maanantai 26. marraskuuta 2012

Samaistuminen

Harjaneilikoita 1938

Ydinperhe
Pöytä on katettu

Paritanssi

Sanat eivät riitä kertomaan, tuskin niitä tarvitaan
1/8 vanhemmudesta suuressa sisarusparvessa.
Kivitalot
Osat vaihtuvat

"Pitää toimia eikä saa pelätä"

Komeron ovessa pituuskasvumerkinnät eivät ole lisääntynet pitkään aikaan. Käynnit ovat harventuneet ymmärrettävistä syistä. Centtimetrit ovat vaihtuneet vuosiksi täysi-ikäisinä. Hynsky on harmaantunut. Peilaan kuvaani asteikon yläpäässä omaan elämään. Minun 5 -kymppisistä alkoi vanhempieni kuolinkymmenet. Vähältä piti etteikö syntymäpäivänäni liputettu  ½-tangossa. Kuulin siitä etukäteen ja vältin tilanteen lähtemällä kauas pois. 

Monta kertaa olen ollut aloittamassa elämäntarinan kirjoittamista kursseilla milloin minkäkin tahon inspiroimana. Viimeiselle kurssille piti valmistautua ennakkotehtävällä. Se on siinä, sain alun syntymäpäivän pakomatkalla uudelleen syntymäkokemuksesta. Se oli todellinen, tapahtuihan se suuressa synnytysaltaassa avustajan uidessa samassa altaassa. 
Elämä pelissä sähköpostiin tulleina ohjeina päättyy tänään. Kaikki liittyy kaikkeen alun ja lopun välillä.

Minulla on tyhjä pää ja harvassa korvia. Siksi kiirehdin kirjoittamaan Dokumenttiprojekti: 'Venäjän vapain mies' suomennetut sanat areenaassa. Kotityöt ovat tekemättä, mutta toisinajattelijan sanoma minua viehättää. Onhan kunnat ulkoistaneet perinnän INTRUM JUSTITIAN perittäväksi. Se oli poliittinen päätös myydä velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. Se tapahtui punapääoman konkurssin aikoihin valkopään toimiessa meklarina.

Samalla kunta keksi erilaisia maksuja perittäväksi yksinkertaisten, ymmärtämättömien enemmistöpäätöksillä. Suomi on sairastunut poliittisesti vai lie tullut vanhuudenhöperöksi. Nyt testataan yhteiskunnan avoimuus suljetun yhteiskunnan säännöillä. Se on naapurin perintö keisarin ajasta. Samoin on kaksikielisyys naapurin perintöä kuninkaan halitsija-ajalta. Nato odottaa kieli pitkällä, milloinka Suomi on valmis amerikkalaiseen sotilasliittoon.

Ilmassa on odotusta, onhan joulu lähellä. Tunnen suurta vapauden tunnetta tulevasta. Pelko pois, Rosmarie. Suomi on ahdingossa samoin kuin Venäjä. Se on totta. Lainaan vapaimman miehen sanoja:
"Mutta julkisivun takana on jotain muuta. Metropolin aikana oli harmaa neuvostokirjallisuus ja sen keskelle ilmestyi Metropol. Lännessä kukaan ei uskonut, että sellaista voi tapahtua, mutta niin vain tapahtui. Me näemme, että ihmiset saavat energiaa ja tahdonvoimaa. "Minä tahdon" -energiaa. Tämä on uusi Venäjä. Jotain pitää kuitenkin tehdä. 
"Pitää toimia eikä saa pelätä!" Tämä on minun mottoni."

Taivaalle lähetetään valaisevia pienoissoihtuja, sen minäkin haluaisin nähdä kaamoksen lipoessa Kevon luonnonpuistoa. 


 Vitas - Star

Amerikkalaistuneelle suomalaiselle tekstitettynä englanniksi. Minuun se kolahti ihan alkuperäisenä esityksenä. On siirrytty nuorten vuosituhannelle unohtaen puoluepoliittinen vallankäyttö. Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitoa, vapaata omaneduntavoittelusta.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tuomiosunnuntai 2012

Utsjoella aurinko nousi klo 11.34 ja laskee klo 12.23 noustakseen seuraavan kerran tammikuun 16. päivä 2013. Opettelen jo kirjoittamaan vuosiluvun oikein. Kirkkovuosi päättyy tänään  ja 1. adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Jokohan pysyisin kirkkovuodessa mukana ja vapautuisin julman jumalan markkinoiden nousua ja laskua seuraavasta "ajast' aikaan" ennen romahdusta.

Etsin googlehakuna liturgisia värejä. Täytyy tyytyä tilkkuvärinäytteisiin. Samalla tietoni täydentyvät tuomiosunnuntain merkityksestä. Lapsuuden saarnat koskivat viimeistä tuomiota, joka herätti pelonsekaisia tunteita. Mikä on kirkon tehtävä vauvasta vaariin, kysyn vaan? Sen tiedän, mikä on minun tehtäväni kirkonpiirissä luopumatta lapsenuskosta. Ainoaksi jäi kirkollisveron maksajan rooli seurakunnassa, joka vaihtuu osoitteen muuttuessa. Tarkistin kantani, seurakuntani pysyy, vaikka muuttaisin huitsinnevadaan.

Tuomiosunnuntai

 

Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä. Se on tilinteon päivä ja vielä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Tuomiosunnuntaita sanotaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi, englanniksi Christ the King. Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Vakavasta aiheesta huolimatta tuomiosunnuntai on itse asiassa voiton juhla. Liturginen väri on vihreä, joka kertoo ilosta ja toivosta. Tuomiosunnuntain jälkeen alkaa uusi kirkkovuosi, adventti eli joulun odotus. (Turun oppilaitospapit)

Merkintä muistutukseksi: valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ajanmerkit

Lokki tulee taas joka kotiin (23.11.2012 20:59)
Pastori Mikko Sidoroff, Ortodoksinen kirkko, Joensuu. Ortodoksinen kamarikuoro esittää kappaleen "Herran rukous". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 24.11















Ennen kuin kukko kolmesti laulaa, jätekeräyspiste on suljettu Vihtaniementie 1:ssä. Kunnan muut jätekeräyspisteet on hajautettu mikä minnekin kymmenien kilometrien päähän. JäteKukko on haudattu minun osalta hallinto-oikeuden valituspinojen alle. Siihen on tarvittu monta naista kukon kaulaa katkaisemaan ja yksi pitämään kiinni. Pukkejahan minun pitäisi kopioda joulublogiin, mutta kohta on pitkäperjantai.
Talvivaara tulvii, mutta haitanneeko tuo ketään. Hukutaanhan me kuitenkin itse valettuun kipsiliemeen.
Tauti tanssi talvitiellä minulle 1991 ja nyt jollekin toiselle.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Säästösyistä järjenvalo sammutettu

Kolme tuntia talvisotaa oli pauketta, tulta ja savua. Mikä minut sai vielä katsomaan sotaa yöllä sydän sykkyrällä? Sehän on tallentunut eläväksi kuvaksi filminauhalle. Kuva ei valehtele sotaa edeltävästä kesästä.

Elokuva siirtää sodan tähän päivään nuorten näyttelijöiden roolisuoritukseksi. Paljonko siinä on sota-aikaa ja paljonko tätä päivää. Sodan menetykset suuremmat kuin elokuvaaan uhrattu raha. Sehän on jonkun työtä ja työstä on saatava palkkansa. Säästösyistä Mannerheimistä tuli musta marsalkka.
Kaikki kunnia versoo aloittamisen uskalluksesta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012112216362835_uu.shtml 
Toimitusjohtaja Häkämies ohjeistaa jo urakalla hallitusta.

Aamun ajatus
Kun muutamme asennettamme, emme näe elämää eri tavalla. Elämä muuttuu aivan toiseksi.
-Katherine Mansfield

Kolme tuntia talvisotaa yöllä ei muuta kokemustani elämän punaisesta heinäkuusta. Olimme kaikki sodan aikana syntyneet samoista lähtökohdista. Kotona sodasta elävänä palannut isä, kastematkalla kirkkomaahan haudattavaksi tulleet kummisedät. Elämääni on vaikuttanut eniten aloittamisen uskallus 12 -vuotiaasta 5 -kymppiseksi. 
Vuodesta 1991 tähän päivään jatkunut sota alkoi kuntien alamäestä. Kuka realisoi sotimalla säilytetyn Suomi-neidon itsenäisyyden, hyvinvointivaltion kertyneen pääoman? Mihinkä elämäntyönsä tehneet vanhat ihmiset loppusijoitetaan? Kuka jakaa heidän säästämänsä perinnön estämällä sukupolvenvaihdoksen? Henkilökohtaisen selviämisen edellytyksiä siirretään pinosta toiseen. Kukaan ei päätä enää mistään. Poliisi lohduttaa varkauden kohteeksi joutunutta.
- Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää huolta rahoistasi. Rahat olivat pankissa ja pankkikirja puvuntaskussa.
Piispakokelaasta kenttäpiispaksi, ministeristä toimitusjohtajaksi, tohtorista eroottiseen hautausmaahan elävältä.  Anna mun kaikki kestää.

Talvisodan loputtua avaan CD -soittimen. Haluaisin soittaa täysillä jatkoluentaa, pianoa ja Karjalan kunnaita, mutta tyydyn hiljaiseen iltasatuun. Nukahdan kuulematta mitään. Herään kuitenkin huoneen täyttävään ilmoitukseen "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu" ja poika nimeltä Ruu jatkaa matkaa. 

Yösoittojen taustalla on pelko naapurien häiriintymisestä, valituksista ja häätöuhkauksesta. Naapurit saavat porata seiniä vaikka keskellä yötä, paukuttaa ovia aamuneljältä enkä tee siitä valitusta. Hississä vanha isäntä heitti kaikki talossa tapahtuneet ja tulevat varkaudet vuokralla asuvien vieraiden tekemiksi. Vastasin hänen huutoonsa.
- Minä asun vuokralla. Jos joku minun yöelämästä valittaa, valehtelee. Mies poistuu seuraavassa kerroksessa ja kävelee portaat omaan kerrokseensa.

Aamuhartaus tuo häpeäntunteen pintaan, ei käsityöstä vaan ulkokuntalaisen tytön sukkanauhaliiveistä ja jumppatunnista. Solveigin häpäisy toistui Skansenilla. En ollut tarkastanut sukkanauhoja ennen tansseihin lähtöä. The Book'in valokuvassa on naisella jo stay upit ja korkokengät. Siinä naisen koko kuva kokolihoiksi pistettynä. 

Aamuhartaus 23.11. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 151:1-3,11. Virsi alkaa sanoin "Nyt yhdessä jo lähtekää". Radion kamarikuoro, Nuoranne Timo (joht.), Viitanen Harri (urut).  Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.11


Aamuhartaus pe 23.11.2012
Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio

Se oli viikon pahin päivä. Jos olisin uskaltanut, olisin ollut poissa koulusta joka keskiviikko. Silloin oli kaksi tuntia käsitöitä.
Käsityönopettaja, pienen kauppalakoulun suuri vallankäyttäjä. kutsuu luokan eteen, levittää kaikkien nähtäville ruttuisen, kovasta yrityksestä jo nuhjaantuneen pitsinvirkkaukseni, jossa ei toden totta mikään ole kohdallaan.
Hän nöyryyttää kaikkien edessä, karjuu taitamattomalle.
Se oli pienen koululaisen tuomionpäivä. Toinen meistä oli liian suuri, toinen liian avuton ja pieni.

"Sitten Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni."

Herra Tuomari, olen kyllä nähnyt monta kokoonsa nähden liian isoa ihmistä. Suurten sanojen saarnaajia, jotka ovat olleet hyvin pieniä. Sanan säilällä kurittajia, joiden takana on pelko ja epävarmuus. Reippaita kultalusikka suussa syntyneitä, jotka yöllä itkevät tyynynsä märäksi.
Vallan kahvassa pöhöttyneitä, joilla viisaus ja nöyryys ovat vielä monen oppitunnin päässä. Omaan suuruuteensa sairastuneita, jotka tanssivat uhriensa haudalla.
Kun ihmisen ja Jumalan paikat menevät sekaisin, ei siitä hyvä seuraa. Ei ole ihmisestä itsensä jumalaksi.

Jos kadotan Jumalan, kadotan oikean mittakaavani. Pieni tulee suureksi ja suuri pieneksi.
Kun silmät vihdoin avautuvat, kun Kunnian herra tempaa kaihit silmistäni, näkeminen koskee.
Mutta vahvistuu myös ymmärrys siitä, miten Jumalan tuomio ohjaa ja kasvattaa, vierittää ihmistä enemmän ja enemmän oikeankokoiselle paikalleen.

Mutta Herra Tuomari, olen tavannut myös sinun luomiasi rakkaita lapsia, jotka ovat niin pieniä, ettei heitä enää. erota. Sitä hetkeä, jolloin ikänsä harmaa hohtaa oranssinpunaisessa, onkin pyydettävä heti anteeksi, ja elettävä vajaakäynnillä, alle omien mahdollisuuksien.
Heitä, jotka häpeävät ja peittävät sitä, millaiseksi Jumala on heidät rakkaudessaan luonut. Heitä, jotka ovat niin yksin itsensä kanssa.
Mitkä elämänkolhut lienevät painaneetkin pienuudenharhaan, järkkyneellekin Tuomari näyttää totuuden.
Taivaan ja maan vuoropuhelussa hän on kuin taitava lääkäri, joka tulenalyövän ukkosenpauhun sijaan tietää, mitä keskeneräinen tarvitsee eheytyäkseen, ihmisten tuomitsema päästäkseen vapauteen.
Miten kutistettu löytää oikean kokonsa, ulosmitattu minuutensa, hyväksikäytetty anteeksiannon, kiusattu ihmisarvon ja oikeusturvan.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Tähän minä luotan, Herra Tuomari.

Lentokoneessa viereen istuu pienesti kehitysvammainen ja myös paljon kuuloaan menettänyt pikkuinen. Koneen melun takia hän riisuu kuulolaitteet korvistaan.
En ymmärrä viittomakieltä, mutta hänen isänsä suomentaa. –Minun nimeni on Helmi, hän haluaa kertoa.
Kun kerron nimeni niin, että Helmi osaa lukea sen huulilta, tyttönen ensin silittää kädenselkääni, sitten poskeani. Nyt on hyvä. Helmi ottaa nukkensa ja kohta vaipuu uneen..
Sinä Jumalan silmäterä, oikean kokoinen. Isämme siunaama.

Me rukoilemme:

Herra, sinuun minä turvaan. Osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta. Aamen.

Virsi: 151:1-3,11

torstai 22. marraskuuta 2012

Vääryys on ottanut vallan

Radiomastot kasvoivat kiinni Lahteen - katso huikaisevat kuvat! (21.11.2012 18:55)

Aamun ajatus  - kuutta vaille yksitoista ja kaksi yli kolmetoista -  välillä on kolme tuntia Utsjoella
Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä mitä toivot siltä.
Ja enintä mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä.
Älä ihaile sitä kaukaa, vaan elä siinä, sen katon alla.
-Barbara Kingsolver 

Yöllä kurkkasin vielä radiomastoja ikkunasta, mutta myös PHNetin etusivulta linkin kautta 40 kuvaa, jotka kertovat radiomastojen elämänkaaren. Oma nappiosuma on täysikuu radiomaston yläpuolella. Kuu vaihtaa kiertorataa enkä ole sitä laskenut, kulkekoon omia reittejään. 
Missä olin silloin, kun Kennedy ammuttiin 49 vuotta sitten? 
- Munkkivuoressa Porintie 2 E hemiplegiarouvan keittiössä. Silloin kaikki oli kaukana kaikesta, nyt en kauhistele kaukaa, vaan elän tässä saman katon alla. Vähintä on ollut toivo hyvästä elämästä ja enintä on ollut asua sen toivon sisällä. 

Itseihailuun ei ole aihetta enkä sillä ole ratsastanut. Aikalaiset kertovat sen suoraan, kuinka he minut muistavat ennen kouluikää ja niistä viidestä kansakouluvuodesta, jonka lasken kunnan saldoksi 12 -vuotiaaksi. Oma tieni on ollut kestävän kehityksen tiellä, kunta katselee ympärilleen kenenkä kanssa jakaisi huoltosuhteen. Kunnassa on jäljellä vanhat ja sairaimmat ihmiset. Kuka siellä vielä odottaa viiden vuoden siirtymäajan etuutta on ollut onnekas jäädessään paikalleen. Heidän rahastusosuutensa on tullut veronmaksajien rahoista. Se on ollut Suomi-neidon tie. 
- Kyllä ne ovat viisaita, sanoisi isäni 106. syntymäpäivänään.
- Tyhmiä ne ovat olleet ja vielä läpinäkyvämmin tyhmemmiksi tulleet. Velaton kunta valitsi tuhon tien eikä sillä ole enää oikeutta elää  itsenäisenä kuin muutama vuosi. Omille menetyksille liputan 11.9. WTC- tornien sortumisen vuosipäivänä. Sukuviirin kaivan naftaliinista ja liputan 9.11. isän syntymäpäivänä. 

Maan hallitukset toinen toisensa perään on siirtänyt Suomi-neidon ulkolaisen perinnän kohteeksi. INTRUM JUSTITIA hoitaa kaikki perinnät ulosoton kautta. Se on haudannut oikeusasteet valituspinojen alle. Heitä on ollut liian vähän käsittelemään asioita, kun meitä on liian paljon joka lähtöön. Tykinruuaksi meidät olisi nopeasti syötetty loppuun. Minun ei enää tarvitse pitää itsepuolustuspuheita. Minulla on puolestapuhujat. Kapinapappi Sadinmaa tänä aamuna viimeksi. Henkilökohtainen muistuttaja siirtyi uuden ylennyksen myötä piispojen penkkiriviin.

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Erkki Rankaviita (laulu) ja Ahti Harjunpää (haitari) esittävät kappaleen "Jo vääryys vallan saapi". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.11




Aamuhartaus to 08.11.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

Herra, sinä olet taivutellut minua,
ja minä olen suostunut!
Sinä olet tarttunut minuun
ja ottanut minut valtaasi.

Aina kun avaan suuni,
minun täytyy huutaa,
minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!
Herran sana tuo minulle
pilkkaa ja herjaa joka päivä.
Mutta kun sanoin:
Enää en halua ajatella häntä
enkä puhua hänen nimissään,
tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut
liekehtivä tuli
ja luuni olisivat hehkuneet.
Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.

Suomen Maa on kirottu, se riutuu.
Ihmiset rientävät pahasta pahaan,
vääryydessä he näyttävät voimansa.
Herra sanoo:
- Maan valtiaat
ovat eksyneet minusta kauas.
Jopa omassa kirkossani
joudun katselemaan heidän pahuuttaan.

Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.

Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja, kuulla sotatorven ääntä?

Suomen hallitsijat ovat hulluja, sanoo Herra. He eivät ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään.
Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene.

Ilmoittakaa tämä Suomen päämiehille, rahamiehille.
kuuluttakaa näin jokaisessa Suomen kaupungissa ja kylässä, teillä ja aitovierillä:
Kuunnelkaa, mitä nyt sanon!
Teillä on silmät, mutta te ette näe,
teillä on korvat, mutta te ette kuule!
Ettekö pelkää minua, sanoo Herra,
ettekö vapise minun edessäni?

Suomi on täynnä julkeita riistäjiä!
He väijyvät kuin linnustajat,
he virittävät ansoja
ja vangitsevat niihin ihmisiä.
Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa.
He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi, lihaviksi ja kiiltäviksi.
Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää.
Eivät he aja orvon etua,
eivät tahdo hänen voittavan asiaansa,
eivät puolusta köyhän oikeutta.

Hirveitä, kauhistuttavia asioita
tapahtuu Suomen maassa!
Rahamiehet ryöstävät ja tuhoavat maan, poliitikot julistavat silkkaa valhetta, ja tähän kansa on tyytyväinen!
Mutta mitä te sitten teette, kun tästä tulee loppu?

Niin poliitikot kuin järjestöpomot.
hankkivat väärää voittoa.
Huolettomasti he parantelevat
kansakunnan vammoja.
He sanovat: "Vastakkainasettelujen aika on ohi. Nyt on rauha, kaikki on hyvin!"
vaikka rauhaa ei ole.
Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään - häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin.

Näin sanoo Herra:

- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa.
Muistakaa Jokela ja Kauhajoki, joka aamu ja ilta, aamulla kun heräätte, illalla kun käytte levolle! Muistakaa ne hallituksessa, eduskunnassa, työmarkkina- ja eläkejärjestöissä, kodeissa, ja työpaikoilla.

Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Lopettakaa köyhien ja heikkojen halveksiminen, vammaisten, vanhusten ja lasten heitteillejättö. Älkää sylkekö kerjäläisen päälle, älkää sortako maahanmuuttajia.

Älkää uskoko valheellisiin hokemiin: on pakko, kun markkinat niin vaativat. On pakko leikata sosiaaliturvaa, romuttaa julkinen terveydenhuolto ja yksityistää. On pakko lakkauttaa kouluja, suurentaa luokkia, vähentää resursseja vanhusten hoidosta, romuttaa turvaverkot, koska markkinat niin vaativat.

Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, palvotte Mammonaa ja sitten te tulette kirkkoon, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: 'Me olemme turvassa!' Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte kirkkoa, joka on minulle omistettu?

Miksi tämän kansan johtajat ovat jatkuvasti eksyksissä, miksi Arkadianmäki pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!"
Suomen kansan ruhtinaat, suurimmasta pienimpään, ajattelevat vain omaa etuaan ja laukkaavat eteenpäin, omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.

Kaikki pettävät toisiaan, kukaan ei puhu totta, heidän kielensä on tottunut valheeseen.
Vääryyttä he tekevät,
eivät kykene kääntymään.
Sortoa sorron jälkeen, petosta petoksen päälle!

Sen vuoksi Herra Sebaot sanoo näin:
- Minä sulatan heidät kuin metallin. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi? Minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä.

Herra Jeesus Kristus, armahda meitä syntisiä.

Aamen.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Elämäni kintereillä

MINÄ OLEN MUISTANUT (Edu Kettunen)

"Minä olen valvonut tuhat yötä

tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa


Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä


elämäni kintereillä ajanut eteenpäin."


- How do you do? 
- How do you do!

Minäkin olen ollut täällä. Puiden väliin vedetty vene tuo mieleen eletyn elämän niin pitkältä ajalta kuin voin muistaa. Tämä ranta oli sileä, päättyihän viljelty pelto rantaviivaan. Veteen voi kahlata pohjaa pitkin, heittäytyä veden varaan kolhimatta itseään rantakiviin. Vihtaniemen asukkaat hankkivat yksityistien. Vihtalahden isäntä suurena maanomistajana tien alussa asettui poikkiteloin tielinjasta. Kun tieuran paikasta oli sovittu pääpiirteissä, tietyömaa alkoi maakunnista tulleiden miesten voimin. Olkoon vaikka topparoikka maalla, kun siihen asti uittomiehet olivat yösijaa vailla jouduttaessaan tukkilauttoja nipuiksi sotakorvauksena vesiteitä rajan taakse.

Salon halki tie nousi mäkeä ylös ja laski alas suunnaten niemen länsirannalla olevien talvisavujen maille. Niemen kärki on kunnan omistuksessa. Rantala, 1900-luvulta lähtien suvun hallussa ollut pienviljelystila, oli tien päätepiste. Kunta ei tarvinnut tietä kaukaa viisaana puolelleen. Tie ohjattiin sileään rantaan ja varattiin puiden varastoimispaikka kunnan saarista kerättäviä puita varten. Saarten puut oli kuljetettu vesiteitä ennen tien valmistumista. 

Kunnan ruokahalu kasvaa syödessä. Kunta tarvitsee tien mökkiläisilleen niemen kärkeen. Tähän tiehankkeeseen ehdin mukaan minäkin. Kunta ottaa juosten kustuja juoperoita pitkin rasitetien meidän maan halki. Maksaa muutaman lantin kaadetusta puista. Ei auttanut valitukset tietoimituksesta eduskunnan oikeusasiamiestä myöten. Hänen palautteestaan en löytänyt päätä enkä häntää sen enempää kuin tämän päivän tieministeriön hankkeista. 

Kunnan virkamiehet pyytävät Brysselistä rahaa rakentaakseen meidän rantaan viihde- ja vapaa-ajan keskuksen. Kunnan pienellä rahalla (500) aloitettaisi veneluiskan rakentamisella. Pyysin nuoria lähtemään tiekokoukseen puolustamaan perintöosaansa. Minut oli teilattu läpihuutojuttuna yksinkertaisten, ymmärtämättömien enemmistöpäätöksellä. Se muistutti joukkoraiskausta kuuden ukon voimin. Jokainen vuorollaan käytti puheenvuoronsa ylhäältä. Kuka heille antoi sen oikeuden, kysyin silloin?

Ei tullut veneluiskaa, rantahan on meidän. Mihinkä hukkuivat Brysselin rahat, kun kukaan ei suostuntut antamaan rantaansa F1 -venekisojen järjestämistä varten?
Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana jatkavat tiekarttaa Länsirannalla. Yläkerran ukot ampuvat kovilla yhteiskuntaa, kuntaa ja yhtä pientä ihmistä. Kehityskaaren lopussa olen tullut pieneksi.


Olen valvonut 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuoden yötä. Maailmankirjat ovat sekaisin omissa ministeriöissä, Israelin ohjusiskuissa Gazaan, oman elämän kintereillä ajan eteen päin. 

Esko Ilonen - Kohtaus Metsässä - Yrjö Jylhä - demo Esko...

www.mikseri.net/.../kohtaus-metsassa-yrjo-jylha...10 Nov 2012
Runo teksti Yrjö Jylhä (v.1940) - säv. sov. ja demo esitys Esko Ilonen Jylhän talvisodan tekstit ovat ...