Kirkkoherra Mikko Lappalainen, Tohmajärvi.
Virsi 269: 1-4. Virsi alkaa sanoin "Älä sure, sielu parka". Kampin laulu, Markku Pihlaja (joht.), Pertti Eerola (urut).
Tie on auki taivasta myöten Tohmajärvellä. Se halutaan nimetä Katri-Helenan Taivastieksi. Kuuntelen uudelleen iltahartauden, joko se kirkossa kuulutetaan. Laulajan mukaan vasta Potsipäivillä juhlakonsertissa. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Iltahartaus ke 16.04.2014
Mikko Lappalainen, Kirkkoherra, Tohmajärvi
Virsi:
269:1-3
Istun Tohmajärven kirkon penkissä ja katselen alttaritaulua.
Ilta-aurinko siivilöityy ikkunoista. On huhtikuu. Ilmassa on jo vahvasti
kevään tuntua. Kiinnitän katseeni kuitenkin kirkon etuosassa olevaan
alttaritauluun. Taulun tekijä on ”maalaustaiteen tehtailija” Mikael
Toppelius. Tämän taulun hän sai apureineen valmiiksi vuonna 1783.
Oikeastaan tauluja on kaksi. Ristiinnaulitun kuvan yläpuolella on toinen
maalaus, joka esittää Pyhää Kolminaisuutta. Isä Jumala on kuvattu
valkopartaiseksi vanhukseksi, ja aivan kuin hänen polvellaan, istuu
Jeesus-lapsi risti kädessään. Kolmas hahmo on Pyhä Henki kyyhkysen
muodossa.
Tämän taulun mielenkiintoisin kohta on kuitenkin sen teksti: ”Minä
armahdan kaikkia”. Sen on Mikael Toppelius kirjoittanut kauniin
siveltimenvedoin käyttäen vanhoista virsikirjoista tuttua fraktuuraa.
Täytyy kyllä sanoa, että täältä kaukaa katsottuna tekstistä on vaikea
saada selvää.
Tuohon tekstiin liittyy muuten pieni tarina. Kirkkoa kävi kerran
katsomassa vanha naisihminen, joka kertoi istuneensa kirkonpenkissä
pienenä tyttönä. Häntä ihmetytti jo silloin tuo ylhäällä olevan taulun
teksti.
Miten Jumala armahtaa nimenomaan ”pappia”? ”Mi-nä ar-mah-dan pap-pia”,
näin oli pieni tyttö lukenut. No, sekaannus on varsin ymmärrettävä.
Vanhojen kirjasinten k (koo) näyttää kaukaa katsottuna ihan p (peeltä).
Kertojan mielestä tuo väärinymmärrys tuntui silloin, pienenä tyttönä,
aivan järkeenkäyvältä. Kyllä kait ne papitkin armahdusta tarvitsevat…
”Minä armahdan kaikkia”. Tekstiä alleviivaa taulussa Isän Jumalan
levitetyt kädet. Kysymys ei todennäköisesti kuitenkaan ole siunaavista
käsistä, vaan käsivarsista, jotka ovat auki syleilläkseen. Näin
kuvittelen maalarinkin ajatelleen.
Ajattelen mielessäni Raamatun kertomusta tuhlaajapojasta. ”Kun poika oli
kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki
hänet syliinsä ja suuteli häntä.”. Itseäni on kovasti puhutellut tuo
isän heltyminen jo ennen kuin poika ehti edes pihapiiriin saakka.
Eli tuhlaajapojan isä armahti poikansa jo sisimmässään. Oman pojan
näkeminen elävänä sai hänen sydämensä heltymään. Ja sitten: sydämen
asennetta seurasi toiminta. Pihalle, poikaa syleilemään ja suutelemaan.
Toppeliuksen taulun Isä Jumala toimii samoin: käsivarret ojentautuvat
kuin sulkeakseen syliinsä, rutistaakseen. Kuulen isän sanat: ”Minun
poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt
hän löytynyt.”
Hiljaisen viikon keskiviikon psalmissa on sana, joka sopii tähän:
”Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka
etsivät Jumalaa, sillä Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää
omiaan, jotka ovat vankeudessa”.
Tuhlaajapoika luuli vapauden löytyvän ylellisestä elämästä vieraalla
maalla kaukana Isän silmistä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin
nuori mies haaveili. Ei rahaa, ei ystäviä, ja lopulta nöyryyttävä työ
sikopaimenena. Onneksi Jumala kuuli yksinäisen miehen rukouksen. Oli
Jumalan suurta armoa että sai voiman tehdä parannuksen ja lähteä
takaisin Isän taloon. Suurta armoa oli myös se, että häntä vastassa oli
rakastava syli.
Teen lähtöä kirkosta. Vielä ovella käännyn katsomaan Toppeliuksen
maalauksia. Alttaritaulun sanoma on universaali: Kristuksen sovitustyön
ja ristin tähden Jumala armahtaa kaikkia, sulkee syliinsä ja vie
juhlataloon.
Ristiinnaulitun kuva näkyy kauaksi. Syy armahdukseen on selvä.
Lisätty 24. huhtikuuta 2014
Tohmajärvi on tapetilla tapahtumineen.
Hiljaisen viikon aamuhartauksissa kuullaan monologi "Mikä on ihminen".
Monologi koostuu raamatunteksteistä ja virsistä.
Monologin viimeisessä osassa ihminen hiljenee Jumalan edessä.
Lausuja: Leena-Kaisa Kivioja, Kotka
Ohjaus: Aino-Kaarina Mäkisalo
Hartauden musiikki: Vanhasta virsikirjasta (1945) virsi 519: 1, 5. "Yö
synkkä on jo hälvennyt". Lisäksi laulu "Kaikkein eniten ... Lisää
Heräsin aamuun huojentuneena. Sain toimitetuksi eilen ennen pääsiäistä tehtävät työt. Tälle päivälle jäi kaupassakäynti viime hetken täydennyksiä varten.
Muistan kaikkia kiirastorstaihin liittyviä tapahtumia. Isä on kirkkoon lähdössä, valmistautuu huolella kuin joka kerta ennen lähtöä. Omat hommat on pahasti kesken keittiössä. Isä kurkistaa ovesta kysyvästi. Riisumatta essua edestä vedän takin niskaan ja olemme menossa kävellen kirkkoon. Kutsu ehtoolliselle kuuluu.
-Tulkaa, kaikki on valmista. Isä katsoo minua ja toteaa.
- Sinä et tainnut valmistautua. Jään penkkiin istumaan mietteissäni.
Rippikoulun kävin Suonenjoella koulutuntien loputtua. Tulin pääsiäiseksi kotiin Vihtaniemelle. Oli määrä käydä kiirastorstai-iltana kirkossa päästäkseen ripille. Paniikki iski, kun lähin kirkko oli Riistavedellä. Kotoa jäätä pitkin 7 km kirkonkylään. Siitä matkaa 30 km autottomille kiirastorstai-illan kirkkoon oli meille mahdoton matka. Onneksi siitä ei tarvinnut esittää reissuvihkossa merkintää (x) osallistunut, vaikka pelkäsin kuollakseni. Sain rippikoulutodistuksen keväällä 1957.
Pitkäperjantain ja pääsiäisen jumalanpalveluksiin kuitenkin osallistuimme. Iltakirkot ovat tätä päivää klo 18.00. Taksi vie kirkkoon ja matkapastori tuo kotiin navigaattorin opastuksella.
Ei enempää tällä kertaa. Sekin on ihme, että Tohmajärvi on tullut tutuksi minulle, jolle kaikki matkat ovat olleet liian pitkiä kävellä apostolinkyydillä.
Naamakirjaan kirjautumisen esteeksi noidat lisäsivät:
- Sisäänkirjautumisen perusasiat
En pääse käyttämään Facebookissa määrittämääni sähköpostiosoitetta
Saan virheilmoituksen, kun yritän kirjautua sisään.
Tilisi pitäminen käytössä
Nyt ei ole aikaa selvitellä kaikkien sissäänkirjautumisongelmia.