Katkeria tappioita, makeita voittoja

Päiden vaihto-, varsinkin puhuvien päiden, viikot ovat alkaneet. Kaikki puhujat saman puulaakipuolueen puhujina eivät mahdu vappuna samalle patsaalle puhumaan. Muistuttaa Suomi-neidon itsenäisyyden alkua ja kansalaissotaa. Elettiin silloinkin sotaa edeltävä päivä. Sen sai kokea Isoisä 1918 poikansa vangitsemisella ja Isä 1941. Minä syntymätön autuaan tietämätön maailman menosta. Nyt tiedän enemmän tähän ikään ja poistan levottomuutta omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella.

Suomalaisen keittiön on korvannut McDonalt roskaruuallaan ja jättiläispurilaisilla. Syödään kuin susi juostessaan noudattaen kuitenkin sudenlakia, johtajat ensiksi. Sitten lapsille, kun loppuu käsiä levitellen, siunausta toivottaen.

Vitas - 2008

Vitas on laulanut pienestä pojasta lähtien. "Vittuuko sitä 15 vuotta pakertaa, kun tähdeksi voi syttyä yhdessä yössä", totesi taskuvenus venäläisellä huumorilla. Millä Suomi-tähti herättää huomiota vanhetessaan, äänelläänkö vai kaula-aukolla?

The Baboshka video 2010

Maailmanvalloittaja vieraili suomalaisen huippukokin luona Berliinissä. Vuokra-asunnon kohtuullista vuokraa vertaan oman pienen yksiön vuokrankorotukseen. Eläkkeeni on arvelun mukaan noussut ja rahanarvo alentunut, siksi pitää sijoittajan saada enemmän. Kuka meillä asuu edullisesti, se on poliittinen järjestelykysymys. Se ei haittaa ministerin pestin hoitamista, siksi ei ole aihetta tutkia. Jatketaan----. (Blogger jumitti ja sensuroi, näistä asioista ei puhuta eikä ainakaan kirjoiteta. Kirjoitus ei tallentunut ja yritän muistaa, mitä kirjoitin.)

Venäläinen keittiö on vielä kokin mielestä tutkimisen arvoinen asia. Samalla tulee esille vieraanvaraisuus kansan keskuudessa. Siitä tavasta olen luopunut aikaa sitten. Jos juomme kahvia, menemme Taivaanrannalle. Meitä palvellaan pöytään. Rahalla ystävällisestä palvelusta ja tietysti kiitoksilla meidät toivotetaan tervetulleeksi uudelleen. Minun ei tarvitse varata vierasvaraa etukäteen eikä huolehtia tiskistä jälkikäteen. Olen lopettanut itsepalvelun kahviloissa ja pikaruokapaikoissa. Palvelu Suomi-neidolle on kuin velka otettaessa. Se on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Se siitä rahasta.

Kalastajan on aika lähteä viimeiselle matkalleen. Lyyli Kipon lääkärivarauksen perun enkä lähde häntä noutamaan lääkärin luokse. Tässä kulkee raja. Lähden lataamoon, mutta en vielä syöpään kuolemaan selvittääkseni, missä Suomi-neito on menossa. Ja mitä Suomi-neidon päänmenoksi ollaan suunnittelemassa. Se on salaista tietoa ja Guggenheimin opetusta.

Kevätluonto opettaa tyynistä vesistä ja suurista kaloista

Katsoin läntistä taivaanrantanäkymää viime yönä. Kuu ei ilmestynyt näköpiiriin. Olisi pitänyt odotella koko yö. Ehkä turhaan, jos kiertorata oli toinen pysähtymättä radiomaston kärkeen. Näin Itämaantietäjätkin valitsivat toisen tien kotimatkaa varten. Kun huijaus paljastui kuninkaalle, hän raivostui ja antoi massamurhakäskyn.

Kiivana käytävä keskustelu yritysjohtajien palkoista on maanmatosten huijausta rahasta  ja vallasta. Media menee mukaan uutisoimalla joka päänavauksen ja välittää sen joka tuutista Suomi-neidolle. Minulla on, mistähän lainlaatija vielä voi juustohöylällä viipaloida. EVVK. En lähde tiedotustilaisuuksiin kuulemaan rahamaailmassa elävien hätää. Se hämmästyttää minua enemmän, millä köyhyysloukussa elävät selviävät päivästä toiseen. Kallistun perheneuvojan puoleen myötäeläjänä enemmän kuin perheyrittäjän oivalluksiin, mikä nyt neuvoksi tulevaisuuden turvaksi.

Piispan puheesta: Suonenjoelta tulevat "mualiman parraat mansikat". Siellä jaetaan ruoka-apua leipää jonottaville. Seppelöity pää suurista muistoista alkaa Suonenjoelta. Uskonnonopettajani, nuori teologi, valittiin piispaksi. Hän on minulle Piispa, jonka äänen aina kuulin joukosta. Piispakokelas pahoittelee seurakunnasta luopumista. Vastaan hänen pahoitteluunsa kirjeellä.

- Minua loukkaa pahoittelunne. Enhän luopunut lapsenuskosta, vaihdoin vain kieltä. Se osoittautuikin "muuksi uskonnolliseksi yhteisöksi". Missä ollaan menossa serakuntahyytymien lisäntyessa, seurauksia ei liuottamalla hoideta. Porvoon sopimusta en tunne seurakuntia erottavana. Allekirjoitukset puuttuvat, mutta sisältö pysyy samana. 

Älkää rakastako sanoin, vaan teoin. Minä uskon. Auta minun epäuskoani rahamaailman pelastumiseen.

- Ich glaube an Gott den Vater, den Allmächtigen, den Schöpfer des Himmels und der Erde.
Und an Jesus Christus, seinen eingeborenen Sohn, unsern Herrn, empfangen durch den Heiligen Geist, geboren von der Jungfrau Maria, gelitten unter Pontius Pilatus, gekreuzigt, gestorben und begraben, hinabgestiegen in das Reich des Todes, am dritten Tage auferstanden von den Toten aufgefahren in den Himmel; er sitzt zur Rechten Gottes, des allmächtigen Vaters; von dort wird er kommen, zu richten die Lebenden und die Toten.
Ich glaube an den heiligen Geist, die heilige christliche Kirche, Gemeinschaft der Heiligen, Vergebung der Sünden, Auferstehung der Toten und das ewige Leben. 
Amen.
Gottes Segen für Dich, liebe Maire!

- Pitääkö sitä aina niin tunteella pelata? Tunnemuisti on mennyttä. Se on pahempi menetys kuin hajuaistin katoaminen. Kaikki mitataan rahassa, jopa omaishoito Suomessa. Olen vaihtanut kieltä ymmärtääkseni tätä aikaa, zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer ja tunneäidinkielellä savolaista lapsenuskoa. Olen istunut uskontotunnilla rippikouluikäisenä tuleva piispa opettajana. Tämän päivän kristityt ovat lähettämäässä potilasjärjestöön rotuhygienian säilyttämiseksi. 

- Myö hukutaan!

- Ei hukuta, kun hypitään, saarnasi Wille Riekkinen Tuusniemen kirkossa. Kirkko seisoo keskellä kylää, hallinto on yhdistetty suurempaan seurakuntahyytymien kokonaisuuteen.

Minua on syytetty kaksimielisistä tervehdyksistä, samaa luen netistä Matti J Kurosen tekstien tulkinnoista. Murrekieli on kuvaavampaa kuin kapulakieli. Poliitikon sanavalinnoista puhumattakaan - stay- ilmiö ministerin suusta pomppaa stay up- sukkina The Book'in sivulle, kuvitettuun, aikakausilehden kokoiseen Uuteen Testamenttiin. Katsotaan vain kuvia, kun kaikelle ei ole sanoja.

Projekti oppilastyönä

omaishoitaja paras hoitajista

 Maire Tirkkonen

Laillistettu hieroja vuodesta 1979, omaishoitajakokemusta vuodesta 1991

kotisivut

  "virallinen organisaatio on tarkoitettu ratkomaan ennalta arvattuja ongelmia, epävirallinen arvaamattomia"  

Daniel Goleman 

Elämäni harharetket §§§§§§§-viidakossa

Uusi vuosituhat oli vaihtunut ilotulitusten siivittämänä idästä länteen. Valta oli vaihtunut tasavallassa ja olin vapaa palaamaan sinne, mistä olin lähtenyt. Jotenkin siivet eivät kantaneet pidempää ylilentorataa, vaan löysin itseni juuri tästä samasta paikasta jossa nyt istun ja ihmettelen. Tutussa Terveystupa -projektissa lääkäriluennolla käytin puheenvuoron hieronnan puolesta.

- Luennoitsijalle, kyllä sinä minut tunnet.

- Sinähän kehut itseäsi. Olin oppinut sen verran verkkoympäristössä markkinoimaan tuotettani lyhyesti.

- Kuka olen ja mistä minut löytää. Sen enempää lätisemättä tuotteestani.

Sen jälkeen en näissä piireissä enää tuntenut tarvetta näyttäytyä. Edunvalvoja esitteli kadulla seuraava työtehtävää tulevaisuudessa.

Tänään on koti-ilta onnellisten sattumien jälkeen. Kuuntelin netissä iltahartauden, jonka luulin menettäväni, jos suunnitelmat olisi toteutuneet. Matti J Kuronen on ollut minulle tärkeä neuvonantaja jo ammattinsa perusteella. Tekniikka on tullut apuun ja linkitän iltahartauden kuunneltavaksi Syyssinfoniassa. 

Iltahartaus 04.05. 04.05.2012

Perjantai-iltaisin kuullaan hartauksia elämänkaaren vaiheilta. Rovasti Matti J. Kuronen, Lappeenranta. John Scofield yhtyeineen esittää kappaleen "His Eye Is on the Sparrow". Laulu Jon Cleary. Säv. Civilla Martin, san. Charles Gabriel, sov. John Scofield.
Kuuntele aikaa 28 päivää (Vain Suomi)

Lue http://satusinfonia.blogspot.com

VIERASKIRJA

 Matti J Kuronen, Lappeenranta

Tämähän näyttää hyvältä, onnea. Näissä hommissa menee aikansa ennen kuin sivut

löytävät käyttäjänsä. Omaishoitajilla voi olla niin paljon työtä, että tämä jää toiseksi.

Mutta: uupumaton auttaja on myös liian helposti auttamaton uupuja. MattiJ

13. maaliskuuta 2006 15:37:13

Pyynnöstä tämä signeeraus on Verkkokirjoittan talon Herran siunaus kielellä kuin kielellä. Turun Taidekappeli sai siunauksen laulettuna. On päivityksen aika.

5. toukokuuta 2012 20:06

mj

Tuon ajan sähköpostit hukkuivat kaupallisen roskapostin joukkoon. Luukku.com ei enää aukea, vaikka käyttäisin mitä taikasanaa. Naamakirjaa joskus vilkaisen, ovatko kaverit vielä tallella. Kanavauudistus viskasi naisesta kuvan The Book:in sivulle työasussa, stay-up sukissa ja korkokengissä. 

Perhettä yrittävä Matti oli vähällä kaapata aamuhartausajan poliittisille jorinoille. En ymmärtänyt puhetta silloin enkä ymmärrä nytkään. Siksi vartioin tarkasti aamuhartausaikoja, ettei kukaan tule kotiini ajalla ajattomalla. Silloin lähettäjä saa palautteen tunnetilasta ja tulija joutuu kukkapenkkiin. 

Vaikka vielä en ole vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut, pidän kiinni oikeudesta nukkua omassa sängyssä niin pitkään kuin haluan. Sen takaa työrupeama keskeytymätöntä 3-vuorotyötä 10 vuoden ajalta. Folkhälsan laski, että omaishoitajan korvaamaan tarvitaan 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Lasken kertyneen itselleni 54 miestyövuotta. Naisten töistähän ei koskaan tähän mennessä ole pidetty lukua. Perheneuvoja Matilla ja perheyrittäjä Matilla on eri pelisäännöt, siitä olen ihan matti.

Aloitan aaa-mun kolmen aaan luottoluokituksella Kanalan kasvattina.

Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa. 
Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä. Se kotkotti ja kaakatti. Ja se saattoi räpyttää siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikauttaen vahvoja, kultaisia siipiään. 

Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena: "Mikä se on?" se kysyi. "Se on kotka, lintujen kuningas", vastasi sen naapuri. "Se kuuluu taivaalle. Me kuulumme maahan - me olemme kanoja." Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska se luuli olevansa kana.

-Anthony de Mello/Havahtuminen

Liippaa läheltä rovastin ja varpusen  aamukävelyä ja uuden ministerin opetettuja vastauksia eduskunnan kyselytunnilla paskalakia käsitellessä. 

- Miksi ette hoitaneet jätevesiasetusta kuntoon hallitusvastuuaikananne?

(Siinä on ja pysyy toisen koneen muotoilu.)

Iltahartaus pe 04.05.2012
Matti J. Kuronen, rovasti, Lappeenranta

His Eye is on the Sparrow

Varpunen käveli aamulenkillä vastaani. Sellainen nelikiloinen pikkulinnun vonkale kulki kadun oikeaa laitaa. Pysähdyimme juttelemaan. ”Pitää kuntoilla”, sanoi varpunen, ”on jäänyt liikunta aika vähiin ja kiloja tuppaa tulemaan.” ”Sattuuko siipeen?” kysyin sielunhoidollisesti. Varpunen kallisti päätään ja kysyi: ”Mihin siipeen?” ”Niillä te yleensä lennätte. Niitä on tuossa kehon kahta puolen eikun räpyttelemään.” Varpunen huokasi raskaasti: ”Ai nuo. Ei niillä ole mitään käyttöä. Kuulin, että lentäminen on vaarallista ja lopetin sen jo ajat sitten ja nyt tuota painoakin on päässyt tulemaan. Ei tällä ruholla lennetä.” Varpunen lähti paarustamaan edelleen. Huusin sen perään: ”Hei mikä sinun nimesi on?” Varpunen katsoi taakseen ja sanoi: ”Kirkko, minä olen Kirkko.”

Ei tämä tapahtunut vastakärsittynä vappuna enkä edes keksinyt koko juttua. Luin sen kohtalaisen aivomyskyn päässäni aiheuttaneesta The Underground Church, Maanalaista kirkkoa käsittelevästä kirjasta. Sen verran vielä pappispuuhaan kirkon keskusrahaston elättinä, että ihmettelen yhä, miten meille näin on käynyt. Kun lähdimme opiskelemaan jumaluusoppia 60-luvulla, meidän puolestamme kotikylillä rukoiltiin ja pyydettiin, että Jumala varjelisi meitä siltä pään uskolta, mitä tiedekunta silloin edusti. Opimme, että teologia olisi tapa rakastaa Jumalaa myös päällään. Saimme tiedekunnasta metsäkoneen kuljettajan paperit, mutta seurakuntien savotoilla meille annettiin justeerisaha ja kirves: Täällä on totuttu tekemään näillä. Mies metsähän meni, pieni kirves kelkkasessa. Joskus tuntui siltä, että Eino Salmelaisen kirja Aioin papiksi- jouduin teatteriin tulisi olemaan myös elämänkertani nimi.

Me olimme 60-luvulla kirkon realisteja, uskoimme mahdottomaan. Armo kumoaisi painovoiman ja me lentäisimme. Ensimmäisiä Jeesuksen perään lähtijöitä sanottiin yksinkertaisesti Tien kulkijoiksi. Heidän uskontunnustuksensa oli vallankumouksellinen: Jeesus Kristus on Herra. Se ei alun perin tarkoittanut tätä nykyistä ulkoluettua saarnan loppuhenkosta, vaan julistusta sitä, ettei meitä Keisari määräile. Me seuraamme kulkureiden kuningasta. Pojanpoikani ihmetteli, miksi aina kysytään, onko joku tullut uskoon, niin kuin joku olisi jo päässyt perille. Hänen mielestään uskoon pitäisi mennä. Tai ainakin sinnepäin, vastaan.

Jeesus lupasi tulla pian. Olisi sanonut reilusti, että hän tulee sitten kun ehtii. Ongelmamme kiteytyy siihen, että hänen aikataulunsa tuntuvat hoippuvan kuin VR:n rataliikenne. Jäämme asemalle pesimään, riitelemään aikatauluista ja siitä, ketkä kelpaavat meille kanssamatkustajiksi. Kävellään aikamme kuluksi pieniä sisäsiistejä ympyröitä. Lentäen olisit jo perillä. Mutta kun se lentäminen vaikuttaa niin vaaralliselta eikä lentokeleistäkään tiedä. Haukka lentää joskus matalalla, kanat eivät koskaan korkealla.

Mitä meillä on oikeastaan pelättävää? Mitä tekoa meillä on uskolla, joka ei lennä eikä lennätä, joka ei auta meitä ottamaan riskejä oikeudenmukaisuuden, ilon ja rauhan puolesta? Miksi me ajattelemme enemmän sitä, mitä ihmiset, etenkin se hartaiden harvainvalta, ajattelee tekemisistämme kuin sitä, mitä Jumala odottaa meidän tekevän hänen valtakuntansa toteuttamiseksi? Viimeiselle tuomiolle ei kannata opetella ulkoa uskontunnusta vaan kerätä boonuksia heiltä, jotka tässä maailmassa kuittaavat uskomme rakkauden tekoina.

Äskettäin Jeesus nousi kuolleista. Pitäisiköhän meidänkin nousta ja lähteä ihan oikeasti seuraamaan häntä eikä tyytyä tähän paikallaan käyntiin mikä kuuluu hengelliseen harrastejumppaan. Uskonnolliset pelimme muistuttavat lasten tramboliinileikkejä. Hyppäämme kovin ja korkealle, mutta putoamme aina takaisin samaan paikkaan. Taivaaseen käy matkamme, mutta maa, sen tasainen tuttu turvallisuus saa viihdyttää meitä. Sun helmahas saa poikas onnellisna uinahtaa.

Esimieheni ja esikuvani pappina, Herkko Kivekäs, kertoi nähneensä unen, missä Jeesus tuli katsomaan, mitä me täällä Lappeenrannan seurakuntahyytymässä olemme saaneet aikaan. Herkko hermostui pahimman kerran. Kun Herra ilmestyi sitten kirkkoherranvirastoon, hänelle esiteltiin täydellisessä yhteistaloudessa olevan seurakuntayhtymän organisaatiokaavio. Jeesus katseli sitä, huokasi, taputti palvelijaansa olalle ja sanoi: ”Tätä minä juuri tarkoitin”.

Me teemme organisaatioita ja pakenemme työtä projekteihin. Herramme konuaa teitä ja aitovieriä, viettää valtion virastoissa noudettavaa työaikaa rupusakin kanssa, pitää poikamiehenä lapsia sylissään heidän viattomuuttaan nuuhkien ja on kaikkien niiden kaveri, joiden ihmisarvo on alennusmyynnissä.

Hän näkee varpusen, sellaisen iloisesti sirkuttavan ja leppoisasti lentelevän ja sanoo: ”Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin. Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä”.

Tässä meille sauvakäveleville varpusille viesti: miksi olemme peloissamme ja yksinämme, kun Jeesus on kestokaverimme ja katsoo peräämme? Jumala ei unohda yhtäkään meistä. Valmiina nousuun. Jeesus nousi kuolleista, noustaan mekin: ”Menkäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.”

On päivityksen aika 9.10.2014

   mj

Tunnemuistin menetys

Veden muisti

 Mies, joka ei ole koskaan nähnyt lunta

Lennart menetti muistinsa vuonna 2007. Hän ei tuntenut enää edes vaimoaan tai tytärtään. Oltuaan aluksi vanhustentalossa Lennart pääsi kotiin ja alkoi koota elämänsä palapeliä uudelleen, nyt kuvataitelijana.

Aloitan uudestaan "Isänmaa tähden" Jenni Linturin esikoiskirjan lukemista. Ensimmäinen luku saa minut jo nauramaan itsekseni, tunne jostakin saman toden kokemisesta tulee pintaa huvittavuudessaan. Omaishoitoajan jälkeen kaupungin kadulla kohtasin tuttuja Kauniista ja rohkeista. Tunnetila muuttui kokemuskertomukseksi. Yhdistyksessä kysyttiin, kuka olin ja mikä toi minut yhdistyksen tilaisuuteen. Luulin kertoneeni toden, mutta minua ei uskottu. Minulle varattiin uusi rooli yhdistyksessä, johon minut oli siirretty osoitteen muuttumisen perusteella. Tätä samaa periaatetta noudattaa seurakunta, eikä sitä voi vaihtaa kuin maistraatin päätöksellä erottaa kirkosta muuhun uskonnolliseen yhteisöön.

Tämän päivän näkemisen perusteella kysyn.

- Kumpiko meistä on hullu?

- Kumpiko meistä ei tunne tunteilla?

- Minäkö en kuulu yhteiskuntaa, vai yhteiskuntako ei kuulu minulle?

- Sama kysymys kunnalle, suvulle ja sisaruksille?

- Tuotapa en tullut ajatelleeksi, on tavallinen vastaus.

Mies, joka ei ole koskaan nähnyt lunta

TV1 To 03.05.2012 klo: 14.30

Älä unta nää! Kiellosta huolimatta sydämellä unta nään ja silmilläsi katson maailmaa. Oma syntymä pitää käydä vielä läpi tämän päivän tietämyksen valossa. Lisäsin sen Tukinaisen kirjeeseen kevennykseksi sille, mitä olen kuullut huudettavan kauneimman tapahtuman ympärillä.  

Vittua ja huoraa, sitä se on ollut.

Vanhuudenhöperyys on muuttunut eriasteisiksi muistisairauksiksi. Ohjelman Lennart vajosi syvään uneen. Herättyään hän ei muistanut vaimoaan eikä tytärtään. Kysyin kiertotietä tutun ihmisen voitia.

- Siellä hän hoitelee nukkeaan.

Kerroin tyttärelle omista nallelapsista. Hän sanoi, pitääkin ruveta pitämään silmällä, mitä sinä puuhailet. Sen tiedän, että yli ymmärryksen menevät syytökset saattavat aiheuttaa muistinmenetyksen. Meistä tulee posttraumaattisten stressireaktioiden uhreja sodasta ja rakkaudesta.

Niin tuli ehtoo, aamu ja 3. päivä

Vapusta kolmannen päivän puheisiin on osuvin aamuhartaus.

Aamuhartaus 03.05. 03.05.2012

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Päivi Hilska laulaa kappaleen "Voi hänen rakkauttaan". Yhtye Versova Puu. Säv. Almaz Belhu, san. Jaakko Löytty, sov. Sakari Löytty.
Kuuntele aikaa 28 päivää (Vain Suomi) linkin toiminta loppui ennen aikojaan areenan uudistukseen.

Voi, teitä, areenan uudistajat. Hartausohjelmien kuuntelu/lukeminen on estetty tai on monen mutkan takana. Kirkkoonlähtö tiettömän taipaleen takaa ei ollut näin vaikeata. Missä lie baabelintorni, jossa kaikki kielet ja uskonsuunnat sekoitettiin? Internetin piti olla se helpompi tie kaikkien tavoittamiseksi. Annoin pikkusormeni ja se vei koko käden. Olisi vienyt polvetkin vaihtoon ja siitä pääkin irtipoikki kuin Saddamilla. Huutoa kohti kuljen ja se on huutavan ääni Suomi-neidon korvessa ei korvassa. 9.6.2012 mj

aamuhartaus to 03.05.2012 | Kai Sadinmaa

Guggenheimia ei tule tällä kertaa. Vielä elätellään Amerikassa toiveita, että jonakin päivänä Helsinki rukoilee polvillaan turistirysän uudelleen virittelyä.

TÄSTÄ ALKAA TUNTEMATON METSÄ 

1986-  prokura    –  sertifikaatti		Amerikkalainen unelmahattu
	YEAT 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta ei ole tarvinnut luopua.

Kotisivuni Verkkokirjoittajan talossa tehtiin oppilastyönä. Nyt olen surukseni huomannut, että silloiset linkit eivät enää toimi. Peruskiveen kätketyt kääröt ja loppuraportit on siirretty toiseen paikkaan. Löydän ne sieltä, kun tiedän mitä etsiä. Oppimispäiväkirjan sisällysluettelossa mainituista opintosuorituksista on diplomit, todistukset ja tietysti oppiaineisto niissä 20:ssä mapissa, joita pyörittelen paikasta toiseen.

Kirjeenvaihdon olen tulostanut varmuuden vuoksi YEAT:n näyttökansioon. Amerikkalaisen unelmahatun antoivat pienet tytöt vappuhattuna. Sen antama opetus on vapaaehtoistyö. Muuta mahdollisuutta ei meillä ole käyttää kädentaitoja yhteisön hyväksi. On löydettävä yhdistys, joka toimii jäsentensä hyväksi. Tytöt minut sinne veivät. Löysivät kivitalot metsästä ja avasivat silmäni sukupolvenvaidoksesta luopujana. Jatkajat ovat tiedossa. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana mittaavat itselleen oikeuttani käyttää perintöosaani.

Ei riitä vanhempien omaishoito eikä jokaiselle lahjakirjaosakkaalle osuuden pelastaminen. Minun pitäisi antaa lapsuuskodin uimarannasta muukalaisille hautausmaa. Mitähän ympäristöminesteriö sanoisi niin lähelle rantaa hautausmaasta. Vai pitäisikö ihan Juojärveen upottaa kuin bin Laden meren syvyyteen.

Ennemmin valitsen vuoriston asukkaiden Taivashautajaiset. Omaisten hyvästeltyä läheisensä he poistuvat. Tilalle astuvat ruumiinpaloittelijat, kokeilevat sapelinsa terävyyttä kalistelemalla niitä keskenään. Sitten vainaja paloiksi, korppikotkille oma palansa, ettei kokonaista saalista tarvitse omilla aseilla repiä. Siisti juttu. Taivashautajaiset.

Oivalsin jo aikanaan, ettei niillä 30:llä hopearahalla saatu aikaan muuta kuin muukalaisille hautausmaa. Siihenhän perustuu meidän omaishoidon lainsäädäntö. Voi ministeriä, hännänhuippuna paremmusjärjestyksessä äänestyksen tuloksena.

- Nyt pitää mennä, *Lissabonin kone odottaa. Jos lupaus pitää paikkansa, monet viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Ollaan samalla viivalla palkintojenjaossa. Hyssälä Kelan johtajana istumaan nostettuna. Kynä ja paperia käteen, malli eteen ja kehoitus.

- Piirrä ruusu, jos muistat. Risikko hampaiden välistä sihisee esitettyyn kysymykseen.

- Hyvä kysymys. Toistaa mitä on kysytty, jää vastausta vaille. Kuuntele  aamuhartaus, niin tiedät mitä tarkoitan.

Vapun opetus Työn patsaan äärellä. Puuseppää aina tarvitaan monessa elämän vaiheessa. Kompetenssini olen käyttänyt minulle uskottuna osana. Nyt leiviskästäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen.

Tänään 21.1.2015 vastaava ministeri on *Arabiemiraateissa, kun henkilömitoituksista vanhusten hoidosta päätetään Suomessa. Susanna Huovinen matkoilla, Räty paikalla julistaa. Ei tarvita lakia laitoshoidon henkilömitoituksesta, panostetaan kotihoitoon ja jätetään heitteille, kun ketään muuta ei ole ovea aukaisemassa. Kouluissa ei edes keittäjä ole paikalla opettajien lomautuksen aikana. Talonmiehetkin ovat lakanneet paimentamasta pentuja päivän aikana, kun äiti on työssä ja avainkaulalapset kotona selviämässä yksin jo 5V.

 

Presidenttikin odottaa Amerikasta kirjallista kutsua Virossa käytävään sotaharjoitukseen Amerikan kanssa. Sanotaan, että pää punaisena, mutta Amerikka kiehuu vihreänä, kateudestako. Sapen kiehumisesta väri kertoo. 

Vappuaamun puhe

Aamuhartaus 1.5. 01.05.2012

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Pastori Hilkka Olkinuora puhuu Miquel de Unamunon kirjasta "Pyhän miehen uhri". Nokkahuiluyhtye Scaramella esittää kappaletta "Chosi pensoso".
Kuuntele aikaa 26 päivää (Vain Suomi)

Lue http://satusinfonia.blogspot.com

Kuuntelin vappuaamun aamuhartauden kaikessa rauhassa. Keitin aamukahvia yhden mukin vähemmän kuin tavallisesti, että ehtisin juomaan ennen kuorojen vapputervehdyksiä Kaupungintalon portailla. Olen aikataulussa availlessani ovia ja portteja päästäkseni ulos. Kova tuuli riepottaa kaikkea irtonaista ja kylmä puree käsiä. 

Jään kadulle talojen suojaan, ettei tuuli tartu aatteisiini ja nosta yläilmoihin ilman vappupalloa. Joku jakaa ohjelmalehtisiä puistossa. Haluan sellaisen muistoksi tästä vapusta täydennettävään voimauttavan valokuvan kirjaan. Alussa meidän kahdeksan valinnat sinkkuajan päätteeksi. "Tästä alkaa tuntematon metsä" -ohjelma omasta 10 -vuotisomaishoitajajuhlasta. Vietin sitä Talvipuutarhassa presidenttiparin seurassa. Sen jälkeen juhlat ovat olleet arvokkaampia kuin koskaan olin osannut kuvitella.

Vapun aamuhartaus ei ole vielä kuunneltavissa netissä.  Vahinko, olisi se kuuntelemisen arvoinen raastavien vappupuheiden jälkipuinnin sijaan. (Nyt on, 3.5.) Kuuluu sarjaan yöllisiä puhutteluja opetellessani nukkumaan sängyssä 54 työaikalakia noudattavan (omais)hoitajan miestyövuoden jälkeen.

- Lopeta! Haluan nukkua. Samaa linjaa tuli pikavastaus.

- Nythän minä vasta aloitan. Elinkautisen aika on kulunut tuosta työstä uupuneen yöstä.  

Kirkkovuodessa vappu aloittaa kevään. Patsastelin viimeisen kerran Vapaudenpatsaan hengessä valkoisten veteraanien muistoksi puistossa. Tasapuolisuuden nimissä käyn Punavankipatsaalla Fellmannin pelloilla, jos tarve vaatii. Työnpatsas on tämän vapun patsas. Sen arvo selvisi googlehakuna puuseppien ainaisesta tarpeesta. Sillä ei ole mitään tekoa puolueiden vappupuheille työttömyydestä ja sitouttamisesta työhön rahalla. 
- Voi, teitä, omaneduntavoittelijoita. Sijoittajan opetus vuokrankorotuksen perusteluksi. "Rahan arvo on myös laskenut siten, että elinkustannusindeksi on noussut toukokuusta 2010 (jolloin vuokraa viimeksi korotettiin) helmikuuhun 2012 lähes 6%. Eläkkeet ja muut tulot nousevat yleensä elinkustannusindeksiä mukaillen."

Sijoittajalla on huoli sijoituksen tuotosta. En ota osaa opetuksesta rahanarvon vaihtelusta. Vuokravelka on käänteinen. Turvatalossa ei asuta toisten kustannuksella. Sijoittajan onneksi 1986 rakennettu talo on vielä pystyssä. Osake menettää arvoaan laitteiden vedellessä viimeisiään. Jopa kaappien ovet joutaa kohta pois, ovathan saranat menettäneet jousensa. Kaapinovet eivät enää aukea. Vuokratakuu käytetään rikottujen paikkojen korjaukseen. Tässä on seuraavan valituksen paikka, jos minusta tehdään maksaja koin syömisestä ja ruosteen raiskaamisesta. Se on maallisen aarteen kohtalo eikä sitä estä vuokrankorotus rahanarvon vaihdellessa. Mitä minä saan, sen sijoittaja haluaa. Kaikkea se terveen kanan mieli tekee. Kissankin saa syömään sinappia, jos tietää tarjoiluniksin. Raha saa MMestarin puhumaan äitinä lastensa tykkäämisestä danonesta. Sitä ei oltu vielä keksittykään minun lapsuudessa.

Mä vaikka täällä vierahissa vaellan, muistan tien kotiin. Kaikki liittyy kaikkeen.

Tie kotiin

"Minulle tulee lämmin, hyvä tunne, kun puhutaan kodista.

Työpäiväni päätteeksi matka kotiin on lyhyt. Valittavana on kaksi reittiä. Olen navigaattorin kanssa eri mieltä reitinvalinnasta. Ajan sitä, joka on omasta mielestäni nopeampi. Jokainen kohta matkasta on tuttu. Viimeisen puolen kilometrin matkan osaan ulkoa, tiedän asfaltin halkeamat ja tien yli roikkuvat puunoksat. Sitten olen perillä kotona.

Minulle tuo matka ei ole pelkkä reitti tai katuosoite. Matka on täynnä tunnetta. Se on täynnä muistoja aiemmilta kerroilta. Siinä on myös mukana odotusta kotiin pääsystä. Tunne voi vaihdella. Välillä odotan pääsemistä kotiin levähtämään. Joskus on olo, että voisin tehdä mitä vain mieleen juolahtaa. Välillä on taas niin kova nälkä, että tie vie suoraan eteisestä keittiöön ja jääkaapille. Joskus kesäaikana on niin kaunista, että jään ulos, ei ole mitään kiirettä päästä sisälle."
Heikki Sariola Kurikan seurakunnan kirkkoherra

Puhuva patsas

Toisessa päässä keskusakselia on Yrjö Liipolan Työn patsas. Patsas on muistomerkki lahtelaiselle puunjalostukselle sekä ylistys työnteolle. Patsas on paljastettu 1946 ja se kuvastaa puunkaatajaa. Patsaan jalustan kohokuvissa kuvataan onnellinen koti, puuseppä ja oppipoika, sekä moderni teollisuuslaitos.

Patsas on puhunut työn puolesta. Teollisuuslaitoksia saa etsimällä etsiä. Niitä kai vasta haudotaan hautomoissa.

Punavankimuistomerkki, 1978, pronssi ja ... - Lahti Information

Historia opettaa, säilyttää tiedon tai muokkaa 

sen aikaan sopivaksi.

Lanun puiston pitkät varjot vappuna 2012

Patsaat ovat muistomerkkejä. Sanoudun irti Valkoisten valheesta. En ole syyllinen

tapahtumiin ennen syntymääni. Enkä ole

voinut vaikuttaa syntymäni jälkeenkään 

asioiden kulkuun.

Jotakin on vielä tehtävä!

Kierrän Työn patsaan ympäri. Tulppaani-istutukset eivät vielä kuki. Patsaan edessä vapun kunniaksi ruukuissa tummanpunaisia ruusuja. Kukat symboloivat puolueita. Työn järjestäminen pitäisi olla kaikkien puolueiden yhteinen tavoite.

Keisarilla on uudet vaatteet ja aattet!