torstai 2. elokuuta 2012

Ei oo kiirettä kirkkoon sattuneesta syystä

Aamuhartaus 2.8

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Armolalulu, säv. Kari Tikka, es. Jaakko Ryhänen.

Fakta ja kulttuuri ›
- Hartausohjelmat

Paljolta olisin säästynyt, jos olisin kuullut pastori Kai Sadinmaan puheen heti aamusta. Epätoivo iskee, onko aamuhartaus julkaisukelpoinen julman jumalan aamussa. Uskonto kuuluu sarjaan faktoja kulttuurista. Raha on lopetettu painamalla lisää leikkiseteleitä. Onko nyt kulttuurin vuoro?

PS. tämän tiedon varassa (Torstai 2.8.2012 AH Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki) luettu 25.10.2014

Aamuhartaus to 02.08.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

70-luvulla television tietoiskussa lapset kertoivat mikä heistä tulee aikuisena. Lakasukoneen kuljettaja, krattorimies, lääkärihoitaja tietenki.
Nyt kun lapsilta kysyy samaa niin he vastaavat että julkkis, talkshowjuontaja, idols.
Tavallisuus ei siis ole enää mitään. Keskiverto ei ole enää mitään. Tavis on luuseri, kuten eräs julkkis sanoi, kiteyttäen tietämättään ajan hengen. On parempi olla vaikka koulusurmaaja kunhan ei tarvitse olla nobody, ei kukaan, seinäruusu, nörtti. Kunhan mainitaan, kunhan puhutaan, kunhan saan palstatilaa ja kuvan lehteen. Hinnalla millä hyvänsä, vaikka syömällä torakoita tositeeveeohjelmassa tai nöyryyttämällä itseni tv:n laulukilpailussa variksen raakuntaa muistuttavalla lauluäänelläni tai sitten laittamalla alastonkuvani nettiin.
Pätevyyttä ei vaadita, ei arvostelukykyä. Vain kovaa pokkaa ja hävyttömyyttä. Kanttia on pakko löytää, muuten jään jalkoihin, alipalkattuun suoritusosastoon, liukuhihnalle, paskaduuniin, tavikseksi, luuseriksi.
Ja kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susien maailmassa. Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin, vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista, varmuuden vuoksi. Tapa tai tule tapetuksi. Vaadin lastani tavoittelemaan kaikkia niitä unelmia, jotka omassa elämässäni ovat murskaantuneet. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt sitä omaa juttua, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua, niin peli on pelattu. Tiedossa on kurja loppuelämä jossain kurjassa toimistossa kurjia papereita pinosta toiseen siirrellen. Keskinkertaisuudella ei tehdä voittoa globaaleilla markkinoilla.
Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, teen tiukan viikko-ohjelman, viisivuotissuunnitelman. Vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Lapsi on mun juttuni, mun kyltymättömän kunnianhimoni projekti.
Avuttomuus ja heikkous ei tähän palettiin mahdu. Siksi ne on kätkettävä tai niillä on tehtävä tuottoisaa bisnestä. Muokataan avuttomista pikkutytöistä itsetietoisia, vahvoja ja seksikkäitä naisia myymällä heille rinnoista topattuja uimapukuja ja ruskettavaa ja hoikistavaa Barbie-hormonia.
Ethän halua jäädä yksin, että sinut hylätään, työnnetään porukan ulkopuolelle? Varusta itsesi hampaisiin saakka, oikean merkkisillä vaatteilla, oikean merkkisillä kännyköillä, autoilla, huonekaluilla. Seurustele oikeiden tyyppien kanssa, myötäile heitä, alistu heille, naura heidän tyhmille vitseilleen, kierrä kaukaa ne väärät ihmiset, ne toiset, oudot, heikot, luuserit. Kiusaa ja hauku heitä voittajien kanssa, asetu heidän yläpuolelleen, tuomitse heidät. Vai haluatko itse joutua vilttiketjuun, ulkopuolelle?
Tee mitä tahansa mutta älä näytä pienuuttasi, heikkouttasi, pelkoasi, sillä silloin ne iskevät, välittömästi. Ne vainuavat heikot kohtasi, ne aavistavat, ne kiertävät kehää ympärilläsi ja odottavat sopivaa hetkeä. Joku on aina pakko uhrata?
Haluatko se olla sinä?
Luo yhteiskunta jossa vain vahvoilla on oikeus elää ja olla olemassa. Aja turvaverkot alas, jätä vanhukset, lapset, nuoret, ja mieleltään järkkyneet heitteille. Lisää rikkaiden ja vahvojen etuoikeuksia. Kasvata tuloeroja. Siunaa vallitseva eriarvoistava politiikka puhumalla lauseita kuten: “Tavis on luuseri” tai “Vaurastuminen on nyt sallittua” tai “Ei ole vaihtoehtoja” tai “On pakko kun on pakko” tai “Jokainen on oman onnensa seppä”.
Koveta itsesi, pure hampaasi yhteen, tukahduta myötätunto sydämestäsi, äläkä itke, ainakaan toisten nähden. Puhu kovaan ääneen, varmoja sanoja, luodaksesi vaikutelman rohkeudesta. Laita ovi turvalukkoon, piilota lompakkosi. Rakenna muurit ympärillesi. Työnnä kätesi taskuun ettei kukaan näe kuinka ne vapisevat.
Muista että mikään tämän maailman voima ei sinua pelasta, ei tyynnytä pelkoasi. Vapisevaa sydäntä ei rauhoita mikään muu kuin Rakkaus, Jumalan Rakkaus, joka on tullut esiin Nasaretin Jeesuksessa, tuossa luusereiden kuninkaassa. Hän paljasti sen kuinka yhteisömme rakentuvat aina uhrin varaan, toisten ulossulkemiselle. Hän ei lähtenyt tähän peliin vaan suostui itse olemaan se uhri ja ulossuljettu. Tämä itsensä antava rakkaus on koko todellisuutta kantava voima. Se on Jumalan olemus. Se ei ole kaukana merten takana tai taivaassa, vaan lähellä, lähempänä kuin itse olet itseäsi. Se on sielusi ytimessä, jokaisessa hengen vedossasi. Se läpäisee kaiken, tihkuu joka paikasta, herkkänä, tuskin havaittavana armon henkäyksenä mutta jonka suuruuden edessä kaikki maalliset ja kosmiset mahdit taipuvat. Älä siis pelkää. Tämän maailman vallat ja voimat kukistuvat mutta Jumalan rakkaus ja armo ei katoa koskaan. Aamen.

Video aiheesta Samuli Edelmann - Herra elämääni youtube

Jazzvirsiä suomeksi ja ruotsiksi - Herra, elämääni - YouTube

Samuli Edelman - Herra elämääni

Syksyllä 1990 olin yhtä ihmeissäni kuin tänä aamuna. Kerroin pienelle tytölle puhelimessa pelostani lähteä omaishoitajaksi laitospaikkaa tarvitseville vanhemmilleni. Äiti oli jo ilmoittanut päätöksestään jäädä laitokseen lopullisesti. Isä soitti minulle. Kuultuani tilanteen lupasin tulla paikan päälle katsomaan, mitä on tehtävissä ja mitä tehdään.

Äiti jäi kotiin ja siitä alkoi yhtä monimuotoinen elämä kuin EU:ssa kaikkien päämiesten pelastaessa kreikkalaisia, espanjalaisia, italialaisia toinen toisensa jälkeen €urokriisiin joutuneita maita. €uromaita ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin omaishoitajia Suomessa. Heidän lukumääräänsä pienenee 300 000:sta 30 000:een tukeasaavaan, joista tulee lain ja asetuksen mukaan omaishoitajia. Muut vammaista, pitkäaikaissairasta tai vanhempiansa hoitavaa ovat tukien väärinkäyttäjiä ministerin ja Kelan mielestä. Heille ei pidä myöntää tukia eikä muutenkaan huomioida vaan työntää ulkokehälle ja sieltä kokonaan yhteiskunnasta pois. €uromaita on tietty määrä, on pelastettavat ja pelastajat. Tämä on kuitenkin suurin huijaus, onhan kyse pankkien pelastamisesta. Näin olen sen ymmärtänyt rivien välistä.

Sinun armossasi on minulle kylliksi, kuulen puolinukuksissa. Palaan aamuhartauteen netissä, kun olen keittänyt aamukahvit. Isoveli valvoo kirkkoa netissä, päivittää milloin muistaa. Tämä välinpitämättömyys vaivaa kaikkea näkyvyyttä. Pippan peppu on näytettävä heti, se on papparatsien työtä.
Tuli ehtoo ja aamu, 2.8. ei milloinkaan.

Olemme keräilyerässä sodan aikana syntyneet. Oma aikani on arvotettu henkilökohtaisuuksilla,
- pentuna kova suuttumaan.
- vaikea työllistettävä omaishoitajana työkkäritädin mielestä.
- ehdottoman yli-ikäinen 61/64 v,
- "yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana, omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa."
- varhennettu vanhus -arvonimi osamaksulla,
- pinssipalkinto, pysyä yhdistyksen maksavana jäsenenä,
- 10 pinssin pussi myytäväksi tai maksettavaksi (kiltisti maksoin kirkon poliittisen ehdokkaan paremmuden mittarina).

Viimeinen vanhuspalvelun tehtävä: avioparia ei saa erottaa laitoshoidossa eripaikkoihin. Oma ehdotukseni äidille oli hakea avioeroa, mietitään ½ vuotta nukutaan samassa parisängyssä. Haetaan ero ja jatketaan nukkumista samassa parisängyssä. Minkä on kerran luvannut kuolemaan asti, sitä on vaikea perua. Luopuminen on rankka juttu ja monesti loppuu henkirikoksen kautta. Muistinmenetys armahtaa, jos iskee silmänsä vieraaseen naiseen.
"Murha mielessä" on läsnä joka päivä. Lapset puhuvat omista lähtökohdista, karjalaiset omasta kokemuksesta.

Vanha loru kirkkoon kiirehtimisestä; ei oo kiirettä kirkkoon, pappi on vielä paitasillaan, lukkari lusikka suussa, suntio sukkasillaan. Onneksi on vielä puhujia, jotka puhuvat asiaa.

Jos hartauslähetykset olisivat kuunneltavissa heti lähetyksen jälkeen netissä kuin on luvattu, säästyisin näiltä turhautuneisuuden tunteilta. Sinun armossasi on minulle kylliksi, tekisin oikeita päätöksiä oikeaan aikaan ja omalla kustannuksella. Puhutteluun en oikeastaan tarvitse nettiä, lakikirjan irtolehtiä enkä maaoikeuden viimekäden päätöksiä. Meitä on huijattu ja tässä on tulos - (tai ulos). Mistä olen lähtenyt, sinne ei ole takaisinpaluuta.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

"Minulla on" ja lisää on tulossa

Aamuhartaus 1.8.2012
Katekismussarjassa Isä meidän -rukouksesta (kohdista 1-3) puhuu pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. Virsi 208: 2, 3 & 4. Virsi alkaa sanoin "Oi taivaallinen Isämme". Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.

Aamuhartaus ke 01.08.2012
Samuli Korkalainen, pastori, kanttori, Helsinki

Minä olen huono rukoilija. Erityisen vaikeita minulle ovat tilanteet, joissa pitäisi julkisesti rukoilla omin sanoin. Usein sanat juuttuvat kurkkuun, enkä saa änkytetyksi mitään järkevää. Siksi joudun turvautumaan valmiisiin rukouksiin. Kaikkein mieluiten lausun Isä meidän -rukouksen. Se on paras rukous, koska se on Jeesuksen itsensä opettama. Katekismuskin muistuttaa, että sitä rukoillessamme emme pyydä oman tahtomme, vaan Jumalan tahdon mukaisia asioita. ”Tunnustamme, että Jumala tietää, mikä on meille hyväksi ja mitä todella tarvitsemme.”

Isä meidän -rukous alkaa kolmella pyynnöllä, joiden painopiste on Jumalassa. Maailman ja ihmisen asiat ovat vasta kakkosijalla. Jumalan nimi, Jumalan valtakunta ja Jumalan tahto ovat ykkösasioita.

Virsi 208: 2

Mikä on Jumalan nimi? Ihminen ei ole nimennyt Jumalaa. Sen sijaan Jumala on ilmoittanut meille itsensä pelastushistorian tapahtumissa aina luomisesta lähtien. Hän on ilmoittanut meille myös nimensä. Raamatussa kerrotaan Mooseksen sanoneen Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala vastasi Mooseksen kysymykseen: ”Minä olen se joka olen.”

Jumalan nimi on siis verbi: Minä olen. Jumala on tekevä ja toimiva Jumala. Jumalan nimen pyhittämisessä on kyse Jumalan teoista ja toiminnasta. Katekismuksen sanoin: ”Jumalan nimen pyhittäminen merkitsee sitä, että kunnioitamme kaikessa Jumalaa ja otamme kiitollisina vastaan kaiken, minkä hän on tehnyt hyväksemme.”

Virsi 208: 3

Tulkoon sinun valtakuntasi. On hyvä huomata, että sekä edellisessä että tässä pyynnössä verbi on kreikankielisessä alkutekstissä passiivissa. Siitä ei siis käy ilmi, kuka pyhittää Jumalan nimen ja kuka tuo valtakunnan. Tämä muoto juontaa juurensa juutalaisten kunnioituksesta Jumalan nimeä kohtaan. Tuo kunnioitus on niin suuri, että Jumalan nimeä varotaan mainitsemasta ja hänen toiminnastaan puhutaan mieluummin passiivissa. Näin ollen näissä pyynnöissä on kyse Jumalan toiminnasta. Vain Jumala itse voi pyhittää nimensä ja tuoda valtakuntansa. Rukoillessamme valtakunnan tulemista me siis pyydämme, että Jumala itse sen toisi. Samalla tunnustamme, että ilman häntä olemme kyvyttömiä rakentamaan sellaista valtakuntaa, jossa oikeudenmukaisuus, rauha ja tasa-arvo vallitsisivat. Emme kuitenkaan pakene omaa vastuutamme, vaan – niin kuin Katekismus sanoo – ”Rukouksessa pyydämme, että hänen tekonsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa ja että voisimme välittää hänen rakkauttaan maailmaan jo nyt.”

Virsi 208: 4

Martti Luther linkitti Isä meidän -rukouksen kolmannen pyynnön kahteen edelliseen: ”Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme.” Pyyntö Jumalan tahdon tapahtumisesta on siis luonnollinen seuraus Jumalan nimen pyhittämisestä ja hänen valtakuntansa tulemisesta. Silti juuri tämä pyyntö lienee monelle ihmisille se kaikkein vaikein. Itse ainakin huomaan usein nurisevani Jumalalle: ”Eikö se sinun tahtosi voisi edes joskus olla sama kuin minun!” Näin tehdessäni lankean siihen ansaan, että ajattelen Jumalan tahdon listaksi yksittäisiä haluamisia. Kuitenkin Uusi testamentti puhuu Jumalan tahdosta aina yksikössä – se on yksi ja jakamaton. Jumalan tahto ei siis viime kädessä ole lista taivaallisen auktoriteetin pilven reunalta lausumia käskyjä ja kieltoja, vaan se on ilmaistu Jeesuksessa. Jumalan tahtoa voi toteuttaa vain seuraamalla häntä. Onneksi tähän liittyy myös lupaus, joka on Katekismuksessa ilmaistu näin: ”Kristittyinä meidät on kutsuttu seuraamaan Herraamme ja luovuttamaan kaikki asiamme Jumalan hallintaan. Hän on kutsunut meidät työhönsä maan päällä. Hän itse vahvistaa ja varjelee meitä tässä tehtävässä.”

Arkkipiispa Martti Simojoki totesi aikoinaan, että Isä meidän -rukouksen kolme ensimmäistä pyyntöä ”muodostavat kuin temppelin porttiholvit, joiden läpi saadaan astua rukouksen pyhäkköön”. Rukouksemme ei lepää omien toiveidemme, voimamme ja tahtomme varassa. Se lepää lujasti sillä pohjalla, jonka Jumalan nimi, Jumalan valtakunta ja Jumalan tahto muodostavat.

Rukoilkaamme.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Virsi: 208:2,3,4
Lisätty 21.12.2014

"Äiti seisoi ruokapöydällä ja maalasi mönjällä punaisia omenoita puun latvukseen. Kunpa olisikin saanut maalata noilla auringonlaskun väreillä, ajatella, millaisia omenoita ja millaisia ruusuja." Muumien matkassa Vihtaniemellä ennen sijoittajien tuloa.

- Lopeta, haluan nukkua, oli pyyntöni ylös aamuyön tunteina opetellessani nukkumaan sängyssä omaishoitotyön loputtua.

- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin. Nämä olivat niitä vuoropuheluja, joita olen käynyt yksikseni. Aamuhartaus oli silloin luvattu vastauskanavalla vastaanotettavaksi. Vei oman aikansa ennen kuin pääsin mukaan verkkokirjoitustaitoisena. En tarvitse kirjurin enkä tulkin palveluja kirjoittaakseni ajatukset ja vuoropuhelut näkyviin. Kaikkia varten on omat blogit. Tuliukko Katekismussarjan aamuhartausteksteille. Tuliukkko syrjäytti Jeesuksen sinä päivänä, kun hänestä tuli palkittu rauhanruhtinas. Pääkallonpaikalla pilkkaajalle lausutut sanat ovat toteuneet.

- Tänä päivänä olet harvojen ja valittujen kanssa veroparatiisissä. Sodan jälkeen ensimmäinen auktoriteetti oli kansakoulussa epäpätevä opettaja, joka käytti rankaisuvaltaa. Opettajat vaihtuivat, ylemmyydentunne ei mihinkään hävinnyt tasavallassa. Vanhoissa elokuvissa se on säilynyt kielellisenä ilmaisuna jälkipolville koulutuksen kautta.

- Kyllä, armollinen rouva, johtaja, päätirehtööri. Tasa-arvosta ei puhuttu silloin eikä tänään sanaakaan. Neljännen käskyn noudattajana rivit lakosivat mikä minnekin, kun jaksoin paikallani loppuun asti.

- Älä tule meitä opettamaan (omaishoitajana vanhempien osakkeessa) yhtiökokouksessa. Minuun on sovellettu kaikkia lakikirjan irtolehdillä vahvistettuja poikkeuslakeja. Siinäpä sovellatte neljännen käskyn selitysosan varassa. Ehdoton kunnioitus kuuluu vanhemmille. Muiden toteltavien herrojen kohdalla kunnioitus punnitaan heidän tekojensa mukaan. Vaatii ääneen ihmettelemään, käskee pistämään kivet kuppiin ja kieltää menemästä pahantekoon mukaan. Näihin ajatuksiin heräsin aamulla sikeästi nukutun yön jälkeen ennen aamuhartautta.

Meillä jatkuu julman jumalan vallankaappauksella otettu aika veroparatiisissä. Siitä toitottaa uutiset aamusta iltaan. Onneksi pääsin The Book'in sivulle valokuvassa kaivolla. En tunne häpeää naisena kenenkään edessä. Siitäkin on ollut valokuvanäyttely ja julkaistu kirjana. Rullaverho on ollut alhaalla koko kesän häikäisyn estämiseksi. Yöttömän yön aika on päättynyt, mennään kohti pimeneviä iltoja tietäen. Valoa vaikken näekään sen tiedän loistavan.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Onko myötätunto mukana? Onko ruokapula akuutti vai krooninen?

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Syyssinfonia: Onko myötätunto mukana? Valitettavasti etsimääsi blogisivua ei ole olemassa.

30.7.2014 katson tilastoja luetuista blogeista. Yllätys, yllätys päädyn ilmoitukseen, ettei myötätunto ole mukana. Ei auta muu kuin etsiä välimuistista, mitä olen myötätunnon puutteesta kirjoittanut. Yhdistän puuttuvan blogitekstin edelliseen tekstiin; Onko ruokapula akuutti vai krooninen.

Nyt myötätunto on mukana tai oikeastaan sen puute. Haistan mitä haluan, vain pyhiä tuoksuja.

Aamuhartaus 31.7

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Rovasti Leila Valtonen, Helsinki puhuu Karen Armstrongin kirjasta "Kaksitoista askelta myötätuntoiseen elämään". Hartaudessa kuullaan Inna ja Juha Vintturin kappaletta "Missä rakkaus". Säv. Jacques Berthier, san. trad., suom. Anna-Maija Raittila

Lukeminen kannattaa aina. Kanta-asiakkuus pitää ajantasalla tiedon lisäämisessä, mitä luet ja mistä saat bonusta. Se ei ole minun motiivini saada hyvitystä, tulla palkituksi maksamalla bonuskortista tai jäsenmaksua pinssin tähden. Mitta tuli täyteen eilen, kun tilaamaton kuukaudenkirja ahtautui avustettuna postiluukusta lattialle. Jo toinen kirja antamatta suostumusta ottaa vastaan.

Soitan asiakaspalveluun. Tervetuloa, asian nopeuttamiseksi näppäile jäsennumero. Paina ruutu, kohta palvellaan. _ Näppäile jäsennumero, paina 3, näppäile jäsennumero, huudan väliin automaatin reagoimatta välihuuteluun, kuukaudenkirja on peruttu. Enhän ollut perumassa kirjaa vaan selvittämässä ihmisen kanssa kerhojäsenyyden tilaa. Suljen puhelimen.

Valitsen uudelleen numeron, tervetuloa-litaniasta se alkaa. En tee mitään, painan ruutua kehoituksesta. Minua palvelee ihmisääni. Annan palautteen harhaanjohtavasta automaattipalvelusta. Annan jäsennumeron tilaushistorian tarkastamista varten. "Puhdistus" aikanaan, Suomalaisesta kirjakaupasta haettu kuukaudenkirja kerhon jäsenkortilla ei näy ostona. Siitä on onneksi kuitti "Muumien matkassa". Kaksi kirjaa ostovelvoitteena on täynnä. Kerhon jäsenyys päättyy tähän.

Palautan kirjat ja etsin kerholehteä. Posti on sen hukannut kuin rouva Bukeen kirjeet. En ole osannut perua, kun lehteä en ole saanut. Pokka pitää tästä eteenpäin. Siinä minun roolini nettiasioinnissa. Sisaren mies on kuollut. Sekin pitää paikkansa eikä isäkään enää elä sota-aikaa puhumattomana.

Mikä mättää maailmassa? Myötätunnon puute puskee vastaan kuin pukki suurine sarvineen. Aamun kirjaesittely antaa "Kaksitoista askelta myötätuntoiseen elämään". Mustikkamatka päättyi pyörätuoliin. Kuusi viikkoa kipsi jalassa kävely kainalosauvoilla. Tämäkin vielä meidän kolmen myötäsyntyisessä elämässä. Pääkallon paikalla keskustelu on kääntynyt pilkaavan pahantekijän eduksi. "Tänä päivänä olet kanssani veroparatiisissä."

Sielläkin on Kela, terveyskeskus, työkkäri, kirkko ja bonuskortit. Anna-Maija Raittilan runo-ohje "On opittava uudestaan". Fernando Pessoa tekee siitä "Mestari"n. Tekee luopumisen helpoksi, kun myötätunto on mukana.
Hajuaistin menetys teki "Kätilö"n lukemisen siltä osin helpommaksi. Joskus aistipuutos on siunaus, kun kaikki haisee jo mädälle.

Aamuhartaus 30.7.2012

Aamuhartaus 30.7. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat pastori Hannu Varkki, Helsinki, ja tutkija Aura Nortomaa. Rukoushetkessä Taizé -yhteisö laulaa kappaletta "Insurrectione tua". Säv., san. & sov. Taizé -yhteisö.

Ihmiskunnan viljasiiloissa vain murut jäljellä (30.7.2012 6:04)

Leivät eivät mene tasan

Vuoden 2008 nälkämellakoiden jälkeen monet maat tarkistivat kantaansa elintarvikeomavaraisuuteen. Kiinan vastaus maailmaa koettelevaan ruokakriisiin oli uusi tavoite: paluu täysin omavaraiseen maataloustuotantoon.

Hups, tapahtui virhe eikä se ollut 1. tässä elämässä. Vihtaniemellä ei enää ollut työntekemisen jatkamisen mahdollisuutta. Kunta viisaudessaan suoritti verettömän vallankaappauksen tieasiassa. Kuuden talvisavun maiden läpi jatkui tie Vihtalandesta Holoppalaan. Rantalan maalle tultaessa se päättyi lapsuuskodin uimarantaan. Pahkasalon sijoille kuuluva niemenkärki oli karjapolkujen varassa. Olen tämän asian käynyt läpi aina uudelleen eikä se miksikään muutu. Kunnan mielestä minä tänä päivänä olen edelleen väärässä ja kunta sijoittajineen oikeassa.

Aamuhartausaihe on minulle tuttu Franciscus Assisilaisen rukouksesta.

Franciscus Assisilaisen rukous
suomeksi
Suomessa on tunnettu hänen nimelleen nimetty Franciscus Assisilaisen rukous:

Herra, tee minusta rauhasi väline,

niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,

missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,

missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,

missä erehdystä, viittaisin totuuteen,

missä epäilystä, auttaiain uskoon,

missä epätoivoa, kantaisin toivoa

missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,

missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,

pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,

antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Aamen.

ranskaksi
Rukousta ei ole voitu sen nykyisessä muodossaan jäljittää pidemmälle kuin vuoteen 1912, jolloin se painettiin ranskaksi pieneen hengelliseen lehteen nimeltä La Clochette (Pieni kello) nimettömänä rukouksena:

Seigneur, faites de moi un instrument de votre paix.

Là où il ya de la haine, que je mette l'amour. Là où il ya de la haine, que je Mette l'amour.

Là où il ya l'offense, que je mette le pardon. Là où il ya l'pahalla, que je Mette le pardon.

Là où il ya la discorde, que je mette l'union. Là où il ya la discorde, que je Mette l'union.

Là où il ya l'erreur, que je mette la vérité. Là où il ya l'erreur, que je Mette la vérité.

Là où il ya le doute, que je mette la foi. Là où il ya le doute, que je Mette la foi.

Là où il ya le désespoir, que je mette l'espérance. Là où il ya le désespoir, que je Mette l'Espérance.

Là où il ya les ténèbres, que je mette votre lumière. Là où il ya les ténèbres, que je Mette votre lumière.

Là où il ya la tristesse, que je mette la joie. Là où il ya la Tristesse, que je Mette la joie.

Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être consolé qu'à consoler, Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être konsoli qu'à consoler,

à être compris qu'à comprendre, à être compris qu'à comprendre,

à être aimé qu'à aimer, à être Aimé qu'à aimer,

car c'est en donnant qu'on reçoit, car c'est en donnant qu'on reçoit,

c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné, c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné,

c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie. c'est en Mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.

Petja Pyykkönen

Tyttäreni lähetti lehtileikkeen Franciscus Assisilaisesta muuttaessani Tuusniemelle omaishoitajaksi. Hän piti valintaani turhautumisen ilmaisuna. Siksi se on osoittautunut 21 vuoden kuluttua tuosta ratkaisevasta lupauksesta.
- Minä tulen.

Isäni kävi päivittäisissä muisteluissaan läpi vaiheita, kuinka tähän on tultu. Muisti nälkävuosia, kuinka nuoret sukulaismiehet polkaisivat pyörillä Karjalasta heinäntekoon Vihtaniemelle. Heinät tuli seivästettyä ja ruokapalka riitti heille tehdystä työstä. Kaupunki ei heitä ruokkinut.

Pellot pakettiin ja EU:n esiastetarkkailija sanoi.
- Istutettu perunapelto oli liian suuri pakettipeltolaisille. Perunat kasvamaan maitotölkkiin eikä enempää. Lakovariksiksi kirkonkylään ja räystään alla viljelyä on kokeiltu kuin Karjalan mummot kolhoosiaikana.
Isäni muisti sanojan vielä 93-vuotiaana. Olihan sanojan äiti hänen kasvukaverinsa isovanhempien luona. Sitä on muisteltu tänä kesänä sukulaisnaista kestitellessä.

Päijät-Neuvo kysyi lääkäriaikaa tiedustelevalta naiselta.
- Onko vaiva akuutti vai krooninen? Jos se on jatkunut useita päiviä, siihen aika löytyy kahden kuukauden kuluttua. Ja sitä rataa.

PS. Nettipalvelu ilmoittaa toista ja tekee toista. Lähden palauttamaan peruutettuja, tilaamattomia tuotteita. On lähetetty kuitenkin, vaikka ...., eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ainutkertaisuus mitattavissa

Kaunis pieni ihminen

sä olet ainutkertainen.

Mitä vastaan tuleekaan

toista sua ei milloinkaan. (Naamakirjasta lainattu)

Vauvapoika, Mosse, odottaa viikoksi seurakseen. Annan ruokaa, käyn kävelemässä. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvatta. x7 Mossen vuosia ei vielä mene oman ikäni ohitse. Käy joskus kielellä lipaisemassa kättäni. Toivottavasti ei ihan suulle aamuherätykseksi. Niksu jätti jäähyväisensä nuolemalla kädet ja naaman. Torjuin ennakkoon myyräkuumetta. R.I.P. Mosse 26.12.2015

Lääkemainonta netissä lupaa poistaa reumaattiset kivut.

Olympiastadionin urheilijat kertovat, miten hienoja ihmisiä Jumalan luomistyö on maailmaan saattanut. Katso myös itseäsi. Myös sinä olet hieno, ainutkertainen, arvokas Jumalan luoma ihminen. Sinua ei voi kukaan toinen korvata eikä sinun tarvitse tulla kenenkään toisen kaltaiseksi.(Simo Repo 28.6.AH)

- Unohda koko juttu. Kaikilla länsimaalaisilla on borrelia vasta-ainetta veressä.

- Tulen sitten lääkärin luokse oireiden perusteella. Tilasin ajan yhtä oiretta varten sillä kertaa ja toisen ajan toista oiretta varten. Lääkäri pesee kätensä koko oirevyyhdestä ja sanoo.

- Olen lähettänyt paperisi keskussairaalaan. Sieltä tulee aikanaan kutsu, jos katsovat olevan aihetta.

Kutsu tuli sisätautipkl:lle, oireenmukaisesti kahdelle muulle pkl:lle. Oireeet eivät sopineet yhteen borrelian aiheuttamiksi. On viipaloitu kuin kimpaleesta lihaa tehdään tartaria. Ympäristö on steriili, arvet parantuvat aikanaan. Reumapkl totesi, että borrelia-arvot eivät olleet muuttuneet ja palautti alkuun. Palaan niihin traumoihin, joissa tunnen kipua tänä päivänä.

Loukkasin oikean polven työmatkalla kaljulla kadulla liukastellessa. Käynti ensiavussa ja kolme päivää sairauslomaa. Vasen polvi sai vääntymisvamman äkkipyörähdyksessä. Estin kalliolta alastulon sammalkerroksen lähtiessä liikkeelle. Korjasin liikkeensuuntaa polvista kiertämällä vartalon yläviistoon uskaltamatta liikahtaa paikaltani. Käynti yksityislääkärillä Lahdessa, kun olin ulkokuntalainen Tuusniemellä. Vaiva parantuu kivuttomaksi, lääkäri unohtaa konsultoida vakuutusyhtiötä korvauksen saamiseksi tapaturmavakuutuksesta.

Sain punkinpureman maalla käydessä. Polvet tulehtuivat saattaen minut liikuntakyvyttömäksi. Mitään muuta apua en saanut kuin ikään liittyvän toteamuksen.

- Vanhojen akkojen luut ovat tohjona. Mitään ei ole tehtävissä. Minusta tuli kulunut, joka kuitenkaan ei näkynyt lyhentymisenä. Reppu ei viistänyt maata. Potkurin työntäminen talvella ja pyörätuoli sulan aikana jakoi raajojen painopisteet neljän raajan varaan. Jotenkin siitä selvisin.

Mökillä keikahdus mahalleen suorilta jaloilta muljautti vasemman käden kolme sormea nurinpäin. Käänsin ne takaisin paikalleen. Tarkastus naapurikunnassa, ettei luita ollut murtunut. Lasta käteen, isä vuodeosastolle viikoksi. Turvotus laski aikanaan ja työkalut olivat käyttökuntoiset.

Vaikeana potilaana koko 2000 -luvun 12 vuotta. Tulee yleinen tulehdustila kaikkialle, erikoisesti käsiin tällä kertaa. Hiirikädeksi maallikot arvelivat, olinhan tullut verkkokirjoittajien joukkoon. Borrelialöydökseen olen saanut antibioottitiputuksen kotona. Hyödyin siitä työkykyiseksi. Mitään ei saatu selville koepaloista, oireilu siltä osin jatkuu. Kaiken lisäksi traumakohdat muistuttavat sormissa ja polvissa tapaturmista. Kun ikää tulee, vaivat nuortuvat. Käden murtuma niin pienenä, etten muista kumpi käsi oli kipsissä, ei ole vielä muistuttanut katkeamisesta. IKÄ on tullut suurimmaksi oireiden aiheuttajaksi. Sanoudun irti tästä koululääketieteen diagnosoinnista, siitä yli, mistä aika on matalin. Valelääkärit ovat olleet parempia kuuntelijoita ja siten osoittaneet parantajalahjansa. Kukaan ei kuollut kuuntelemisesta. Tyttö leikki syövän pois, nyt uhkaa Hyvinkään yön ampumiset, kun uskaltautuu yöelämään keväiselle kadulle.

Vanha rouva liukastui ja vasen käsi murtui olkavarresta. Isä Taivainen ei ollut ajantasalla. Luunpäät eivät tavoittaneet toisiaan vuoden hoidosta huolimatta. Isä Taivainen luopui yrityksestä. Vanha rouva lähti Helsinkiin erikoislääkärille. Murtumakohta korjattiin naulaamalla ja olkavarsi oli yhtä luuta. Vanhan rouvan poika vei äitinsä ulkomaille urheilukilpailuihin, oopperoihin ja muihin tapahtumiin. Oopperatanssiaisiin vanha rouva ei enää osallistunut ikäänsä vedoten. Englannin kuningatar Elisabet, 86 v, avasi olympialaiset. Liian vanhako, katso itseäsi?

Kaunis pieni ihminen

sä olet ainutkertainen.

Mitä vastaan tuleekaan

toista sua ei milloinkaan.

(Naamakirjasta lainattu)

Vauvapoika, Mosse, odottaa viikoksi seurakseen. Annan ruokaa, käyn kävelemässä. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvatta. x7 Mossen vuosia ei vielä mene oman ikäni ohitse. Käy joskus kielellä lipaisemassa kättäni. Toivottavasti ei ihan suulle aamuherätykseksi. Niksu jätti jäähyväisensä nuolemalla kädet ja naaman. Torjuin ennakkoon myyräkuumetta.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Markkinamuistoja

Keskiajalle vain omalla kyydillä (27.7.2012 19:43)

Yli vuoden olen ollut kiinnostunut hyvin vanhasta ajasta. Tilasin netistä itselleni juhlapuvun, olkainhameen solkineen ja silkkisen aluspuvun. Otettiin mitat ja sovittiin sitovasta toimituksesta. Iisakin kirkon rakentaminen käsinommeltuna autenttisilla pistoilla kesti kauan. Eihän sille puvulle ollut määrätty käyttöpäivääkään. Maksoin sovitusti etukäteen ja sain liian isot puvut.

Pieni ryhmä teki itselleen puupalttoon mittojen mukaan. Oli tärkeätä, että kansi mahtuu kiinni vainajan köllötellessä arkussa. Kuolinvaatteeksi en pukuja tilannut, vaan iättömäksi ja ajattomaksi päällepantavaksi, kun johonkin olen lähdössä. Ritarin rautapaitakin olisi epämukava, jos siihen hukkuisi.

Kädentaidot ovat aina näkyneet tyylipuvuissa kautta aikojen. Mihinkä nämä taidot ovat hukkuneet? Vai tekikö netti minulle tepposet kepposet. Puvun korjaaminen viivyttää lähtöä, kun vahinko ei tullut kello kaulassa. Kaikki etukäteen valmistelemani suunnitelmat valuvat hiekkaan.

Lapsuuden markkinamuistoihin kuuluu markkinarinkeli ja naapurin mustalaisilta huumattuna ostettu hevonen. Se oli luonnevikainen eikä naapurissa ollut hevoskuiskaajan vikaa kesyttää hevosta. Nyt meidät on saatu tottelevaiseksi seuraamaan kaikkia kotkotuksia, mitä hyvää tarkoittavat katujätkät saavat meidät tekemään.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Aattelepa ite, iltahartaus kuultavissa ennen aikojaan

Arkistolöytö 3.5.2014

Iltahartaus ke 27.07.2011
Elina Kaunisto, kappalainen, Pori

Minun lapsuudenkotini sijaitsi pienessä kirkonkylässä. Niin kuin monessa kirkonkylässä, sielläkin kirkko seisoi keskellä kylää, hautausmaan ympäröimänä. Paras ystäväni asui kotoani katsottuna hautausmaan toisella puolella. Lyhyin matka kaverin luo olisi siis kulkenut hautausmaan poikki. Muistan kuitenkin, että käytin harvoin tuota oikotietä, yleensä vain silloin, kun äidin kotiinkutsusta oli kulunut jo aivan liian kauan aikaa.

Hautausmaa tuntui minusta ihmeelliseltä paikalta; arvokkaalta ja vähän pelottavalta. Siellä oli kaunista, mutta hämmentävän hiljaista. Tuntui siltä, että ihmisten ja liikenteen äänet eivät pystyneet tunkeutumaan siihen ihmeelliseen rauhaan ja hiljaisuuteen, mikä hautausmaalla vallitsi. Hautausmaalle meneminen oli kuin olisi astunut toiseen todellisuuteen ja se tuntui pelottavalta. Mieluummin yleensä kiersin hautausmaan, vaikka matka silloin piteni melkein puolella kilometrillä. Joskus harvoin, kun käytin oikotietä hautausmaan halki, kävelin keskellä hiekkakäytäviä, ympärilleni vilkuilematta ja mahdollisimman äänettömästi, mutta niin nopeasti, kuin juoksematta pääsi. Sillä hautausmaalla ei sopinut metelöidä eikä juosta. En muista, oliko kukaan sanonut minulle niin, mutta jotenkin ymmärsin, että hautausmaa ja häly tai kiire, eivät kuuluneet yhteen.

Kun olen tullut vanhemmaksi, olen alkanut suhtautua hautausmaihin toisella tavalla. Enää en kierrä hautausmaita kaukaa, vaan niistä on tullut sellaisia paikkoja, missä tunnen oloni levolliseksi ja, kumma kyllä, myös lohdulliseksi. Olen ajatellut, että se pelko, jota lapsena hautausmaata kohtaan tunsin, on liittynyt paikan erilaisuuteen, tietysti kuoleman läsnäoloon, mutta myös hautausmaan pyhyyteen. Hautausmaihin liittyy kahdenlaista pyhyyttä. Toisaalta pyhyys liittyy ihmiselämän pyhyyteen ja niihin muistoihin, joita hautausmaat kantavat. Jokainen kivi, risti tai muu muistomerkki on merkkinä ihmisen elämästä. Merkit eivät sinänsä kerro muistettavasta paljon, yleensä nimen, syntymäajan ja kuolinpäivän, mutta ne kertovat elämästä, joka on Jumalan tahdosta saanut syntynsä ja Jumalan tahdosta myös päättynyt.

Jokaisen merkin kertoma muisto ihmiselämästä on pyhä, jos ei kenellekään muulle, niin ainakin Jumalalle.

Muistomerkit muistuttavat myös kaiken katoavaisuudesta ja ihmisten samanarvoisuudesta Jumalan edessä. Ihmisen osa on syntyä ja kuolla. Ihmiselämä on hauras, kuin hetken kukoistava kedon kukka ja lyhyt, kuin uni, joka katoaa aamun tullen. Ja lopulta ihmisen arvo ei riipu mistään maallisesta, ei omaisuudesta, menestymisestä eikä asemasta yhteiskunnassa vain ainoastaan siitä, mitä hän on kaikkivaltiaan Jumalan silmissä.

Hautausmaat muistuttavat myös Jumalan Pyhyydestä. Hautakummulta kohoava risti ei kerro vain menneestä elämästä ja menetyksestä, vaan se kertoo myös rakkaudesta ja toivosta. Se kertoo Jumalasta, joka rakasti ihmisiä niin paljon, että antoi oman poikansa kuolla, ei vain ihmiskunnan, vaan jokaisen ihmisen puolesta. Se kertoo Jumalan Pojasta, joka kuolemallaan ja ylösnousemisellaan nujersi kaiken sen rumuuden ja pahuuden, jolla on kuolettava valta ihmiseen. Ja joka antoi meille toivon maailmasta, missä ei ole vihaa, halveksuntaa ja pelkoa, vaan rakkautta, hyväksyntää ja rohkeutta. Uskon, että sellaista maailmaa voisi kutsua taivaaksi. Ja Sellaiseen taivaaseen minä haluaisin päästä. Ehkä siihen taivaaseen sopisi myös Johanneksen Ilmestyksen kuvaus.

"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala on itse heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Rukoilemme:

Luoja, sinä joka loit minut sisintäni myöten, punoit minut äitini kohdussa ja teit minusta lähes kaltaisesi olennon. Anna minulle anteeksi, että yritän usein epätoivoisesti unohtaa sen, että olet pannut päivilleni määrän. Anna minulle anteeksi, että yritän takertua elämässäni siihen, mikä on turhaa ja estää minua kokemasta sinun läsnäoloasi.

Opeta minua ymmärtämään, että elämäni on ihme ja katoavaisenakin se on sinulle pyhä. Auta minua iloitsemaan jokaisesta päivästä, jonka minulle annat. Suo minulle se rauhasi, joka ylittää kaiken ymmärryksen, jopa kuolemanpelkoni. Aamen.

Virsi: 244

#####

risuaita muuttuunut 'hästäk'

Iltahartaus 27.7

Perjantai-iltaisin kuullaan hartauksia vapaudesta. Kappalainen Elina Kaunisto, Pori. Virsi 372. Virsi alkaa sanoin "Isän käsi, sydämeeni". Human organ -vokaaliyhtye.

On aamupäivä unikeonpäivänä. Tänään ei kirkon tiedotuskeskus nuku. Antaa kuunneltavaksi iltahartauden jo klo10.30. Tänään en ehtinyt heti aamulla koneelle. On menossa siivousoperaatio työhuoneeksi muuttuneessa olohuoneessa. On virtahepoja ja pienempä otuksia, joita yritän karkottaa. Imuroiminen on vielä kesken.

- Minä en jaksa, vaikerran tuhat ja sata kertaa. Käännän päivän tekstin päivyrissä ja luen ajatuksella.

Minkä Jumala

antaa kannettavaksemme,

kantaa meitä.

- Ernest-Peter Weldin -

Hei, hölmöläisen hevonen. Kun et jaksanut tuota, et jaksa tuotakaan. Hölmöläinen purki halkokuorman ja kantoi hevosenkin kotiin. Nyt meni hölmöläiset ja jumalat sekaisin. Tehkää ihmisille sitä, mitä haluat heidän tekevän itsellesi. Nyt antamiset on kahta vaille loppu, tänään toinen, huomenna toinen. Ystävyys on mitattu halvalla hieronnalla. Kirkko lähettänyt potilasjärjestöön. Hahhah, savolaiset vammaisjärjestönä. Veroparatiisissä tavataan!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Veroparatiisi

"Opastetulla kierroksella julkkisten hautausmaalla kohtasin vainajien konservoijan. Hän ehosti vainajat eläväksi omaisten jäähyväisiä varten. Hän oli opiskellut taidehistoriaa yliopistossa. Hän teki vain työsä tunteilematta. Muuten sitä ei jaksaisi. Mikä lie ollut motiivi mieshierojalla siirtyä hautausurakoitsijaksi? Ehkä asiakkaiden puute ja suuntautuneisuus eläviä kohtaan. Ruumiita voi aina tuottaa asiakkaiden loppuessa. Toinen hierojien leiriin eksynyt ei minua vakuuttanut lääkärinä. Hänen jäljiltään en olisi kehdannut kotiin mennä.
Sitten vielä sokerina pohjalla tulla hierojien edunvalvojaksi kavereiden pyynnöstä. Hänkin paljasti korttinsa minulle kauan poissa olleelle: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa". Vieläkö hänet valitaan eduskuntaan SAK:n rahoilla? Siinäkin tuli julki naishierojan status poliitikon suusta kesäaamuna kaupungin kadulla auringon paistaessa meille molemmille täydeltä terältä."

Aurinko laskee paluumatkallaan etelästä Utsjoella puolenyön jälkeen huomisen puolella (27.7.). Aurinko ei unohda meitä, enkä minä sinua kesäaikana tutuksi tullutta. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut käsittämättömäksi rahojensiirtelyksi paikasta toiseen. Kirkko on maallistunut valvojiaan myöten. Hartausohjelmat netissä on sensuurin käsiteltävänä, mitä voi julkaista ja mikä jää aamuhartausserakunnalle yhden radiokuuntelun varaan.
Torstai 26.7.
AH Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo
Koko päivän odotan kuunneltavaa lähetystä netissä. Hävisi veroparatiisiin, eihän näistä rahoista saa puhua ääneen. Kuka tukki viestintäpäällikön suun? Kirkosta erotettu on äimänkäkenä.

Kaatopaikkakansan lukumäärästä tuli minimiljoonainen Kairon kaatopaikka. Veroparatiisin rahamäärä on niin suuri, ettei sitä tavallinen talliainen voi käsittää. (17 000 miljardia € olisiko lähelläkään kirjattuna muistinvaraisesti). Maapallon väkilukua pitää rajoittaa pysymään minimiljoonissa, muuten tulee maailmanloppu. Seteleitä painetaan lisää kriisimaiden velanmaksuun. Meitä pienillä rahoilla koko elämänsä ajan kitkutelleita aivopestään veronmaksajina. Mitä se kertoo aivopesijöistä pääkallon paikalla. Omaishoitoaika opetti 1/8 vanhemmuudesta ydinperheessä, kunnasta ja valtiosta. Kuntauudistukselle antoi profeetta omalla maalla ajattelun aihetta.

Kaikki muuttui, entiselleen ei mikään jäänyt sijoittajien määrätessä tahdin kunnissa. Kirjallisuuden helmet saavat bloginsa aamuhartauksien esittelyissä. Katja Ketun Kätilö kertoo perimätiedosta, mikä vallitsi syntymäni aikoihin. Tyttö oli jo seksilelu silloin ja on tänä päivänä. Jos naistentautien lääkärit kuulivat pikkupatoina aikuisten puheita salaa, jatkavat he työssään samaa perinnettä koulutuksesta huolimatta.
- Mitä siitä jos vastasyntyneestä tulee vähän väpelö, sanoi lääkäri hoitajalle ja jätti naisen selviämään yksikseen. Tämän salaisuuden kuulin ja todistan omakohtaisena kokemuksena kahden tyttären äitinä.

"Te kyykärmeitten sikiöt" valtioneuvoston pakkojuhlajumalanpalveluksessa luettu teksti saa piispan pahoitellen kysymään, pitäisikö tekstiä muuttaa miedommaksi. Pitäisikö pappien saarnata lempeämmin ahneuden ajasta, veroparatiiseihin kuskatuista rahoista ja kuskaajista?

Kielipoliisi on kirjoitusharjoituksistani mieltä, ettei se sovi verkossa julkaistavaksi. Kuinka minulle tuli niin monta harjoitusblogia kynällä kirjoitetun ketjukirjeen tilalle? Blogin luomista harjoiteltiin ja nyt ne ovat saaneet tehtävän.