Äkäskeron Sylvester

Yksi tie, monta matkaa. Kuukausi on kulunut kirkkovuotta. Odotin lähtöä joulunviettoon kaksi viikkoa. Pakkasin matkalaukut vasta viimetipassa aattoaamuna. Olin siirtänyt lähtöaikaa viimeisellä junalla. Jos junavuoro olisi peruttu, palaisin asemalta kotiin.

Saman tunnetilan elin monta vuotta sitten. Matka Tunisiaan olisi edessä. Hankin kaikki tarvittavat asiakirjat ja rokotukset. Olin sairas lentopelosta, mikä oli pitänyt minut maankamaralla suunnittelematta mitään lomamatkoja etelään. Matkalaukut piti vaihtaa uusiin Tukholmassa. Imuroin ennen joulua samat laukut. Siitäkö lie matkallelähdönvaikeus herännyt henkiin.

Kannoin vetolaukun  kädessä, käsilaukun ja pikkulaukun toisessa. Pienet pyörät eivät pyörineet lumessa. Hissit eivät toimineet, joten rappu kerrallaan ylös asemalaiturille. Juna tulee ajallaan, asemalla ollaan vastassa, Mossella oli uusi turkinhelma vahdittavaa. Ei edes lipaissut minua. Kaikki sujuu ennakkosuunnitelman mukaan, minkä sähkökatkos aiheutti ylimääräistä vianetsimistä. 

Valot syttyi, Jeesus syntyi, enkeli sen tiedon toi. Jatketaan juhlaa perinteisesti. Mosse saa metrinmittaisen luun vartioitavaksi hakiessaan huomiota. Itse yritän olla mukana vähin äänin, etten näyttäisi olevan vuoden kuluttua laitospaikan tarpeessa. Tapaniaaamuna on poislähdön aika samalla kyydillä kuin lentokentälle lähtijä. 

Lumi on lisääntynyt kadulla palatessani. Avaan ison portin avaimella, siirrän laukut portin sisäpuolelle. Minua puhutellaan selän takaa. 

- Olisiko rouvalla antaa 10 euron seteliraaha?

- Ei ole, kaikki on kortilla.

Näen pienen miehen kiireesti jatkavan matkaa. Suljen portin, siirrän matkalaukkuja askeleen eteenpäin jättäen lumeen jäljen. Laps hankeen hukkuu, unohtuu ennen sisälle tuloa.

Jääkaapissa on ruokaa ja maanantaina käyn sairaalan poliklinikalla sopimuksen mukaan. Tilanne vähän parempi. Uusi aika tarkastusta varten. Jos silloin oireet eivät ole hävinneet, tutkitaan tautia ottamalla koepaloja. En olisi tuota uskonut, että minusta tulisi ennakkotapaus idän taigapunkin puremana borrelian hoidossa. Olisihan siihenkin löydettävä parannuskeino. Pahimmat oireet ovat poissa, mutta jotakin on jäljellä. 

15. yö on saapunut painajaisineen ja sitä on kestänyt koko viikon. Sekin on hyväksyttävä elinkellon rytmiin. On palattava päiväjärjestykseen nauttien "Illallinen yhdelle" jo alkuillasta ja sitten nukkumaan. Pakolliset paukutukset taivaalle kuulen varmasti, mutta kun sen tiedän, en häiriinny muiden uuden vuoden vastaanottamisesta. Sotajoulu on takana ja edessä. Mitä on siinä välillä, näkee vuoden kuluttua. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää kuin uusi hallitus vaalien jälkeen. Olisiko minulla vielä jotakin annettavaa?
Tärkeintä on omistaa, tärkeämpää olla, elämästä viis veisataan 2011.

Voi minun päiviäni

Viimeistä viedään.

Tavaranvaihtoviikot

PS.03.01.2011
Eilen kuulemani joukkokuolema palauttaa minut tämän pesän äärelle. Turpiaalit olivat pudonneet maahan ja syyksi arveltiin rankkaa sadepilveä. Mitäpä se ketään liikuttaa turpiaalien surmansyöksy. 


Tiededokumentti valaisi neljää syntymän ihmettä. Loispistiäisen lisääntyminen perhosentoukassa munasta kuoriutumiseen tunnen elämässäni. Minut on tarkoitettu olemaan jonkun hyvinvoinnin kasvualusta. Olen koonnut siitä YEAT:n näyttökansion sukupolvenvaihdosta suunnitellessani vanhempien jalanjäljissä. Talolliset sovelsivat loispistiäisinä valtaa vangita setäni torpparinpoikana. Se koitui hänen kuolemakseen 29v. Sama uhka kohtasi isoisää ja isää. Minä en ole perhosentoukka enkä herrakansan lisääntymisen ja hyvinvoinnin välikappale. Olen maailman ihanin omaishoitaja. Onneksi sain kutsun, johon vastasin myötävästi. Verkkokirjoittajan talon ilman ovia ja ikkunoita tarvitsin kulkeakseni sisään ja ulos vapaasti. Samalla kertaa voin olla nuori ja vanha, vanha ja nuori.


Käkivaihe on takana. Luuli voivansa ottaa minulta kaikki. Tuomio avioeroon oli pelastukseni. Sain lisääntyä ilman käenpoikaominaisuuksia. Noudatin biologian opettajan ohjetta sairaan perimän tervehdyttämiseksi seikkailla kuninkaallisena satamassa. Lapsissa en ole nähnyt käen loisimista toisten kustannuksella.


Omaa itsenäistä elämääni on kaventanut suuri sisarusparvi sen jälkeen kun emme enää olleet sinkkuja. Tuli perintöriita. Sen olen selvittänyt kalleimmalla tavalla. Nyt on kunta osallisena, virkamiehet omalla oikeudellaan ja kuntana lakiin kirjattuna oikeutena EU -direktiivin mukaan. Meidät tarvitaan pelastamaan kreikkalaisia, irlantilaisia ja muita velkaantuneita maita. Luonnossa lehmäturpiaali toteuttaa tätä ohjelmaa. Munii toisen linnun pesään. Jää seurailemaan lähistölle, kuinka hautominen edistyy. Poikanen ei valtaa pesänomistajalta koko huomiota, vaan tulee ruokituksi omien poikasten lisäksi.


Nyt elän komukkivaihetta. Muistinsamenettänyt kiertää maailmalla paikkoja, joissa hän on viivähtänyt elämänsä aikana. Tulee meille kertomaan kiireitään jouluna leikkiessään luvattua rauhanruhtinasta. Kukaan eikä mikään pysäytä tätä maailman menoa kiertää napansa ympärillä eikä maapallo unohda kiertää akselinsa ympäri. Tauti tanssii edelleen talvitiellä tulipalopakkasista huolimatta. Onko edessä toiseksi viimeinen kesä?


PS. 23.12.2010 

Mitä pidemmälle olen edennyt joulunodotuksessa, sitä enemmän olen eksyksissä tässä maailmassa. On tartuttu toimeen harjoittaa uskontoa. 
H-a-r-j-o-i-t-t-a-a! 
Sitä sanotaan harjoittamiseksi, kun nähdään uskontoon kuuluvat ulkoiset menot. Kentraali piti puhuttelun Rokalle sodan ulkoisista tunnusmerkeistä. 
Pokkurointi on k-u-r-i-a, jota Kuovi palauttaa käskemällä Rokan asettelemaan pyöreitä kiviä polun varrelle. Sodassa joutuu polutkin kiveämään. Tyhjän työn teettäminen on tätä päivää. Armeija-aika sujuu, kun tekee mitä käsketään. Siviilissä kaikilla on oikeus pitää puolensa.

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki luvallista. Korvaan rakkauden politiikalla. Sodassa ja politiikassa kaikki luvalliset keinot kuuluvat uskottavalta armon vuonna 2010. 
"Peikkojen joulu" lukemaan opettelevan Sepon tulkintana oli "Peikkoloihen joulu". Löytyihän se yhteinen kieli aakkosten oppimisen jälkeen. Ääkköset sekoittavat tänä päivänä konekielistä tekstiä. Ne on poistettu. Kuinka käy ÖLLIn isän oppivuosien? Puupää periyytyy, puujalka ei. Eikä punkki pure puuta. Se imaisee verta. 

Sijoittaja antaessaan vuokrankorotuslaput käteen haluaisi vielä testata viisarinvärähdystä. Kuulin tämän sieltä jostakin enkä lähitulevaisuudessa aijo sensuroida, missä kaikki on tapahtunut. 
Minun sota on loppu nyt. Pieni mies lauloi sydämen kyllyydestä "pentujen lemmestä". Tiedän sen vihdoinkin. Se on uskoa, toivoa, rakkautta. Ei uskon, toivon, rakkauden harjoittamista. 
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

HYVÄÄ JOULUA

itsekullekin säädylle!


 Jouluajan pidän itseni kasassa ja käytän 
Satusinfoniaa
varaventtiilinä,
etten pamahda kuin puhallettu paperipussi.


Sting on tämän joulun tuttavuus.

"On hyvä palata juurilleen.

Se pitää jalat maassa.

Katoaa kaikki mystiikka.

Katsomon yleisölle isä toimitti maitoa, perunoita, kaloja."

Kun mikään ei riitä

Sain elämän sotalapsena. Meitä ei lähetetty Ruotsiin, olihan kodinturvaajana liikuntakyvytön isoisä. Hän toimi vierihoitajana, kun äidin piti huolehtia kaikista ulkotöistä, heinänteosta  muutamalle lehmälle, jokapäiväisestä leivästä.

Tämä riittämättömyys ja oma mitättömyydentunne selvisi aamulla valmistautuessani lähtemään 16 -vuotiaan syntymäpäiville. Voimauttavia valokuvia katsomalla selvitin pikkusiskon tarinan jo 16 vuotta täyttäneen isosiskon elettyjen vuosien rinnalla. 

Alku oli yhtä traaginen kuin omani. Isosisko joutui Osasto kympille, kun pikkusisko oli vasta 2 viikon ikäinen. Oli joulu 1994 ja minä olin kaukomummo.

Kämmenelle mahtuvasta mytystä on kasvanut kelpo koululainen. Isosisko valitsi ammattiin johtavan opiskelun. Siinä sitä sutimista riittää, ei jouda harjat symboloimaan muotiharrastuksia. On vain laulettava, "minä sitä tiskaan astioita, luudalla lakasen lattioita". 

Pikkusisko tilasi lukion kirjoja netistä. Sain tutustua filosofia alkeisiin. Eipä ennen ollut sattunut kirjaa käteen. Itse Timo Airaksista olin kuunnellut vuosia sitten pää kallellaan hiirenhiljaa ja opin hänet tuntemaan äänen ja ajatusten perusteella.

Molemmille tytöille on löytynyt kriittinen piste edetä. Opettajan ja ohjaajan tehtävä on ollut hukassa. Aika ei ole miksikään muuttunut 50:ssä vuodessa.

Jouduin itse ostamaan sivistyssanakirjan, kun yritin pysyä tohtorin kuuntelijana kartalla. 

- Mistä hän puhuu?

Sama kysymys nousee esille, kun olen edennyt elämäni tähän vaiheeseen. Lainlaatijan ajatusmallia en ymmärrä, olipa kyse vaihtoehtohoidoista, eläke-eduista, verotuksesta, omaishoitamisesta, itsenäisyydestä, sijoittamisesta, tieisännöinnistä, sukupolvenvaihdoksesta ja ammattitutkintoon perustuvan laillisesta ammatin  harjoittamisesta.

Ainoa minkä tiedän noudattavan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia on vapaaehtoistyö. Siitäkin pitää olla puhumatta tai pitämättä meteliä, voihan Isoveli määrätä veronkorotuksen työstä, josta en veloita. Vasen käsi ei halua tietää, mitä oikea tekee. 

Tulevaisuuden tutkiminen on mielenkiintoista. Saanhan vielä nähdä, paljonko se muuttaa maailmaa.

ps. tämä on kiireessä muistiinkirjattu skypesoiton ja turvapuhelinpuhelun välillä. ajatus katkesi monta kertaa. villakoiranydin oli selkeä aamukahvia juodessa.

Päivääkään en vaihtaisi pois eletystä elämästäni. En kestäisi uudelleen näitä älyttömyyksiä, korvasta taluttelua, projekteja ja rahantuhlausta ylivarojen elämisen ilosta. Mikään ei ole muuttunut eikä ole löydetty parempia vaihtoehtoja elämästä selviytymiseksi. Nyt halutaan kirjoittaa menestystarinoita kultalusikka suussa syntyneistä. Onhan noita kolmin kappalein, mutta lisääntymiskykynsä he ovat menettäneet.

Hänelläkin oli mahdollisuutensa käydä kansainvälistä lukiota suomalaisen perusopetuksen jälkeen. Se vaati koko perheen muuttoa ulkomaille, ettei liian nuorena joutunut yksin vastaamaan itsestään. Oli mielenkiintoista seurata heitä kolmea, kuinka vanhemmat tekivät kaikkensa saadakseen tyttären lukemaan kansainvälistä lakia Englannissa. Vähitellen tyttö luotti itseensä, vanhemmat voivat palta takaisin lähtöpaikkaansa. 

Yhteydenpito on vaivatonta. Voi seurata vaihtoja lentokentillä ja huokaista helpotuksesta, kun vihdoin on perillä. Kustannuksista vastasivat vanhemmat kyselemättä stipendejä tai verorahoista opintotukia akateemiseen vapauteen. Jonakin päivänä vielä saan nähdä lopputuloksen. 

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Minulle ei suotu onnistumista jatkaa vanhempieni jalanjäljissä. Siitä pitivät huolen kunnan uusrikkaat sijoittajat lähtiessään Vihtaniemelle vedenhakumatkalle tietä isännöimään. Se kuuluisa kysymys erämaassa kiusauksen jälkeen.

- Mitä perkeleitä te luulette olevanne edunvalvojiksi ja puolestapuhujiksi itsenne värvänneet? 

Kaikille ei ole suotu käyttää hyväkseen niitä resursseja, mitkä itse on hankkinut. Maksetusta työhuoneestakin pitää luopua, kun pankki niin tahtoo. Siihen on laadittu laki välimiesoikeudesta. Mikä lie se maaoikeus, joka päättää veripellon ostamisesta muukalaisten hautausmaaksi?

Historia toistaa itseään. Kavaltaja kukkaronvartijana heitti rahat temppelin lattialle ja hirttäytyi. Istun käräjäkivillä ja kypsennän seteleihin käärittyjä rosvoja lapsuuskodin uimarannassa. Isoisä totesi talollisen sanomalehtisilmäyksen rosvouksista lukemisen jälkeen.

- Eikö kaikki rosvot tulleetkaan tapetuiksi kansalaissodassa?

Siihen talollinen urahti.

- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika. 

Tarkoitti koko perheen lahtaamista, kun pyssyjen kanssa oli setäni haettu vankilaan. Tästä samasta asiasta kuulen minä vielä lähes sadan vuoden jälkeen tapahtumista. Pahalla on pitkä varjo.

Miespolvet vaipuvat unholaan

Luonnossa on taistelu elämän jatkumisen puolesta. Ihmisiä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen. Katsoin trumpettikurkien pelastajista dokumentin, mitä ihminen voi tehdä uhanalaisten lintujen pelastamiseksi. Sama menetelmä sopii ihmisiin. Varsinkin kun pelastettavia oli 10 koneellisesti haudottua munaa. 

En vielä ollut verkkokirjoitustaitonen, ja siksi otin sen niin omakohtaiseksi yritykseksi lähtemällä omaishoitajaksi. Neljänteen ukkaasiin sisältyy siunaus.

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, (että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä)."

Ja kuinka siinä kävikään. Siitä kertoo konekieliset käännökset, jota viestinnäksi sanotaan. Se on yhtä ymmärrettävää kapulakieltä taivaanmerkeistä kuin ravusta tulee syöpä. Grus Americana, Whooping kurki, Vinkuvat Nosturit ovat operaation kohteena. Hietakurki pääsi lemmikiksi. Joka suupala oli hänelle ojennettava syötäväksi. Kuntouttavalla ja kuntouttavalla työotteella on ero. Toiset selviävät elämään omillaan, toiset syötetään valmiiksi. Jos olet oma-aloitteinen syntymälahjaksi saatujen geenien ansiosta, sinut pitää vaientaa lailla. Siihen on tullut EU -direktiivi avuksi. Avustettavia riittää. 

Meille kirjoitustaitoisille lähetetään roskapostia peniksen pidentämisestä. Juhlissa metsäveljet nostetaan hameen alta puvun helmaan kissanrusetti kaulassa. 

Nobelin rauhanpalkinto odottaa tyhjällä tuolilla jatkoa Taivaallisen rauhan aukiolta alkaneisiin tapahtumiin. Vankeutta, kotiarestia ja kaikenlaista toisinajattelun tukahduttamista. Joulukin muuttuu Sinun jouluksi. Korvataan brändillä ja järjestetään Ahtisaari -päivät. Virossa nämä asiat ovat vielä muistissa ja käsitellään kirjakerhossa aikalaisten kokemusten valossa.

En ole täällä ollenkaan

Olen katsonut ja  kuunnellut lintujen värien ja äänien viestintää. Se on jäljittelemätön maailma ihan omissa höyhenissä. Se on vastakohtien maailma. Tässä blogissa sen viesti on: "En ole täällä ollenkaan." Sitä symboloi pökkelökehrääjä.


UPM:n julisteessa "Metsiemme linnut" perhekuvassa oli käki ja kehrääjä ylimpänä. Käki sai häädön elämäntapansa takia. Ei ole sen jälkeen näkynyt käenpiikoineen näillä nurkilla. Kehrääjä kävi voimautumassa Mikkelissä vanhoista riippakivistä. Lapset kasvoivat vastuullisemmiksi kuin isänsä ennen aikojaan. He ilmoittivat lähtevänsä lastenkotiin, jos en seuraisi heitä uuteen osoitteeseen. Kaikki tapahtui hyvässä järjestyksessä, olihan meillä selvät sävelet jouluista linnunlauluntoivekonserttia myöten. Äänitin niitä sen päivän varalle, kun Sylvian sirkutus olisi lakannut. 

Alkusyksystä levoton lintuparvi laskeutui vastapäisen talon katolle muutamia kertoja. Sen jälkeen on näkynyt vain yksinäinen harakka tai varis. Tiainen kurkisteli vainajien päivänä sisälle ohi lentäessään. Sitten on ollut vain lumihiutaleiden tanssia ilmassa.
Teevee tuo tuulahduksen maailmalta linnuista, joita en ole osannut etsiä netistä. 

Trumpettikurjen pelastajista mielenkiintoni heräsi. Olihan se eräänlainen vanhempien jättämän perinnön ja perijien pelastusoperaatio hoitaa ihmiset ja asiat parhaaksi katsomallani tavalla bisnesenkelinä. Se oli yhtä tuhoon tuomittu yritys kuin isäni sotaretki syntyessäni. Jos tilanne olisi sama kuin linnan juhlissa, jossa pieni poika esti vanhempien koko yön juhlimisen tai isyysloma vastasyntyneestä vapautti kassavahdin tehtävistään, olisi isäni tullut kotiin rintamalta. 
Hänellä ei ollut kansalaiskelpoisuutta torpparinpoikana. Uhkaus joutua sotaoikeuteen painoi mieltä. Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta oli jaksettava, vaikka henki menisi. 

Jaksaisinko ja osaisinko edes muuta ajatella tästä maailman menosta, kun on kyse eläkeläisten pelastamisesta tai etuuksien leikkaamisesta. Pökkelökehrääjällä on puolustusmekanisminsa. Torkkuu päivällä nokka raollaan ja silmät puoliummessa. Vihollisen lähestyessä suoristan selkää, suljen silmät ja suun. Sopeudun hyvin stailattuun kellarigalleriaan. Kaikkea on riittävästi. Yksi remonttireiska unohti työkalupakkinsa, se odottaa vielä noutajaansa. Jos palaisin luontoon olisin lepakko lepakoiden joukossa.

På Självsdentighetsdag

http://www.youtube.com/watch?v=Htl99zMFtxs

 LAPS' SUOMEN

Laps' Suomen, älä vaihda pois

sä maatas ihanaa!

Siell' leipä vieraan karvast' ois

ja sana karkeaa.

Sen taivas päiv' on loistoton,

sen sydän sulle outo on;

Laps' Suomen, älä vaihda pois

sä maatas ihanaa.

Laps' Suomen, kaunis sull' on maa

ja suuri loistokas,

veet välkKyy, maat se vihoittaa,

sen rant' on maineikas.

Yö kirkas, päivä lämpöinen

ja taivas tuhattähtinen;

laps' Suomen, kaunis sull' on maa

ja suuri loistokas.

Laps' Suomen, armas maasi tää

siis muista ainiaan!

Sull' onnea ja elämää

ei muuall' ollenkaan,

jos minne tiesi olkohon,

niin juures synnyinmaassas on!

Laps' Suomen,

armas maasi tää

siis muista ainiaan.

Laps' Suomen, trevlig självsdändighetsdag! 

Olen aikaisemminkin muistuttanut sinua tästä maan vaihtamisesta. Nyt olen puolestasi iloinen. Olet oppinut vaadittavan toisen kotimaisen kielen ja ammatttaidon työtä varten. Et tarvinnut tulkkia suorittaessasi ajokortin Ruotsissa. Opetusministeri puhuu pakkoruotsista, mutta ei pysty vastaamaan haastattelussa kysymyksiin kuin suomeksi. Muuten meillä vallitsee Baabelin sekoitus. Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan puhumalla. Sijoittajien kieli on raha, jota ennen saivat haistella työtätekevät sellutehtaiden ympäristössä.

Meillä on vaatimuksia, joita suurisuiset ja isokenkäiset eivät itse pysty täyttämään. Kouluissa ja työpaikoilla voidaan huonosti. Dementiaoireet tulevat ilmi aikaisemmin, kun kokemusta ei ole karttunut. Terveen järjen käyttö on kielletty, kun professoritkin pimenevät. Aivotutkijasta se alkoi ja jatkuu ruohonjuuritasolle.  Poliitikko puhuu omaan pussiinsa, eikä osaa neuvoa, mitä olen jättänyt tekemättä. Siksi on pitänyt muuntaa projektia toteutusvaiheen aikana. 

Isänmaata en ole vaihtanut. Kone kääntää ohjesäännöt, joita kukaan ei ymmärrä  ja siksi jokainen tulkitsee parhaaksi katsomallaan tavalla.  Katujätkä -projekti opetti minulle, ettei ollut mitään siirrettävää nuoremmalle yrittäjäksi aikovalle. Hänellä ei ollut vastaanottokykyä eikä hän nähnyt muuta tapaa kuin kuntoutustuella rahoittaa elämäänsä. Koulutuskeskus markkinoikin osaamistaan "leipää ja sirkushuveja".

Pikavisiitti Mäntsälään oli vanhan kertausta opettamisesta ja työharjoittelusta. Onneksi tiedän, että on kyse vallankäytöstä. Sitä itse yritän purkaa pois omassa elämässä.

Soitto Ruotsista pelasti päiväni.

Poliittinen keskustelu

Jo olisi aika ryhtyä säveltämään poliittista keskustelua oopperaksi. Sitä odotellessa katson uudestaan Kombat Opera esityksen Queston Time Out myöhään illalla.

Enkä pettynyt päivällä kolmen tunnin eipäs-juupas vuoropuheluun Irlannin avustuspaketista. Erikoisesti särähti pääministerin osuus suomalaisten eläkeläisten pelastamisesta. En kehtaa kirjoittaa tittelikseni mitään eläkkeeseen viittaava niin ala-arvoinen on ollut kohtelu yrittäjänä tulevaa aikaa maksaessani. Pidän itselleni tilille tänään tullutta eläkettä taskurahana, joka on pienempi kuin kersoille maksettava viikkoraha turhuuteen käytettäväksi.

Tulevan ajan maksaminen vuodesta 1979 oli lakisääteistä. Tein työtä, mutta en oppinut pelaamaan. Läksin vanhempieni omaishoitajaksi. Olematonta omaishoidontukea pienennettiin miinusmerkkiseksi, kun alle 65 -vuotias tuli eläkkejärjestylyn piiriin. Työni arvostusta lisäsi palvelumaksuna isältäni takaisinperitty minulle maksettu omaishoidontuki. Punapääoma teki konkurssin 1990 -luvulla, siinä meni Kansa -vakuutusyhtiö  ja E-liike nurin. En tiedä kuinka paljon maksamani eläke pieneni. Jos pääministerin ennuste olla antamatta rahaa Irlannille vaikuttaa eläkeläisten etuuksiin, olisin valmis uudelleen katsomaan viimeisen sinisen, punaisen ja kaikki sateenkaaren värit retuliiniä myöten.

Pidetään Ahtisaari -päivät. Kyllä yksi rauhanruhtinas pelastaa meidän uskovaisten joulun lupauksillaan. Vetosi presidenttinä omaisten hyvään tahtoon hoitaa veteraaninsa. Kuntoutus oli nuorempien etuoikeus. Maanhiljaisille sodankäyneille luvattiin valkoisten veteraanien toimesta kuoltua havuseppele haudalle. Isäni sanoi: 

- Ehtiihän tuon sittenkin.

- Ja pitäisikö se minun vielä pyytää?

En pyytänyt enkä järjestänyt peijaisia seppeleen lupaajille. Kuka veteraaneista kehui olevansa parempi kuin syntyperänsä mukaan punaiset torpparien jälkeläiset, ajattelin heistä. Vaikka voissa paistaisi ei minun muistoa kunnioittaen miksikään muuttuisi. Samalla mitalla millä minulle on mitattu minäkin saan mitata.

Tänään joillekin eläkkeensaajille ei rahat tulleet tilille. Se on esimakua siitä pelottelusta menettää taskurahansa, jos hallitukselle ei jostakin syystä annettaisi lupaa tukea Irlannin pankkeja. 

Kiekuminen korkealta ja kovaa ottaa pattiin, mutta onhan siinä taiteellinen vaikutelma ongelman häpeämättömässä vatvomisessa.

Postin mukana tulee rahapyyntöjä pelastusarmeijalta.  Unohdetut ja hylätyt lapset ja sotaveteraanit ovat välikappaleita markkinavoimien julman jumalan syöteiksi. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on tietty ero koulutusrahastoa koskevassa laissa. Ikä ehdoton 64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton. Nämä ovat niitä torsojen tekemiä lakitorsoja EU -direkriivin mukaan. 
Itsensä ja lapsensa elättänyt vanha nainen olisi vielä edunvalvojan mielestä sopiva lähtemään katuhuoraksi tuottamaan rahaa naiskaupalla pohjattomaan yhteisvastuukukkaroon. Näin eletään hyvinvoitivaltion kaatopaikalla. Kansanedustajan mittavat velkavaalirahatositteet ovat lehtikeräyslaatikossa. Nuoren hyväksikäytetyn Tuhkimon jäämistö kaatopaikkajätteessä. Sama Puhdistus on käynnissä meillä tänään kuin Virossa metsäveljien ja leirien aikaan.