Munkkiklubi

 

http://munkkiklubi.blogspot.com

Yhteisvastuukeräys kotimaan ja Mosambikin syrjäytyneille nuorille.

"Kaksi kahvia leivän kanssa, kiitos!"

Blogger on ollut kärsivällinen aamusta tähän asti. Olen opetellut lisäämään linkkejä ja mikä parasta Youtube on luovuttanut videoita omaan harjoitusblogiin. Illalla katsoin värien vaihtumista radiomastoissa. En kuitenkaan ikkunasta vaan vitriinikaapin lasit tarjosivat valoshown. Olen täydessä ymmärryksessä, jos nyt olen järjissäni ollutkaan viimeiset 20 vuotta. Läksin silloin vanhempieni omaishoitajaksi. Äiti oli se hoidon kohde halvaantuneena. Kunnan kanssa oli ennakkoon sovittu kunnallisesta kotihoidontuesta. Se oli riittävä korvaus minulle selvitä omista lakisääteisistä maksuista muiden järjestelyjen kautta keskeytettyäni työni. 

Viime päivien keskustelu tulonjaosta on osoittanut, että lapset elättävät vanhempansa. Itselläni on sama kokemus, mutta ei riitä, että hoidin vanhempani hautaan. Pesänjaosta tuli haaska, jossa on osanottajia. Kaikki tapahtuu juuri niin laillisesti kuin reunaehdot antavat periksi.

Sainhan hoitaa kuitenkin laitospaikkaa tarvitsevat kotonaan määrätyin rajoituksin.

Tänään kynttilänpäivänä kuunsirppi valaisee radiomastoa, sitten peittyy sumuun. Olen viettänyt syntymäpäiviä 21.1. juhlagaalassa Madridissa osallistumalla yleareenan kautta Placido Domingon 70 -vuotisjuhliin. Löysin vielä Youtubessa videoita tuosta tilaisuudesta. Vastasen varalle  sitten kesällä. 
Teresa Berganza esitti kiitokset ja onnittelulaulun 70 -vuotiaalle Placido Domingolle. Paljon on aihetta lapsella kiittää oikeesti. Meillä se tarkoittaa ylistämällä alistamista. Oma kehu on ruvennut haisemaan yhteiskunnassa, jossa kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä. Meillä kiitokseen lisätään aina hintalappu mukaan. Ei edes vaaleissa annettu ilmainen ääni ole ilmainen. Se testattiin neljä vuotta sitten ja testataan uudelleen huhtikuussa. 


Verkkokirjoitustaidon hankkiminen ei meille yli-ikäisille ollut enää tarpeellista. Olisi pitänyt hankkia paikka vanhainkodista satiinilakanoiden välissä. Teen juuri sitä, mitä minulta kysyttiin projektikoulutuksissa:
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Tähän kysymykseen annan perustellun vastauksen sitten vaalien jälkeen. Oli hyvä, kun hankin verkkokirjoitustaidon. Minulla on paljon kerrottavaa. Siinä hyöty asialinjalla. Huvin puolelle menee osallistuminen 70 -vuotiaan gaalailtaan. Niistä kiitoksista voin nauttia minäkin koko sydämestäni kuninkaallisten seurassa.

http://www.youtube.com/results?search_query=Placido+Domingo+%26+Teresa+Berganza&aq=f 

Onnea meille! 

The speech of TERESA BERGANZA for Placido DOMINGO

 

 

 

gala anniversaire de placido domingo le 21 janvier 2011

 

raita 8.50 suomeksi 17.2.1965 Markulle

Tässä seison enkä taida

muuta: tällaiseksi loi mun

aika, ijäisyys ja luonto

suuri, joka elää soi mun. (43 vuotta)

Mummon orava

Istuttiin Luontolassa suuressa valoisassa salissa metsän keskellä. Englantilainen parantajapappi keskeytti puheensa ja ihasteli ulkona näkemäänsä oravaa. Muistin nämä huolettomat päivät, mitä niistä olin oppinut. Kirjoitin hänelle aloittaessani äidin kotona hoitamista. Äiti olisi halunnut minun lähtevän pois. Hän olisi itse mennyt laitokseen. 

Kirjeessä en pyytänyt äidille pitkää ikää, vaan sisältöä niihin päiviin, jotka hän vielä eläisi.
Orava ilmestyi rivitalon pihapuihin. Valloitti molemmat linnunpöntöt. Teki pesää kumpaankin, peitti aukon milloin toisessa, milloin toisessa oman järjestyksensä mukaan. Istui joskus pöntössä pään näkyessä aukosta. Kauppareissun ajan orava otti vartiovuoron koivunoksalla runkoa lähellä liikkumatta. Sillä oli tärkeä tehtävä.

Silloin ei orava jyrsinyt pesäkoloa, sen tekivät muut jyrsijät ja katsoin parhaaksi muuttaa Verkkokirjoittajan taloon. Vieläkin orava seuraa minua matkallani Aleksis Kiven runossa Oravan pesä. Timo singt:


Eichhörnchen in seinem Moosbau
ruht so weich in süssem Schlummer,
weder macht des Hundes Zahn ihm
noch des Jägers Schlinge Kummer
im Schutze der luftigen Höh.


Auf die Welt, weit in die Runde
schaut es aus der hohen Tanne
und auf manchen danieden;
über ihm als Friedensfahne
weht still der schattige Zweig.


In dem schwanken Wiegenschlösschen
weiche Wonne fern von Sorgen!
An der Mutterbrust der Tanne
wohnt es traut und wohlgeborgen.
Voll Klang und Spiel ist der Wald


Abends dort an kleinen Fenster
nicht das Wedelschwänschen leise;

Vögel singen unterm Himmel,

es begleitend auf der Reise
ins Traumland, ins goldene Land.
Die sieben Brüder Roman von Aleksis Kivi

Tieto on valtaa

Sitä valtaa edustaa 2000 -luvulla Komukki. On tapahtunut sukupuolenvaihdos sitten 1950 -luvun jälkeen.

Oppikoulupaikkakunnallani kulki katuja opettajan virasta eläkkeelle jäänyt Komukki. Pitkä musta hame ja musta villaröijy hartioilla, pyylevä nainen kuin kanadalaisissa elokuvissa vanhenevat opettajat. Komukki peitti huonekalut lakanoilla uudessa yksiössä ja lähti päivän kierrokselle entisten oppilaittensa koteihin. Nautti lounasta, päiväkahvit ja päivällisen, jos niin kauan kuka jaksoi vierasta kestitä. Kun käyntien väliaika lyheni, heräsi kysymys: Miksi opettaja on taas tulossa kylään? Joku ehdotti maksavansa, jos opettaja ei enää tulisi. 

Silloin ei vielä ollut yksinäisille ihmisille palvelukeskuksia eikä yleisiä ruokapaikkoja. Se ainoa baari, johon joskus poikettiin, oli julistettu kielletyksi. Siitä rangaistaan, jos lyseolaisia nähtäisiin istumassa. Siellä saivat istua vain sen ajan lättähatut. Komukin oli ratkaistava päivän ateriat kiertämällä kestittävänä kodeissa, joiden lapsia hän oli opettanut lukemaan. Häneltä oli mennyt muisti ja ajantaju olla eläkkeellä. Sitä en tiedä, kuka katkaisi kiertämisen. 

Minulla ei ole niin hyviä muistoja käyntipaikoista. On vain rikospaikkoja enkä vielä ole tehnyt selväksi itselleni, että lähtisin elämään uudelleen niitä asioita kuin keskitysleiriltä paennut. Kulki samat reitit ja pakosuunnitelman etenemisen. Sota-ajan kauhut ovat filminauhalla, vaikka niistä kokemuksista ei puhuttu. Dokumentit valottavat noita aikoja, jotka minäkin elin vuodesta 1941 tähän päivään.

Ympäristötekijät estivät minut heittäytymästä elämän vietäväksi. En uskaltanut. Sekin oli syy, että isäni oli ollut sodassa saksalaisten rinnalla ja sitten karkottajana. Vasta 10 vuotta sitten kuulin, kuinka saksalaisista yhteyksistä suomalaiset naiset lapsineen haettiin kokoomaleireille. Olen saanut tarpeekseni kaikesta hulluudesta.

Ranskalainen nunna joutui eläkkeelle opettajan toimesta 75 -vuotiaana. Rukoili, että hänet lähetettäisi maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksen viikoksi kerrallaan, etteivät hakkaa akkaa. Lukutaito tytöillekin olisi tae päästä pois kaatopaikalta.

Kun ollaan hyvinvoinnin huipulla kehityksen edetessä hurjaa vauhtia, ei enää tarvita kaikkia ihmisiä pysymään mukana yhteiskunnassa. Pudotetaan pois yli-ikäiset ja itsensä elättäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät, omaishoitajat ja perhehoitajat. Se kirjataan lakiin ja lakia ehdottomasti noudatetaan. 

Jos rauhanruhtinas kansakoulun opettajan pätevyydellä olisi lähtenyt opettamaan lukutaitoa Afrikan lapsille, olisi siellä rauhallisempaa. Tunisiassa kuulin presidentti Bourguipan hyvistä teoista; naisten ja tyttöjen aseman parantamisesta. Miksi amerikkalaiset turistit katosivat rannoilta, oli syynä WTC:n tuho. Nyt kansannousuun on toiset syyt niin kuin koko maailmassa. Valtiaista on tullut omaa etuaan ajavia komukkeja. Sen aiheuttama epävarmuus leviää kulovalkean tavoin.

Tuhontie on kuljettava loppuun. Ovatko EU ja € meidän pelastuksemme, ainakin joidenkin maiden pankit ovat hätää kärsimässä. Onko meistä pelastamaan edes velkarahalla markkinavoimien julma jumala. Rahaa se haluaa eikä ihmisuhreja. Hautausmaat ovat uhreja täynnä ja vanhoja naisia palautetaan takaisin lähtöpaikkoihinsa. Tilalle halutaan kokovartaloministereitä, ovat johtajien mieleen mitataanpa millä mittarilla hyväänsä. Mittaajilla ei ole puute rahasta, vaan he potevat järjenköyhyyttä. Kun lusikalla on saanut, ei kapustalla voi vaatia.

Kielitiede

Rinnakkain kansanperinnettä ja kirjallisuutta

Radioateljee: - hänen olivat muistiinpanot

Kuka kirjaa ylös kaikki päätökset, jotka koskevat yksilöä, perhettä, kuntalaista ja kansalaista. Minua ei kuitenkaan missään puhutella toveriksi eikä kommariksi. Koskaan en ole ollut sisäpiireissä vannomassa toveruutta tai ideologiaa. Mitä pidemmälle eriytyminen yhteiskunnassa on kehittynyt, sitä kauemmaksi olen joutunut jokapäiväisessä elämässä todellisuudesta. 

Markasta luopumista valmisteltiin meille yrittäjille salaseuroissa kutsuttuna. Tehtävän saanut pankkilainen oli varauksellinen, ettei vain ketään kutsumatonta ollut paikalla. Painettua tietoa uudesta eurosta oli sivu kaupalla. Euroon tutustumisesta annettiin ohjeet: tunnustella käsin, tillistellä tunnisteita molemmin puolin ja lopuksi maistaa, miltä uusi raha maistuisi kielen päällä hampaiden välissä. Minusta kuulosti se hämärähommalta, joksi se on osoittautunut viime päivinä. Kassavahti on pantu paljonvartijaksi. Pantu ja pantu, kyllä hän siihen tehtävään on halunnut fantastisilla ominaisuuksillaan. Aateluus velvoittaa, mutta kuinka pitkälle.

Mitä pidemmälle samoista lähtökohdista olevat ovat edenneet opiskelussaan tieteentekemisessä, sen kauemmaksi he ovat karanneet ajatustensa ilmaisemisessa. On tullut tieteen kieli, josta sanat jäävät elämään sivistyssanoina. Huuli pyöreänä kuuntelin aikani, sitten hankin sivistyssanakirjan. Ymmärrys välillämme ei lisääntynyt, kunnes kuulin suuttumisen syystä kysymyksen:

- Mikä sinä luulet olevasi?

Se selvitti kaiken. Pidin suuttumista tervehtymisen merkkinä. Siihen ei kuitenkaan jäljellä oleva aika riittänyt. Sivistyssanakirja ei auttanut asiassa, mutta muistuttaa sivistyneiden käyttämästä kielestä, jonka tulkiksi tarvitaan uusi kieli. Olisiko se kaunoa?

Sorbusta

Titityy ja tillintallin, sanoi tilhi kun marjaviiniä siemaili. Käyneet pihlajanmarjat antavat linnuille lumien aikaan keväthömpsyt. Se suotakoon linnuille puhdistaessaan puut menneen kesän marjoista.

Tänään viihdytti minua perheleffa "Yksin kotona". Loppu hyvin, kaikki hyvin 8 vuotiaan pojan suorituksesta. Vesirokko oli kotiinjäämisen syy. Kauan eläneillä on siihen omat syynsä. Keksitään kaikkia tekosyitä jäädä neljän seinän sisälle turvalukkojen ja ovisilmien taakse, vaikka mitään valtion turvallisuutta uhkaavaa meille ei ole joutunut kassien vaihtuessa. Kela tarkistaa käytämmekö väärin meille luvattuja etuuksia. Kela on muutoksessa tukena, että meillä menisi vielä huonommin. Jope tunnustaa Miitta-tädin terapiassa : 

- Jos olisi ollut pyssy, olisin ampunut. 

Pidetäänkö tätä laittomana uhkauksena ja sille naurajaa rikoskumppanina. Valituskierre on mahdollinen, mutta kukapa sitä haluaisi käyttää hyväkseen, kun lopputuloksen tietää ja joutuu maksamaan kulut. Parempi olla yksin kotona ja käyttää aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mielikuvia 1: Kokovartalopuudutus

Miesnäkökulma miehestä naisen kautta: "Housut pois ja hoitoon." 

Laillistetun ammatin harjoittajana, Lääkintöhallituksen rekisteriin merkittynä hierojana kuulemani tervehdys oli vitsi, jota minä en kehoittanut tekemään. Se oli joidenkin hierojien ehdoton toivomus. Olin poissa vuosia ja asiakkaat etsivät korvaavaa hierojaa. Etsinnän tuloksesta miesasiakas kertoi.

- Olin kuullut thaihieronnasta Thaimaassa, että se tehtäisiin kuivahierontana puuvillaisen alusasun päältä. Ujona miehenä uskaltauduin menemään sisälle (thai)

hierontapaikkaan. Maksoin 100 mummonmarkkaa sisäänpääsystä. Minut ohjattiin verholla eristettyyn koppiin kehoituksella riisuutua. Sisään tulee nainen, luettelee hinnat; pienempi hoito 500 mk, koko hoito 700 mk. Samalla nainen tempoo boksereitani. Ujona miehenä kuulemani perusteella hieronnasta en luopunut boksereistani. Nainen näkee tempomisen turhaksi ja poistuu paikalta. 

- Hierontaa ei saisi tästä putiikista, arvelee mies pukiessaan vaatteitä päällensä. Odottelee tiskin takana palautettavaksi 100 -markkasta. Ketään ei tule paikalle. Näin kävi miehelle, kun mielikuvat eivät vastaa tarjottua tuotetta. 

Herään aikaisin tänään lauantaiaamuna. Rästissä on ainakin kolmen päivän kirjoittaminen viimeksi kuulemastani kokovartaloministeristä. Oliko se huumoria ja kenenkä mielestä? Olen osallistunut suuriin tilaisuuksiin kutsuttuna ja kokenut henkilökohtaisen loukkauksen milloin johtajalta, milloin lääkäriltä, milloin vain pienisieluiselta asiakkaalta tai kilpailijalta. Olen päässyt halventamisesta yli yöntuntienpuhuttelijan kanssa. 

Tänä aamuna kuului ääni herran. Olin koneella jo klo 6.00. Silmät vielä nukkuivat eikä aivotoiminta ollut aktiivista. Kirjoitin käsin muistamani aamun ajatuksen.

On parempi huolehtia luonteestaan kuin maineestaan,

koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,

kun taas maine kertoo ainoastaan sen,

mitä muut hänestä ajattelevat. 

-John R. Worden

Sanojaa en tunne, enkä etsi hänen ajatuksiaan. On niin paljon mielessä käsittelemättömiä asioita, joihin eläydyn. Polittiikasta otan vastaäänipariksi; Hella W ja Veltto V. 

Hellasta tehty uusi elokuva on ollut esittelyssä, kuinka käsikirjoitus sai muotonsa. On käännetty näkökulmaa. Menin takaisin sänkyyn ja kuuntelin Eeva Joenpellon haastattelun jälkeen kansanlaulun ja vastaäänimusiikkia. Silmät aukesivat ja päivä valkeni.

On vietetty vainojen uhrien muistopäivää. Siihen liittyen katsoin Hitlerin murhayrityksen "Stauffenbergin valinta", paon Auschwizistä ja elokuvan "4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää". Kaikki tämä on tapahtunut minun elämäni aikana. Anne Frankin kanssa olen eristyksessä hiljaa, ettei kukaan kuulisi ja paljastaisi ajatuksiani; politiikasta, omaishoidosta, kirkosta, rasismista, seitsemästäkymmenestä vuodesta, työhistoriasta. Onhan näitä arvostelunaiheita  silmätikuksi asti. Varsinkin lainlaatijan mielestä yhteiskunnan kaatopaikalla.

24hberlin.tv on tätä päivää tunti viikossa tällä kertaa. Berliini on muurin murtumisen jälkeen palannut päiväjärjestykseen. Avartaa minun näköaloja taiteen kautta hautausmaakierrokselle. Yöllinen soitto viskasi minut eroottiselle hautausmaalle. Tutustuin siihen aamulla netissä: Erotique du cimetiere  Photographihic Walk: Andre Chapot.

"Olen aina mieluummin patsaan nainen ja marmori lihaksi, Theophile Gauthier tunnustaa muistelmissaan." (konekiel. käännös) 

(- Mikä sinä luulet olevasi?)

Tämä on minun vastaukseni johtajalle, väitelleelle tohtorille ja vastaväittäjälle, joka lupasi minulle eläkkeen karttumista tultuani tiettyyn ikään. Antoi uuden määräyskirjan opettaa lapsia lukemaan  purettavassa mökkitönössä. Keväällä johtajaopettaja suutari-Jussin pojan kanssa yritti hukuttaa minut. Elämän loppupuolella kansakoulunopettajan pohjaopinnoilla tehdään turhaksi minun verkkokirjoitustaidon hankkiminen, YEAT:n suorittaminen, ikä ehdoton, työhistoria olematon. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan loppu. Venäjä kieltää maanomistamisen raja-alueillaan. Se on nootin paikka. 

Palaan housuttomaan hoitoon. Tervejärkiselle asiakkaalle se on mustaa huumoria eikä sitä panna täytäntöön. Sairaalle se on kynnyskysymys. Hän odottaa kehoitustani. Sitä ei tule. Jos hän haluaa riisua munakukkaronsakin, on se paljasteluntarve. Siitäkin on puhuttu ja parannuttu. 
Joku ujo pujahti selän takaa työhuoneeseen ja riisuu kaikki pois. Istuu alastomana penkillä, mutta on vapputunnelmissa. Se on hieronnan este. Joutuu pukemaan päällensä ja suuttuneena poistuu paikalta. Sekin oli opetus ja hän parantui paljastelustaan.

Missä on mustan huumorin raja? Junnun isojenpoikienlaulujen esittäjät ovat pukeutuneet frakkiin ja minulla ei ole mitään hävettävää kuunnellessani esitystä taiteena. 

Ikuisesti (Forever, 2006)

Palkittu, kaunis ja rauhoittava dokumentti Pariisin legendaarisesta hautausmaasta Pere-Lachaisesta tämän päivän kävijöiden silmin. Samaistuin korealaiseen kävijään, joka toi keksejä kirjailijalle. Nuori mies oli lukenut häntä 10 vuotta. Kirjat olivat ravinneet hänen aivojaan ja hän toi kiitokseksi ruokaa kirjailijalle. Hautamuistomerkit rapistuvat, mutta aina on siellä kävijöitä. 54-vuotias rouva muisteli nuorta miestänsä, joka kuoli ampiaisenpistoon. Oli allerginen. Löytyisikö Cambian lomamatkalta se suuri rakkaus, hän ainakin löysi. Tälle hautausmaalle palaan vielä monta kertaa kirjallisuuden lajissa "taide ja taudit".

PS. 1. kommentti jo pelkästä otsikosta. Ehkä... on puhutteleva. Sen pituinen se päivän politiikasta, poliitikon puheista. Ne on julkaistu kirjana "Liehuva liekinvarsi". On puuduttavaa luettavaa ja siksi se on jäänyt kesken. Kaivan kirjan esiin ja etsin sen huippukohdan, josta tuli puheenaihe pitkäksi aikaa.

Vihreä talo ja virtahepoja

Kevään merkki kylpee auringossa tiiliseinällä. Häikäisee. Tänään on hyvä päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Kohta soi summeri kolme kertaa, ajasta on sovittu etukäteen. Olen järjestellyt tavaroita pois näkyvistä. Sitten saan etsiä niitä, mihinkä jätin kädestäni papereita, jotka ovat olleet työn alla.

Vihreän talon virtahevoista tiedän, että nobelistin kanssa olemme ystäviä. Sitä en voi sanoa kaikista reviirilleni tuppautujista, harhautuneista tai muuten vain elämääni hallitsimaan pyrkivistä. Olen vapaa tulemaan ja menemään, ajattelemaan ja kirjoittamaan vaatlmatonta blogiani. Samalla työn alla on Mario Vargas Llosa: Vihreä talo.