tiistai 19. huhtikuuta 2011

19.4.1914 Syntymäpäivä äidin koskaan ei unhoon jää

Aamun ajatus

Mitä tulee elämänuran valintaan,
on taito löytää työ, jota tekisi vaikka ilmaiseksi,
jos elämä tarjoaisi siihen mahdollisuuden.

Tänään erikoisesti on valinnanvapauden päivä. Kofi Annan osallistuu Rauhanvälitystoimisto Crisis Management Initation (CMI) 10 -vuotisjuhlaseminaariin. Ahtisaari-päivä on saanut nimikkopäivänsä.
Suomen Turku julisti joulurauhan. Sitä seurasi rauhanruhtinaan kiireiden kertaaminen. Joulusta tuli Sinun joulusi. Rovasti Seppo Tirkkonen puhuu kärsimysnäytelmässä syyttömän tuomitsemisesta kuolemaan. Kärsimysnäytelmäkulkueessa 11 vuotta sitten koin olleeni fyysisesti samassa tilanteessa omaishoitoaikana, sen jälkeen ja sitä ennen 1900 -luvun alusta lähtien.

Sama näytelmä alkoi 6.2.2000 vallan vaihtuessa. Koko tien olen kulkenut niissä merkeissä, jotka ovat tämän päivän teemat. Oppimispäiväkirjan sisällysluettelon diplomit antavat kuitenkin lopullisen tuomion. Ikä ehdoton 64 vuotta, samoin työhistoria yhtä ehdoton lakiin kirjattuna; "yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa".

Nobel-palkittuna on minun esikuvani Äiti Teresa, kuolevienhoitaja Kalkutan kaduilla. Sanoutui irti budjetoiduista rahoista. Äitien tehtävä on huolehtia lapsistaan ilmaiseksi rakkaudella eikä lottovoittona, jos lapsi sairastuu syöpään tai on vammainen syntymästä lähtien. CMI ei tunne tätä rauhantyötä globaalisti enkä minä tunne CMI:n toimintaperiaatetta. 
Tunisialainen poika esitteli minut äidikseen Amerikasta WTC -tornien sortumisen jälkeen. Amerikkalaiset turistit olivat kaikonneet saudien rakentamilta lomarannoilta. Kadonneet arvot saavat lipun puolitankoon muistuttamaan, kuinka tässä näin kävi.

Toinen esimerkin antaja on ranskalainen nunna. Joutui eläkkeelle 75 -vuotiaana. Rukoili löytävänsä itsensä maailman pahimmasta paikasta. Pyyntö toteutui Kairon monimiljoonaisella kaatopaikalla. Hän opetti siellä lapsia lukemaan ja antoi perheneuvontaa isille, etteivät viikkoon hakkaa vaimojaan. Viikon kuluttua sama lupaus uudelleen. 
On edettävä pienin askelin rauhantyössä. Siitä on esimerkkinä Mandela vankeusvuosineen ja Tutu totuuskomissioineen. Omat kokemukseni ovat hyvinvinvointivaltion kaatopaikalta. Perin onnettomasta valta-ajasta seurasi rahakas menestystarina. Se saa merkkipäivänsä kirkkovuodessa, Sinun jouluna ja Ahtisaari-päivänä. Pelastaako loppuhuipennus maailman vai tarvitaanko monta pitkittynyttä sotaa ja ydinonnettomuutta säteilevine hautausmaineen pääsiäisen ihmeeseen?

Äidin syntymäpäivästä muistan Ahtisaari-päivän, kuolinpäivästä puolustusvoimien liputuspäivän ja hautajaispäivä oli määrätty jo "Hetkien vaellus" runossa Mestari 12.6.1914 (1992).
Mestari, levollisia 
ovat kaikki hetket,
jos menetämme ne
kuin maljakkoon
kukkia asetellen.

Oma valintani perustuu projektin muuntamiseen ja Rudolf Steinerin sosiaaliseen peruslakiin. Tämä päivä kumoaa kaikki katekismuksen 10 käskyä. Savolaisittain niissä on huumoria, joka on kadonnut elämästä ilottomuutena ja krymppyotsaisuutena. Ukkaasien tilalle on tullut CMI, jota kirkkovuosi noudattaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti