Kokemus on ankara opettaja

Aamun ajatus

Muista, että tämä päivä tulee olemaan vain kerran eikä koskaan palaa.
Kuvittelemme, että se tulee huomenna jälleen, mutta se on toinen päivä, joka myöskin tulee ainoastaan kerran. 
-Arthur Schopenhauer

Lapsen oikeuksien päivänä aurinko nousee Utsjoella klo 10.36 ja laskee klo 13.18. 

Aamuvirkkuna istun säkkipimeässä kaupungissa koneen ääressä. Puiston italialaiset valot vilkkuvat kiiltomatoina, joita hölmöläinen ei onnistunt pistämään säkkiinsä. Kantaisi säkillä valoa ikkunattomaan pirttiinsä. 
Vista vi**uilee heti aamusta, ei tottele komentoja ja hups! Edessäni on tabula rasa, kaikki on poissa. On otettava talteen se vähäinen ajatus, jonka blogger katsoi parhaaksi poistaa, ettei parhaat opettajat joutuisi amerikkalaisen oikeuden eteen vastaamaan tai vaikenemaan siinä pelossa, että sanomansa valamiehistö tulkitsisisi: syyllinen.

Verkkokirjoitustaitoisena en purematta niele koulutusrahastoa koskevaa lakia tässä maailman tilanteessa. Otan konekielisen käännöksen avuksi ehdottomuudesta. Ikä 61/64 vuotta ja (t)yöhistoria - runosta jänikset/rabbits.
- sull' aina on äiti se hätä ja hoppu/sull' always has a mother, it is an emergency and rushing",
isä pystyyn nous', "siit' on tehtävä loppu."/father standing nous, "penis" has to stop.

Kokemus on ollut minulle ankara opettaja, kokeet on pidetty ennen ensimmäistä oppituntia. Opettajat ovat aina tienneet paremmin kuin asianomainen itse Syntisenlaulunmaassa. On alkanut uudelleen koulutus tähän yhteiskuntaan sopivaksi veron, jäsenmaksun ja jätelaskun maksajaksi. Onneksi Siperia ei enää opeta.

SINUN JOULUSI jälkeen uusi vuosi 2013

Minut on ryöstetty. Työhistoria on varastettu. Koulutukselle on asetettu yläikäraja. Kaiken huippu on 1. jouluperinteen   muuttaminen digiaikaan. Jouluaamun digi-TV-jumalanpalvelus sinisellä ruudulla ilmoitti:
- SINUN JOULUSI.
Näitä jouluja olen viettänyt digiajan enkä pääse markkinahumuun mukaan. 
Varkauden kohteeksi joutunut teki poliisiasian pankkikirjan tyhjentämisestä. Poliisi antoi pikapäätöksen uhrille.
- Sinulta saa ottaakin, kun et osaa pitää huolta rahoistasi. Pankin vastuu puuttuu, kun ilman valtakirjaa voi tyhjentää toisen tilin.

Antaako kansaneustajaksi valitun valtakirja oikeuden käyttää hyväksi koko kansan sosiaalista pääomaa ja siirtää meidän tilille tuleva raharaha kriisimaiden kautta pankkien tukemiseen? SINUN JOULUSTA lähtien näin on ollut maan tapa. Elämä pelissä opettaa, että kiitollisuus ei tarvitse uskonnollisuutta. Kiittäisinkö SINUN JOULUSTA, kollektiiviseen velanmaksuun osallisuudesta ja kaikesta laillistetusta ryöväyksestä julmaa jumalaa, joka vaatii lisää rahaa paisuakseen muodottomaksi möhkäleeksi. Mistä olisin kiitollinen? Arvonimestäkö "varhennettu vanhus" osamaksulla kuolemaan asti? Uuteen muottiin valettuna kuin Stalinin kanavan vankityövoima aivopestynä kunnon kansalaisiksi karkasin joukkoon sopeutumattomana. Lapsenusko on tallella ja aamuhartausseurakunta kokoontuu vielä tänäänkin.

Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat pastori Hannu Varkki ja tutkija Aura Nortomaa. Taizé -yhteisö esittää kappaleen "Jesus Christ, Breadolife". Säv. Jacgues Berthier, san. ja sov. Taizé. 
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.11 19.11.2012 06.15 

Vuoden alkaessa ainoa pastori Hannu Varkin teksti julkaistavaksi 21.8.2014
Aamuhartaus ma 14.01.2013
Hannu Varkki, pastori, Helsinki
Taizé-laulua: Il Signore ti ristora

Kuulemassamme Taizé-laulussa sanotaan suomeksi näin: ”Herra rientää meitä vastaan, ei jätä meitä koskaan. Herra antaa meihin uuden voiman.” Vuoden alku saa pohtimaan tulevaa. Mihin suuntaan elämäni tänä vuonna kulkee? Mistä saan voimaa elää? Entä miten käy yhteisen maailmamme? Löydämmekö rauhan? Opimmeko elämään sovussa luonnon kanssa? Mistä löytäisimme uuden voiman uuden vuoden alkaessa?

Taizé-laulua: Il Signore ti ristora

Luukkaan evankeliumista:

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Taizén yhteisön perustaja veli Roger puhui usein siitä, miten Jumala on läsnä nykyhetkessä. Ylösnousseen Kristuksen seuraaminen on avoimuutta Jumalan läsnäololle tässä ja nyt. Kirkko ei saa jähmettyä seiniensä sisälle, vaan Kristus kutsuu meitä.

Meillä suomalaisilla on tässä paljon oppimista. Monessa mielessä suomalainen yhteiskunta on pahimpaan varautumisen luvattu maa. Varmasti tällaista ennakoimista ja sääntelyä onkin tarvittu selviytymisessä historian melskeissä karujen olojen keskellä.

Nykyisessä elämänmuodossa kuitenkin vähempikin riittäisi. Emme tarvitse niinkään sitä, että keksimme uusia rajoituksia joilla varjelemme itseämme pahimmalta. Tarvitsemme sitä, että jättäydymme meitä rakastavan Jumalan varaan, jotta hyvyys pääsisi vapaaksi.

Taizé-laulua: Il Signore ti ristora

Jesajan kirjasta:

"Näin sanoo Herra: Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle."

Jumala on uutta luova Jumala. Hänen rakkautensa virta pitää meidät elossa ja antaa meille joka hetki uuden alun mahdollisuuden.

Heittäydy siis Jumalan varaan! Rakasta koko elämälläsi, joka solullasi, kaikella luovuudellasi! Astu rohkeasti hyvyyden puolelle, anna anteeksi, mene vastaan vihollistasi, näe Kristuksen kasvot koko luomakunnassa.

Hiljennymme rukoukseen.

Herra Jeesus Kristus,
Sinä sydämeltäsi ystävällinen ja nöyrä,
me kuulemme hiljaisen kutsusi:
”Seuraa minua.”
Kutsusi tarkoittaa meitä,
jotta me yhdessä
eläisimme yhteyden vertauskuvana
ja otettuamme riskin
koko elämämme hinnalla
olisimme sovituksen ihmisiä.

Rukoilemme yhdessä koko kristillisen kirkon kanssa:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille anteeksi velkamme,
niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Ylösnoussut Kristus, varjele tänään meidät autuaaksijulistusten hengessä, ilossa, yksinkertaisuudessa ja armahtavaisuudessa. Aamen.

Kuuntelen iltasadun aamulla ja huomaan tulleeni ullakonullakolle. Minua kiehtoo mennestä maailmasta jäljelle jäänyt lastenhoitaja, jota käydään tervehtimässä jouluna. 
Kummasti ajatukset muuttuvat todeksi, sillä hyvin ajateltu on jo puoliksi tehty. Kieltäydyin muutama viikko sitten tarjotusta avusta.
- Lopeta! Nyt en ole ehtinyt ajattelemaan, mitä pitäisi tehdä. On ollut muuta ajateltavaa. Eilen se ajatustyö tuli valmiiksi. On joulusiivouksen aika. 
Hallinto-oikeus ei ehdi vielä tehdä tilinpäätöstä Vihtaniemen aution lapsuuskodin jätemaksuvalituksesta. Senkin asian olen ajatellut loppuun. Tehköön jokainen osuutensa SINUN JOULUN siivouksesta, kuntauudistuksesta ja vanhuspalvelulaista. 
"On opittava uudestaan", kehoittaa Anna-Maija Raittila nimikkorunossaan ja 'minun on se tehtävä'. Otan tehtävän vastaan, ja teen sen niin hyvin kuin osaan 71 joulun kokemuksella.

Vuokrattu kita huutaa klubihuumetta

Kahdella kielellä vaikenemisen jälkeen tulin ulos kaapista. Hyppäsin suoraan sanataidemaailmaan. Lyhyestä virsi kaunis, opettajien täydennyskoulutukseen hyväksyttiin mukaan. Osallistuin lähipäiviin, kirjoitin käsin oppimispäiväkirjaa. Todistuksessa tärkein tieto oli, etten ollut osallistunut verkossa luovan kirjoittamisen opintoviikoille.

Höh! Maininta on toki totta, mutta kuinka sota-aikana syntynyt, omaishoitajana 10 viimeistä vuotta viettänyt, olisi verkkokirjoitustaitoinen. Tänää olen kironnut, mitä kaikkea tarvitaan voidakseen kirjoittaa netissä. Opastajat eivät olleet ajan tasalla. Kehoittivat hankkimaan käytetyn koneen.
- Se riittää sinulle harjoituskoneeksi. Salpauksessa ilmoitin jatkavani verkkoympäristössä YRITTÄJÄN ERIKOISAMMATTITUTKINTOON. Päällikkö näytti läppäriä ja sulki sen laatikkoon. Hankin loppuunkäytetyn PC:n, enhän tiennyt ohjelmien olevan vanhoja ennen PC:n kotiin tuloa.

Tänään vaihdoin järjestystä työpisteesä. Olin sotkeutua johtoihin, kun laajakaista on kaapelin varassa. Mietin, mitä pöytäkoneelle voisin tehdä. Oli selkeät wordit ja kuvaskannaukset, mutta vistalla kirjoitan. Taloyhtiö tarjoaa ilmaisen laajakaistan dnan kanssa tekemän sopimuksen mukaan. Se on säästöä, viilasihan dna linssiin tullen mennen. Mokkula olisi langaton vaihtoehto kuukausimaksulla. Hiiri on langaton, kun koneen hipaisupinta on niiiin herkkä. Nuoli harhautui kai naapuriin, kun kesti kauan kun näin sen viimeisen kerran.

Sanataiteesta otin itselleni lääkäreille suunnatun lisäkurssin "taide ja taudit". Verkkokirjoittajan talon Munkkiklubi on blogini, fyysisesti kaupungin katolla kolmen summerin takana. TV -sarjan Tohtorit hoitavat tauteja joka päivä Riverside Medical Clinic'alla. 

 Tohtorit (televisiosarja) – Wikipedia
Tänään
Epäluuloinen mieli, 1/2. Marcin vanha ystävä Roy sairastaa parantumatonta syöpää. Marc hoitaa Royta tämän satuttaessaan itsensä ja joutuu mukaan yllättävien tapahtumien vyöryyn. Mac on raivoissaan Katen paluusta.

Taidetta varten kuljen pari katuväliä asemalle, nousen junaan. Neljän tunnin kuluttua kaksi katuväliä ja olen perillä. Kutsuttuna saan paikan etupenkistä ja yöpymisen majatalossa.
Kilistetään "taide ja taudit" lahtelais-joensuulais -yhteistyölle. Esitys oli niin hauska, että läheltä piti, vältin sydärin.

I do! I do! Agnes ja Michael

Kaksi sanaa

Aamupäiväkahvit kävin juomassa lauantaina Kristillisen kirjakaupan tiloissa. Kirjakauppa muutti naapurihuoneistoon ja tälle paikalle oli tullut kangaskauppa. Olin hyvissä ajoin enkä tarvinnut jonottaa. 
- Sopiiko tähän istuutua? kysyy nuori nainen. Tottahan toki, onhan pöydässä tilaa. Jutellaan niitä näitä ja hän poistuu ensiksi. Sitten pappa kahden pienen pojan kanssa varaa istumapaikat. Pienet pojat eivät istu tuppisuuna, kun pappa poistuu hakemaan kahvia ja mehua. Pojat jäävät istumaan. Katsoin kadulta ikkunaan ja toinen pojista vilkuttaa iloisesti.

Jatkoin matkaa ruokakauppaan kadun alle laajennettuun hehtaarihallin. Mitä pidemmälle matka jatkuu, sitä huonompi olo yllättää. Minua pyörryttää ja kuvottaa. Otan mehupullon ylähyllyltä ja istun juomaan ennen kassalle menoa. Ajattelen kaikkia mahdollisuuksia, jos tarvitsen apua ennen kassalla maksamista. Nousen ylös ja siirryn lyhimmäm jonon päähän. Edellinen jättää piparirasian maksamatta, kun huomaa rasian avatuksi. Lapan ostoskärryllisen tavaraa hihnalle. Kassa kysyy tyhjästä mehupullosta ja kerron juoneeni se istuessani. Seuraava asiakas, nuori nainen, kivettynein kasvoin sanoo.
- Tuo ei laittanut kalikkaa ostostensa loputtua. Höh! Hän lappoi pienet sievät tavaransa minun jälkeeni hihnalle, mutta odotti minun erottavan kapulalla ostokseni; tähän asti. Minäkin olin laittanut kalikan edellisen asiakkaan jälkeen nopeuttaakseni kassan työtä.

Minua melkein naurattaa ääneen kivikasvon tyhmyys. Onneksi tavaramme valuivat omiin lokeroihinsa, ostoskärryn kanssa oli vaikeuksia, kun naapurikassan asiakas tunki ohitseni kassojen välissä, johon kärryt mahtuvat vierekkäin, mutta asiakkaan pitää olla kärryn edessä tai takana. Ohittaminen ei onnistu. Maksetut tavarat uudelleen hihnalta kärryyn. En muista enää pyörrytystä, kun jollakin on suurempi vika korvien välissä. Hän osaa vaatia toisilta, mitä ei itse hoksaa. Sula katu eikä ostoskärry paljon paina matkalla kotiin.

Siinä päivän saldo eri-ikäisistä ihmisistä. Pienet pojat pöytänaapureina vilkuttavat iloisesti, isommat pojat yhtä palvelualttiita kaataessaan kahvia, mustikkapiirakat pussiin kotiinviemisiksi, tasarahasta kiittävät yhdestä suusta. Suuressa ruokakaupassa on arvonsa tunteva nuori naisasiakas. Hymy on hävinnyt kasvoilta komentaessaan, kuka erottaa hihnalla minun ostokset sinun ostoksista. Edellä itseäni sairaampi asiakas saa mennä rauhassa, minun tönimättä kyynärpäillä tai kiirehtimättä sanoilla.
Olenko aina jonkun tiellä tässä maailmassa? Lähden Hyvinkäälle ensi sunnuntaina kysymään Miinalta noita kahta sanaa, joista en saa selvää Maailman ihanin tyttö -kirjan omistuskirjoituksessa. Miina levittää valoa päähän potkittujen nuorten ja vanhojen maailmaan. Jos sinua potuttaa toiset ihmiset, hakeudu voimautumaan katsomalla toisin. Vitutuskäyrää voi korjata positiivisempaan suuntaan, jos haluaa. Vitutukseen voi kuolla kesken ikää, jos aina on menossa perä edellä puuhun.

Toinen todellisuus: Israel valmistautuu maasotaan.

Poliitikot ovat huutaneet jo yli 36 miljoonaa kertaa niin kovaa, etten enää kuule, mitä he huutavat. Sama kaiku on askelten sukupolvelta toiselle.

Barack Obama vs Mitt Romny

Sateenkaari on liiton merkkinä, ettei vedenpaisumusta tule. Ihminen itse keksii paljon pahempaa seurauksiltaan, mitä ei enää hallita. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, kun toimittaja puhuu vielä mustasta presidentistä. Suomessa juuret ovat punaiset kuin punainen vaate härälle.


Iltahartaus to 15.11.2012
Juha Tanska, kirkkoherra, Kymi

Viisi valtakuntaa (Dan. 2:31-41,44)

Tämän viikon Vanhan testamentin teksti Danielin kirjan toisessa luvussa taipuu vain vaivoin iltahartaudeksi. Teksti on poliittinen. Se jättää levottoman olon. Se heijastelee syntyaikansa tapahtumien herättämiä tulkintoja, pelkoja ja toiveita juutalaisten keskuudessa. Teksti on kertomus on unesta, ja unta seuraavasta selityksestä:

"Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut."

Neljä valtakuntaa. Mitä ne valtakunnat voisivat olla omassa historiassamme? Ensimmäisen valtakunnan rippeitä muistan vielä kansakoulusta. Sen voisi kiteyttää näin: Jumala on johdattanut kansaamme läpi historian, antanut sille lopulta itsenäisyyden ja varjellut sotien kurimuksen läpi. Tuota ensimmäistä valtakuntaan kannatteli usko siihen, että kaiken takana on Jumala, tai Henki, joka antaa historian tapahtumille perimmäisen tarkoituksen ja suunnan.

Ensimmäisen valtakunnan henkinen perustus alkoi murtua 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Oli vaikea uskoa Jumalan hyvään kaitselmukseen maailmassa, joka oli kokenut sotien joukkotuhojen ja keskitysleirien ja kauhut. Usko Jumalan kaitselmukseen murtui, mutta jotain siitä jäi jäljelle: usko siihen, että historialla on merkitys ja suunta: kehitys. Suomestakin rakennettiin sotien jälkeen pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Kansakoulu vaihtui peruskouluksi. Suomesta rakentui moderni yhteiskunta, toinen valtakunta.

Kolmas valtakunta (ja tätä ei pidä sotkea Hitlerin kolmanteen valtakuntaan) on se, mitä olemme eläneet 1980-luvun loppupuolelta lähtien: jälkimoderni aikakausi. Olemme laajalti kadottaneet uskon yhteiseen edistykseen ja historian perimmäiseen tarkoitukseen. Murtunut on usko suuriin yhteisiin kertomuksiin, jotka antavat meille tarkoituksen ja päämäärän. Tilalle ovat tulleet yksittäisten ryhmien ja yksilöiden kertomukset ja merkitykset. Jokaisen pitäisi rakentaa oman elämänsä tarina.

Tämä kolmaskin valtakunta on jo jäämässä taakse. Olemme siirtymässä vähitellen neljänteen valtakuntaan. On vaikea hahmotella neljännen valtakunnan ääriviivoja, sillä elämme sen keskellä parhaillaan. Jotain saattaa silti havaita.

Elämme toisistaan etääntyvien todellisuuksien yhteiskunnassa. Näitä todellisuuksia – työssä käyvät, työttömät, erittäin hyvin tai pahoin voivat, eri kansallisuudet, eri uskonnot, laitoksiin sysätyt, koulutuksesta syrjäytyneet, erilaiset maailmankatsomukset – näitä todellisuuksia liittävät toisiinsa vain haurastuvat säikeet. Kun ihmisiä toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan kiinnittävät merkitykset kokonaan katoavat, pahoinvointi, käsittämätön väkivalta ja ihmisyyden sortaminen voimistuvat. Elämys- ja mielihyväteollisuuden ilmiöt ja laitteet antavat jonkinlaisen sisällön suurelle joukolle. Samalla näistä tuotteista ja palveluista monet on tehty oloissa, joissa ihmiset työskentelevät orjuuden kaltaisessa tilassa.
Samaan aikaan äärimmäisen materialismin rinnalle nousee ääniä, jotka etsivät yksinkertaisempaa, levollisempaa, ihmisen ja luomakunnan kestävyyttä vaalivaa elämää. Ilmenee kasvavaa herkkyyttä sekä erilaisten vähemmistöjen äänelle että eläinten ja koko luomakunnan kärsimykselle.
Luonnon tuhoutumisen kiihtyminen ja tuhon vaikutusten torjuminen koskettavat kasvavasti meitä kaikkia. Myös yhä useammat kristityt ymmärtävät, että Jumala ei pelasta meitä luonnon tuholta. Meidän itsemme on käytettävä kaikki kertynyt viisaus ja taito sairastavan maapallon parantamiseen.
Danielin kirjan teksti puhuu vielä viidennestäkin valtakunnasta. "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti."

Viides valtakunta on Jumalan itsensä pystyttämä. Sen perustus on lujempi kuin ihmisten vaihtuvilla valtakunnilla. Meille kristityille tämän toisenlaisen valtakunnan perustaja on Jeesus Kristus. Aavistelemme ja uskomme, että Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja pääsiäisen salaisuudessa on tullut ilmi sellainen Jumalan läsnäolon tihentymä tässä maailmassa, että ei koskaan sitä ennen. Viides valtakunta on todellisuutta, jonka rajat ylittävät sen todellisuuden rajat, jotka luonnontieteet ovat kyenneet määrittelemään.

Osallisuus tähän valtakuntaan ei tee meitä täydellisiksi. Se ei poista tarvetta kasvaa ihmisemmäksi, ei poista velvollisuutta hoivata lähimmäistä ja sairastavaa maapalloa. Mutta se antaa elämälle lujan perustuksen, jolla oma elämä lepää jokaisena päivänä, terveenä ja sairaana, rohkeana ja pelokkaana, toivossa ja epätoivossa. Ja se antaa aavistuksen, että myös edesmenneet pyhät lepäävät tällä samalla perustalla.

Rukoilemme: Hyvä Jumala, anna valtakuntasi vahvistua sydämissämme!

Virsi: 463:1,4

PS. Siinä elämänkertomukseni pääpiirteet elettynä, koettuna ja hiljaisen tiedon siirtona tiettömän taipaleen takana. Tiivistettynä se on julkaisussa SUURIA SANOJA pieniä askelia, omaishoitokokemuksena, profeettana omalla maalla. Eikö särkyisi minussa, kun verirahoilla sijoittajat ottavat itselleen muukalaisina hautausmaan lapsuuskodin uimarannassa. Ennen kuin kukko kolmasti laulaa, nyt JäteKukko perii jätemaksua olemattomasta jätteestä. Vaatii uimakoppina kerran kymmenessä vuodessa käyttämääni rantasaunaan jätevesipallon. 

Kuinka monta kertaa olen ollut aloittamassa elämäntarinan kirjoittamista kursilla kokemuskertomuskoulutuksessa, enkä ole päässyt alkua pidemmälle. 
- Mikä sinä luulet olevasi? Kysyjän hautasin elävältä eroottiseen hautausmaahan yöllisten soittojen jälkeen. Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nyt se on kukkapenkissä. 
"Olen polkuni päässä, tuhansista  erään, ja niitä täynnä on maa"....

Vitas. Elämää ja rakkautta.

tekijä: SpaceLilium • 1 vuosi sitten • 12 344 näyttökertaa

Elämä, syntymä, unelma, rakkaus, kauneus, toivo ja vesipisara, luonto, soul

Viisi valtakuntaa

Viestintäpäällikkö Simo Repo on omalla paikallaan Munkkiklubi 3 (Kirjebloggarit) -blogissa. Hänen ah-aiheensa ovat työ, valta ja vastuu.

Viisi valtakuntaa tuo mieleen henkilökohtaisen fengshuikartan, josta työympäristön hyvinvoinnista kertonut katsoi meidän elementit. Minä olen saanut elementiksi metallin ja tuhoava elementti on tuli. Tästä tulevat nämä tuhovat tuliukot ja voimauttavat lumiukot. Kirkon tiedotuskeskus ei sensoroinut Viittä valtakuntaa (Dan. 2:31-41, 44). Se jätti levottoman olon ja tänään Israelissa on ammuttu ohjuksia puolin ja toisin.
Tässä riittää pohdittavaa kuin Talouden madonluvuissa.



Iltahartaus to 15.11.2012
Juha Tanska, kirkkoherra, Kymi

Viisi valtakuntaa (Dan. 2:31-41,44)

Tämän viikon Vanhan testamentin teksti Danielin kirjan toisessa luvussa taipuu vain vaivoin iltahartaudeksi. Teksti on poliittinen. Se jättää levottoman olon. Se heijastelee syntyaikansa tapahtumien herättämiä tulkintoja, pelkoja ja toiveita juutalaisten keskuudessa. Teksti on kertomus on unesta, ja unta seuraavasta selityksestä:

"Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut."

Neljä valtakuntaa. Mitä ne valtakunnat voisivat olla omassa historiassamme? Ensimmäisen valtakunnan rippeitä muistan vielä kansakoulusta. Sen voisi kiteyttää näin: Jumala on johdattanut kansaamme läpi historian, antanut sille lopulta itsenäisyyden ja varjellut sotien kurimuksen läpi. Tuota ensimmäistä valtakuntaan kannatteli usko siihen, että kaiken takana on Jumala, tai Henki, joka antaa historian tapahtumille perimmäisen tarkoituksen ja suunnan.

Ensimmäisen valtakunnan henkinen perustus alkoi murtua 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Oli vaikea uskoa Jumalan hyvään kaitselmukseen maailmassa, joka oli kokenut sotien joukkotuhojen ja keskitysleirien ja kauhut. Usko Jumalan kaitselmukseen murtui, mutta jotain siitä jäi jäljelle: usko siihen, että historialla on merkitys ja suunta: kehitys. Suomestakin rakennettiin sotien jälkeen pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Kansakoulu vaihtui peruskouluksi. Suomesta rakentui moderni yhteiskunta, toinen valtakunta.

Kolmas valtakunta (ja tätä ei pidä sotkea Hitlerin kolmanteen valtakuntaan) on se, mitä olemme eläneet 1980-luvun loppupuolelta lähtien: jälkimoderni aikakausi. Olemme laajalti kadottaneet uskon yhteiseen edistykseen ja historian perimmäiseen tarkoitukseen. Murtunut on usko suuriin yhteisiin kertomuksiin, jotka antavat meille tarkoituksen ja päämäärän. Tilalle ovat tulleet yksittäisten ryhmien ja yksilöiden kertomukset ja merkitykset. Jokaisen pitäisi rakentaa oman elämänsä tarina.

Tämä kolmaskin valtakunta on jo jäämässä taakse. Olemme siirtymässä vähitellen neljänteen valtakuntaan. On vaikea hahmotella neljännen valtakunnan ääriviivoja, sillä elämme sen keskellä parhaillaan. Jotain saattaa silti havaita.

Elämme toisistaan etääntyvien todellisuuksien yhteiskunnassa. Näitä todellisuuksia – työssä käyvät, työttömät, erittäin hyvin tai pahoin voivat, eri kansallisuudet, eri uskonnot, laitoksiin sysätyt, koulutuksesta syrjäytyneet, erilaiset maailmankatsomukset – näitä todellisuuksia liittävät toisiinsa vain haurastuvat säikeet. Kun ihmisiä toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan kiinnittävät merkitykset kokonaan katoavat, pahoinvointi, käsittämätön väkivalta ja ihmisyyden sortaminen voimistuvat. Elämys- ja mielihyväteollisuuden ilmiöt ja laitteet antavat jonkinlaisen sisällön suurelle joukolle. Samalla näistä tuotteista ja palveluista monet on tehty oloissa, joissa ihmiset työskentelevät orjuuden kaltaisessa tilassa.

Samaan aikaan äärimmäisen materialismin rinnalle nousee ääniä, jotka etsivät yksinkertaisempaa, levollisempaa, ihmisen ja luomakunnan kestävyyttä vaalivaa elämää. Ilmenee kasvavaa herkkyyttä sekä erilaisten vähemmistöjen äänelle että eläinten ja koko luomakunnan kärsimykselle.

Luonnon tuhoutumisen kiihtyminen ja tuhon vaikutusten torjuminen koskettavat kasvavasti meitä kaikkia. Myös yhä useammat kristityt ymmärtävät, että Jumala ei pelasta meitä luonnon tuholta. Meidän itsemme on käytettävä kaikki kertynyt viisaus ja taito sairastavan maapallon parantamiseen.
Danielin kirjan teksti puhuu vielä viidennestäkin valtakunnasta. "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti."

Viides valtakunta on Jumalan itsensä pystyttämä. Sen perustus on lujempi kuin ihmisten vaihtuvilla valtakunnilla. Meille kristityille tämän toisenlaisen valtakunnan perustaja on Jeesus Kristus. Aavistelemme ja uskomme, että Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja pääsiäisen salaisuudessa on tullut ilmi sellainen Jumalan läsnäolon tihentymä tässä maailmassa, että ei koskaan sitä ennen. Viides valtakunta on todellisuutta, jonka rajat ylittävät sen todellisuuden rajat, jotka luonnontieteet ovat kyenneet määrittelemään.

Osallisuus tähän valtakuntaan ei tee meitä täydellisiksi. Se ei poista tarvetta kasvaa ihmisemmäksi, ei poista velvollisuutta hoivata lähimmäistä ja sairastavaa maapalloa. Mutta se antaa elämälle lujan perustuksen, jolla oma elämä lepää jokaisena päivänä, terveenä ja sairaana, rohkeana ja pelokkaana, toivossa ja epätoivossa. Ja se antaa aavistuksen, että myös edesmenneet pyhät lepäävät tällä samalla perustalla.

Rukoilemme: Hyvä Jumala, anna valtakuntasi vahvistua sydämissämme!

Virsi: 463:1,4

Valtakuntien välillä

Tänään

Vitas - joki (ТЕЧЕТ РЕКА tai Babbling Brooklet) 

Eilen

 

VITAS - Aria (Flight of the Parrot)

Alussa

Video player on liian pieni Eilisen jokivideon julkaisemiseksi. (Windows10 korjaa.)

On katsottava joen virtausta vedenjakajalla etelästä pohjoiseen, alhaalta ylös. Näin on tapahtunut Talvivaarassa, osa saastetulvasta virtaa pohjoiseen, suurempi osa kuitenkin etelään. Mediassa ei muuta tiedotettavaa olekaan kuin Talvivaara. Minulle riittää.

Katsoin blogikirjoituksia Munkkiklubilla, mikä oli aihepiiri vuosi sitten marraskuussa. Nämä videot olivat siellä muistuttamassa omasta henkilöhistoriasta. Odotin jo silloin JäteKukon lähettämään laskuun oikaisua. Naiset ovat veivanneet edestakaisin minun henkilökohtaisesta jätemaksusta Metsäyhtymän jätemaksuun. En tunne lakia, koskeeko se Metsäyhtymiä vai yhtä osakasta. Viime kesänä sain Hallinto-oikeudelta kirjeen lähettää yhtymän muiden osakkaiden valtakirjat, että valitus koskee myös heitä. Sen jälkeen ei ole mitään havaintoa asian käsittelemiseksi. 

Onko Metsäyhtymä luonnollinen henkilö jätteentuottajaksi. Jokamiehenoikeus antaa luvan oleskella Metsäyhtymän rannoilla ja metsässä. Jokamiehenoikeudenomistajat saavat jättää jälkensä korjaamatta. Meillä Metsäyhtymän osakasomistajilla on jätemaksun maksamisvelvollisuus käymättä vuosikausiin katsomassa, mitä metsässä tapahtuu, kunhan maksut tulevat maksetuksi. Olen (vahingon)iloinen Talvivaaran katastrofista, että se avaisi päättäjien silmät, mikä on pienen ihmisen vastuu vs kollektiivisen ympäristötuhon aiheuttajan vastuuseen verrattuna.

Kirkon tiedotuskeskus ylläpitää hartausohjelmien arkistoa (avautuu Kirkon tiedotuskeskuksen sivuille).

Kirkkoherra Juha Tanska, Kymi, puhuu tämän viikon Vanhan Testamentin tekstistä. Virsi 463:1,4. Virsi alkaa sanoin "Kanssa luomakuntansa". Topi Lehtipuu (tenori), Jontte Knif (tamburiini), Jarmo Julkunen (kitara), Mikko Perkola (viola da gamba). 
Hartausohjelmat: Iltahartaus 15.11 15.11.2012 18.50 
Iltahartaus to 15.11.2012
Juha Tanska, kirkkoherra, Kymi

Viisi valtakuntaa (Dan. 2:31-41,44)

Tämän viikon Vanhan testamentin teksti Danielin kirjan toisessa luvussa taipuu vain vaivoin iltahartaudeksi. Teksti on poliittinen. Se jättää levottoman olon. Se heijastelee syntyaikansa tapahtumien herättämiä tulkintoja, pelkoja ja toiveita juutalaisten keskuudessa. Teksti on kertomus on unesta, ja unta seuraavasta selityksestä:

"Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut."

Neljä valtakuntaa. Mitä ne valtakunnat voisivat olla omassa historiassamme? Ensimmäisen valtakunnan rippeitä muistan vielä kansakoulusta. Sen voisi kiteyttää näin: Jumala on johdattanut kansaamme läpi historian, antanut sille lopulta itsenäisyyden ja varjellut sotien kurimuksen läpi. Tuota ensimmäistä valtakuntaan kannatteli usko siihen, että kaiken takana on Jumala, tai Henki, joka antaa historian tapahtumille perimmäisen tarkoituksen ja suunnan.

Ensimmäisen valtakunnan henkinen perustus alkoi murtua 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Oli vaikea uskoa Jumalan hyvään kaitselmukseen maailmassa, joka oli kokenut sotien joukkotuhojen ja keskitysleirien ja kauhut. Usko Jumalan kaitselmukseen murtui, mutta jotain siitä jäi jäljelle: usko siihen, että historialla on merkitys ja suunta: kehitys. Suomestakin rakennettiin sotien jälkeen pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Kansakoulu vaihtui peruskouluksi. Suomesta rakentui moderni yhteiskunta, toinen valtakunta.

Kolmas valtakunta (ja tätä ei pidä sotkea Hitlerin kolmanteen valtakuntaan) on se, mitä olemme eläneet 1980-luvun loppupuolelta lähtien: jälkimoderni aikakausi. Olemme laajalti kadottaneet uskon yhteiseen edistykseen ja historian perimmäiseen tarkoitukseen. Murtunut on usko suuriin yhteisiin kertomuksiin, jotka antavat meille tarkoituksen ja päämäärän. Tilalle ovat tulleet yksittäisten ryhmien ja yksilöiden kertomukset ja merkitykset. Jokaisen pitäisi rakentaa oman elämänsä tarina.

Tämä kolmaskin valtakunta on jo jäämässä taakse. Olemme siirtymässä vähitellen neljänteen valtakuntaan. On vaikea hahmotella neljännen valtakunnan ääriviivoja, sillä elämme sen keskellä parhaillaan. Jotain saattaa silti havaita.

Elämme toisistaan etääntyvien todellisuuksien yhteiskunnassa. Näitä todellisuuksia – työssä käyvät, työttömät, erittäin hyvin tai pahoin voivat, eri kansallisuudet, eri uskonnot, laitoksiin sysätyt, koulutuksesta syrjäytyneet, erilaiset maailmankatsomukset – näitä todellisuuksia liittävät toisiinsa vain haurastuvat säikeet. Kun ihmisiä toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan kiinnittävät merkitykset kokonaan katoavat, pahoinvointi, käsittämätön väkivalta ja ihmisyyden sortaminen voimistuvat. Elämys- ja mielihyväteollisuuden ilmiöt ja laitteet antavat jonkinlaisen sisällön suurelle joukolle. Samalla näistä tuotteista ja palveluista monet on tehty oloissa, joissa ihmiset työskentelevät orjuuden kaltaisessa tilassa.

Samaan aikaan äärimmäisen materialismin rinnalle nousee ääniä, jotka etsivät yksinkertaisempaa, levollisempaa, ihmisen ja luomakunnan kestävyyttä vaalivaa elämää. Ilmenee kasvavaa herkkyyttä sekä erilaisten vähemmistöjen äänelle että eläinten ja koko luomakunnan kärsimykselle.

Luonnon tuhoutumisen kiihtyminen ja tuhon vaikutusten torjuminen koskettavat kasvavasti meitä kaikkia. Myös yhä useammat kristityt ymmärtävät, että Jumala ei pelasta meitä luonnon tuholta. Meidän itsemme on käytettävä kaikki kertynyt viisaus ja taito sairastavan maapallon parantamiseen.
Danielin kirjan teksti puhuu vielä viidennestäkin valtakunnasta. "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti."

Viides valtakunta on Jumalan itsensä pystyttämä. Sen perustus on lujempi kuin ihmisten vaihtuvilla valtakunnilla. Meille kristityille tämän toisenlaisen valtakunnan perustaja on Jeesus Kristus. Aavistelemme ja uskomme, että Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja pääsiäisen salaisuudessa on tullut ilmi sellainen Jumalan läsnäolon tihentymä tässä maailmassa, että ei koskaan sitä ennen. Viides valtakunta on todellisuutta, jonka rajat ylittävät sen todellisuuden rajat, jotka luonnontieteet ovat kyenneet määrittelemään.

Osallisuus tähän valtakuntaan ei tee meitä täydellisiksi. Se ei poista tarvetta kasvaa ihmisemmäksi, ei poista velvollisuutta hoivata lähimmäistä ja sairastavaa maapalloa. Mutta se antaa elämälle lujan perustuksen, jolla oma elämä lepää jokaisena päivänä, terveenä ja sairaana, rohkeana ja pelokkaana, toivossa ja epätoivossa. Ja se antaa aavistuksen, että myös edesmenneet pyhät lepäävät tällä samalla perustalla.

Rukoilemme: Hyvä Jumala, anna valtakuntasi vahvistua sydämissämme!

Virsi: 463:1,4

Kuuntelin sujuvasti viime yönä iltahartauden ja käytän valmista tekstiä kirkkoherran puheen perusteella. Jolla on korvat,  kuulkoon. Vielä parempi jos näkisi tekstin. (12.10.2014 sen luin) Kirkkon tiedotuskeskus siirtää hartausohjelman julkaisemisen  hartauspuhujan luvanvaraiseksi.  Näin on tehtävä, ettei kirkko hermostu, kun kapinapappi puhuu tästä ajasta. Tuomari Nurmio toivoo ettei Jeesus koskaan tulisi tähän maailmaan, "puettaisi viittaan ja orjantappuraan, naulattaisi ristiin uudestaan". (Tuomari Nurmio/Paavi roskapankissa).
Kuitenkin odotan, en terveystalon polilla kuoliokivussa. Taustalta kuuluu Riki Sorsan  ääni Joella.

Lääkäri on myöhässä. Levy loppuu, Teho-osaston ovi aukeaa. Nainen pujahtaa ensiksi ovesta, sen jälkeen nuori, komea käsikirurgi pyytää anteeksi, kun on myöhässä. 

- Päiväsi on pelastettu, kun osaat pyytää anteeksi. Sen jälkeen lääkäri tutkii käden kipua kaukaa. Määrää hermoratatutkimukseen. Kättä pitäisi leikata, on valmis sen heti tekemään yksityisesti.

- Minua ei leikata ennen kuin tiedän, mistä tämä yleiskipu johtuu. Syy selvisi borrelioosin aiheuttamaksi. Saatuani antibioottitiputuksen kädenkipu hävisi. Ei ollut enää pinnetilaa hermokanavassa.  Tänään kenkä puristaa yhteiskunnan taholta. Lähden Joelle rauhoittumaan.