Paavi jenkkioikeiston syytöksistä: "En ole marxisti" (15.12.2013 16:39)
KS: Talvivaaran tuotantojohtaja – "en ole Troijan hevonen" (15.12.2013 10:31)
Viimeinen joululahja, kun dna ei muuta keksi. Palvelua ostetaan, myydään ja lopetetaan. Rukoilen vahan kirkkorukouksen sanoin "niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä." Jätän linkit ennakkotyöksi myöhempää käyttöä varten verkkokirjoitustaitoa hyödyntäessäni.
DNA Kotisivu -palvelu päättyy
DNA
Kotisivu -palvelun tarjonta ja ylläpito loppuu käytön vähäisyyden
vuoksi. Riittävän siirtymäajan turvaamiseksi nykyiset DNA Kotisivu
–palvelua käyttävät sivut ovat kuitenkin käytettävissä ja käyttäjien
toisen palveluntarjoajan alustalle siirrettävissä 7.1.2014 asti.
7.1.
jälkeen sivut tuhotaan pysyvästi ja tietoturvallisesti, eikä niitä ole
mahdollista palauttaa. DNA ei valitettavasti tule tarjoamaan
kuluttajille vastaavaa palvelua. DNA Kotisivu -palvelun yrityskäyttäjät
voivat olla tarvittaessa yhteydessä yritysasiakaspalveluun 044 144 099
(ma-pe klo 8-17) tai yritysasiakaspalvelu@dna.fi.
DNA
Kotisivu –palvelun ohella DNA:n domain-palvelua käyttävät asiakkaat
voivat käyttää domainiaan kuluvan laskutuskauden loppuun. Domain-palvelu
tarkoittaa omaa omanimi.com-tyyppistä internet-osoitetta.
Huom!
Mikäli kotisivupalvelun osoite on dnainternet- tai koti.welho-alkuinen,
käytössä ei ole domain-palvelu. Jos haluat säilyttää domain-ohjauksen
DNA:lla, pyydämme sinua kertomaan uusien kotisivujen hosting-tiedot
viimeistään 13.12.2013 osoitteeseen dnawelho@dna.fi. Domain-ohjauksen
tietojen päivittämiseen tulee varata noin 1 viikko.
Tampereen
Puhelimen, Kaisanetin tai jonkin toisen operaattorin asiakkailla
palvelut jatkuvat oman operaattorin sopimuksen mukaisesti.
En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut jouluihminen. Rankkojen kokemusten jälkeen en erikoisesti hössötä jouluvalmisteluissa. Maailmalla katselisin lähimmän merimieskirkon sijaintia viettääkseni joulua muiden matkalaisten kanssa. Esittelyssä en ensimmäiseksi ilmoittaisi uskonsuuntaa enkä tervetuliaisiksi haluaisi kuulla.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Aamuhartaus to 11.12.2008
Karoliina Löytty, Pastori, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Ylöjärvi
Evankeliumin sisältö on aina askarruttanut minua. Evankeliumi on kaikkialla pätevä vapautuksen sanoma. Mutta itse Raamatussa, jopa Jeesuksen sanoissakin on monta mieltä hämmentävää kohtaa. Uskon, että kaikkiin Jeesuksen sanoihin, olivatpa ne miten ankaria tahansa, liittyy vapauttava sanoma. Lapsena mietiskelin vaikeaa raamatunkohtaa, jossa rikas nuori mies tulee Jeesuksen luo. Hän ei voi luopua suuresta omaisuudestaan, vaikka ajattelee täyttäneensä kaikki muut hyvän uskovaisen elämään kuuluvat määräykset. Mutta mistä kiikastaa? Miksei nuori mies kiireesti toteuta Jeesuksen kehotusta: mene ja myy kaikki ja seuraa minua? Miksi hän ei uskalla mennä loppuun asti, kun kerran on jo niin lähellä? Samalla sydän pinnistää ymmärtääkseen, mitä pelastuksen sanomaa tuossa kohdassa voi olla.
Jokaisella Raamatun lukijalla on jokin sellainen kohta, joka jää mieleen ja mielen pohjalle jäytämään ehkä koko elämän ajaksi. Minun ensimmäiseni oli tuo tarina rikkaasta nuoresta miehestä. Teksti on avautunut vuosien varrella eri näkökulmista, puhutellen vaatien ja lohduttaen joka kerta uudella tavalla. Aivan ensimmäisellä lukukerralla kuulin vain syytöksen: sinulla on niin paljon, miten voit elää tuollaisessa yltäkylläisyydessä, kun niin moni näkee nälkää. Tämä puhuttelu oli hyvin todellinen, koska asuin tuohon aikaan vanhempieni kanssa Senegalissa, Länsi-Afrikassa. Juuri sinä vuonna olivat sateet jääneet vähäisiksi ja seuraavan sadekauden kynnyksellä moni naapuri kävi ovellamme pyytämässä syötävää. Tietoisuus omasta hyväosaisuudesta ei ole jättänyt rauhaan sen jälkeenkään, ja rikkaan nuoren miehen surullinen pois kääntyminen on tullut tutuksi omassa elämässä.
Luin vähän aikaa sitten Äiti Teresan puheita ja haastatteluja sisältäneen kirjan, joka näytti uudenlaisen haaran oman rikkauteni sairastamisen tiellä. Äiti Teresa oli nainen, joka eli toisille ja halusi ennen kaikkea rakastaa kaikkia. Hänen elämänsä kertoo Jumalasta paljon enemmän kuin mikään todistuspuhe tai teologinen tutkielma. Hän halusi saada syrjään sysätyt, kuolevat ja kaikesta osattomat tuntemaan olevansa arvokkaita ja rakkaita, eikä hän tehnyt tätä todistusta saarnaamalla, vaan palvelemalla.
Sekä tarina rikkaasta nuoresta miehestä, että äiti Teresan elämä puhuvat voimakkaasti hyvinvoivalle, hyvin syöneelle, kaiken saaneelle länsimaalaiselle. Mikä minä olen puhumaan lähimmäisen tai kauimmaisen rakastamisesta, kun en itse rakasta, enkä ole tehnyt mitään merkittävää kenenkään itseäni vähäosaisemman hyväksi. Minä olen kuin rikas nuori mies. Käännyn vain surullisena pois, koska en voi tehdä muutosta; en voi heittäytyä rakastamaan. Minun rikkauteni on suuri kirous, valtava taakka. Kuinka hienoa olisikaan, kun ei omistaisi mitään! Ei olisi omaisuutta mistä huolehtia, mitä vartioida ja minkä parissa kuluttaa aikaansa. Köyhä ihminen saattaa elää täydessä osattomuudessa, kykenemättä tekemään mitään itsensä hyväksi. Hän saattaa olla täysin lamaantunut, mutta hän voi olla toisella tavalla paljon minua onnellisempi. Mikä ilosanoma evankeliumi onkaan hänelle. Hänen näkökulmastaan uudenlaisen, paljon todellisemman merkityksen saavat Vapahtajan sanat: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Rikkaan nuoren miehen tarina onkin käänteinen evankeliumi. Näyttämällä rikkauden vankilaksi, se kehottaa meitä kiireen vilkkaan jakamaan omastamme. Se kehottaa elämään niin kuin opetamme; toimimaan enemmän; puhumaan vähemmän. Evankeliumi on köyhien, he osaavat iloita siitä tavalla, joka on meille mahdoton. Mutta me pääsemme mukaan iloon jakamalla, jakamalla elämämme, ilomme ja surumme, olemalla ihminen ihmiselle, oppimalla luopumaan. Uskon että Jumala armahtaa rikastakin. Jumala ei vaadi täydellisyyttä, vaan laittaa opettelemaan jakamisen iloa.
Virsi: 509
En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut jouluihminen. Rankkojen kokemusten jälkeen en erikoisesti hössötä jouluvalmisteluissa. Maailmalla katselisin lähimmän merimieskirkon sijaintia viettääkseni joulua muiden matkalaisten kanssa. Esittelyssä en ensimmäiseksi ilmoittaisi uskonsuuntaa enkä tervetuliaisiksi haluaisi kuulla.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Aamuhartaus to 11.12.2008
Karoliina Löytty, Pastori, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Ylöjärvi
Evankeliumin sisältö on aina askarruttanut minua. Evankeliumi on kaikkialla pätevä vapautuksen sanoma. Mutta itse Raamatussa, jopa Jeesuksen sanoissakin on monta mieltä hämmentävää kohtaa. Uskon, että kaikkiin Jeesuksen sanoihin, olivatpa ne miten ankaria tahansa, liittyy vapauttava sanoma. Lapsena mietiskelin vaikeaa raamatunkohtaa, jossa rikas nuori mies tulee Jeesuksen luo. Hän ei voi luopua suuresta omaisuudestaan, vaikka ajattelee täyttäneensä kaikki muut hyvän uskovaisen elämään kuuluvat määräykset. Mutta mistä kiikastaa? Miksei nuori mies kiireesti toteuta Jeesuksen kehotusta: mene ja myy kaikki ja seuraa minua? Miksi hän ei uskalla mennä loppuun asti, kun kerran on jo niin lähellä? Samalla sydän pinnistää ymmärtääkseen, mitä pelastuksen sanomaa tuossa kohdassa voi olla.
Jokaisella Raamatun lukijalla on jokin sellainen kohta, joka jää mieleen ja mielen pohjalle jäytämään ehkä koko elämän ajaksi. Minun ensimmäiseni oli tuo tarina rikkaasta nuoresta miehestä. Teksti on avautunut vuosien varrella eri näkökulmista, puhutellen vaatien ja lohduttaen joka kerta uudella tavalla. Aivan ensimmäisellä lukukerralla kuulin vain syytöksen: sinulla on niin paljon, miten voit elää tuollaisessa yltäkylläisyydessä, kun niin moni näkee nälkää. Tämä puhuttelu oli hyvin todellinen, koska asuin tuohon aikaan vanhempieni kanssa Senegalissa, Länsi-Afrikassa. Juuri sinä vuonna olivat sateet jääneet vähäisiksi ja seuraavan sadekauden kynnyksellä moni naapuri kävi ovellamme pyytämässä syötävää. Tietoisuus omasta hyväosaisuudesta ei ole jättänyt rauhaan sen jälkeenkään, ja rikkaan nuoren miehen surullinen pois kääntyminen on tullut tutuksi omassa elämässä.
Luin vähän aikaa sitten Äiti Teresan puheita ja haastatteluja sisältäneen kirjan, joka näytti uudenlaisen haaran oman rikkauteni sairastamisen tiellä. Äiti Teresa oli nainen, joka eli toisille ja halusi ennen kaikkea rakastaa kaikkia. Hänen elämänsä kertoo Jumalasta paljon enemmän kuin mikään todistuspuhe tai teologinen tutkielma. Hän halusi saada syrjään sysätyt, kuolevat ja kaikesta osattomat tuntemaan olevansa arvokkaita ja rakkaita, eikä hän tehnyt tätä todistusta saarnaamalla, vaan palvelemalla.
Sekä tarina rikkaasta nuoresta miehestä, että äiti Teresan elämä puhuvat voimakkaasti hyvinvoivalle, hyvin syöneelle, kaiken saaneelle länsimaalaiselle. Mikä minä olen puhumaan lähimmäisen tai kauimmaisen rakastamisesta, kun en itse rakasta, enkä ole tehnyt mitään merkittävää kenenkään itseäni vähäosaisemman hyväksi. Minä olen kuin rikas nuori mies. Käännyn vain surullisena pois, koska en voi tehdä muutosta; en voi heittäytyä rakastamaan. Minun rikkauteni on suuri kirous, valtava taakka. Kuinka hienoa olisikaan, kun ei omistaisi mitään! Ei olisi omaisuutta mistä huolehtia, mitä vartioida ja minkä parissa kuluttaa aikaansa. Köyhä ihminen saattaa elää täydessä osattomuudessa, kykenemättä tekemään mitään itsensä hyväksi. Hän saattaa olla täysin lamaantunut, mutta hän voi olla toisella tavalla paljon minua onnellisempi. Mikä ilosanoma evankeliumi onkaan hänelle. Hänen näkökulmastaan uudenlaisen, paljon todellisemman merkityksen saavat Vapahtajan sanat: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Rikkaan nuoren miehen tarina onkin käänteinen evankeliumi. Näyttämällä rikkauden vankilaksi, se kehottaa meitä kiireen vilkkaan jakamaan omastamme. Se kehottaa elämään niin kuin opetamme; toimimaan enemmän; puhumaan vähemmän. Evankeliumi on köyhien, he osaavat iloita siitä tavalla, joka on meille mahdoton. Mutta me pääsemme mukaan iloon jakamalla, jakamalla elämämme, ilomme ja surumme, olemalla ihminen ihmiselle, oppimalla luopumaan. Uskon että Jumala armahtaa rikastakin. Jumala ei vaadi täydellisyyttä, vaan laittaa opettelemaan jakamisen iloa.
Virsi: 509
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti