Syyssinfonia

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kevätvihje unessa

Reki, kelkka
Tämäkin kulkuväline edustaa unennäkijän taivallusta elämän halki. Reestä ja kelkasta puuttuvat jarrut, joten pidä varasi kun aloitat jotain. Et ehkä pysty lopettamaan.
Punainen
Fyysistä energiaa ja voimaa
Vihaa.

Ilta jatkui yli puolen yö tajuttuani, että lento-onnettomuudessa pudonneet eivät olleet minulle tuttuja. Heräsin kuitenkin selvään uneen. Vedin perässäni punaista kelkkaa. Pankissa kehoittivat jättämään sen sinne. Toin sen kuitenkin kotiin ihan sisälle asti. 
Pankki on ollut useasti jarruttelemassa, mitä saan tehdä ja mistä pitää luopua. Olen tehnyt kuitenkin oman ohjelman mukaan. Viimeisin pankkineuvojan antama ohje on täyttämättä ja käyttämättä. Pankkineuvojalle pääsi vain sijoitusasioissa. Pankkiin ei voinut viedä enää käteistä rahaa. Se murhe poistui, kun vihdoin sähköisesti siirtyi tililleni "Varhennetun Vanhuksen" taskurahat, joilla pitää selvitä jokapäiväiseen leipään kuuluvista kustannuksista. Huh, huh, saakelin 16. Sjutton också toisella kotimaisella, pistävät yhdellä paremmaksi.

Eilinen kaikkinensa oli erikoinen päivä. Siinä oli viiden pisteen vihjettä kerrakseen. Olen aloittamassa jotakin, kun en osaa lopettaa. Seuraan viitoitettua tietä. Vanhasta kumpuaa perinteitä tämän päivän tekoihin. Jopa vanhempien hautaaminen muistuttaa tiibetiläisten hautaustapaa. He valmistelevat vainajan viimeistä matkaa varten käärimällä kankaaseen. Matkataan korkealle, paloitellaan vainaja, korppikotkat huolehtivat nopeasti omasta osasta.
Tähän johtopäätökseen tulin nähtyäni teeveeohjelman. 
Näinkö vanhempieni jättämä perintö revitään palasiksi. Pidän kuitenkin kiinni 1/8 vanhemmuudesta. Se on minun osa. Siirrän sitä seuraavalle sukupolvelle. Toiset osakkaat ovat menetelleet oman osuutensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Sijoittajat lentelevät lapsuuskodin ympärillä, saadakseen itselleen perintöosani. Jätekukkokin lentokyvyttömänä kiekuu aina uudelleen. Enkö jo tunne tämän kukon tehtävän. Logosta on hävinnyt heltta ja kukonjälki, kukko on kuitenkin sama Jätekukko.

Perjantai 13. päivä on hyvä päivä poistua kotoa. Kotiinsa on moni kuollut, varsinkin sairaalakuntoinen kotiinpalautettu vanhus. Ministeri ymmärtää, mutta vanhuspalvelulaki saa odottaa ministerin poliittisen eläkeviran jälkeen seuraavia peruspalveluministereitä.



Lähettänyt mammamia klo 12.48 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Lokki katolla

Näenkö näkyjä, suuremman kolmion takaa näkyy pienempi kolmio. Enhän tuota ennen ollut havainnut. Elän vielä jälkikuvatunnelmissa, seilasinhan 12 tuntia Hurtigrutenin reitillä Bergenistä Kirkkoniemeen. Edessäni on majakan katto, katolla istuu yksinäinen lokki.
Keittelen aamukahvit, juon selin ikkunaan. Koko päivän näen vain vastapäisen talon katon kolmionmuotoisen päädyn. 
 
Varis, vainajien sanansaattaja, ilmestyy harvoin katolle. Jonkunhan pitää minutkin pitää ajantasalla. Päivä kuluu verkkaisesti, huomisen jälkeen on edessä perheviikonloppu Kartanossa. On tiedossa monta perhettä, ennen tavattuja ja ensikertalaisia. 
Torkahdan tuoliin, taiteilijat maalaavat tulevaisuuden tauluja. Uutisista kuulemani paikannimet herättävät. 
- Eiii, huudan melkein ääneen. Pitää etsiä minuutin uutiset. Missä lentokone on löytynyt? Se on kuin painajainen, kone palanut ja kaksi kuollutta. Huomenna en tutki katolla istuvia lintuja. Lennelkööt kepit nokassa pesäntekopuuhissa. Siihen hommaan minulla ei ole osuutta. 

Pave Maijanen - Elämän Nälkä


► 4:16► 4:16
www.youtube.com/embed/FyAtNTdh-eU28. elokuu 2011 - 4 minuuttia - MrVideomies
Albumi: Kaikkien Aikojen Suomi-Iskelmät, Vol. 2 (2011) 




Hyvää yötä ja elämän nälkää, huomiseen! 
Kone opettaa uusia mahdollisuuksia. 

Lähettänyt mammamia klo 23.19 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevätkaste

Lupaukseni mukaan lähdin loppujaksolle Hurtigrutenin reitille Kirkkoniemeen. Sain seurata Napapiirikastetta ja osallistua omilla kokemuksilla kansakouluajan keväästä. Kaikki tapahtui toisten katseilta salaa. Erolanniemen isot pojat valitsivat alkumatkan meidän Vihtaniemen tyttöjen suuntaan. Kuljin yksin koulumatkani eihän yläkoulun ja alakoulun tuntimäärä ollut sama. Mutta kuinka se sattui aina aikaan, jolloin pojilla oli tilaisuus antaa tytöille kevätkaste. Sammakot olivat jo kuteneet. Joka kosteikossa lillui sammakonkutua. Poikien rituaaliin kuului ottaa tyttö kiinni ja työntää sammakonkutua kaula-aukosta sisään paidan alle selkää pitkin valumaan.

Nuoremmat siskot saivat lumipesuja koulumatkalla uuden naapurin isoilta pojilta. Kouluun kantelu koulumatkalla kiusaamisesta ei tullut kysymykseen. Pennuissahan aina oli vika, vaikka olisi ollut kuinka pienen tytön koulumatkasta kyse. Maija kertoi kotona. Äiti lähti sijaiskärsijäksi ladun varteen piharantaan.  Terhakasti hän antoi naapurin aikamiehenkokoisille pojille tilaisuuden lumipesuun.
- Antaa tulla nyt lumipesu minulle, mutta jättäkää tytöt rauhaan. Voi, minun pieni urhea äiti.

Oli paha paikka kertoa äidille, mistä olin saanut mustelmani kevätlukuvuoden lopuksi. Kerroin siitä kevätkasteesta, kun suutari-Jussin poika ja johtajaopettaja huvittelivat humalassa. Ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Heittivät miesten voimin vauhdilla veteen. Omia aikojani kömmin sieltä ylös. Seuraavana päivänä jätin Soisalonsaaren kyläkoulun ja palasin kotiin. Kansakoulun miesopettajien kasvaminen ei ole edennyt Syntisenlaulunmaassa.  Koululaitos on kiusaamisen tyyssija vaikka kyse olisi Suomi-neidon piäsnuatikasta. Juutalaisia on rangaistu Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Heidät haluttiin hävittää tästä maailmasta jehovien, mustalaisten ja homojen kanssa. Sekin on ollut Jumalan suunnitelma omaisuuskansaansa kohtaan. Suunnitelma ei ole selvinnyt rauhan jättämisestä maailmaan. Rakkauden kaksoiskäskyä ei tunneta, vaan runo herättää poliittisia hinkuja kansojen välillä.

Kotimatkani pääsiäisenä tapahtui Meijerinrannasta piharantaan jäätä pitkin kävellen. Kaksi matkalaukkua alkoi jo loppumatkasta painaa. Nyt seilaan Norjan rannikkoa suurella Nordnorge aluksella. Pienet moottoriveneet seuraavat mukana. Kaikki mahtuu merelle ja ihmiset rannoille vilkuttamaan. Näin oli ennen, entä nyt? Olen ollut turvatalossa isän kuoleman jälkeen. Sijoittajat käyvät sotaa lapsuuskodin uimarannassa nimellä Tiekartta Länsirannalla pääsiäisenä 2012. Se kuuluu hallitusohjelmaan Kataisen ja Urpilaisen luvalla. 
-  Miksi näin?
- Joku sen sallii. Sallijalla ei ole kasvoja sen enempää kuin Jumalakaan ei ole kasvojaan näyttänyt.
Lähettänyt mammamia klo 12.22 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Munkkilatinisti

- Jotkut korjaustoimenpiteet ovat pahempia kuin sairaudet. Tyydyn konekieliseen käännökseen Publilius Syrus'in latinaksi tallennettuun viisauteen. Latina kielten opetuksen perustana olisi ollut luja kivijalka. Suomi sijamuotoineen ei taivu oikein ulkolaisen suussa. Savo suomeksi kääntyy ongelmitta. Onhan se minun tunneäidinkieleni. Kapulakieli ei sovi tunteiden ilmaisuun. Tarkoitetaan toista, sanotaan toista. Mandariinikiinaksi Wo Ai Ni Men on suomennettuna. Rakkaus on ruma sana kirjain kirjaimelta r-a-k-k-a-u-s yhdistetään juuri siihen, mistä on puute.

The Book suomennettuna kertoo sen valokuvin. Naisen jalat stay up -sukissa, korkokengissä. Siitä näkökulmasta media ja julkkikset esittelevät puolensa. Ristiinnaulitsemisen jälkeen naista työllistänyt mies ehdottaa naiselle työhön palaamista. Nainen kieltäytyy sanomalla.
- Olen kohdannut Jeesuksen. Kovin tuttua edunvalvojan suusta kuultuna .....


meni ketuille, harakoille tai sijoille pitkä pääsiäiskirjoitus. Minulle riittääääääää!

 Jos joskus kirjoittaminen on vaivatonta eikä blogger pottuile, jatkan kirjoittamista munaan tallenetuista lankapuhelinnumeroista. Tatuointitunnisteet kulkevat aina mukana kuin keskitysleiriltä selvinneillä juutalaisilla.
Lankapuhelimet ovat olleet tarpeellisia aikanaan, kun aina ei tarvinnut olla tavoitettavissa. Siinäpä sitä tekemistä langattomilla yhteyksillä aina ilmoittaa, missä on, mitä on tekemäässä, kenen kanssa jne. loputtomiin. Sillä ei ole mitään tekoa pääsiäisen kanssa kirkkovuodessa.
Lähettänyt mammamia klo 11.18 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Syyntakeeton

Kyllä maalla viisaita ollaan, kun merellä vahinko tapahtuu. Vedän itseni pois tästä sopasta enkä tunne minkäänlaista osuutta kuvan kyljellään köllöttävän laivan onnettomuuteen. En ollut risteilyllä mukana enkä ole käynyt kiekailemassa järvellä liian lähellä rantaa, mitä maissa tapahtuu sotatoimialueella.

Norjan Breivik haluaa, ettei häntä tuomita syyntakeettomaksi ja hoitoon loppuiäksi mielisairaalaan. Samoin tai nyt tuli oikosulku, kuinka sana syyntakeeton pitää tulkita. Se ei olekaan oikea sanavalinta, kun en ole syyllinen edes omaan punaiseen syntyperään. Tässä vastinsanaparit ovat syyllinen - syytön. Olen syytön moneen asiayhteyteen, johon minut on yhdistetty. On syytä sysissä ja sepissä.

Omaishoitajaksi lähtöpäätös tulkittiin syöpäkuolemaksi tai lataamoonjoutumiseksi. Nyt saa suuri asiantuntijaraati olla tuomarina.
- Onko vanhempiensa omaishoitaminen syytettävä teko?
Jos on, niin pyydän perusteita. Miksi?

Onko omaishoitajayhdistyksestä erolle etsittävä henkilökohtaisia syitä? Poliittinen syyttäjä puhuu selän takana.
- Mairen toiminta yhdistyksessä on omaa hömppää.
- Minä kuulin, että "olet sairastunut vakavasti", kun jätit yhdistyksen. Yhdessä olimme käyneet juhlimassa omaishoitoyhdistystä Talvipuutarhassa. Tasavallan presidentti puolisoineen kunnioitti läsnäolollaan 10-vuotiaaksi ja Liitoksi edennyttä yhdistyksestä alkanutta omaishoitoasian ympärillä tehtävää työtä. Tämän päivän päivitys aikaansaannoksista on; 10% omaishoitajista saa omaishoidontukea ja ovat rahassa mitattuna omaishoitajia. Muille ei anneta edes vertaistukea, on leveässä tiessä niin ahdas portti. Rahalla saa ja hevosella pääsee, totesi portinvahtina pikku-Matti. Hän näki jo kaukaa, sielt' tulee ukkoja kuorminensa ja toiset raukat vain rattaillansa. Hän heille por- por- portin aukaisee ja sama uudelleen.

Jo toisen kerran blogger temppuilee piinaviikolla kirjoittaessani, on se niin arka asia kirkkovuodessa. Munkkiklubi on aivan jumissa eikä Verkkokirjoittajan talon vieraskirja aukea. Näihinkää ongelmiin en ole syyllinen enkä kaipaa erikoishuomiota. Blogger on uudistunut ja joku ei täsmää minun ajatuksenjuoksun kanssa. F-Secure tarkasti kaikki tiedostot. Vakoilu- eikä haittaohjelmia löytynyt yli 94 000 tiedostosta.  Tiedostojen määrä oli lisääntynyt yli 70 000:lla viime tarkastuksesta. Joten  uskon naapuruston tiedostojen olevan pääsiäispuhtaita. Kärsimystie kuljetaan uusintana katunäytelmässä ristiinnaulitsemiseen asti. Ja mitään ei ole opittu maailmanmenossa 2000:een vuoteen.
Lähettänyt mammamia klo 17.23 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Asunto ensin -projekti

Hiljaisen viikon tikkutiistai puhuttelee jo aamu-uutisilla. Tampereella kokeillaan asunnonjärjestämistä päihteiden käytön takia syrjäytyneille. Vietetään asunnottomien yötä, mutta asunnottomuutta pidetään itse aiheutettuna ongelmana. Olen kokenut saman ammatinharjoittajana. Työpöydälle pitää olla katto pään päällä. Se harmi on poistunut vapaaehtoistyössä Kartanon kivijalassa. 

Poliitikko näkee työni kadulla tehtävänä. Hänellä on halko silmässä omaneduntavoittelussa ja runoroskapankki kerrostalon kellarissa. Toivon menestystä "asunto ensin" -projektille. 

Lapsuuskodin leikit leikittiin kallioilla. Vanhemmat antoivat katon pään päälle. Mielikuvitus rakensi kivitaloja, joita en ilman lapsia olisi löytänyt. Esittely netissä herätti hinkuja kanteluun asti. Tuota ei saisi julkaista, kun itsellä on suuria asuntosalaisuuksia. Tarvitaan monta työryhmää selvittämään, onko asuntokaupat olleet laillisia. Karpela ja Matti ovat luopuneet esittelyasunnoistaan. On vetänyt kaikista ovista ja lautakasojen alta. Laitostuminen lisää syrjäytymistä omasta elämästä. Siellä määräävät vanhanaikaiset sosiaalitantat. Asunnot ja työpaikat ovat harvojen etuoikeuksia tänään. Lähden muistojen bulevardilta kuulennolle.

  1. fly, me, to, the, moon, with, lyrics, frank, sinatra, bobitsdg ... - YouTube 

    Alkuperäinen video on poistettu tupakkamainoskuvineen. Blogini on yhtä savuton kuin juna välillä Joensuu - Lahti. Sähkötupakan poltto on kielletty.

    Olisipa kouluaikana kieltenopiskelussa ollut vaikka sanoitettuja iskelmiä, olisin kuullut sanojen ääntämisen. Munkkilatinistista tuli kuuro ja mykkä, vaikka autismi ei vaivannut. Netti on tuonut minulle mahdollisuuden lukea, kirjoittaa ja laulaa vaikka mandariinikiinaksi. 
    3.9.2013 terveisiä Juulialle, jolla ei ollut sanoja ilmaista itseään. 13 -vuotiaana hän ilmoitti kirjoittamalla osaavansa lukea. Eniten hän loukkasi, kun äiti piti tyhmänä. Mutta eihän äiti voinut tietää, kun syntymävammaa eivät lääkäritkään tunnistaneet.
    Ollaan kohtalotovereita, minulla savolaisena syntymä aiheutti kirkolle ongelman, että on mentävä potilasjärjestöön omaishoitotyön päätyttyä. Eilen kuulin kuinka maahanmuuttajien asioidenhoidossa on tulkkausvirheitä. Olisin mennyt tapaamaan Rastatukan äitiä heidän kotiinsa. Mutta olisi pitänyt ottaa kirkon tulkki mukaan kotikäynnille omashoitotilanteessa, jossa suomea puhuva poika äitinsä hoitajana ei olisi saanut olla mukana.
    - Kiitti, mulle riitti, mamujen kotouttamisprojektit, kuinka kirkko niitä hoitelee virkansa puolesta.
Pieni tyttö kyseli vaarin puutetta. Ehkä aikuiset olivat siitä puhuneet lasten kuullen. Katsottiin kuvat, mutta hän ei asu meillä.
- Etkö sinä päästänyt sisälle, kysyy hyvin pieni tyttö.
- Hän ei enää halunnut asua meidän kanssa. Tyttö on valinnut ammatin päihde- ja mielenterveys -erikoistumisjakson. Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Lähettänyt mammamia klo 10.40 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Palmusunnuntai

  
"Missä miehet ratsastaa" sotkee koko pääsiäiskulkueen. Avaan läppärin kannen. Kone ilmoittaa "jatketaan Windowsin käyttöä". Suljin illalla koneen oikein, mutta pääsiäisnoidat tunkeutuvat ilmojen halki, jättävät käyntikorttinsa sähköpostiin roskapostimerkillä. Liekki se on pienikin liekki. Kuka sen haluaa sytyttää sanotaan pyromaaniksi. Näitä palopesäkkeitä ja liekkiä on siellä täällä. Sytyttäjä nauttii teon seurauksista. 
Kärsimystien -katunäytelmä päättyy kirkonmäellä ristiinnaulitsemiseen. Se ei ole kaikkien mieleen. Pitäisi lopettaa satujen kertominen turhia julkkiksia esille nostamatta. Tämä aika sen sallii ja suorastaan vaatii tasapainon säilyttämiseksi.

Vierailusta Ruotsin valtiopäivillä saan vahvistusta omalle mieltymykselle ruotsalaisuuteen. Siellä on lääkäri Christina Doctare, joka ymmärtää sodankokeneiden naisten kauhun. Hän tunnisti sen oman äitinsä silmistä. Christina oli saanut alkunsa raiskauksen seurauksena. Ollaan monen tulen välissä tässä maailmassa. 
Pääsiäinen on yhtä kyseenalainen kulttuuriimme kuuluva perinne. Jos haluat auttaa ihmistä, toimi lääkärinä. Mutta jos haluat tehdä tiedettä, hakeudu patologiksi. Silloinhan potilas on jo kuollut. Tässä on suuri viisaus toimia tieteen nimissä ihmisten hoitajana maailmassa. Ihmeille ei ole aikaa. 

Näkemiin, Helli! Et sanonut pahasti. Sanoitko? Hyvästi! jossakin muodossa purettavien sopimusten jälkeen on jatkettava. Toivottavasti ei leivättömän pöydän ääressä kuin entinen matti, joka oli ihan matti, varma asiastaan valittaessaan eteenpäin. Onnea, matti!
Isovanhempien nimet, August ja Maria tunnistan ruotsalaisiksi 1800 -luvulta. Samoin isännimi, Arvid, on ruotsalaisessa muodossa. Syntyperän mukaan meitä leimataan punaisiksi. Tänään heitä sanotaan köyhiksi raharikkaiden järjenköyhien mittapuulla. Muistoa kunnioittaen, samalla mitalla, millä minulle on mitattu. Tiesi on tullut rakkaaksi ristineen.
Lähettänyt mammamia klo 10.44 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Lukijat

Blogiarkisto

  • ▼  2019 (1)
    • ▼  helmikuuta (1)
      • Kesällä 1941
  • ►  2018 (1)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ►  2016 (34)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2015 (37)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2014 (113)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (8)
    • ►  toukokuuta (14)
    • ►  huhtikuuta (24)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (16)
    • ►  tammikuuta (18)
  • ►  2013 (234)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (15)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (12)
    • ►  heinäkuuta (24)
    • ►  kesäkuuta (23)
    • ►  toukokuuta (23)
    • ►  huhtikuuta (24)
    • ►  maaliskuuta (26)
    • ►  helmikuuta (21)
    • ►  tammikuuta (24)
  • ►  2012 (313)
    • ►  joulukuuta (25)
    • ►  marraskuuta (37)
    • ►  lokakuuta (17)
    • ►  syyskuuta (26)
    • ►  elokuuta (30)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (31)
    • ►  toukokuuta (31)
    • ►  huhtikuuta (19)
    • ►  maaliskuuta (26)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (29)
  • ►  2011 (236)
    • ►  joulukuuta (24)
    • ►  marraskuuta (18)
    • ►  lokakuuta (17)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (38)
    • ►  heinäkuuta (22)
    • ►  kesäkuuta (24)
    • ►  toukokuuta (18)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (14)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (19)
  • ►  2010 (31)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (9)

Tietoja minusta

Oma kuva
mammamia
Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Opittuani kirjoittamaan verkossa olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäni käsikirjoitusta. Minun on se tehtävä.
Tarkastele profiilia
Teema: Matkailu. Sisällön tarjoaa Blogger.