Kaksi koulukuntaa IDSA ja ILADSA

 Punkkipotilaat jäävät usein oman onnensa nojaan

"Liisa Luukun takaa - ILADS:n ja IDSA:n hoidoissa on nimenomaan suuri ristiriita. Toinen (IDSA) suosittaa hoitoa vain varmistettuun tautitapaukseen ja toinen (ILADS) pelkän moninaisiin sairauksiin sopivan hyvin epämääräisen oireiston perusteella seronegatiiviseksikin todettuihin tapauksiin - ja vieläpä myöntää ettei hoidoista ole mitään tieteellisesti todettua tehoa. Minkään muun infektiotaudin kanssa ei noudateta tällaista periaatetta."

MOT -ohjelma tuo taas esiin punkinpureman ennalta-arvaamattomat seuraukset.  Sain punkin kesällä maalla käydessäni. Pitäisi tarkistaa vanhoista arkistoista vuosiluku, mutta se saattoi olla 1992. Jotakin muistan tuosta ajasta, mutta mitä olin tekemässä Tuusniemellä joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 muistan kuin eilisen päivän. Olin vanhempieni omaishoitajana syntymäkunnassani. Siitä alkoi poliittinen vääntö purkamalla laitospaikat järjestämättä avopalveluita tilalle eikä sekään ole ratkaistu tähän päivään mennessä.

Tapasin Ainon kaupassa toissapäivänä. Hänen miehensä kuoli 98 -vuotiaana laitoksessa. 
- On ikävä, hän sanoi. Sen voin ymmärtää omasta kokemuksesta. Päivässä oli selvä järjestys, kun läheinen on elossa. Hänen kuoltuaan pitäisi järjestää oma elämä. Nyt Aino uskalsi sanoa ääneen, että miestä hoidettiin huonosti laitoksessa. Aino teki parhaansa ja kävi sairaalassa katsomassa 2 x viikossa.

Eräänä päivänä tuli mieleen isän hoidossa, tapettiinko hänet. Olin luvannut, että en tutki kuoleman syytä. Kun hoidot lopetettiin, tilasin kuolintodistuksen hautaamista varten. Se oli koitua minun kohtaloksi lähettää pois ennen kuolemaa. Isä otettaisi pakkohoitoon laitokseen.  10.11.1999 sinne lähdettiin ambulanssilla. Tuttu mies ehdotteli siirtymistä palvelutaloon, kun piha oli niin vaikea ambulanssin tulla. Poliitikkona hän katsasteli palvelutalon tarpeellisuutta, ketä varten sitä rakennettaisi.
Se päivä muutti kaiken. Elvytyksen jälkeen isä jäi sängynpohjalle enkä voinut ottaa enää kotiin, kun yksin sänkypotilaan hoitaminen on mahdotonta.

Palaan punkinpureman seurauksiin. Polvet tulehtuivat, olin melkein liikuntakyvytön. Tätikin vielä pyysi tekemään pieniä askareita, kun kotiapu veti lippusiiman merkiksi, missä pyörätuolissa istuva 1 -jalkainen liikkuu omakotitalossaan. Naapurit seurasivat menoani tädin luokse. 
- Siellä se hortonoomi männöö, kuulin ääneen lausuttuja kommentteja kävelystäni ja työtehtävästäni. Terveydenhoitajan kommentti joukkotarkastuksessa.
- Ei täällä mitään punkkia näy. Lääkärin mielestä kulunut vanha akka. Kuitenkin sopiva työllistettäväksi toimintakeskuksen pesulaan ja laitosapulaiseksi Mustoskan alaisuuteen palvelutalossa. Isän hoito tapahtuisi yöllä kotona, päivällä selvitköön omin avuin sosiaalijohtajan mielestä. Hänenkään isä ei tarvinnut vielä silloin hoitajaa. Kun tarvitsi professori Urpo sen sanoiksi virkkoi. Lasten pitää maksaa vanhempiensa hoito.

Pyörätuolin työntäminen sulan aikana ja potkuri lumella helpotti kävelyä. Kun se loppui isän kuolemaan, palasin Lahteen. Silloin huomasin kuinka jalaton olin. Pyrkimykseni oli jatkaa työtä kaikista kivuista huolimatta. Sillekin oli omat esteet työkkärin mielestä.
- Ei kannata, Lahdessa on yli 60 työtöntä hierojaa. Sehän ei ollut minun vika.
Hakeuduin lääkäriin polvivaivojen takia. Lääkärin pakkomielle oli lähettää minut tekonivelleikkaukseen. Kun kieltäydyin: "Mene psykiatriseen hoitoon, kun et suostu leikkaukseen." Aika järjestyi alta aikayksikön, kieltäydyin kuitenkin kielipuolen psykiatrisen hoitajan kanssa keskustelusta. 
Löytyi kuitenkin lääkäri, joka löysi bakerin kystan. Kysyi sen tyhjentämistä, se helpotti kävelyä. Toinenkin lääkäri tiesi tehtävänsä, kun minut pyörätuolilla kyörättiin terveyskeskuksen päivystykseen 2007. 

Syksyllä 2009 sain rajun kipukohtauksen uutena oikea käsi. Perinteisen hermokivun oli kiropraktikko poistanut. Nyt ei kaksi käsittelyä tuottanut tulosta. Terveystalon käsikirurgi omien töppäilyjensä kautta lähetti hermoratatutkimukseen. Leikkaukseen en suostunut, kun en tiennyt, mikä minulle oli tullut.

Sain kehoituksen mennä borreliakokeeseen. Tein työtä käskettyä ja testi osoitti borrelioosin. Pyysin vastaukset parantajalääkärille. Hän sanoi.
- Unohda koko juttu, kaikilla länsimaisilla on borrelioosi.
- Sitten varaan kaksi aikaa oireen mukaisesti.  Kun seuraavan kerran menin hänen luokseen, hän sanoi lähettäneensä paperini keskussairaalaan eikä halunnut katsoa oiretta, mitä varten olin varannut ajan.

Varovainen arvio päivystyksessä hermotulehduksesta. Tulehduskipu- ja särkylääkeitten kanssa kotiin potemaan. Kutsu sairaalaan tuli 2010 sisätautipoliklinikalle, mutta oireiden perusteella konsultaatiota kahdelta muulta pkl:lta. Minut on viipaloitu biopankkiin sen päivän varalle, kun koepaloista osataan katsoa borreliabakteeri. Minulla on kaikki lääkärikirjan sairaudet oireiden mukaan. 
Sain kolmen viikon antibioottitiputuksen lahtelaisena kotona. Se poisti oireet hetkeksi, alkoi verenpainelääkkeen sivuvaikutukset enkä enää tiennyt mikä johtui mistäkin.

Viime keväänä sai samanlaisen kipukohtauksen kuin syksyllä 2009. Tilatessani lääkäriaikaa, se oli otettava verenpainelääkkeen kontrollikäyntinä. Punkinpuremasta oli turha puhua, kun ei ollut uutta punkinpuremaa. Toinen lääkäri määräsi verisuonitutkimukseen ja polven röntgeniin. Verenkierto hyvä, polvessa kuluma, vaikka tunnen hermoperäisen vaivan vasemmassa jalassa. Kaaduin rajusti kotona kesän alussa. Tilasin ajan borrelialääkärille radan varresta ja odotin kauan oireineni kotona. Sieltä sain lähetteen uniapneatutkimukseen ja sen jälkeen CPAP -laitteen nukkuakseni paremmin.

Törmäsin näihin kahteen IDSA ja ILADSA -koulukuntaan enkä enää tiedä, kumpaa minuun sovelletaan. Sain oireenmukaista hoitoa pari viikkoa sitten. Terveysneuvo kuunteli ja sanoi lähettävänsä kirjeen kahden kuukauden kuluttua lääkäriajasta. Syksyllä 2009 sai puhelimessa pitkän odottamisen jälkeen saman tiedon kirjeestä kotiin. Minä kuoliokivussa etsin apua päivystyksestä ja terveystalon käsikirurgilta. 
Antibioottitiputuksen jälkeen käden hermokipu loppui.

Päivystykseen maanantaiaamuna, jos on vielä menijäksi. Akuuttiin minut vievät jo toiset, jos tietävät minun tarvitsevan saattajaa. Kun palasin 2000 Lahteen uutisoitiin 6 vuotta kuolleena kotonaan löydetystä. Se pakotti minut lähtemään pankkiin hoitamaan asioitani, että tiedän olevani elossa. On tullut verkkopankki ja kaikki palvelut www -sivujen taakse. Yritykseni pysyä mukana yhteiskunnassa tietäen tai tietämättä koulutusrahastoa koskevan lain allekirjoitus sen tekee tiettäväksi.
Ikä 61/64 vuotta ehdoton. Työhistorian mitätöinti. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Surullista vai sanoisinko.
- Onnetonta, kuin lain allekirjoittajalla oli tapana aikanaan sanoa. 

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

6.2.2000
Selviämistarinani  elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Tyttöjen koulunkäynnin puolesta puhui pakistanilainen Malala YK:ssa.

YKSI LAPSI, YKSI OPETTAJA, YKSI KIRJA JA YKSI KYNÄ VOIVAT MUUTTAA MAAILMAN. KOULUTUS ENNEN KAIKKEA. KIITOS!

Sama on ollut oma päämääräni, eikä sitä lääkärit ja muut Jumalasta seuraavat voi estää. Katujätkäprojektin opetus annetusta tilaisuudesta nuorelle jatkaa eläkkeelle jäätyäni.

- Ei riitä resurssit.

- Ei kiinnosta pätkääkään. 

Tähän kastiin katson rauhannobelistin kuuluvan, kun hän kieltäytyi Tiekartan sovittelusta pyydettäessä.

- Ei riitä resurssit, tai hän kohdistaa ne rahallisen lisäarvon saavuttamiseen saamalleen pesämunalle rauhanpalkintona. Minulla on oma Tiekartta Länsirannalla loppuselvittelyä vailla.

Ruotsalaisuuden päivä 6.6. ja juhlat Skanssenilla. Pääpuhuja otti Malalan puheen pohjaksi ruotsiksi. Itsenäisyyspäivän juhlimiseen en tarvitse edustajaa, vaan tanssin torilla voitonpäivänä Pietarissa tai juhlin kuningasperheen kanssa heidän päivänään Skansenilla.