Tunneperheet valmistautuvat jouluun kukin omalla tavallaan. fb -päivitykset muistuttavat kuinka etenemme 2. adventtisunnuntaista päivä kerrallaan kolmanteen ja neljänteen adventtiin. Seurasin kirkkovuoden kalenteria alusta viime yönä, mutta kaiken tiedon siirtäminen näkyväksi blogiin ei onnistunut. Kopioituna kopiolla on oma ohjelmansa, joten luonnoksena saa odottaa neljänteen adventtiin. Jospa sitten kirkkovuoden alun osaisin ulkoa. Veli-Matti alakoulun ekalla luokalla loisti uskontotunnilla. Hän osasi Raamatun kertomukset alusta loppuun ulkoa. Mummo oli ne hänelle opettanut. Iltarukouksesta on kuva joulualbumissa, mutta käytän tunneperheen aitoa rukoushetkeä hyväksi. Tytöt kasvoivat isoksi, ja pyhän jysäyksen jälkeen ei ole mummon tarvetta muistuttaa iltarukouksesta.
Muutaman tunnin uinahtamisen jälkeen suoriudun kuulemaan radiojumalanpalveluksen. Avaan teeveen nähdäkseni, mikä on heidän tarjontansa maksetulla TV -luvalla Sinun joulusi digiaikaan. Jähmetyn kauhusta, olinhan äsken lukenut Martta -kirjaan lähettämäni käsinkirjoitetun tekstin.
Kerran katsottuna ja kultuna päällimmäisenä on tunnetila, jonka kuningaskunnan lastenkotilapset saivat kokea. Meillä sota tuotti sotaorvot ja -lapset. Lasten asia on koko maailmassa varallisuudesta tai köyhyydestä huolimatta samassa tilassa. Se on yksi vaietuista asioista. Ydinperhe on hyökkäyksen kohteena, kun sosiaali- ja puoluepolitiikka ryhtyy viranomaisina huolehtimaan lapsista, yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista. Elämän kertomukseni heitti minut Voimauttavan valokuvan -perusteet kurssille. Minulla oli tarve järjestää kaikki paikalleen valokuvina, kun muuten suku oli sekaisin. Sitten alkaa tapahtua joulusta 1941 jouluun 2012, eikä mikään pysäytä maailmanmenoa. Ydinperheestä olen siirtynyt nykyiseen tunneperheeseen. Eniten hämmentäneet kuvat ovat lakanneet hiertämästä. Uudet perheenjäsenet pääsevät mukaan lemmikkiensä kautta. He ovat esitelleet uudet tulokkaat, entisten kuolemat ja viimeiset iloiset perhetapahtumat. Perheeseen on syntynyt neloset, tiedon välitti vastaus lähettämääni e -joulukorttiin. Maailman ihanin tyttö -kirja kertoo toisenlaisen selviämistarinan meistä lapsesta lähtien kaltoinkohdelluista.
Lapsuuden synkkä varjo toisella kotimaisella keskeyttää kirjoittamisen kirkkovuodesta. Se on kirkon tehtävä antaa meille uskonopetusta eikä pahoitella seurakunnasta luopumisesta, jos kirkko ei enää ole kuin rahastaja. Luopumatta lapsenuskosta minut on kutsuttu: Liebe Maire. Lumiukko ilmeilee mairealla hymyllä.
Lastenkodissa
kasvanut Kent Sänd ryhtyi aikuisena peräämään oikeutta lastenkodissa
kokemistaan vääryyksistä. Hän ei kuitenkaan jaksanut, vaan teki
itsemurhan. Nyt hänen tyttärensä haluavat selvittää asian perin pohjin.
Vitas - julkista perheonnea - 25.11.2012
Itänaapurista löysin perhemallin neljänteen polveen. Haastattelijakin kelpaa meidän yleisille syyttäjille esikuvaksi. Sinun joulusi ei muuta minun jouluni alkuperäistä merkitystä Pyhästä Perheestä.
Musiikki kyllä soi, mutta vesiuruissa vesi ei virrannut eikä valot vaihtuneet. On kovin arkinen olo. Lokkikalenteri 2013 toi kierrätysohjeita. JäteKukko odottaa pääsiäistä ilmoittaakseen, että Metsäyhtymän on maksettava jätemaksu, vaikka keräyspiste on suljettu ilkivallan takia. Lehtikeräyksestä löydän pankin karhuamat velkavaalirahatositteet. Kaatopaikkajätelaatikosta pilkistää lukittu kassalipas ja Tuhkimon lasikenkä. Se on tämän vuosituhannen totuus, joka on tarua ihmeellisempää. Jatkan tästä käytyäni kirkossa laulamassa joululauluja. Lähtö kangertelee, mutta nyt kone kiinni ja menoksi.
Pieni rumpalipoika on aloittanut jouluvalmistelut. Nyt on vain runsaudenpula kenenkä esityksen valitsen. Radiosta kuultuna se oli kirkas rumpalipojan ääni. Sitä en vielä löytänyt. jospa lähempänä joulua laulan sen karaokena tai räppinä, siihenkin saan apua youtubesta. Kaikkea ehtii tapahtua ennen joulua.
Itsenäisyyspäivän jälkeen elin maanantaissa, vaikka tiesin päivän olevan perjantai. 1800 jalkaparin jono kulki kättelyn läpi vuorollaa. Kutsun saatuaan esittelivät itsensä edestä ja takaa sulautuivat tungokseen. Ile seisoo, Ile makaa oli jotakin uutta. Eihän sen pitänyt mikään kaatamiskokous olla.
Kirjailijoiden kautta kieli vahvisti Suomi-neitoa suurten joukossa. Suomensukuiset ovat kielivähemmistönä naapurin rajojen sisäpuolella. Seurataanko perässä vai pystytäänkö äidinkielen kautta puolustamaan isänmaata? Kunnioitettuaan 95 -vuotiasta juhlijajat poistuivat tahoilleen kuin itämaan viisaat miehet. Kuningas huomaa tulleensa petetyksi ja seuraavana päivänä istuu haastateltavana, millä alamaisia pitää rangaista, että valta säilyy valtaakäyttävillä. Yrittäjämummot on lahjottu arvonimellä "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä. Lain voimalla työnnetty syrjään jo 61/64 vuotiaina, kun heillä ei ole työhistoriaa. Työtätekevien palkkoja pitää alentaa, muuten eivät Suomi-neidon ikävuodet enää lisäänny.
Se on resiprookkinen inhibition. - No, sehän selvittääkin kaiken. Villisian metsästysretki Virossa päättyi kokeneen metsästäjän kipukohtaukseen. Vaivoin pääsi tulemaan sovittuna aikana ja alkoi kertoa siinä odottaessaan oireistaan. Jotakin oli jäänyt mieleen hierojakurssin terveystiedon opetuksesta.
Vuosia täyttänyt Suomi-neito on kouristuksen kourissa. Juhlan jälkeen on yhteenvedonaika, mitä me juhlimme. Juhlavieraat olivat otanta suomenkielen käyttäjistä ja puolestapuhujista. Rahasta on puhuttu viimepäivinä inhotukseen asti. En halua enää kuulla rahaliitoista ja vakauttamisesta. Lapsuuskotini on sijoittajien ryöstön kohteena. Se on kunnan tarkoitus kuntauudistuksessa, tyhjentäminen asukkaista, autioittaminen ja maan uudelleen käyttöönotto. Sama on koettu Virossa ja käytin kuulemiani uutisia esimerkkinä edetessäni maistraattiin perinnökseni saatua lapsuuskotia jäljittäessä. Sijoittajat eivät tienneet, että 1900 -luvulta lähtien Rantala on kuulunut suvulle suoraan alenevassa polvessa. Voi, minkä mylläkän he saivat aikaan eivätkä ole ottaneet kuuleviin korviinsa maistraatin antamaa selvitystä.
Kolmesta puolustettavasta arvosta KOTI on pienin yksikkö hajoitettavaksi. Itsenäisyys on ISÄNMAAN tärkein arvo. Sitä juhlittiin eilen kirjailijakutsuvieraiden edustaessa meitä yksikielisiä syntymästä lähtien. On ollut vain äidinkieli, jolla meitä ei enää ymmärretä. Tilalle on tullut kehonkieli ja se vaatiikin harjoittelua tarinankerrontaan. Pitää olla monilahjakas Riku, joka ehtii nähdä kaikki, mikä on hyvää ja mikä puutteellista esityksessä. Luku- ja kirjoitustaito ovat minulle monen vuoden harjoittelun tulos. Verkkokirjoitustaito on potentiaalisten mahdollisuuksien ja ongelmien analyysi projektiin kuuluvana, pakollisena osana. Sitä en jättänyt opettelematta, onhan tunteita vaikea tulkita tässä kivikasvoisten maailmassa. Tämän aamun aamuhartauden aihe on USKONTO. Sekin on ollut kovalla koetuksella yksilötasolla. Olen vaihtanut osoitetta pysyvään luopumatta lapsenuskosta. Maistraatin avustuksella löydän itseni "muusta uskonnollisesta yhteisöstä". Maapalloistuminen on litistänyt maan pannukakuksi. Keskellä isot ja mahtavat, reunoja kohti pienennytään lilliputeiks. On helppo työntää yli laidan. Katson uudelleen piirretyn videon perheentalon pesämunan kuoriutumisesta. Pupu potkaisi munan takajalkaan, ettei kukaan huomaisi. Perheentalon pesämuna on haudontavaiheessa. Tietokoneella tehty immateriaalinen väliverho erottaa näkyvän näkymättömästä.
Maailman kaikkeuden viisaat miehet tulkitsevat toisiaan maalliselta ja uskonnolliselta kannalta. Nuotiopiiri on edennyt 9. käskyyn ympäristöstä: Pelasta Maa! Useimmat keskustelijat lupasivat olla syömättä lihaa. Ihmiset syövät jo toisiaan ja maa valittaa saasteiden kourissa. Teologian tohtori puhuu ammattitermillä ja suomentaa sen; 'tulevaisuudessa tapahtuva todentaminen'. Meidän tehtävämme ei ole luoda uudesta maa vaan pelastaa Maa. Teologian tohtori Kari Kuula, Kuopio. Virsi 314:5. Virsi alkaa sanoin "Suo Jeesus rakkaani". Cetus Noster (vokaaliyhtye).Hartausohjelmat: Aamuhartaus 7.1207.12.2012 06.15
Sähköpostin sekoaminen täydellisesti arveluttaa mennä verkkopankkiin. Se olisi koneelle asetettu virushyökkäys siirtää rahat jonnekin tuntemattomaan paikkaan, jota veroparatiisiksi nimitetään. Esitetty kutsu viettämään joulua uudessa yhteisössä houkuttaa. Jos noudattaisin kutsua, pitäisin pienelle tytölle annetun lupauksen. - Jos menet sinne Munkkiklubille, älä kerro, että olet minun mummo.
Äänestyksessä hävinnyt vastaesitys Edellämainituita asioita valmistelemaan sekä tekemään niistä ehdotuksia eduskunnan hyväksyttäviksi päättää eduskunta asettaa valiokunnan. (Työryhmä toisensa perään tarvitaan valiokunnan työtä selvittämään.)
Tänään 95 vuotta myöhemmin olen alkutilanteessa. Kuinka pitäisi tarkastella asioita, joista ei mitään opetettu koulussa? Tai jos opetettiin oli se tarkkaan suodatettu, mitä piti lukea rivien välistä. Suomi-neidon itsenäisyys on yksi näistä eduskunnan hyväksymistä esityksistä. Äänestyksessä hävinneiden vastaesityksestä eduskunta asettaa valiokunnan. Saamani ohjeen mukaan tarkastelen itsenäisyyttä *psyykkisesti, **fyysisesti ja ***sosiaalisesti.
- *Sinä olet hullu, en enää tule hierottavaksi.
- Omapa on asiasi.
- Tulen vielä ensi viikolla. Hän tuli ja tarkemmin ajateltuaan minun hulluutta, se kääntyikin omaksi suuntautuneisuudeksi. Hän olisi halunnut minut mukaansa sairaisiin kuvitelmiinsa. Hänestä tuli työvoitto minulle ja hän parantui. Sai takaisin puhe- ja aloitekykynsä.*
- **Kun et suostu tekonivelleikkaukseen, mene psykiatriseen sairaanhoitoon.
- Jos minulla on polvessa kusta, sitä ei ole päässä.**
- ***Sinun ei olisi pitänyt tulla ollenkaan vanhempiasi hoitamaan. Tulin kuitenkin ja palasin takaisin.
- Älä puhu mitään omaishoitamisesta, kun sinulla ei ole enää hoidettavaa eikä ole ollutkaan tällä rahanjakoalueella. Eikä kaikkien tarvitse tietää olevansa suomalainen omaishoitaja, kun kaikille ei ole rahaa jaettavaksi.***
Vitas - Streets of the Capital
Koko tien olen saanut kulkea itsenäisenä, itsenäisessä isänmaassa. Viimeiset 21 vuotta osoittavat, kuuluuko itsensä ja omaisuutensa hallitseminen vain minulle. Jos näin olisi, ei minun tarvitsisi valitusten kautta puolustaa tekemisiäni ja siitä kertynyttä perintöä. Maan hallitus on tehnyt lakiesitykst rahamaailmaa suosivaksi ja köyhiä kurittavaksi. Eduskunta hyväksyy ja presidentti vahvistaa lait. Näin saadaan aikaan kirjanoppineille tulkin tehtävä. Kirjoitustaidottomille olivat kirjurit tärkeitä, verkkokirjoitustaidon opittuani en enää tarvitse tulkkiakaan.
Kävin kaupungilla kahtena päivänä peräkkäin. Oli pakko lähteä. E-resepti oli tyhjentynyt ennen aikojaan. Farmaseutti kertoo siitä minulle. Tyhjä. Vielä olisi ollut 3 kuukauden erä jäljellä. Tyhjä mikä tyhjä, enkä tyhjentymistä ota omaksi virheeksi. Jätetäänkö minut ilman lääkettä, kun reseptiä ei ole uusittu? Sama se, jos jouduttaisi lähtöä Capitalin kadulta viimeiselle matkalle.
- Se ei sano mitään, otatko 1, 2, 3, 4? En näe numeroituja rasioita ja tunnen olevani puhelinasiakaspalvelussa. Silloin pettää hermo, annan palautteen nuorelle kiireapulaiselle. Kaikilla kassoilla oli harjoittelijat opissa kuinka asiakkaat odottavat kiltisti jonossa, kun tottunut kassa opettaa harjoittelijaa.
Paras opetus palauttaessani ostoskärryä. Lukko ei halunnut palauttaa rahaa, jolla otin lukitun kärryn käyttööni. Kokeilen kaikki jonot ja viimeiseen saan kärryn lukittua, mutta kolikko ei palaudu. Kukaan ei ehdi auttamaan, vihdoin kassa antaa rahan ja poistun kotiin seisomisesta jalattomana.
Menen nukkumaan aikaisin, mutta hetken kuluttua nousen ylös. Outo polte sydänalassa pakottaa nousemaan ylös. Avaan 6. luukun itsenäisyyspäivään, polte on hävinnyt ja menen sänkyyn takaisin.
En pukenut First Lady'ä kättelyä varten Linnan juhliin. Tiedän hänellä olevan pukukoodinmukaisen asun. Kun tulet vanhaksi, sinun asuinsijasi ei tunne sinua. Ja toiset haluavat vaatettaa sinut ennen aikojaan.
MITÄ MUODIN AMMATTILAISTEN ENNUSTAVAT JENNI HAUKION LINNAN JUHLA-ASUSTA?
Eipä ole minun päänvaiva. Vuosi sitten tilasin silkkisen perinnepuvun. Sain Iisakin kirkon hupun remonttia varten. Lähetin takaisin ja hups, se ei mahtunut päälle. Tilasin lisää silkkikangasta eikä löytynyt ammattitaitoa ompelemaan minulle käyttökelpoista juhlamekkoa. Varustan mekon lapulla viimeisenä toiveena. 'Puetaan päälle arkkuun polttohautausta varten'
Kalastajalla kävi tuuri saadessaan kultakampelan verkkoonsa. Kampela täyttäisi kaikki toiveet, jos pääsisi veteen takaisin. Suomi-neito sai tilaisuutensa, mutta kukkaronvartijoiden toiveet enemmästä ja enemmästä eivät lopu koskaan. Hyvinvointivaltio muuttuu kaatopaikaksi. Näin käy rahalla ääniä kalastelleille.
Lahden kaupungintalo oli vaarassa tuhoutua sisällissodassa
Luonto on avaramielinen ja kärsivällinen. Se ei vaadi eikä soimaa, vaan odottaa ja antaa. Se on Luojansa kaltainen, päästää kiireiset menemään, mutta puhelee kuunteleville. Erkki Leminen
Lahdesta Suomen nuorimpana kaupunkina sain kuulla kohta talvi- ja jatkosodan jälkeen oppikoulussa. Sisällisodan aikana isäni oli 12-vuotias, samoin minä lähtiessäni oppikouluun vieraalle paikkakunnalle 12-vuotiaana. Yhteistä meille on ollut ikä ja minulle siirtynyt syntyperä punaisena, olihan isoisä käsityöläisenä mäkitupalainen kunnan torpassa. Lahden kaupungintalon säästyminen oli hiuskarvan varassa. En tunne meillä olleen osuutta sisällissotaan, mutta aina meidän syyksi luetaan kaikki punaisuuteen liittyvät sabotaasit.
Työn perässä olin tullut Lahteen. Syntymäkunta kutsui hoitamaan vanhoja vanhempiani. Minulla oli siihen valmius vastatessani myöntävästi isän hätääntyneeseen puhelinsoittoon. - Minä tulen! - Minä olin! - Minä menen! Kaikkiin näihin tulemiseen ja menemiseen vedettiin hatusta syntyperä punaisen pentuna. Kaupunki toivotti tervetulleeksi kaupungintalo-kortilla. Seurakunta oli rekisteröinyt minut jäsenekseen ja toivotti tervetulleeksi kotiseurakuntaan. Silmäasema muisti osoitteen muuttuessa, olinhan ollut Silmäaseman lääkärin asiakas. Tämän jälkeen alkaa taas eipäs-juupas kissanhännänveto. Olisin halunnut olla aktiivinen kaupunkilainen. Se on perusteellisemman pohdinnan aihe. Maksajan rooli jäi jäljelle osoitteen muuttuessa. Viimeisen kaupungintalon puiston patsaalla otetun valokuvan leikkasin ESS:n sivulta korkealla kunniamerkillä muistetusta poseeraaamassa arvostamallaan paikalla Vapauden patsaalla. Kuva sai paikkansa voimauttavana valokuvana kalenterissa, joka on jatkoa kuville sisarusten sinkkuajan päättymisen jälkeen. Viime vappuna kiersin vapauden patsaan ympäri, tutkin tekstin tarkkaan ja hämmästyin. Sehän on valkoisten vapaudenpatsas, jonka antama malli on jatkoa tähän päivään. "Kaupungintalonpuistossa on neljä patsasta. Keskusakselilla lähinnä
kaupungintaloa on Vapaudenpatsas. Victor Janssonin tekemä patsas on
paljastettu 1921, sisällissodassa kaatuneiden valkoisten sotilaiden
muistoksi. Patsas kuvastaa alastonta mieshahmoa, jonka mallina oli
sittemmin IKL- aktivistina tunnettu rovasti ja kansanedustaja Elias
Simojoki."
Vastakohta valkoiselle vapaudelle on: "Punavanki muistomerkki, 1978, pronssi ja punagraniitti Fellmannin puistossa sijaitsevan Punavanki-muistomerkin tekijä,
kuvanveistäjä Erkki Kannosto oli vain 27-vuotias veistosta tehdessään.Teos pystytettiin samalla paikalle, jossa 60 vuotta aikaisemmin oli
ollut iso punavankileiri. Kansalaissodan päätyttyä vuonna 1918
Fellmannin pellolle kerättiin vangeiksi otettuja punakaartilaisia ja
pakomatkallaan olevia siviilejä. Vankeja oli 22 000, samaan aikaan
Lahden kaupungin väkiluku oli 6 500 henkeä. Tilateos kuvaa vankien vapautumista leiriltä. Graniittisen portin
äärellä on vapauteen ja maata rakentamaan lähdössä viisi pronssiin
valettua henkilöhahmoa. Muistomerkki paljastettiin 60 vuotta kansalaissodan päättymisen
jälkeen. Paljastusjuhlaan osallistui myös tasavallan presidentti Urho
Kekkonen." Tällä vuosituhannella kirjoitin loppuun vastakkainasettelun yöllisen puhelinsoiton jälkeen. - Minä tulen nyt. - Ethän sinä yöllä voi tulla. - Mikä sinä luulet olevasi? Hautasin hänet elävältä eroottiseen hautausmaahan. Hetken kuluttua kuulin hänen kuolleen. Tarvitsin armahdusta sielunhoitajalta, olinko ajatuksillani aiheuttanut hänen kuolemansa. Vastaukseksi sain ymmärtävät sanat. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä." Hankin punaisena vangitulle, kuolleelle sedälleni nimellisen laatan isovanhempien hautakiveen. Hänet haudatiin joukkohautaan ja unohdettiin. Perintörannasta sijoittajat ovat varanneet muukalaisille hautausmaan. Tasan on onnenlahjat, minulla eroottinen hautausmaa täällä. Korkealta näköyhteys Kaupungintalon puistoon italialaisine juhlavalaistuksineen. Esittelin matkapapille puiston omanani ja hän ymmärsi asian oikean laidan. Lapsuuskodin perintö on sotatoimialuetta Tiekarttana Länsirannalla. Kunta rahoittaa toimintaansa tulkitsemalla lakeja mieleisekseen perimällä jätemaksua omistuksesta ei jätteestä. En muista milloinka viimeksi olen siellä ollut. Näillä mietteillä valmistaudun juhlimaan Suomi-neidon 95. itsenäisyyspäivää. Vastakkainasettelunaika ei ole ohi, siitä pitävät huolen markkinavoimat.
Veteraanin iltahuuto
Valkoisten veteraanijärjestön lupaus *isälleni kuoltua havuseppele haudalle*.
- Ehtiihän tuon sittenkin, liikuttui isä kyyneliin kuultuaan minulta lupauksesta.
Ymmärsin vastaikkainasettelun elävän periaatteella"minulla on". Meidän toisten osaksi on jäänyt "minä olen", eikä muuta.
Onko nyt mieltä missään? Odotan vuorokauden vaihtumista keskiyöllä ja avaan adventtikalenterin toisen luukun. Palaan "entisten lasten" maailmaan, lapsuuteen kuvin ja lauluin. 007 ei auennut minulle, suljen ruudun. Nukahdan toivoen herääväni musiikkiin. Radio aloittaa kirkkovuoden kovin arkisesti. Toki palvelusta on minulla omakohtaiset kokemukset, mutta olen tehnyt sovinnon palvelijoiden kanssa. Kolmannella yrittämällä saan lehtitilauksen päättymään maksetun jakson loppuun. Pyytämäni ilmoituksen saan sähköpostiin.
Itsepalvelu sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa; Kun sovitaan yhteisestä kahvihetkestä kaupungilla, sinä odotat jo siellä. Ensisilmäyksellä ei näy tyhjää pöytää. Minunko se pitäisi siivota. Sinä teet sen puolestani pyyhit roiskeet servettiin ja siirrymme kahvijonoon. Palvelen itseäni valitsemalla haluamani syötävät ja juotavat, maksan kassalla. Pöydän pyyhkiminen ei kuulu minulle. Pikapaikat muistuttavatkin enemmän sikaloita kuin kahviloita.
Miksi minua palvellaan niin huonosti?
Eve Mantu meni ostamaan
pesukonetta, mutta huomasi joutuneensa outoon näytelmään. Nuori
miesmyyjä piti Eveä pilkkanaan ja liikkeen muut myyjät olivat yleisönä.
Mistä piilokameramainen tunnelma johtui? Miksi jotkut
asiakaspalvelutyötä tekevät ryhtyvät tylyiksi tai laiskoiksi? Eve Mantu: Miksi minua palvellaan niin huonosti?27.11.2012 7.03
- Joko sinä olet leiponut jouluksi? - En, enkä leivokaan. Aino palvelee minua ruokatunnilla poikennutta piparinpaiston välillä. - Sinähän kumma olet, kun et leivo jouluksi. Hän tuhisee tuohtuneena omista kiireistään. Jotakin kipinää oli tallella jouluna 2000. Kuvausta varten laitoin Nallet joulupöydän ääreen. Itse uupuneena unen puutteesta istuin toisten kattamassa joulupöydässä silmät kiinni käteen nojaten. - Et sinä voi olla enää uupunut, onhan Ukin kuolemasta jo aikaa. Muutit sen jälkeen pääsiäiseksi Lahteen. Näin suuret kirkkovuoden tapahtumat ajoittuvat elämässäni. Olen tyhjentänyt laatikoita ja hyllyjä. Nallet löytyvät ullakonullakolta. Se tarkoittaa työvomatoimiston matalimpaan asentoon jumittunutta pyörähtävää tuolia. Tuoli pöydän alla sydänkuvioisine päällisineen on kuin Ruun löytämä ullakonullakko. Mummonmökin ullakolla on vastaava paikka. Sieltä jätekukko kerää jätemaksua. Toinen muutos keittiössä. Siirsin parvekkeelta pöydän sisälle hyvän sään aikana. Antti-myrskyn jälkeen olisin joutunut kaivamaan sen esiin kinoksen alta talviterassilla. Löydän itseni pöydän äärestä Korkeasaaren eksoottisena eläimenä. Uudella digivaakalla mittaan oikean määrän sitä ruokaa, mitä eksoorttinen eläin syö vankeudessa. Muuten se kuolisi alta aikayksikön. Kynttilä palaa loppuun, vuoden mittaan kynttilämeret muistuttavat menetyksistä. Kirkkovuosi vaihtuu uuteen kirkkovuoteen lakimuutosten muuttaessa maailmaa. Joku vielä jaksaa noudattaa perinteitä kulttuuritarjonnalla. Kaupallista joulua vauhditan Joulumuffinsien - Heiluvilla kasseilla. Linkin saa jokainen etsiä itse. Perintöprinssien Tanssit tähtien kanssa päättyvät tänään.
Näytteitä nettikaupassa myynnissä olevasta Joulukonsertista.
Keski-Ruotsissa on satanut lunta lähes metrin. Luutamiehet eivät ehdi sutimaan vaihteita puhtaaksi. Jotenkin jouluposti hoituu, ja jos on esteitä, Itellalla on selitys valmiina kaikkiin ongelmiin. On tulossa virtuaalijoulu Ubiyhteiskunnassa kynttilän valossa.
"Kirkoissa
kaikuu ensimmäisenä adventtina Hoosianna-hymni. Sen laulaminen on
vanha tapa Ruotsissa ja Suomessa. Laulun sanat liittyvät
evankeliumitekstiin, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja
ihmiset levittävät tielle vaatteita ja puiden oksia huutaen: "Hoosianna,
Daavidin Poika."
Uudessa testamentissa esiintyvä sana hoosianna on
kreikkalainen muoto hepreankielisestä sanasta, joka oli avunhuuto
kuninkaalle tai Jumalalle. Se tarkoittaa auta tai pelasta. Vanhassa
testamentissa hoosianna-huuto esiintyy psalmissa 118.
Hoosianna-hymnin
sävelsi katolisen pappisvihkimyksen saanut saksalainen muusikko Georg
Joseph Vogler, joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa kolmannen
hovikapellimestarina. Ensiesityksensä hymni sai Ruotsissa tiettävästi
1795 tai 1796 säveltäjän itsensä uruilla esittämänä. Ruotsin kielellä
laulua on Turussa ehkä laulettu jo 1797.Hymnin juhlavan alkusoiton on
säveltänyt Richard Faltin.
Ennen vanhaan hymniä mentiin kirkkoon
kuuntelemaan kuoron esittämänä. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla
seurakunta pääsi itse laulamaan sitä.
Hoosianna kerää ensimmäisenä
adventtina toistasataa tuhatta suomalaista kirkkoon. Kaiken kansan
hymniksi muodostunut Hoosianna laulettiin virsikirjasta ensimmäistä
kertaa 21 vuotta sitten. Virsikirjassa Hoosianna on virsi numero yksi."
