-vuotispäiväkseen. Isän vangittu veli nimellisen laatan isovanhempien hautakiveen. Omistajat jakoivat järjestön rahoista kuoltua havuseppeleitä haudalle. Tässä lyhyesti 2000 -luvun alussa kahtiajakaminen. 
  
Kaikille ei riittänyt perintöosaksi lomakiinteistötonttia. Kolme sai omat tontit mökkiensä alle. Yksi osa kuului kuolleen sisaren leskelle, yksi myi osuutensa ja näin kantatila jäi yhteisomistukseen. Minusta tuli miljonääri-isän miljoonaperijätär. Kunta ja yhteiskunta pitää pihdeissään ymmärtämättömien virkamiestensä kautta. 
Vähitellen alkaa keskusteluyhteys palautua. Jos asioidenhoitajat haluavat pysyä nimettöminä, otan yhteyttä kunnanjohtajaan. Hän on hoitanut asiallisesti viestinnän. 

Isän oli määrä elää vallanvaihtopäivä 6.2.2000. Valittiin uusi presidentti ja ennen juhlahumun loppumista aamulla isä jätti viimeisen viesti.
- Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiirehdin karjateille.
Kuningas on kuollut. Eläköön uusi presidentti! 
Vallanvaihto on vakava paikka. Kun kissa on poissa hiiret hyppii pöydällä. Perintöprinssit tanssivat tähtien kanssa. On söpöyden ja seksikkyyden aika.

Valamo, Lintula, Moskeija

SF esittää mustavalkoisen elokuvan "Neiti talonmies". Liian monta totuutta löysin oman aikani koulunkäynnistä oppikoulussa vieraalla paikkakunnalla. Eroavuus oli siinä, että sain olla täysihoidossa. Tänä päivänä kävisin nettilukiota verkkoympäristössä. Jälkipyykki tuosta ajasta on käyty, kun koulunkäynnin esteet silloin tulivat selvitetyksi estäjän kovan kohtalon jälkeen. 
Toinen mollimisen aihe oli, kun minusta ei mitään tullut. Niiden mittapuun mukaan mitattiin, joista oli tullut jotakin suurta hemgentuotteena, mutta myös massiivisesti. Heistä tuli aikaihmisiä, minusta vain aika ihminen.

Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas on tullut tiettyyn ikään. Matti näki ruususunta Levin kaamospäivässä, että työuria on pidennettävä. Tänään vaatimuksena on vielä palkkojen alentaminen yhden häkäpään vaahdotessa hallituksessa aikansa. Kun hätätila selviää on muutettava leiriä ja ryhdyttävä puhumaan aikaisempaa parempaa tietoa vastaan.

Viidenkymmenen vaikenemisvuoden jälkeen luen avointa kirjaa omaishoitoajasta. Juutuin perinnönjakoon ja kuntauudistukseen. Halkomistoimituksessa puhuin lapsuuskodin tulevasta käytöstä. Bin Laden pysytteli piilossa, mutta sitkeän työn tuloksena hänet yllätettiin, surmattiin ja haudattiin mereen. Olisiko mummonmökki ollut varmempi piilopaikka Saddamillekin. Ääneen puhuin turvapaikan antamisesta etsityimmille terroristeille.

Toinen vaihtoehto oli luovuttaa lapsuuskoti muslimeille moskeijan paikaksi. Google runoilija sen sanoiksi virkkoi. 
tähän rakennetaan moskeija
tähän rakkauden paskalampeen
räppää tähän ruudolf
taputa tähän rytmi

Uskallanko enää mitään ajatella, huomenna sen edestään löytää. Moskeijan rakentaminen juomakelvottoman Juojärven rannalle Valamon ja Lintulan naapuriksi. Välimatkat voisi ajella talvella umpihankea jäätä pitkin, soutaa kesällä kuin ennen vanhaan ja laskea samalla Juojärven saaret. Onhan näille evakkona asettuneille luostareille oma nimikkotie, Luostarintie, joka haarautuu Sinisestä tiestä. 

Joulukorttiin on tullut vastaukset paluupostissa. Toisessa tunneperheesä syntyi neloset. Toisen tunneperheen opetus. 
"Älä sulje oveasi joulutontulta! / Tontulla on tuomisina paljon iloa. /
Anna tontun sytyttää se pieni kynttilä! / Silloin siitä joka soppeen hehkuu lämpöä.
Kuuntele, kun jolutonttu korvaan kuiskuttaa! / Sitä pientä salaisuutta... että moskeija rakennettaan tähän rakkauden paskalampeen. Sen on sijoittajat päättäneet. Sitä ennen JäteKukko perii jätemaksua INTRUM JUSTIAn kautta ulosotossa. Hallinto-oikeus hukkuu valituspinojen alle. Vai onkohan sekin automatisoitu kokeiluksi, miten robotit hoitavat työnsä?

On joulukuun 11. päivä 2012. Huomenna tulee maailmanloppu.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhteisöllisyys

Viivyn vielä radion ääressä. En noudattanut kutsua tulla jouluksi yhteisöön, jossa pojat ovat lapsia ja naiset äitejä. Osoitteen muuttuessa olen ollut aina uudessa leirissä. Ihmettelen aikani menoa poliitikon kiipimisestä yhdistysten rahoilla kohti päämääräänsä. On parasta olla epävirallisessa organisaatiossa ratkomassa ennalta arvaamattomia ongelmia. Säästyy turhalta rahanmenolta. Ammatti- ja harrastusyhdistykset ovat taaksejäänyttä elämää. Minun isänmaani ei ole kahtiajakautunut niin kuin 1918 se haluttiin nähdä, isänmaan ystävät ja isänmaa viholliset. Yritin kopioida nykyisen kokoomuspuolueen synnyn 1918, mutta päivitys siirsi sen eiliseen. Lapsenuskosta en ole luopunut, vaikka kristitty lähetti minut potilasjärjestöön, vammaisten savolaisten joukkoon ja maistraatti liitti "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".

Jouluksi kotiin 1990 vanhoja, sairaita vanhempia hoitamaan on synnyttänyt lakitermeillä omaishoitajan. On pitänyt vaihtaa omaishoidonkieleksi toisella kotimaisella närståendevårdare, ja saksaksi zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Sanakirja antaa vielä pilkallisen nimen Helfershelferit, apurit, kätyrit, jotka tätä joulusoppaa hämmentävät omalla resptillä. Kela määrittelee sukulaisuuden vaatimalla valtakirjan, voidakseni kirjurina antaa yhteisistä asioista tietoja. Mielellään kunta olisi nähnyt itsensä Wiljamin asioidenhoitajana, että olisivat saaneet hänet suostumaan kaikkiin hankkeisiinsa.

Vuoden 2013 alusta voimaantuleva Yle-vero vaatii meitä verollepantavaksi. Tietokoneet sen hoitavat ja INTRUM JUSTITIAlle saa uusia perintätehtäviä. Taize-yhteisö on tullut tutuksi kuulopuheista enkä lähde pyhiinvaellusmatkalle. Kaikki aasit on noudettu tiellä vaeltamaan eikä perillä löydy sijaa majatalosta.

Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat teologian opiskelija Kristiina Kallinen ja yliopistopappi Henri Järvinen. Rukoushetken musiikissa avustaa Taizé -yhteisö. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 10.12.2012