Sattumien summa

Sydämen asialla  Rakkaus satuttaa. Ylikonstaapeli Merton kutsuu viehättävän naisen illalliselle ja seuraavana päivänä nainen syyttää häntä lompakkonsa varastamisesta.

Tohtorit -sarja päättyi lääkärin saamaan vankeustuomioon hysteerisen naisen raiskaussyytöksestä. Nyt on ylikonstaapelin vuoro tulla hyllytetyksi naisen syyttäessä häntä kukkaron varastamisesta. 

Itse syyttömästi syytettynä olen lääkärin ja ylikonstaapelin puolella. Itse kuitenkin kärsin presidentin antamaa tuomiota koskien ikää ja työhistoriaa. Presidentiltä pyydetään armahdusta tehdystä rikoksesta. On toinen juttu odottaa vapautusta syntyperän, sukupuolen, koulutuksen ja työhistoria perusteella mitätöidystä ihmisestä. Verkkoympäristösssä osallituessani tulevaisuuden tutkimuspaneeliin löysin tahon, joka ikää tiedustellessa jätti yläikärajan avoimeksi yli 64 vuotta.  

Voimauttavan valokuvan -perusteet kurssi on viimeinen yritys osallistua lähipäivään. Se oli huikea kokemus armahtaa itsensä koko elämäniän syytöksistä, että olin pentuna kova suuttumaan. "Maailman ihanin tyttö" taidekirja on omistettu minulle. Tässä en mainitse missä suhteessa minusta tuli maailman ihanintyttö. Omaishoitajuuttahan minusta on ajettu ulos kuin Anjuskasta seitsemää perkelettä kirkon suojissa ankaralla fyysisellä kurilla.  

198 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1815: Waterloon taistelu pakotti Napoleon Bonaparten luopumaan Ranskan kruunusta toistamiseen.

Hallituspuolueet taistelevat vallasta ja kannatusluvuista. Ovat unohtaneet, miksi heidät on valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Asihan ei minulle kuulu, onhan yhden äänen vaikutus kuin kärpäsen päästö Itämeressä. Näkymiseni saa kuitenkin reaktioita aikaan. Kolmen kopla hierojien  koulutuksen hävittämiseksi sai edunvalvojan keksimään laillistetulle hierojalle työtä katuhuorana EU-alueella naiskaupan kiintiön täydentäjänä.  Mielenkiintoinen lopputulema yhteisestä yrityksestä. Puhutaan toista, tarkoitetaan toista. Ilmankos SAK on hätää kärsimässä.

 

Hyvää juhannusta

Terve metsä -lehdestä luin metsäautotien kunnossapidosta. Tämäkin on yksi yhteensattuma kunnan toimenpiteistä rajoittaa alkuperäisten asukkaiden tuloa syntymäkuntaansa takaisin. Piti olla kunnanjohtajan hoville työpaikkareservi, että saadaan kuntaa johtamaan kunnanjohtaja. Samoin nettiyhteydet olisi saanut antamalla valtakirjan metsäkonsernille kaikilla oikeuksilla käyttää metsää meidän sitä millään tavalla rajoittamatta. 

S-pankki kulkee E-kassan jalanjäljissä. Punapääoman tehtyä konkurssin valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. 

Kokki-Jussin ohjeella: 

Jos epäilet, älä.

Jos olet varma, onnea matkaan.

Sodan vangit olivat osa operaatio-Juudasta. Juudaksen evankeliumi on ennakkosopimus kavaltamisesta. Kukkaronvartijan osa ei ole kadehtittava, suostuuko ystäväpalveluksena kavaltamaan etukäteen rahasta tekonsa. Jälkikäteen on myöhäistä katua.  Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä vielä tänä päivänä.

Juhlitaan yhdessä

Elä jokahinen 
päivä niinku
solis viimeenen,
jonakin päivänä
oot vielä oikiassa.

Ennen lähtöä sain ystävältä kortin, joka sisälsi elämän viisautta pohojalaasittain. Olemme samalla aaltopituudella samojen elämänkokemusten ja kolhujen voimauttamina. Viime tapaamisella päivitettiin viimeiset kuulumiset, jotka olivat pääsääntöisesti iloisia. Ihmissuhteissa oli tehty sovintoja sitten viime näkemisen. Hän oli toteuttanut suunnitelmansa lähtemällä matkalle.

Itse olen joutunut syvemmälle yhteiskunnan muutoksessa. Lähin piiri on kuitenkin hyvässä vaiheessa. Päivän harmi on epävakainen sääennuste. Juhlat on juhlittu poutapäivinä, mutta heinäpoutaa tarvitaan lähes viikko, että heinät kuivuisivat paalattavaksi, latokuivuri kuivattaisi loput. Katua kulkiessa ajattelin, etten ole omassa ympäristössä. Kuitenkin nuorten muuttointo sai minut tyytymään nykyisiin olosuhteisiin. Näitä katuja mä kuljen on katu toiveen särkyneen. 

On tehtävä rytmin muutos. Elettävä kolmen syklin jaksoissa. Kohentuisiko olo yhtään. Ensiksi kuitenkin etsin netistä lääkärin, joka on tutkinut ja hoitanut borreliaan sairastuneita ihmisiä. Lahdessa ei sellaista lääkäriä löydy, tietävät vähemmän kuin minä borreliapotilaana. Lukemallahan siitä saa tietoa, mutta näin toimitaan köyhässä kaupungissa monessa suhteessa.

Pienet elonpiirit ovat olemassa. Niihin menen mielelläni, koen yhteenkuuluvuutta  ja pappi tuo kotiin navigaattorin opastuksella. Samoin papin kyydissä tulin ystäväni miehen hautajaisista muistotilaisuuteen. Jotenkin yhdistän iltahartaustekstin näihin muistoihin, olihan isälle soitetussa kasetissa juuri tuo toivomus. Sen hän sai myös havuseppeleen sinivalkoisiin nauhoihin sinivalkoisin ajatuksin.

Uudet murheelliset viestit kantautuvat kaukaa. Lupasin itselleni olla mitään kauhistelematta. Paluu kotiin on aina hämmentävä. Uusia tehtäviä ilmaantuu, kun viestintä lähtee omille bisnesretkilleen. Palaan dnan maksettuun Hesarin etusivun mainokseen. Ei päätä eikä häntää ole dnan touhuissa. Oppirahoja olen maksanut yrityskaupoista lähtien, kun dna osti PHNetin liiketoiminnan. Noudattaa muitakin yrityskauppjen periaatteita. Hetken entiset työntekijät saavat jatkaa uuden omistajan alaisuudessa. Sitten yritys lopetetaan ja ihmiset jäävät työttömäksi. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, olipa kyse vaikka omasta työhuoneesta työntekemistä varten. 

Konkurssin tehnyt Tradeka sai tilaisuuden lähteä valtaamaan koko Käsityöläistalon osakkeet itselleen. Olin viimeinen osakkeenomistaja, joka välimiesoikeuden uhalla pakotettiin luopumaan maksetusta työhuoneesta. Eläkeikään oli vielä vuosia jäljellä. Muutto vuokralle oli edessä. Tässä on bisnesmiesten eduksi laadittu lainsuoja, syödä uskolliset pois. Eivät kuitenkaan omaa käyttöä varten tarvinneet Käsityöläistaloa kauempaa, vaan lähtivät muille maille vierahille. Näin päättyivät herrojen kanssa tehdyt marjamatkat 1990 -luvulla. 
Kuinka käy kaupungin, kun yrityssaneeraja on ylimmällä paikalla päättämässä kaupungin asioista?

Iltahartaus la 08.06.2013
Marja Kosonen, rovasti, Mikkeli
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Psalmista 63:
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä:
sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Lyhyt vastauslaulu: Sinun käsiisi Herra minä uskon henkeni.

Amerikansukulaiset sen lähettivät sotakorvausten kanssa kärvistelevään Suomeen.
Paketti oli oli päällystetty ruskealla voimapaperilla ja päällä oli paljon värikkäitä postimerkkejä.
Paketin sisällä oli pienempi, noin A4-kokoinen paketti, jonka sain avata.
Sen sisältä paljastui iso suklaalevy ja värikäs puukehyksinen taulu.
Taulussa oli kiharatukkainen tyttö, polvillaan kädet ristissä pehmeän vuoteen vieressä .
Lisäksi siinä oli koristeellista kirjoitusta, josta en vielä alkuvaiheessa olleella lukutaidollani saanut mitään tolkkua.

Isä sanoi, että se on iltarukous englanniksi. Minun iltarukoukseni, mutta vieraalla kielellä.
Muistan jonkinlaisen alkeellisen globalisaatioelämyksen. Jossain kaukana, hyvin kaukana, on lapsi, lapsia, jotka rukoilevat samaa iltarukousta kuin minä. ”Levolle laskeun Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Amen.”

Sitä sitten luin vuosien ajan suomeksi ja isän opettamana aika pian englanniksikin. Turvallisesti, iloisesti taulun amerikantytön kanssa, miettimättä sen enempää, mitä tarkoittaa ”jos sijaltain en nousisi,..”. Tai englanninkielinen rukous ”if I should die before I wake ” - ”jos kuolisin ennen kuin herään”...

JOS. Jos en nousisikaan sijaltani, vuoteeltani.... Miten sellainen näköala sopii iltarukoukseen,
jonka pitäisi luoda turvallisuutta ja hyvää mieltä nukkumaan menevälle lapselle? Sitä on mietitty, siitä on tunnettu huolta. Siksi sanat ovatkin vuosien saatossa saaneet uudenlaisia muotoja ja korostuksia myös englantilaisella kielialueella.

Kauniiseen Sofie Litheniuksen melodiaan liittynyt rukous tämän päivän virsikirjassamme
on häivyttänyt kuolema-ajatuksen lähes kokonaan. Virren toinen säkeistö muistuttaa kuitenkin hellävaraisesti, mutta todellisesti siitä, että elämässämme moni asia on JOS-sanan takana, uusi päiväkin.

Iltaan painuva eletty päivä on kiitoksen aihe. Huomista ajatellen saamme turvallisesti sanoa:
”Sinun käsiisi Herra minä uskon henkeni. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua. ”

Virsi 563:1-3

Rukoilemme:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Virsi: 563:1-3

Lakikirja irtolehtipainoksena

     

Kesällä 1989 harjoittelin halvaantuneen äidin kotona hoitamista 2 kuukautta. Tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Loman loputtua isällä todettiin syöpä. Eno oli kaupitellut omakotitaloaan ostettavaksi. Kultakampelan kalastajalta saanut Lempi päätti toisin. Eno ilmoitti puhelimella, että kauppa ei toteutuisi minun kanssani. Taloon muuttaa Lempin poika. Silloin päätin, etten ikinä palaisi vanhempini hoitajaksi pieneen kaksioon. Menkööt laitokseen ja sitä rataa. Se olisi ollut yksi ratkaisu vanhempieni hoidon järjestymisestä.

Vanhemmilleni alkoi laitoskierre. Palasin Lahteen jatkamaan ansiotyötäni. Sehän oli ollut keskeytettynä, kun Käsityöläistalossa piti tehdä muutostöitä nurkanvaltaajan toimesta. Mitään ei ollut tapahtunut. Kohta paluuni jälkeen alkoi seinien kaataminen. Tarkoituksena oli häätää minut pois, että jättäisin ostamani työhuoneen sijoittajien käsiin. Kuitenkin uudet omistajat joutuivat maksamaan osakkeenomistajille valtaamistaan neliöistä. Tällä rahalla sain maksetuksi 20 000 mummonmarkan velan.

Olin saanut nimettömän puolustajan, joka järjesti kiertotietä velat maksetuksi. Tein uuden yrityksen vanhempieni kotihoidon järjestämiseksi. Kunta lupasi maksaa 1700 mk /kk, jos tulisin vanhempieni hoitajaksi. Lupasin isälle tulla jouluksi 1990 Tuusniemelle. Minusta tuli omaishoitaja kunnallisella kotihoidontuella. Kaikki ei mennyt ilman keskusteluja sidosryhmien ja sosiaalijohtajan kanssa. 

Äiti kuoli 4.6.1992 ja vanha isä oli uuden tilanteen edessä. Asetus omaishoidosta antoi kunnalle laillisen oikeuden muuttaa maksamansa kotihoidontuki omaishoidontueksi 1070 mk/kk vähennettynä verot. Maksettiin minulle ja otettiin isältä palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä. Kysyin maalaisjärjellä päätöksestä eihän raha lisännyt penniäkään meidän perheen käyttörahaa. Sain valitusosoitteen. En osannut enkä jaksanut valittaa. Näillä päätöksillä olin omaishoitaja vallanvaihtopäivään asti 6.2.2000. 

Nettipajan kuva on symbolipläjäys omenasta ja punaisesta kynästä. Omena kiellettynä hedelmänä hyvän ja pahan tiedon puusta. Punakynä kaiken merkitseminen virheeksi on päättäjän kynä. Jos siihen ei vielä ole lakia, kootaan työryhmä pohtimaan, kuinka maalaisjäki ja käskyt kumotaan. 

Tänään on tultu tienpäähän uutisoimalla liikojen säädösten tehtailusta elämää rajoittavina tekijöinä. Maalaisjärki on myötäsyntyinen lahja selvitä elämästä omillaan. Minulla ei ollut syntymässä mukana varaosapussia eikä ohjekirjaa puhumattakaan talonmiehestä, joka ohjekirjan mukaan hoitelisi elämäni ja miljoonaperintöni. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset tekevät parhaansa. Puhuvat toista, tarkoittavat toista ahneuttaan tai tyhmyyttään. Kummatkin ominaisuudet ovat laillisia eikä niistä sakoteta. Minusta on tehty maksumies puolustaessani kotia, uskontoa ja isänmaata. Kahdenmaan kansalaisuus vapauttaa minut pakkomaksuista Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain mukaan.
Tekoäly on vierasta minulle eikä sillä pelasteta maailmaa.

Lait ja säädökset

Maire Tirkkonen
Laillistettu hieroja vuodesta 1979, omaishoitajakokemusta vuodesta 1991

kotisivut
"virallinen organisaatio on tarkoitettu ratkomaan ennalta arvattuja ongelmia, epävirallinen arvaamattomia"

Daniel Goleman

Elämäni harharetket §§§§§§§-viidakossa

 

Suomi uppoaa §§§§§§§-viidakkoon uutisoi YLE käen kukuttua linnunlaulun toivekonsertin ja kuuden aikamerkin jälkeen. Omaishoitoaika syntymäkunnassani aloitti elämäni harharetket §lakipykälä -viidakossa. Kaikissa vaiheissa vedottiin lakiin, asetuksiin, ikänaapureiden muistinmenetykseen, ilkeyteen, halventamiseen ja viimekädessä lahjontaan yksinkertaisten ymmärtämättömien enemmistön mielipiteen taakse. Loppujen lopuksi rahasta tuli kynnyskysymys, että taloyhtiössä olisi osakkeenomistajalle jaettu yhtiökokouksen asialista etukäteen. Sen saivat vain yhtiökokoukseen osallistujat. Osakkeenomistaja sai vain pankkisiirrot maksettavasta hoitovastikkeesta.

Sama koskee lapsuuskodin omistussuhteita, uimarantaa ja lomakiinteistöä. Isän kuolemasta pidettiin huolta ennen kuolemaa osanottoineen ja kuoleman jälkeen.
- Jospa se ei ole kuollut, kun tänne ei ole mitään ilmoitettu, epäili valtaa käyttävä hautausurakoitsija.
- Kuoltua havuseppele haudalle, lupasi valkoisten veteraanijärjestön puheenjohtaja. 
Luulin jo luokkajaon olleen taaksejäänyttä Suomi-neidon historiaa, mutta se liitettiin minun omaan henkilöhistoriaan vuoden 1941 punaisesta heinäkuusta lähtien. 

Valta vaihtui 6.2.2000. Valittiin 1. naispresidentti. Paimenpoikana elämänsä aloittanut isä lähti paimentamaan Tuonelan karjaa. Minun oli aika palata sinne, mistä olin lähtenyt. Vuosituhat vaihtui eikä minulla ollut verkkokirjoitustaitoa. Alkoi uudet §harharetket avoimessa yhteiskunnassa, jossa suljetun yhteiskunnan säännöt tiukensivat otettaan. Minua olisi haluttu tulkita kirjurien ja tulkkien kautta, mutta hankin verkkokirjoitustaidon, ettei kukaan kiäntele eikä viäntele ajatuksiani. 
On niin tyttömäinen olo kirjoittaessani verkossa. Kansalaisoikeuksistaan on pidettävä kiinni kynsin hampain. On huolehdittava kansalaisvalmiuksista voidakseen jatkaa puhtaalta pöydältä. Aluksi kirjoitin unohtaakseni lakikirjalla ja Raamatulla päähän paukutuksen. Kirjoittaminen kääntyikin puolelleni. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Asioiden tarkistamista varten on YEAT:n näyttökansio estetystä sukupolvenvaihdoksesta ja kaikesta, mikä antoi kielen omaishoidolle ja seurakunnalle. Konekielinen käännös ei vastaa sitä, mitä tarkoitan. Horoskooppimerkki syöpä on muuttunut ravuksi, jonka luvallinen pyynti alkaa syntymäpäiväni puolenpäivän jälkeen.

Osallistuin kevään saksankieliseen jumalanpalvelukseen illalla Joutjärven kirkossa. Otin taksin menomatkalle. Aina kerron iloisesti kuljettajalle matkan tarkoituksen ja esitän, että hänkin voisi tulla mukaan. Hän kieltäytyy työkiireisiin vedoten, mutta asenne on kohdallaan näillä palvelua parantaneilla kyydinantajilla. Ovat enemmän kuin akateemiset yläpuolelle asettuneet viranhaltijat. Heidät jätän kiehumaan omassa liemessään.

Tulomatkan tarjoaa matkapastori navigaattorin ohjauksella. Koskaan en oppinut puhumaan saksaa, kun en ollut sitä kuullut puhuttavan. Ymmärrän kuitenkin, mutta keskusteluun en löydä sanoja. Hän ehdottaakin, että käyttäisimme meidän toista kotimaista kieltä, på svenska. Sekin on yhtä vaikea keskustelukieli käyttämättömyyttään. Lupaan parantaa kielitaitoani opettelemalla venäläiset aakkoset tai mandariinikiinaksi WO AI NI MEN -menetelmällä.  

Kaikkinensa §harharetkillä hashtag# on tullut risuaidaksi, jota en ymmärrä. Kuka sen lausuu ääneen, ehkä tietää, mitä tarkoittaa tyhjää hokiessaan. Siitä uutta pilkkua viilaamaan, jos ei vielä ole elämän esteeksi tehty. Ministerit hokevat rahasta, rahasta, rahasta, jota heillä ei ole eikä sitä hokemalla tule. Meitä maalaisjärjellä varustettuja suomalaisia sumutetaan. Jokainen vastaa kuitenkin harhaanjohtamisesta aikanaan muukalaisten hautausmaan käräjäkivillä.

Juhannusruusu

Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006
Zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer

Sana "taide ja taudit"
Riverside ja Riverside Medical Clinic

"Antoi mulle tähtitaivaan, antoi valon pimeään,
antoi mulle aamuruskon, antoi uskon elämään,
antoi mulle rohkeutta, että jaksoin huomiseen,
antoi mulle vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen." 

Kotisivutila -palvelun lopettaminen ja Verkkokirjoittajan talon tuhominen turvalliseti, lopullisesti ja palauttamattomasti on dnan turhautunut yksipuolinen päätös.Tämä on lopputulos turhanpäiväisestä tietokonetaitojen hankinnasta, ylläpitämisestä ja rahastamisesta. Valtiopäivillä on päätetty jotakin tietoyhteiskunnasta, mutta missä on TIETO yhteiskunnasta, jota ollaan vasta kaavailemassa. Onneksi talouden madonluvut ovat loppusuoralla. Sitten kaikki alkaa alusta.
Paikallinen omaishoitajayhdistys sai minusta uuden jäsenen palatessani takaisin Lahteen isäni kuoltua. Tai oikeastaan se oli vallanvaihto. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar. Presidentti oli sivuseikka paikallisten presidentintekijöiden hehkuttaessa, mitä siitä seuraisi; palkitsemisjuhlia, Linnan juhlakutsuja ja yhdistyksen rahojen käyttöä omiin poliittisiin tarkoituksiin. Sain Sopeutumisvalmennuskeskukselta viikkokirjeitä kurssitarjonnasta. Mihinkä minua oltiin sopeuttamassa? 

Oma asiani oli toipua unenpuutteesta johtuvasta uupumuksesta. Opettelin nukkumaan sängyssä. Piti jatkaa työtä, olinhan vasta 59 -vuotias. Työvoimatoimistolla oli torjuva kanta, ettei kannata aloittaa, kun Lahdessa on yli 60 työtöntä hierojaa. Mitä se minulle kuuluu kenenkään työttömyys. Jatkan pyrkimyksiä tehdäkseni työtä. Kirjanpitäjän referenssi poisti yrittäjyyden esteet ja vuoden kuluttua olin laillisesti aloittanut  hieromaan vuokratyöhuoneessa. 

Lapsuuskoti oli jaettu ja minulle koitui uusi kulutusluotto maksettavaksi. Sillä pelastin muiden osakkaitten velattomat osuudet. Minulle jäi kunta naapuriksi, tiekunta isännäksi ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajiksi. Näistä riippakivistä en ole päässyt eroon vielä tänä päivänä. Siellä he riekkuvat kuin paskaharakat siantappopäivänä tappaisten toivossa. Kuulopuheiden mukaan minulla on lomakiinteistö, jonka he haluaisivat ottaa itselleen.

Elämäntarinan kirjoittajakurssilta Tammivalkamassa löysin Kirjeketju - vertaistukiryhmän. Kirjoitettiin käsin ja kirjoittajat olivat ihastuneita kertoessaan kuulumisia jokainen vuorollaan. Kun sain kirjenipun takaisin ilman selittävää sanaa, tiesin risteilyn loppuneen. Kukaan ei kuollut, mutta kiertoteitse joku kysyi, lähettäjän vointia. Harjoittelin verkkokirjoitustaitoja. Kirjeet koneelle ja tulostettuna lähti taidepaketti niille, joiden uskoin olevan kiinnostunut, mitä risteiljät olivat kirjoittaneet. 
Samaistun Juuliaan, joka oli niin vaikea hoidettava, ettei hoitopaikkaa järjestynyt äidin loma-ajaksi. Sitten Juulia yllättää, että hän osaa lukea. Kirjoittamalla hän sen ilmaisi, kun ei ollut sanoja autismin takia. Siihen vielä epilepsiakohtaukset lisäksi. Juulia kirjoitti.
- Se minua eniten harmitti, kun äiti piti tyhmänä. 

Minuakin on pidetty tyhmänä, kun siirryttiin digiaikaan. Tärkeä asentaja tuli sisälle katsomaan kaapeleita ja pistokkeita, kun digiaikaan siirtymispäivä oli lyöty lukkoon. 
- Etkö sinä ymmärrä? 
- Mitä minun olisi pitänyt ymmärtää, kun kaikki yhteydet menivät sekaisin eikä kaikki ole selvinneet tähän päivään mennessä. Yrittäjät ovat vaihtuneet ja ilmoittavat tulevansa katsomaan 67/55 €uron hinnalla, mikä on vialla. Viat on kuitenkin korjattu kerroksen ja kellarin välillä eikä minulle laskua ole lähetetty. Vika on johdossa ja johdoissa, huijareille on luotu rahastusmahdollisuus. On sellaiset pelisäännöt.

Verkkokirjoittajan talon osoite vaihtuu. Loput mainoskortit lähetän kesätervehdyksinä maailmalle. Korteissa on kukka-aiheena juhannusruusu, rentunruusu-horsma ja lapsuuskodin pihamaalla kasvava Tornionjokilaakson kerrottu ruusu.

Unelmat eivät ole kuolleet. Omaishoidon kieli vaihtui saksaksi. Vaihdoin seurakunnan osoitetta  Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland luopumatta lapsenuskosta. Maistraattii siirsi muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Näin sekaisin on seurakunta, kirkko ja piispakokelaat, että kehtaavat pahoitella siirtojani. Annoin palautteen, minua loukkaa pahoittelunne. 
Kristitty  tarjosi minulle potilasyhdistystä vertaistukiryhmän perustamisyhteisöksi. Löysin Lahden savolaiset, sehän on minun syntymävammani enkä häpeä yhtään syntyperääni missään mielessä. Se on voimavarani, vaikka Berliinin muuri kohosi tavatessamme sillalla 1961. Muuri on purettu ja Passau peittyy veden alle.  Huomenna on saksankielinen jumalanpalvelus. Kaikki hyvin meillä, mitä lie muiden mielessä järkyttää meidän mielenrauhaa.

Palaan näihin tunnelmiin, kun olen saanut uuden osoitteen vuoden loppuun mennessä. Osallistun arvontaan oppiakseni, kuinka se verkossa tapahtuu. Sain muistutuksen alkuvuodesta. Osallistuminen tuotti turvapuhelimeen maksullisia tekstiviestejä. En ole kehdannut kysyä, kun menin lankaan antamalla puhelinnumeron netissä. Olin tilannut tietämättäni soittoääniä ja muuta pelittämistä. Tietoyhteiskunta ja yleverolla tuotettu tarjonta on silmänlumetta. Minua ei se lumoa esimerkillään. Jokohan oppirahat on tullut maksetuksi?

Leena Lumi arpoi. Kokeilin arpaonnea vaadittujen ehtojen kautta. En kokeile toista kertaa siksi, että tunsin itseni tyhmäksi, kun lukijana en ole lukija muuten kuin liittymällä sivustoon lukijaksi näkyvästi. Pavlovin koiralle on tullut Sjögrenin syndroma, ettei ärsyke lisää syljeneritystä eikä kellonkilinä herätä ruokahalua. Porkkanat on tarjoiltu keppikeittona teinpä lain mukaan niin tai näin. Komukiksi en vielä ole tullut opettajan omalla esimerkillä.

Linkittämiseen liittyy lupaus käyttää blogissa olevaa kuvaa arvontaan liittyen. Juhannusruusu mustavalkoisessa kuvassakin on juhannusruusu. Muistan juhannuksen vuoden kuluttua ilmoituksesta, ettei kirjeisiini enää tulisi vastauksia. Aamukampa oli nypitty loppuun ja monta projektia oli kesken. Parvekkeellani aukesi yksi juhannusruusun kukka. Tulitikun liekki oli juhannuskokkoni. Vietin juhannuksen sisällä seuranani Pentti kestopulloineen julisteessa seinällä. 
Vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin vielä tänäänkin. Kestopullossa ja kuolemassa on Pentin kiireettömän tarkkailun salaisuus.

Snips Snaps Slut.

André lähtee dokaamaan.

Ihmisen elämä kuin pääskysen lento

  YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

 

Snips Snaps Slut

Lähdenkin tästä dokaamaan. 

 

Aaro Hellaakoski

s. 22.6.1893 Oulu — k. 23.11.1952 Helsinki

Fil.tri 1928 väitöskirja Puulan järviryhmän kehityshistoria. Luonnonhistorian ja maantiedon opettaja useissa kouluissa. Kirjoitti arvosteluja eri lehtiin; osasi myös maalata, mutta hävitti lähes kaikki työnsä.
Uhman ja sisäisen kamppailun runoilija

---

Ihan turhaan tuotakin tuskailet,
jos päivä ei pilkota polkusi yllä.
Se valo, jota muualta löydä et,
sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.

Poutapäivä

Pääskyjen liverrys poutaisella taivaalla.
Pihlajanoksan varjo aitan seinällä.
Ruskettuneet lapset marjaropeineen.
Niityllä torkkuva hevonen,
takanaan säihkyvä ulappa. Sitä kaikkea ei voi kyllikseen katsella.




Tuntee olevansa kyllin pieni
ollakseen varma
ja levollinen.
Tuntee olevansa tarpeeton
tarpeettomassa maailmassa,
jota aurinko paistaa.
Tuntee elämän
niin lapsekkaan avuttomana
haparoivan,
kompastelevan,
kapealla laudalla, kahden tyhjyyden välissä.
Oi aurinko kuinka se paistaa!

Maa heilimöi,
pääskyt livertävät,
meri säihkyy,
pihlajanoksan varjo
keinuu
edestakaisin
aitan harmajassa seinässä.

Oi elämä, ei mitään turhempaa, ei kipeämpää, ei kauniimpaa.
Oi kuolema, ei mitään lempeämpää.

Elegiasta oodiin

Aamuhartaus 11.6. Kuin pääskysen lento. Kappalainen Arto Antturi, Helsinki, puhuu Eben Alexanderin kirjasta Todiste taivaasta (Proof of Heaven). Virsi 396: 1-2. Kampin laulu, Timo Lehtovaara (joht.) Virsi alkaa sanoin: "Käyn kohti sinua" Hartausohjelmat: Aamuhartaus 11.6 11.06.2013 06.15

Hartaushaku ei postaa kirjaesittelyä Todiste taivaasta (proof of Heaven), vaan vankeuskopista, johon olen tahtomattani joutunut.

Aamuhartaus ti 19.02.2013
Arto Antturi, kappalainen, Helsinki

Elämän kolhimille

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

”Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani”, kirjoittaa psalmikuningas Daavid 3000 vuotta sitten. Kotihan ei ole vain paikka. Se on mielentila. Ei se ole koti, missä on jääkaappi, vaan se, missä on sydän. Sitä Jeesuskin tarkoitti sanoessaan: ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.”

Yritän nyt puhua sinulle, joka on jätetty, olet karannut, eronnut tai muuten vain elämän kolhima olitpa sitten auton ratissa tai kotona aamutoimissa. Jostain syystä elämässä on niin, että sydän kulkee edellä ja jääkaappi tulee vasta perässä. Kun sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, se ei siis tarkoita sitä, että miehen voisi kahlita jääkaapilla paikalleen. Päinvastoin, vasta kun miehen sydän on valloitettu, jääkaapista voi tulla yhteyden ja kodin merkki. Koska olen mies, en uskalla sanoa, miten tämä menee naisten kohdalla. Tiedätte sen itse minua paremmin. Mutta sen ymmärrän, että yhteinen jääkaappi ei riitä.

Kun Daavid rukoilee, että paha ei saisi ajaa häntä kodistaan, siinä pitää olla jostain muusta kyse, kuin häädöstä tai osoitteen vaihdosta. Raamattu tosin kertoo, että Daavid joutui pakenemaan kodistaan poikansa Absalomin kapinaa. Koska hän sydämestään rakasti tätä kapinoivaa poikaansa, hän säilytti malttinsa ja sai myöhemmin kotinsa takaisin. Sen sijaan Absalom menetti ensin sydämensä ja sitten henkensä.

Uskon, että sanojen ”älä anna pahan karkottaa minua kodistani” taustalla on jotain hyvin henkilökohtaista. Daavid aloittaa tämän psalmin 36 sanoilla: ”Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin ettei hän enää pelkää Jumalaa. Synti kiehtoo hänen silmänsä niin ettei hän näe eikä vihaa vikojaan.” Se on ovelasti sanottu. Daavid ikään kuin runoilee jostain muusta henkilöstä tai yleisestä lainalaisuudesta. Oikeasti näitä lauseita ei voi ymmärtää muutoin kuin henkilökohtaisen onnettomuuden kuvauksena. Juuri näin minulle on käynyt, hän sanoo. Olen huomaamattani antanut sydämessäni tilaa sellaiselle, mikä on hämärtänyt oikean ja väärän tajuni. Ajattelen, että Jumalakaan ei näe tai välitä. En vihaa vikojani, vaan alan ymmärtää niitä ja viihtyä niiden seurassa. Sen kautta väärintekijä – siis runoilija itse – alkaa vaalia sanoja, jotka ovat vain melkein totta. ”Hänen sanansa ovat pahat ja petolliset, hän hylkää viisauden ja toimii väärin. Vuoteessakin hän punoo juoniaan. Hän on tiellä, joka johtaa harhaan, pahaa hän ei kaihda.” Tämän voit tietysti lukea monella tavalla. Itse luen sen niin, että pienestä itsepetoksesta syntyy petollisia sanoja ja petollisista sanoista syntyy petollisia tekoja. Ja kun petos syvenee, siitä tulee ansa, joka vääjäämättä laukeaa.

Daavidilla oli vihamiehiä, mutta en usko, että hän kirjoitti tätä heistä, vaan itsestään. Runoa kirjoittaessaan hän oli jo joutunut tekemään tiliä petoksestaan. Siksi psalmi muuttaa yhtäkkiä sävyään: ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.” Tämä ei ole enää ovelaa.

Kun oman pahuutensa, oman addiktionsa, oman itsepetoksensa ansaan jäänyt ihminen ryhtyy etsimään pelastusta, hänellä on valittavana kaksi suuntaa. Hän voi jatkaa valitsemallaan tiellä ja toivoa, että uusi vääryys korjaa kaikki aikaisemmat ja aika parantaa. Tai hän voi kääntyä Jumalan puoleen. Jälkimmäinen on vaikeampi tie, koska siellä kohdataan sekä armo että totuus. Sinne meitä vetää armo, mutta totuus tekee vapaaksi. Totuus meistä itsestämme, totuus meidän suhteistamme, totuus maailmasta ympärillämme. Ja tämän totuuden kohdannut ja sen vapauttamaksi tullut ihminen voi kirjoittaa: ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.”

Kaikki se, mikä meissä on peitettyä, salaista ja pimeää, tulee kerran valoon. On vain kyse siitä, mitä me sen jälkeen teemme. Jos olet joskus ryhtynyt rakentamaan itsellesi koppia, jonka suojaan pääsisit totuuden valolta, tiedät, mistä puhun. Se ei kannata, sillä siitä kopista tulee lopulta vankila.

Psalminsa lopulla Daavid kirjoittaa: ”Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän. Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani.” Se tarkoittaa: Älä anna ylpeyden painaa minua itse rakentamaani vankilaan. Se ei ole se koti, jota sydämeni kaipaa. Sydämeni kaipaa siihen kotiin, jonka Sinä rakennat minulle ja kaikille sinuun luottaville.

Rukoilkaamme: Sinä siunattu, Herra! Anna minun ymmärtää sanat, joilla ohjaat minua. Ole minulle armollinen, puhdista sieluni, sillä minä olen syntinen. Auta minua tekemään tahtosi, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinussa on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon. Anna laupeutesi levätä ylläni tänään ja aina. Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.

Virsi: 536:1, 3, 5