Villinä kukkivat ajuruohot

Aamusoittossa kuulen esityksen; Wild mountain thyme. Kuuluttajan suomennos; Villinä kukkivat ajuruohot. Jään kuuntelemaan kaunista laulua. Havahdun, sähkökatkos on ohi.

Olen viipynyt sängyssä kuulematta kuuden uutisia, aamuhartautta, nousutahteja, seitsemän uutisia ja aamusoiton alkutahteja.

Ajuruohokukkapenkin muistan Frantsilan Yrttitilan lipputangon ympärillä. Villinä sen olen nähnyt luonnossa kerätessäni kasveja koulun kesätyönä 1950-luvulla. Omat tytöt eivät keränneet kasveja. Viime vuosina sain taas olla mummona kuivattamassa kukkia Kesätytön ja Talvitytön kanssa. Oli yhtä hauskaa kuin silloin ennen. 
Ajuruoho kukkii nurmikolla matalan kasvustonsa ansiosta, vaikka nurmikko leikataan säännöllisesti ruohonjuureen asti samettimatoksi. Ajuruohon antabusvaikutuksesta olen lukenut, mutta siihen tarkoitukseen en ole tarvinnut ajuruohoa kokeilla.

Tiiliseinää vastapäätä on saumattu uudelleen. Nosturin nokassa keikkuvaa miestä olen kuvannut ahkerasti uffoukkona. Jos isäni eläisi, lohduttaisin häntä iltakahvin jälkeen.

- Jos uffoukko ei minua vie, tulen aamulla keittämään aamukahvit.

Yhtä varmasti sen tein kuin villinä kukkivat ajuruohot musiikissa. Sanoja en ymmärtänyt, mutta ajatukset lähtivät vihreille niityille ja muurahaisen poluille kuivilla käpykankailla.