perjantai 5. elokuuta 2011

Isyyttä on tuettava


Kuka näyttää meille esimerkkiä omien lastensa kanssa? Minulla oli vierihoitajana liikuntakyvytön isoisä. Siitä sain turvaa ja huolenpitoa isoisän valvovan silmän alla. Välittyi varmasti myös huoli, tuleeko poika, minun  isä, takaisin rintamalta. Toisen pojan olivat valtaapitävät oman maan kansalaiset hakeneet pyssyjen kanssa mummo-Marin ja ukko-Kustin edestä pyssyillä uhaten. Isäni oli silloin 12 v.
Katainen antaa hyvää mallia maailmalle isyyslomanvietosta. Sarasvuo kesti tuskin hetkeäkään isyyslomalla. Hän puolusti myös Kanervaa kimppakivan pitämisestä kavereiden kesken. Olihan siellä maksullisia naisiakin.

Mitä tätä enempää pohtimaan, kun äiditkin pakenevat työhön kotiarkea pakoon. Yksinhuoltajille on yhdentekevää ollako töissä vai kotona. Kaikki lasketaan tuloksi ja vähennetään perusoikeuksista. Sen jälkeen sossutäti laskee, mikä on riitettävä lapsiperheelle.


Kotiintuloa ei tarvitse hikoilla, jos aikansa kiertueella käyttää näin hymyssäsuin. Ei ole salattavaa eikä tarvitse veronmaksajia syyttää, jos yli varojen on lämpimässä oltu viihteellä ja vapaalla. Vanhuksia ja eläkeläisiä vielä vähemmän, ovathan he hoitaneet hommansa melkein luontaistaloudessa. 
Isän ja Äidin kunnioittamisesta on neljääs ukkaasi. Selitysosa on painoarvoltaan kevyempi. Se muistuttaa muista piäsnuatikoista. Jos he hoitavat meidän asioita hyvin on se OK. Mutta huonosta hoidosta käsky kehoittaa ääneen ihmettelemään, mutta ei velvoita menemään mukaan pahantekoon. Vihapuheet ovat ylhäältä lähtöisin ja laissa ja asetuksissa käsketään elää herran kurissa ja nuhteessa. Kunpa itse tietäisivät, että lait koskevat heitäkin. Kunnioitus pitää hankkia, jos luulee jonkun vielä kunnioittavan maineen kasvaessa kunnian menettämisen jälkeen. On, on se sellainen häkki!

Kirkastussunnuntai


Aamuhartaudessa kaksi naista keskustelee sunnuntain kirkkovuoden teemasta. Se on ilmestys. Minulla on kaikenlaisia ilmestyksiä. Vitas saa minut rauhoittumaan ilmestymisellään ja laulamalla Ave Maria:n. Kohtaamani ilmestykset eivät ole ystävällisiä eivätkä kohtele minua kunnioittavasti. He ottavat esittelijän vastuun ja tekevät tiettäväksi, että minkä esittelevät asian päättämiseksi, esittelijän esitys voittaa YYE:n kannattamana. Jos uskallan päätöstä arvostella, kuulen tuomionjulistuksen.
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. 
Näin Tuusniemellä, velattomassa kunnassa, käärme nielee jo omaa häntäänsä. Sijoittajille on annettu rahastusoikeus tekaistuilla laskuilla. On palattu vihapuheissa ja -teoissa vuoden 1918 punaisten ja valkoisten aikaan. Minä en tunne syyllisyyttä tuohon aikaan, vaan myötätuntoa ja surua suvun kohtaloista.


 Viimeinen suukko kuolevan äidin poskelle.

On ollut ihme ja ilmestys, kun palasin vanhempieni omaishoitajaksi 1991 ja palasin takaisin 2000. Eikä ajasta ole tullut sen selvempää. Puhutaan vuoden 2008 lamasta. Minulla ei ole mielikuvaa, joten sillä ei ollut vaikutusta. Pieniä laskutuskärhämiä perimään myi valkopää meidät kaikki velallisina ulkolaisen perinnän kohteeksi. Koko maan velalliset ja velattomat hoitelee perintätoimisto INTRUM JUSTITIA.

 "Kyllä yksinkertaiset esitykset voivat olla kauniita"

Miksi samasta laulusta monta videota. Se on kielikysymys. Käsin ja asein puhutaan, kun ymmärretä ei kieltä. Lännessä englanti, idässä venäjä, kiina tulkitsee laulun sanat. Minulle yksinkertainen esitys on puhuttelevampi kuin loppuunkuluneet sanat
- I love you!
-Wo Ai Ni Men. Sai varauksettoman hyväksynnän tytöltä, jolle yritän siirtää perimää rakkaudesta.
- Sodassa simputtivat ukot, nyt simputtavat akat. Organisaatioissa on sisäiset ohjesäännöt ja sovitut tavat, millä saadaan joku korvennettua hulluuden partaalle. On keksittävä selviytymiskeinonsa. Fyysisen kidutuksen aiheuttama tuska loppuu, kun heittää henkensä. Raadolle voi tehdä mitä tahansa, kuopata kuin koiran tai haudata kirkollisin menoin. Kuoltua on myöhäistä tuoda seppeleitä haudalle. Tuusniemen kunnanjohtaja koirineen kävi katsomassa juuri peitettyä hautaa. Koira nosti takajalkaa ja jätti oman jälkensä. Tämä on sitä priorisointia, kuka saa tehdä mitäkin ja keneltä se on ehdottomasti kielletty.
- Onko kissa kuollut?
- Etkö sinä lue lööppejä?
 Nyt elämme tätä aikaa. Vanhan äidin ja vapisevan Isoäidin muisto elää.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kaappikatastrofi yksi monista




Kaipaisinko sinne takaisin elämään uudelleen Leninin testamenttiä?
- En ikinä, katson sydän pysähtyneenä Kevään 17 hetkeä ja ajattelen olleeni vakooja tietämättäni sota-ajasta lähtien. Isäni rintamalla koki sotaoikeuteen joutumisen pelon. Hän siirsi sen pelon minuun antamalla mahdollisuuden lähteä oppikouluun aikuisten ihmisten valvovan silmän alle. Olivat kyllä aika kapoja polliisista opettajiin asti. Tai hittojako noita muistelen, kun kapoja on joka nurkan takana kansanedustaja/edunvalvojista lähtien. Yksin he käyttävät valtaansa presidentin valitsijanakin. Rahankeruuseen voisin antaa heidän kauttansa viimeiset roposet, mutta olen oppinut jotakin.

Sitä ihmettelen, kuinka tällaiseen poliittiseen tilanteeseen on jouduttu. Erilaiset sopimukset ystävyydestä ja avunannosta ovat purkautuneet voimasuhteiden kallistellessa puolelta toiselle ja jokaisen puhuessa omaan pussiinsa, mitä sylki suuhun tuo. Vista pottuilee, on mustasukkainen uudesta idolista. Vitas laulaa tämän päivän teemalaulun.
Suljen koneen, otan esille käsityöni ja lasken, kirjoittivatko kaikki nimensä minun kirjailtavaksi. Ne muistot ovat kantaneet minua tähän päivään. Huvikummussa nukuttu yö, Onni tökkii kylkeeni ja herään omaan huutoon. Tänä päivänä lakimiehet selvittävät perinnönjakoa, johon olemme osallisia kuolleen prinsessan kautta. Sen jälkeen muistamme sisartamme niistä 53 vuodesta, jotka saimme hänet pitää. Samaan aikaan kuuluu radiosta: Kuolleen prinsessan muistolle. Onneksi näkyvän ja näkymättömän raja on olemassa, ettei nyt ihan pirut hypi seinille.

Amerikan kiertueen jälkeen

Vitas yritti opettaa askelrytmiä Amerikassa, mutta rytmitaju on hukassa tai hitaalla enkä yhtään ihmettele sieltä kantautuvien poliittisten ongelmien vuoksi. Pää on tullut vetäjän käteen amerikkalaisenkin unelmille. Velka on kasvanut niin suureksi, että meni katon läpi raamit kaulassa. Mitenkä tästä selvitään, jää nähtäväksi. Qelluntaa kaljassa on jo kokeiltu, kutsut saatu netin kautta.

 


   





Epätoivoisia yrityksiä tallentaa maailmalla näkemäänsä Syyssinfoniaan, kun sanoin lähteväni. Huomaan etten lähtenyt mihinkään. Olen odottavalla kannalla ja sitähän olen tehnyt koko ikäni. Luulisi jo tämänikäisenä olevan oikeus tehdä mitä tahtoo. Mutta ei, kun toiset tekevät mitä osaavat. He etsivät uusia rahastuskohteita ja minutkin löydetään. Ottaa kyllä pattiin soittaa laskunlähettäjän perään, laskuttajalla ei ole osoitetta. Tuusniemellä ollaan kiinnostuneita perintöni päältä, mitä sen kustannuksella vielä minulta kupataan. Siellä on Savolaisen balladin ohjesääntö käytössä. Muuta ei siellä tunneta.
- Elähän huoli ulosottomies, kyllä se akka vielä höyhennetään monen miehen voimalla. 

Norjassa yksi sekopää massamurhasi nuoret. Meillä monta sekopäätä käy yhden kimppuun, kun luulevat ettei kukaan näe eikä välitä. Hakataan henkihieveriin, vaaditaan valittamaan tekemistään enemmistöpäätöksistä. Hui, hai jatkakaa. Äiti Teresa jatkoi kuolevien hoitoa Kalkutan kadulla, vaikka sai arvostelua osakseen.

tiistai 2. elokuuta 2011

Omaishoitajan kenraaliharjoitus


Vastasin viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä isän hätääntyneeseen pyyntöön.
- Minä tulen.
Olin jo lähes 50 v. Olen kirjoittanut kaiken  tuon ajan itsestäni pois, mitä on hoitaa 1/8 mandaatilla vanhempansa hautaan. Olin lähes 60 v. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar.
Minut oli heitetty yli laidan. Politiikan sanelemin ehdoin se tapahtui. Senkin kirjoitin, minkä kirjoitin. Minulla ei saanut olla omaishoitajakokemusta julkisesti. Jos vielä siitä kirjoittaisin tehtäisiin siitä poliisiasia. Hankin verkkokirjoitustaidon jarrutuksesta huolimatta. Mitä minä sillä taidolla ja tiedolla tekisin, olisinhan jo kohta eläkkeellä.
- Sitä juuri en ollut vielä varannut petipaikkaa vanhainkodista lakanoiden välissä. Diplomi toisensa perään kertyi suoritetuista projektikoulutuksista. Lisäksi mainittiin, mitä en ollut suorittanut. Johtui iästä, ammatista ja oman tietokoneen puutteesta. Mutta myös digiaikaan siirtymisestä ja yhteyksien pätkimisestä. Pitääkö sen olla niiiiin vaikeaa tietoyhteiskunnassa?

Viihdytän itseäni mieliohjelmien parissa; tiettömän taipaleen takana, salaisena miljonäärinä ja kansainvälisen rikostutkinnan menetelmin katsomalla Derrickiä. Sitten netistä luen kutsun tulla panelistiksi kirjoittamaan omaishoitajuudesta asiantuntijana 10 vuoden kokemuksella. Näistä vuosista kertyi työaikalakia noudattavan hoitajan 54 miestyövuotta. Näitä lukuja ei ole esitetty aikoihin, onhan rahat loppu, sosiaalinen pääoma ohjattu velanmaksuihin ja omaishoitajat ylistämällä alistettu äänettömiksi kuin Wagner, tuo sika Viivin rinnalla.

Minulle tuo kutsu aloitti uuden ajan omaishoitajan elämässä. Uutta hoidettavaa en ole ottanut, Luojan kiitos, lähimmäisen arki tulee hoidetuksi. Minusta on tullut veljeni kirjuri valtakirjalla. Ei olla enää sisko ja veli, vaan hän Kelan asiakas, josta minä annan pyydettyjä tietoja valtakirjalla, kun olemme miljoonaperinnön  yhtiökumppaneita. Nyt minua naurattaa tämä suomalainen poliitikko sijoittajana.

Arvot on kadonneet. WTC:n jälkeen niitä kaivattiin. Se johti sotaan terrorismin hävittämiseksi. Norjan tapahtumien vetäminen sisäpoliitiikkaan vihapuheinen on kielletty. Rakkauden nettiapostoli veti kortin hihastaan ja nyt en tiedä, mitä mieltä olisin mistään. En ota kantaa, onhan minulla ollut täysityö pysyä mukana askelkuvioharjoituksissa. Vitas joutuu tyytymään perusaskeleihin, mutta pitää edetä sitä mukaa kun edistyn.

Syyssinfonialla on ollut tärkeä tehtävä soidessaan korkealta ja kovaa. Vielä perusaskellus yhteen sopivaksi niin harjoitus tekee mestarin ja karsii tyhjän pois. Kuvittelen itseni ponnaripäiseksi tytöksi nuoren satakielen rinnalle. Tähän päivään tuli ohjelmanmuutos. Heinäpouta antaa onneksi koota syysheinät talteen. Kävelyharjoituksista heinäpellolla luovuin sovinnolla.
Turvatalon näkymä ikkunasta on puolet tiiliseinää ja puolet kaupungintalon puiston vihreyttä. Metsässä on marjat, uimavesi lämmintä ja ilma raikasta. Minulle ne ovat muisto vain entisestä elämästä. On kuitenkin virtuaaliharjoituksia ja uudelle tilan raivaamista. Politiikka on jäänne jostakin valtojen taisteluajasta, jonka mukaan oli elettävä ensimmäinen vuosisadan puolikas. Tänään uskallan olla omaa mieltä, kavereina Vysotski ja Vitas. Vysotski on kuollut, mutta Vitas viihdyttää minua koko loppuelämän. Placido Domingo täytti 70 vuotta. Hänkin on vielä lauluvireessä. On tulossa Helsinkiin.


Vitas riittää yksinkin

Yksityinen video poistettu
Vitas  -  Zima
Vitas - Winter
Soittolistalta voi valita monta videota kuunneltavista esityksistä. Harjoitus on tehnyt mestareita. Juuliakin ilmoitti 13 -vuotiaana kirjoittamalla osaavansa lukea. Hän oli loukkantunut, kun kaikki, äiti mukaan lukien, piti häntä tyhmänä. Meitä on vain yksittäisiä närståndevårdareita, joille politisoituneilla yhdistyksillä ole mitään annettavaa. Rahat on loppu, mutta ei edes vertaistukea jaksamiseen. Omaishoitajapolkuja on täynnä maa. Borrelia- ja omaishoidolle on löytynyt yhteinen tekijä. Kuka rahastaa uhrit loppujen lopuksi?

maanantai 1. elokuuta 2011

Erimittaiset syklit ja 7 vuoden kriisit

Professori Luostarinen kymmenen vuotta nuorempana kirjoittaa seikkaperäisesti vuosikymmenien muutoksista jatkumona. Minulle merkitsee jokainen yksittäinen vuosi siltä osin, mitä siitä on jäänyt mieleen. Seuraavaksi seitsemän eriväristä ruusua muistuttaa jokaisesta vuosikymmenestä. Valitsin ruusun värin mukaan, selvimmät puhtaan valkoinen ja tummanpunainen. Nettikuvat eivät vastaa sitä todellisuutta, mistä ruusut minua muistuttaa. Kaikki pitkiä ja isokukkaisia, kuin kesällä voi ruusut olla.

Pohjanoteerauksen syklin pituudelle antaa valokuvat kesältä 1938, vanhin veli vuodenikäinen. Ja toinen kuva kesältä 1953 äiti ja kahdeksan lasta. Siinä on meidän perhe. Isä ei ollut kotona kuvanottohetkellä. Aili on tullut katsomaan entistä naapuriaan ja kuva ikuisti tuon tapahtuman. 
Seuraavat 15 vuotta on lisännyt perheeseen kuuluvien lukumäärää puolisoilla ja lapsenlapsilla. (1967)
Seuraava sykli tuo jo pilviä taivaalle. Peltoja pakettiin ja lehmistä luopuminen. 
7 talvisavua on hankkinut tien Vihtaniemeen.  (1982)
Se saa kunnan katselemaan, kuinka alkuperäiset jäljelläolevat maanomistajat saataisiin lähtemään rannoiltaan ja jättäisi kunnan virkamiehille huvilatontit. Isä oli ajatellut asioista toisin. Mutta huijarit pitivät kiinni olettamistaan oikeuksista. Alkaa tiekartta Länsirannalla. Vanhemmat hankkivat osakkeen kirkonkylästä ja muuttavat pois tiettömän taipaleen takaa. Ovat jo hoitotarvekartoituksen piirissä ja hautaustoimisto käy monta kertaa päivässä antamassa apua. Siihen hätään tulin omaishoitajaksi ja sain kyläläisten vihat niskaani. Äiti on kuollut, isä täyttänyt 90 vuotta. Tästä on valokuva, isä ja kaikki kahdeksan aikuista lasta. Se ei kenellekään merkitse mitään. Havuseppele kuoltua haudalle sotaan osallistumisen merkiksi. 
- On kaverit ne komiasti palkittu, laulaa Junnu. Sitäkään tunnustusta en pyydä, pidän sen pilkkana isäni syntyperää kohtaan. Sykli päättyy ensimmäiseen kuolemaan sisarussarjassa. (1997)
Siitä lähtien olen ollut myrskynsilmässä suvun, kunnan ja valtion pistäessä kalikoita rattaisiin. Sukupolvenvaihdos on estetty. 4H -kerhoa käsketään pyytämään avuksi, jos haluaisin asua maalla ja tehdä työtä elääkseni. 1900 -luvulta lähtien on Vihtaniemellä eletty, tehty työtä suuren perheen elättämiseksi lähes luontaistaloudessa. Nyt on uudet puhurit käynnissä. Siitä pitää huolen kunta naapurina, tiekunta ja uusi rasitetiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkat mökkiläiset edunsaajana. Sykli päättyy 2012 ja pahaa pelkään, että muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa saa ensimmäiset haudattavat.

Vielä syklit neljännesvuosisatoina. Alan olla liian vanha vanhojenpiikojen mielestä 25 - vuotiaana. Minua on petetty; kun akka on puhemiehenä, on piru perämiehenä. Sitä en ole vielä selvittänyt kirjeistä. Terapiassa on aina miehen syy, kun ei kestä yhteiskunnan muutoksia. Naiset ovat yhtä pahoja naiselle.
Sen saan tuntea nahoissaani puoleen vuosisataan mennessä.  Liekö naistutkimus edennyt. (1991)
Vielä on jäljellä 5 vuotta kolmatta vuosisataa. Silloin pääsen jo hoitotarvekartoituksen piiriin. Luulin jo tänä päivänä olevan jonkun tulossa haastattelemaan, mutta ei vastannut ovisummerin kyselyyn.
- Kuka siellä? Jos olisi ollut poliisi, vaikka valepoliisi, olisin avannut oven. Suomipoika Virosta soitti Skypellä. Kysyin.
- Miksi juuri minulle?
- Olen tulossa Lahteen asioille, eikä ole kortteeria.
- Olen tavoitettavissa julkisesti, mutta majoituspalvelua ei minulla ole.
Menee kauan aikaa. Saan vielä soiton Virosta.
- Mikä jäi epäselväksi?
Siellä olikin poliisi ja sanoi tulevansa luokseni, kun palaa Viron reissulta. Kun kunnia menee niin maine kasvaa. Sehän on tämän päivän tarkoitus levitellä perättömiä puheita. En yhtään ihmettele, jos vanhenevat naiset jo linnoittautuvat koteihinsa ovisilmien, varmuusketjujen ja turvalukkojen taakse. Israelissa Kibbutsilla ei ollut edes ovia, mutta pyssymies kiersi muurin ulkopuolella vartioimassa yörauhaa.

Omaishoitoaika on yli puolet vuosisadasta. Oletettu eläkeikä, kun on täyttänyt sata vuotta. Siihen lisätään ne 18 vuotta, jotka tehdään kuin saudeissa kuninkaalle työpäivänpituus 12 tuntia ja päivä ilmaiseksi kerran kuussa. Toista vuosisataa täyteen en enää elä, kun polttohautausta odottaa borreliabakteeri. Se on meille tuplauhri, kun omaishoitajaa ei vielä haudata hoidettavan kanssa. Hoitajat kuolevatkin ennen hoidettavaa, vaikka kuinka inhimillisten voimavarojen kehittämistä koulutetaan oppisopimuksella.
Elämäni syklit. 1 - 15 - 25 - 50 - 100 ja 100+. Historia kertoo enemmän maastaan kuin ihmiset. Joskin mieleenpainuvat hirmuteot seuraavat toisiaan nopeasti. Yhdestä ei ole vielä toivuttu, kun seuraava jo ravistaa koko maailmaa, norjalaisiakin.

Sukunsa viimeiset

Autumn Wind ja 10 ruusua

Elämä on silta. Kulje sen yli, mutta älä rakenna sille taloasi. Intialainen vanha viisaus
Elämän mysteeri laajenee sitä mukaa, kun sitä yrittää kaventaa. Niin kauan kun ihminen ymmärtää, ettei hän ymmärrä yhtään mitään, hän on ymmärtänyt sangen paljon.
Ralf Gothóni 65 v.

Yksi näistä 





10 vuotta - viattomuutta 

20 vuotta - liian vanha

30 vuotta - petetty
40 vuotta - suunta muuttuu 


50 vuotta - syntymäpäivä  uudesti

60 vuotta - syntymäpäivä Villa Ammende

70 vuotta - syntymäpäivä

Kultainen sammakko
&&
Lohturuusuja kimppu




Maanalainen armeija ja Kaarlon työkalupakki
Kevään 17 hetkeä, puhdistus jatkuu.

Vieraskirja sai uuden sarjakuvan. Keskinäisestä kunnioituksesta internetissä muistutetaan Norjassa. Meillä lyödään kuin vierasta sikaa, kun kukaan ei ole näkemässä. Kuinka ymmärtämistä voisi lisätä oikein, kun päivän vitsi on - antaa ymmärtää ymmärtää antaa. Kaikki saavat, kuka kysyy. Kuka ei uskalla kysyä hänelle tarjotaan.

Video oli olemassa kun sen latasin.
Nyt sitä ei enää ole, joku vei sen mennessään.