Mielenrauhaa, toivottaa kirkkovuosi

Aamu toi, ilta vei

Katsoin käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin, ne kyynelistä täyttyi tunnen sen. Se oli kauan sitten. Kirkkovuodessa yötön yö valaisee Nuorgamia ja Kevon lunnonpuiston pohjoisosia. Utsjoelta on valuttava alaspäin seuraten yötöntä yötä. Tällä retkellä olen vuodesta vuoteen lähtemättä mihinkään. Tähän aamuun ja lauluun sisältyy uusi kirjalöytö. On verrattavissa kuvitettuun Uuteen testamenttiin /The Book ja sen hätkähdyttävään kuvaan naisesta kaivolla. Naisasia on aina esillä onpa kyse piispan, papin tai puolison valinnasta. Tänään en kuitenkaan julkista kirjan nimeä enkä asetu kuvattavaksi naisesta naiselle.

Sä olit yksi kukka vain mun ruusutarhassain, oli terälehdet juuri auenneet. Nyt tiedän, mitä hoetaan jo välimerkkinä, on valokuvaajan linssin läpi valokuvanäyttelyssä. Tietääkö feminismin nimiin naisesta pauhaava, mitä hänellä on enemmän kuin kaikilla muilla naisilla. Ei mitään, se on jokaisen naisen hameen alla. Tämä oivallus on yhtä tärisyttävä kuin vappupatsaitten sopimattomuus samaan puistoon muistoa kunnioittamaan. Nyt saman puolueen vappupuhujat eivät mahdu yhtäaikaa samalle patsaalle vappuna 2012. Eletään viimeistä päivää ennen sotaa kuin syksyllä 1939.

Minun kesä

Odottaa kuin kuuta nousevaa. Tänä aamuna on moneen kertaan uutisoitu auringonnoususta Utsjoella klo 1.39 ja laskusta 27.7. Alkoi yötön yö. Muuten uutiset ovat synkkiä Kreikan joutuessa uusiin vaaleihin. Kaikki on hämärän peitossa. Luoja yksin tietää, antaa auringon paistaa lappalaisille kaksi kuukautta yhteen menoon. Pohjoinen ja etelä käyvät elossaolotaistelua luonnon ehdoilla. EU yhdisti meidät samaan rahaliittoon pankkien saalistusalueeksi. Helppo elämä houkutti elämään yli varojen viihteellä ja vapaa-aikana.

Löydän uusvanhan tulkinnan Kreikan tilanteeseen. Kun asianajajaan ei ole varaa, vedotaan mielenvikaisuuteen. MagneettiAjassa 
Adrian Salbuchi 24.02.2012
Näkökulma
Argentiinalaisten neuvo Kreikalle:
"Vedotkaa maksukyvyttömyyteen!" 

Artikkeli täytyy lukea huolella, kuinka Argentiina selvisi mielessä pyörivästä ajatuksesta."Meille tapahtui juuri noin vuosina 2001 ja 2002." Yksilötasolla voin puhua vain omasta puolestani ja selviämisestäni. Olin palannut syntymäkunnastani vanhempieni kuoltua pääsiäiseksi 2000. Omaishoitoa 10 vuotta takana, edessä perinnönjako. Kaikki on toteutunut lain mukaan. Jokainen sai osuutensa. Kunta antoi sijoittajilleen oikeuden ryhtyä ryöstämään minun osuutta tekaistuilla laskuilla. Olen tehnyt voitavani, maksanut maksut ja viimeisistä valittanut hallinto-oikeuteen. 

Asianajajat ovat olleet puolellani niin kauan kun odottavat asian vireilletuloa. Päätöksiä tehdessä he ovat kääntäneet nuttunsa nurin kuin variksenpelättimet ja menneet vastapuolen vaatimusten taakse. Koko oikeuslaitos on menettänyt oikeudenmukaisuutensa osoittaen oman mielenvikaisuutensa. Vaikka minulla ei ole asianajajaan varaa, en vetoa maksukyvyttömyyteenkään. Kaikki on maksettu. Jostakin Bisnesenkelille on rahat siunaantuneet. Se on suuri lahja, sinun omastasi olen lahjaasi jakanut.


Tänä kesänä aurinko pimenee ainakin kuvassa. Minä sitä en pimennä, mutta luontoon liittyy monia uskomuksia. Katainen puhuu omien asioiden kuntoon saattamisesta. Kuka ne sotki niin maan perusteellisesti. Kysyn käsi sydämellä. Mitä niin pahaa olen tehnyt elämäni aikana, että minua pitää rangaista? Oliko omaishoitokin suuri virhe? Meidän asioidenhoidossa on puutteensa suljetun yhteiskunnan säännöillä.


Kansakoulusta sodan jälkeen kaikki alkoi. Kansakoulunopettajaan kaikki päättyy Syntisenlaulunmaassa. Sanojen kaksoismerkitys tekee meidät hulluksi ja antaa draaman aiheet kirjoittamiseen. Huomenna pien pyhhee!

Tekemättömät työt

JO TOUKOKUU...

Ja yhä mullat vaihtamatta kukkaruukuista.
Yöllä sinä joka aistit kaiken murheellisen
heräsit ja aloit valittaa
"vaihtamattoman mullan hajua".

Ihmeellistä on kulkea kanssasi kuilun pohjaa
ja pidättäytyä sanomasta:
- Tästä on syntyvä toivo.  Anna-Maija Raittila/Paratiisini puut

 Tilannekatsaus Kreikasta

Hallitustunnustelut kaatoi kiista tiukasta säästöohjelmasta, joka on Kreikan kansainvälisen tukipaketin ehtona.

Mielipidekyselyjen mukaan uudet vaalit voittaa vasemmiston Syriza, joka on jo nyt parlamentin toiseksi suurin ryhmä. Jos uusintavaalit järjestetään ja jos Syriza korjaa voiton, se saa samalla suurimpana ryhmänä 50 ylimääräistä paikkaa parlamenttiin.

Syriza haluaa neuvotella Kreikka-avun ehdot uusiksi. Samalla se kuitenkin haluaa pitää Kreikan mukana eurossa.

Teen kesäsuunnitelmia tiedossa olevien päivämäärien mukaan. Eihän kaikki meille uutisoitavat asiat päivästä päivään oikeastaan koske kuin Suomi-neitoa, vakautta ja työllisyyttä. Tekemätöntä työtä on, mutta on laadittu sellaiset pelisäännöt, ettei sitä kontroloitua työtä halua kukaan tehdä. Jos vaikka sillä rikastuisi, pitää Isoveli sensorit hereillä. Oikeasta työntekemisestä on kyse omaksi ja toisten iloksi. Kreikka mukana eurossa Kreikka-avun ehdot uusiksi. Siinä riittää tekijöille työtä rahan pelastamiseksi.

Olen vieläkin sitä mieltä, kun rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua.

Aamu- ja iltahartauksien puhujat ottavat asiaan kuin asiaan yhteiskunnallis/kristillisen näkökannan. Se on ymmärrettävämpää kuin stubbilaiset ja muut asiatuntijamielipiteet. Metsäretkellä pankin analyytikon kotikulmilla konserni järjesti meille luennon vuosia sitten Amerikan rahamaailman tilanteesta. Eikä tultu hullua hurskaammiksi. Pitkälle on erikoistuttu kouluttautumalla asiantuntijaksi rahamaailmassa. 
Muistan euron käyttöönotto-opetusillan. Käytössä se ei ollut mummonmarkkaa kummempaa paperia. Tarvittiin vain 6 markkaa yhteen euroon ja se nosti hintoja kuusinkertaiseksi sijoittajille. He ottavat osansa puolustaen, että rahanarvo on heikentynyt ja eläkkeet ovat nousseet. Sijoittaja ottaa osansa ja sen tekee yhteiskuntakin, olettaen että me olemme heille jotakin velkaa. Jos meitä ei olisi ei olisi Suomi-neitoakaan. Nykytilanne vie pohjan pois kaikelta työltä.

Äidille

Vitas _ Mama

kaikille äideille

Vanhan kertausta

 

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen


6.2.2000
Selviämistarinani  elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Perjantai 11.5.2012
AH Pastori Markus Tirranen, Kerava

Aamuhartaus 11.05. 11.05.2012

Pastori Markus Tirranen, Kerava. Virsi 119: 1, 7. Virsi alkaa sanoin "Henki, armon tuoja". Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.
Kuuntele aikaa 28 päivää 

Ohdakkeista astua on orpotytön tie, valittaa grammarin neula rahisten. Tädin luona kyläily oli yhtä juhlaa. Käytiin Juutilan aitassa soittamassa äänilevyjä grammarilla. Aikuiset järjestivät naapurin sukulaislapsille ohjelmaa. Nämä vierailut olivat ainutkertaisia. Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Nyt on toisin. Vip-vieraille järjestetään viihdykettä areenankokoisessa hallissa jääkiekko-ottelun kutsuvierasaitiossa. Julkisuuteen on tihkunut tietoja liikemiehille järjestetystä mahdollisuudesta katsoa kisoja, saunoa ja nauttia talon antimista. Köyhältä jääkiekkofanilta kiskotaa viimeinen hinta lipusta katsomossa. Käytetään kiertotietä netissä. Jenni-rouva tuli kuvatuksi muodikkaassa raitajakussa kiirehtiessään Vip-osastolle. Ei ollut saunomistarvikkeet mukana. Ehkä hän ei ollut varautunut, kun poika saunoo.

Sen verran raitamuoti vaikutti, että monilla naisilla oli raitapaitaa jakun alla torikahvihetkessä. Seurataan esimerkkiä eroottisella latauksella. Sivusta katson hulluuden huippua kuin järjenköyhää miesstripparia. Jos kaikki otetaan pois, pitää järki kuitenkin säilyä päässä. Yhdessä saunomiskulttuuri on muuttunut perhesaunasta julkiseksi kylpemiseksi massatapahtumassa. On palattu alkuun ja saunasynnytyksiin, vaikka lapsettomuus on tullut länsimaiden ongelmaksi. Ponsissa ei ole enää pontta eikä perää. Merikukat ovat muuttuneet myrkyllisiksi leväkukintolautoiksi. Suomi-neito on ollut muutoksen kourissa ja palaa saunakeskusteluihin seuraavan sukupolven lasten kanssa. 

Aamuhartauspuhujat katsovat yhteiskuntaa kodin, uskonnon ja isänmaan puolustajina. En pyydä anteeksi stubbilaisia puheita. Hän näkee jo meidän perussuomalaisten aatteita Kreikassa ja Ranskassa. Mies, joka murhasi Norjan, toimi yksikseen. Oma kokemus on yhteiskunnasta, joka leikki Suomi-neidolla, säästi hengen. Yhdessä elämä kantaa ja elinikäinen oppiminen ovat  lakanan mahtavat tekstit. Näitä ei vain ukkoutuvassa Suomessa osata järjestää kaikille. Turvatalot ovat tätä päivää. Yksi niistä Verkkokirjoittajan talo oppilastyönä tehty projektissa "Inhimillisten voimavarojen kehittäminen". Annetaan kaikien kukkien kukkia ilman poliittista valtataistelua.

Suvutonta lisääntymistä: 

- Äitini Amerikasta, esitteli tunisialainen nuori mies WTC -tornien sortumisen jälkeen Thalasassa.

Pelkkä M olisi riittänyt allekirjoitukseksi ja hän olisi tiennyt kuka ämmän takana oli. M -vaakunaksi sen ylentää kaksi runoa. 

Käsissäs kannat linnun unelmaa.
Se savena on kämmenelläs vasta,
vaan kerran möhkäleestä karkeasta
se pääskysenä nousee sielun saa. (Ellen Niit)

Kuinka hellästi sinä kosketit
ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi. (Vuokko Koistinen Tässä maisemassa)

Kun minä palasin, tukkani ei ollut vielä harmaa.
Ja minä iloitsin.
Takana ovat vuorten vaivat,
edessä tasankojen vaivat. (Bertolt Brecht) 

Vasta jälkeenpäin ymmärsin, kuinka paljon palaamiseen liittyy ilonaiheita. 

Verkkokirjoittajan talossa 3.7.2012 M 
ja tänään 7.9.2014
Iltahartaus ke 09.02.2011
Markus Tirranen, pastori, Kerava

Tulenko nähdyksi?

Kuljen katua pitkin. On jo myöhä, palaan töistä. Jalkani ottavat askeleita kohti tuttua määränpäätä. Olen ajatuksissani, ainoastaan liikenteen melu ja ohiajavat pyöräilijät saavat minut havahtumaan. Päivä on ollut pitkä. Minua väsyttää.

Pitäisi käyttää heijastinta! Unenomaisen kävelyni keskeyttää äkillinen päähänpisto. Ihmettelen äkillisesti noussutta ajatusta. ”Siis pitäisi käyttää heijastinta”. Muistan televisiosta näkemäni mainoksen. Siinä kehotettiin varovaisuuteen syyspimeällä. Tule nähdyksi, käytä heijastinta. Valistavat neuvot kaikuvat päässäni.

Katselen itseäni. Ylläni ovat mustat kengät ja housut sekä pitkä musta takki. Onneksi edes kaulaliinassa on häivähdys vaaleaa. Sekin tosin peittyy hatun alle, joka on musta. Tulenko nähdyksi?

Johnny Cash. Kantrimusiikki. Tuntuu siltä, että ajatuksissani ei ole tolkkua. Vai onko sittenkin? Mielessäni alkaa soida tuttu melodia. Kuulen, kuinka tuttu kitarakomppi ja vahva, bassovoittoinen ääni, hivelevät korviani. Näistä kahdesta ei voi erehtyä. Edesmennyt Johnny Cash, suuri kantrilaulaja, on täyttänyt ajatukseni. Hyräilen melodiaa mielessäni.

Man in black, mies mustissa. Ajatukseni eivät sittenkään harhailleet täysin valtoimenaan. Suuren kantrimuusikon kappalevalinta sopii ajatuksiini erinomaisesti. Olenhan mies mustissa. Sokeripala kauluksessani on työasuni ainoa häivähdys valkoisesta.

Laulun sanat pyörivät mielessäni. Niissä Johnny Cash haastaa kuulijan pohtimaan, miksi hän pukeutuu aina mustiin vaatteisiin. Vastauksen hän antaa itse.

Hän pukeutuu mustaan köyhien ja alistettujen, toivottomien, nälkäisten, rikollisten ja lukutaidottomien tähden. Niiden tähden, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta sekä sairaiden ja yksinäisten tähden.

Pukeutuminen on kannanotto. Johnny Cash päättää kappaleensa toiveeseen, että voisi vielä joskus pitää yllään värikkäitä vaatteita. Mutta niin pitkään kun ummistamme silmämme heikoilta ja vähäosaisilta, hän pukeutuu mustaan. Vain muistuttaakseen ihmisiä niistä, jotka ovat jääneet jalkoihimme. Suuri artisti nukkui pois, hän ei ehtinyt pitää värikkäitä vaatteita yllään.

Huomaan matkani edenneen jo pitkälle. Näen tutun kioskin, jonka ohitse juuri kävelen. Kioskin ikkunoiden kirkkaat loisteputket tuovat valoa muuten niin synkkään iltaan.

Pohdin Johnny Cashin kappaleen sisältöä. Vaatteilla todellakin on sanoma. Vaatteet voivat kertoa aatteesta, ideologista tai säästä.

Mieleeni tulee eräs vaate, jota en itse ole valinnut. Se on kastemekko, johon minut lapsena puettiin.

Kastemekolla on sanottavaa, aivan kuten suurella kantritähdelläkin. Valkoinen väri on symboli Jumalalta lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Hän ottaa syntisen ihmisen yhteyteensä, ja lahjoittaa hänelle armon ja pelastuksen.

Valkoinen väri kuvaa Kristuksen puhtautta, joka peittää alleen kaiken synkän ja mustan. Pieni ihminen verhotaan kauttaaltaan valkoisen puvun loistoon, koska Kristus sovitti hänen syntinsä Golgatan ristillä.

En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä valkoista vaatetta. Minussa ei ole mitään niin hyvää, että saisin verhoutua lumen valkeaan. Mutta silti, tämä vaate kuuluu minulle. Jumalan oma poika maksoi tästä vaatteesta kallisarvoisen hinnan, jotta saisi itse minut siihen verhota.

Hmmm... Tulenko nähdyksi?

Tulen. Sen kertoo valkoinen alba, pienen ihmisen suoja ja turva. Siinä tulen nähdyksi koko elämäni ajan. Minua katselevat silmät, jotka eivät koskaan lakkaa rakastamasta minua.

Sanoma ristin armosta kulkee kristityn vierellä koko elämänkaaren ajan, kasteesta haudan lepoon ja uuden, kirkkaan aamun koittoon.

Haluan pukeutua lumen valkeaan koko elämäni ajan. Varjelkoon Herra minua, etten heitä pois lahjaksi saatua vaatetta. Tartun lupaukseen siitä, että kerran taivaassa päälleni puetaan kirkkaan valkoiset vaatteet. Saan luottaa Raamatun sanaan:

”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”

Huomaan uponneeni syvälle ajatuksiini. Näen edessäni kotipihan ja tutun talon. Olen perillä.

Virsi: 442

Kulta-aika

Iltahartaus 27.04. 27.04.2012

Perjantai-iltaisin kuullaan hartauksia elämänkaaren vaiheilta. Teologian tohtori Pirkko Lehtiö, Helsinki. Virsi 549:1 ja 4. Virsi alkaa sanoin "Isämme, kiitos päivästä". Vokaaliyhtye Cetus Noster.
Kuuntele aikaa 15 päivää

 Anna minulle anteeksi, että olin pentuna kova suuttumaan. Muistutit siitä minulle 5-kymppisenä tultuani vanhempieni omaishoitajaksi. Se palautti minun muistini alakouluun Koivuharjun kamarissa. Nyt muistoksesi muistin syöpäyhdistystä, jonne muistamiset oli pyydetty osoittamaan. 

Iltahartaus pe 27.04.2012
Pirkko Lehtiö, teologian tohtori, Helsinki

Olen velallinen. Olen ylivelkaantunut. En pysty maksamaan velkaani. Olen velkakriisissä. Minäkö, jolla ei ole yhtään pankkivelkaa? Sinäkö, jolla tuntuu kaikki olevan hyvin? Juuri me. Juuri mekin.

Olen joutunut pysähtymään Isä meidän –rukouksessa tähän asiaan. En tarkoita sitä Isä meidän –rukouksen muotoa, jota me luterilaiset käytämme Suomessa, vaan sitä toista muotoa, jota kutsutaan ekumeeniseksi käännökseksi, sitä, jota käyttävät toiset kirkot maassamme. Miksi siis on kaksi erilaista sanamuotoa, jotka aiheuttavat yhteisissä kokoontumisissa hämmennystä? Yksimielisyyden löytäminen olisi varmaan tavoitteena eräs askel kirkkojen ykseyttä kohti.

Mietin erään ystäväni kanssa, mikä on se velka, jota pyydämme anteeksi, kun puhumme rukouksessa velasta. Siis näin ”anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme”.

Miksi velka, ei synti? Synti johtaa meidät monesti yksittäisten tekojen tarkastelemiseen. Missä kohden olen tehnyt väärin? Mitkä ovat syntisiä tekoja, ajatuksia, asenteita? Velka on jotenkin kokonaisvaltaista.

Yllättäen löysimme ystäväni kanssa ratkaisun: on kysymys rakkauden velasta. Mitä se on? Olemme oppineet, että Jumala rakastaa meitä. Rakastanko häntä? Häpeissäni joudun sanomaan: en, en aina, en ehkä pohjimmaltaan edes tunne sitä, mitä rakkauteen kuuluu. Rukoilen siis anteeksiantoa yhdessä muiden rukoilijoiden kanssa Jumalaa kohtaan tuntemastani rakkauden velasta.

Rukous kääntää asian toisenlaiseksi, kun siihen kytketään ne, jotka ovat velkaa minulle. Olenko valmis antamaan anteeksi hänelle, jonka olisi pitänyt rakastaa minua, mutta ei ole rakastanut eikä rakasta? Olisinko odottanut äidiltäni tai isältäni enemmän rakkautta, ymmärtämystä, hyväksymistä kuin mitä olen saanut? On helppo hakea syyllisiä ensiksi kodin piiristä. Iän mukana voi tulla armollisemmaksi ja näkee vanhempansa oman aikansa lapsina, jotka ovat tehneet parhaansa. Kun lasken toisten velkoja, pilaan sillä omaa tämänpäiväistä elämääni. Entä jos annan anteeksi tällaisen velan? On kuin laskisi pois jonkin taakan. Anteeksiantaminen vapauttaa ja päästää valloilleen rakkauden virrat, jotka ovat olleet kahlittuina syytöksiin ja syyttelyyn. Samalla on kuin saisi uudet silmälasit, jotka näyttävät erehtyväisistä lähimmäisistä uudet puolet, heidän rakkautensa toisenlaiset kasvot.

Entä jos käännän kysymyksen jälleen toisenlaiseen muotoon? Olenko minä rakkaudenvelassa joitakin toisia kohtaan? Jospa heidän kykenemättömyytensä rakkauden ilmaisuihin onkin ollut siinä, etten ole nähnyt ja tajunnut heidän rakkauttaan ja siten estänyt heitä osoittamasta rakkautta minulle. Rakkauden velka, jota olemme laskeneet toisen tilille, onkin pyyhkäisty pois tai pienentynyt huomattavasti, kun lähden anteeksiantamisen tielle. Olenko valmis tällaiseen muutokseen? Jos anon Jumalalta anteeksiantamista itselleni, minulta kysytään, millainen on suhteeni häneen, joka on loukannut minua, vähätellyt minua, työntänyt rakkaudettomasti syrjään, vahingoittanut elämääni. Se muutos, jota odotan toisessa, pitääkin ensin tapahtua minussa. Elämän lait ovat usein toisenlaiset kuin luulemme. Voin siis olla velkaa anteeksiantamisen jossain särkyneessä ihmissuhteessa. Velkojasta tulee ensin velallinen, sitten anteeksisaaja ja lopulta anteeksiantaja.

Rotusorron päätyttyä alettiin käyttää totuuskomissiota, jonka edessä toista loukannut ihminen tunnustaa tekonsa loukatun läsnä ollessa. Jos velkamme koskee ihmistä, jota emme voi enää tavoittaa, Jumalan totuuskomissio on aina olemassa. Rehellinen, ilman selityksiä esitetty anteeksipyyntö tuo anteeksiantamisen, saan anteeksi vanhoja rikkeitä. Jumala pyyhkii velan pois. Siitä on kysymys Isä meidän –rukouksessa.

Ihmisten keskinäiset suhteet perustuvat luottamukseen. Luotanko toiseen ihmiseen? Millainen on näkemykseni hänestä? Olenko epäluuloinen hänen motiiveihinsa nähden? Vai heijastanko tällaisen epäluottamuksen häneen siksi, että en itse luota häneen? Jälleen olen vastakkain omien asenteitteni ja ajatusteni kanssa? En voi puhua toisten luottamuksen puutteesta, ellen näe omaa tilannettani.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on syvä. Se pyrkii upottamaan meidät itseensä. Jumalan rakkaus kertoo siitä, että hän antaa meille itsensä Kristuksessa. Käsittämätön rakkaus kätkeytyy käsittämättömään sijaiskärsimykseen. Mutta vielä enemmän: vasta ylösnousemuksen ihme sinetöi tämän. Rakkaus hyväksyy ja ottaa vastaan repaleisen ja heikonkin rakastamisen yrityksen, jopa siihen kelpaamattomuuden.

Jumalan rakkaus ei valitse kohdettaan. Hän rakastaa, vaikkei saa vastarakkautta. Rakkauden velka on kutsu hänen yhteyteensä, ei vaatimus maksaa joskus velka takaisin; siihenhän meistä ei ole. Rakkaus ei laskelmoi eikä pidä kirjaa rikkeistä. Jumalan rakkautta ei voi ansaita millään tavalla. Tätä anteeksisaamista, rakkauden velkaa pyydämme siis anteeksi. Ylivelkaantunut vapautetaan velasta. Velkakriisi on vältetty.

Siksi rukoilemme ”Anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.”

Virsi: 549:1,4

Tämä on ainoa kopioitu hartauspuhe Syyssinfonia -blogissa. Keskustelemaan en ole pystynyt, kun ei ole ollut keskustelukumppania. Sähköposti on lyhyin tapa vastata ja hymiö vielä lyhyempi. Nyt lopetan synkät yksinpuhelut syyllisenä ja vastaan ulkopuolisille.
- Tuota en tullut ajatelleeksi lähtiessäni omaishoitajaksi ja yhteisten asioiden prokuristiksi.

Pikku prinssi: Kuule, faija, ihan tuota sinusta en olisi uskonut.

Jo kolmannen kerran heräsin klo 03.00 ja ihmettelin. Toissapäivänä nousin ylös, keitin aamukahvit ja sitä rataa. Mitään muuta en saanut aikaan kuin  varattua hiustenleikkuuajan. Eilen katsoin kelloa ja jatkoin koiranunta kahdeksaan. Mitään en kuullut radiosta, ainakaan en muista mitään mieleen painunutta. Tänä aamuna totesin siirtyneeni kesäaikaan Utsjoella auringon noustessa 02.58. Se on syy aikaiseen heräämiseen. Jos sitä joutuisin analysoimaan, tarkastelisin unen loppumista fyysiseltä, psyykkiseltä ja sosiaaliselta kantilta. Se ei olisi vielä unettomuutta eikä kemiallista tarvetta nukkua pois päivästä.

Perjantaina sain kuulla vapaaehtoistyöntekijää koskevista muutoksista. Ehkä se oli hyvä ennakkoilmoitus, kun itse en vielä päivään ollut varautunut. Nyt on loma, loma, loma, eikä se pääty lomaltapaluurahojen maksuehtoihin. Yrittäjänä tiedän loman pitämisen rajoitukset. Kuinka asiakkaat pärjäsivät poissaolessani. Kesällä heillä oli muuta tekemistä ja sain pitää omaa lomaa ihan rauhassa. Aika aikaa kutakin enkä ota siitä stressiä. Sellonsoittaja katolla jatkaa omaa elämäänsä.

Torpparihulinoilla oli loppuunmyynti-ilmoitus; Yritys lopetetaan. Ennen oman yrityksen lopettamispäätöstä vastasin kyselijöille. 

- Mitä sinä täällä teet? Olethan kohta eläkkeellä.

- Sitä juuri. En ole vielä varannut vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. 

Päivä päivältä olen siirtänyt tuota päivää tuonnemmaksi. Minusta tuli "varhennettu vanhus" jäädessäni eläkkeelle ilman eläkepäätöstä. Toisaalta olin yli-ikäinen ilman työhistoriaa toisen esittelijän mielestä.  Nämä arviot on käytävä loppuun, kunnat uudistettava vaihtamalla kuntalaiset sijoittajiin. Kenenkään ei tarvitse sen jälkeen tehdä työtä elääkseen. Minäkin teen huvikseni, mitä teen enkä ole tilivelvollinen kenellekään kulunvalvojalle. Käytän ommoo kottoopoistumisluppoo voimassa olevilla käyttäjätunnuksilla ja salasanoilla. Huijareille kaikki on luotu helpommaksi. Pieneliökanta puolustautuu nopeasti immuniteetillä tuhoa vastaan. Ihmiseltä se vie koko iän ja sitten unohtaa koko tutkimuksen.

Maamerkkini on suojelukohde. Vain sumu peittää ne näkyvistä. Tiedän kuitenkin, vaikka en näe, niiden olemassaolon. Saman koen valosta, joka säätelee unirytmiä ja elinkelloa.

Paavalinkukka juhlisti tätä aamua kello 03.00 avaamalla nuppuaan hitaasti. Kolme keltaista terälehteä alas ja kolme värikästä sisempää terälehteä ylös. Kesällä täydennän koulukasviston uusilla kukilla, jos eivät ole kuolleet sukupuuttoon.
Kenet on kerran kesyttänyt, siitä on pidettävä huolta.

 

Samuli Edelmann

Käskyt uusiksi:  http://tuliukko.blogspot.com