tiistai 19. huhtikuuta 2011

19.4.1914 Syntymäpäivä äidin koskaan ei unhoon jää

Aamun ajatus

Mitä tulee elämänuran valintaan,
on taito löytää työ, jota tekisi vaikka ilmaiseksi,
jos elämä tarjoaisi siihen mahdollisuuden.

Tänään erikoisesti on valinnanvapauden päivä. Kofi Annan osallistuu Rauhanvälitystoimisto Crisis Management Initation (CMI) 10 -vuotisjuhlaseminaariin. Ahtisaari-päivä on saanut nimikkopäivänsä.
Suomen Turku julisti joulurauhan. Sitä seurasi rauhanruhtinaan kiireiden kertaaminen. Joulusta tuli Sinun joulusi. Rovasti Seppo Tirkkonen puhuu kärsimysnäytelmässä syyttömän tuomitsemisesta kuolemaan. Kärsimysnäytelmäkulkueessa 11 vuotta sitten koin olleeni fyysisesti samassa tilanteessa omaishoitoaikana, sen jälkeen ja sitä ennen 1900 -luvun alusta lähtien.

Sama näytelmä alkoi 6.2.2000 vallan vaihtuessa. Koko tien olen kulkenut niissä merkeissä, jotka ovat tämän päivän teemat. Oppimispäiväkirjan sisällysluettelon diplomit antavat kuitenkin lopullisen tuomion. Ikä ehdoton 64 vuotta, samoin työhistoria yhtä ehdoton lakiin kirjattuna; "yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa".

Nobel-palkittuna on minun esikuvani Äiti Teresa, kuolevienhoitaja Kalkutan kaduilla. Sanoutui irti budjetoiduista rahoista. Äitien tehtävä on huolehtia lapsistaan ilmaiseksi rakkaudella eikä lottovoittona, jos lapsi sairastuu syöpään tai on vammainen syntymästä lähtien. CMI ei tunne tätä rauhantyötä globaalisti enkä minä tunne CMI:n toimintaperiaatetta. 
Tunisialainen poika esitteli minut äidikseen Amerikasta WTC -tornien sortumisen jälkeen. Amerikkalaiset turistit olivat kaikonneet saudien rakentamilta lomarannoilta. Kadonneet arvot saavat lipun puolitankoon muistuttamaan, kuinka tässä näin kävi.

Toinen esimerkin antaja on ranskalainen nunna. Joutui eläkkeelle 75 -vuotiaana. Rukoili löytävänsä itsensä maailman pahimmasta paikasta. Pyyntö toteutui Kairon monimiljoonaisella kaatopaikalla. Hän opetti siellä lapsia lukemaan ja antoi perheneuvontaa isille, etteivät viikkoon hakkaa vaimojaan. Viikon kuluttua sama lupaus uudelleen. 
On edettävä pienin askelin rauhantyössä. Siitä on esimerkkinä Mandela vankeusvuosineen ja Tutu totuuskomissioineen. Omat kokemukseni ovat hyvinvinvointivaltion kaatopaikalta. Perin onnettomasta valta-ajasta seurasi rahakas menestystarina. Se saa merkkipäivänsä kirkkovuodessa, Sinun jouluna ja Ahtisaari-päivänä. Pelastaako loppuhuipennus maailman vai tarvitaanko monta pitkittynyttä sotaa ja ydinonnettomuutta säteilevine hautausmaineen pääsiäisen ihmeeseen?

Äidin syntymäpäivästä muistan Ahtisaari-päivän, kuolinpäivästä puolustusvoimien liputuspäivän ja hautajaispäivä oli määrätty jo "Hetkien vaellus" runossa Mestari 12.6.1914 (1992).
Mestari, levollisia 
ovat kaikki hetket,
jos menetämme ne
kuin maljakkoon
kukkia asetellen.

Oma valintani perustuu projektin muuntamiseen ja Rudolf Steinerin sosiaaliseen peruslakiin. Tämä päivä kumoaa kaikki katekismuksen 10 käskyä. Savolaisittain niissä on huumoria, joka on kadonnut elämästä ilottomuutena ja krymppyotsaisuutena. Ukkaasien tilalle on tullut CMI, jota kirkkovuosi noudattaa.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Villinä kukkivat ajuruohot

Aamusoittossa kuulen esityksen; Wild mountain thyme. Kuuluttajan suomennos; Villinä kukkivat ajuruohot. Jään kuuntelemaan kaunista laulua. Havahdun, sähkökatkos on ohi.
Olen viipynyt sängyssä kuulematta kuuden uutisia, aamuhartautta, nousutahteja, seitsemän uutisia ja aamusoiton alkutahteja.

Ajuruohokukkapenkin muistan Frantsilan Yrttitilan lipputangon ympärillä. Villinä sen olen nähnyt luonnossa kerätessäni kasveja koulun kesätyönä 1950-luvulla. Omat tytöt eivät keränneet kasveja. Viime vuosina sain taas olla mummona kuivattamassa kukkia Kesätytön ja Talvitytön kanssa. Oli yhtä hauskaa kuin silloin ennen. 
Ajuruoho kukkii nurmikolla matalan kasvustonsa ansiosta, vaikka nurmikko leikataan säännöllisesti ruohonjuureen asti samettimatoksi. Ajuruohon antabusvaikutuksesta olen lukenut, mutta siihen tarkoitukseen en ole tarvinnut ajuruohoa kokeilla.

Tiiliseinää vastapäätä on saumattu uudelleen. Nosturin nokassa keikkuvaa miestä olen kuvannut ahkerasti uffoukkona. Jos isäni eläisi, lohduttaisin häntä iltakahvin jälkeen.
- Jos uffoukko ei minua vie, tulen aamulla keittämään aamukahvit.
Yhtä varmasti sen tein kuin villinä kukkivat ajuruohot musiikissa. Sanoja en ymmärtänyt, mutta ajatukset lähtivät vihreille niityille ja muurahaisen poluille kuivilla käpykankailla.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Aurinko laskee Utsjoella klo 21.07

 Aamun ajatus
Sen mitä annoin, minulla on:
mitä kulutin, minulla oli:
sen mitä pidin, minä menetin.

Tahdotko kanssani kulkea lempeään auringonlaskuun tänään Utsjoella?
www.coloria.net löytyy väreihin liittyvää tietoa.
Kuvahakuna löysin elämän värit auringonlaskussa. Palaan tähän, kun olen kotoutunut nykyiseen olotilaan. Fukushimassa maanjäristyksen seuraukset ovat mielenmaisemassa pitkään. Minulle, sodan aikana syntyneelle, paluu alkuun. Japani ja Suomi-neito ovat kokeneet saman tässä ja menneessä ajassa. Minkä jäljen se jättää mieleen ja maisemaan. Japanissa rannikko on roinan peitossa. Suomi-neitoa ravistelee rahamaailman syöksykierre. Maanjäristys ja maailman talousromahdus ovat seurauksiltaan yhtä tuhoisat. Kuka silloin kestää? Kuka jaksaa jatkaa?

Auringonlaskuaika palauttaa minut syntymääni 21.07.1941. Se oli yhtä järisyttävässä ympäristössä sodanaikana, mutta kuitenkin lempeä kuin tämän päivän auringon lasku. Omat muistot kulkevat kuvina silmissäni auringonnoususta auringonlaskuun. Olen yrittänyt koota tilastollisesti elämääni järjestykseen, täyttää aukkopaikat fiktiolla, jotka kuitenkin ovat totta tunnetasolla elämänväreissä.

Lempeä katse seuraa minua elämässäni. Siihen on tarvittu projektin muuntaminen ja toteuttaminen uudessa ympäristössä, oppimisympäristö verkossa ja sodan loppuminen "Tiekarttana Länsirannalla" muukalaisten hautausmaaksi. Tunteet ovat saaneet loppusijoituspaikaksi eroottisen hautausmaan. Yhtä totta kuin EU -direktiiviin pohjautuva Natura, joka muuttuikin Nuuksion kansallispuistoksi. Siitäkö alkoi kunnan etuosto-oikeus maakauppoihin?

Järkytyin woodoo -menojen seurauksista siinä määrin, että tarvitsin rippiä ja sielunhoitoa. Saamani ymmärryksen välitän tämän päivän vaalipuheisiin:
"Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki." 
Tässä on ristiriita poliitikon ja äänestäjän välillä. Tarvitaan Berlusconin ja Fredrikin apua kokoomuksen vaalivoiton siivittämiseksi. Öllikin antaa ohjeita kaukana kotoa, miten meidän pitäisi ymmärtää äänestää. Öllin isän oppivuodet on taas edessä, vaikka ei ollutkaan minun isä. Talollisena hänellä oli käsityksensä, että piikuus periytyy. Öllin isä sai opetuksen, että puupää periytyy, puujalka ei.
- Mutta nythän se on kukkapenkissä!
Se riittää minulle, paha saa palkkansa. Sen pituinen se.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tie valmis on Utsjoella klo 5.31----20.59 valaistuna

Luumusoossia tarjolla!

Valssiunelma; Nikin laulu tänään, esittäjä Placido Domingo.
Vaalivalvojaiset vietän kotona kuunnellen toteutunutta valssiunelmaa; ?:n laulu selviää illan aikana. 

Vaalituloksesta riippuu jatketaanko lamasta lamaan vai opitaanko jotakin tehdyistä virheistä. Voin pistää ranttaliksi siihen asti. Kunnanjohtajat keskustelevat kuntalaisistaan ulkokuntalaisina. Riemuylioppilaat viettävät juhlaansa ilman ulkokuntalaista. Viettävät hiljaisen hetken elämästä poistuneiden haudalla. Sitä tunnen itsekin olevani niistä kahdeksan vuoden kokemuksista oppikoulussa ulkokuntalaisena. Kirjoitan "Luokkakokous" -aiheesta ilman jälkipuheita. Olin väärään aikaan väärässä paikassa. Olen löytänyt paikkani oppia uudelleen verkkokirjoitustaidon. Kukaan ei minulle sano.
- Mitä sinä täällä teet? Olethan kohta eläkkeellä!
- Kaikki eturivin paikat on varattu, takarivi on vapaa. Istu sinne, jos tulet mukaan "Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo -projektikoulutukseen".
Olen ollut vain täyte, "lisänäkö rikkanako rokassako", projektikoulutuksissa itsemaksavana projektirahoituksen takaajana.
Mistä päästä eläkeikää jatketaan? Vai tutkitaanko, mistä päästä kana pissii?
"Munat ne pilaantuu, kanoilla ei ole mitään hätää!"

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Elämän ääripäät

Vaalityössä torilla on minulla oma rooli kahvimukin jakajana. Kahvin loppuessa vaihdan roolia tulitikkutytöksi. Se onkin tarpeelista torilla varjon puolella pohjoistuulen puhaltaessa tosi kylmästi.
Joku kulkija tarjoaa mustia sormikkaita lämmikkeeksi. Vedän käteen vain varret ja heiluttelen tyhjiä sormia siipinä. Käsineet lämmittivät sydämeen asti.
Meillä jokaisella tukiryhmään kuuluvalla on oma rooli tehdä tunnetuksi ehdokasta 65.
Tulitikkutytön rinnalle löytyy neilikkapoika, ei kukkaistyttö vaan neilikoita jakava poika. Tänään roolit ovat oikeat ilman vähättelevää tytöttelyä tai maskuliinisuuden merkityksen korostamista "pojat ovat aina poikia". 
Tulen kotiin katsomaan oopperaesitystä teeveestä.
Kaukainen rakkaus sopii tähän vaalipäivään.
Siinä minun ehdokkaani elämän ääripäiden välillä.


TYÖ  - PYHIINVAELTAJA - TEKIJÄ


Tämän enempää en paljasta juonesta, mitä vaalityö minulle opetti neljä vuotta sitten, kun aloitin blogikirjoittamisen. Siihen tarvitsin oman blogin, kotisivut ja oppimispäiväkirjan. Eduskunnassa omaishoitajille järjestetystä tilaisuudesta palasin kotiin suuttuneena. Olisin kantanut kaikki työhön liittyvät paperit autotalliin ja polttanut ne roviolla. Olin kuitenkin niin uupunut, että vein vain roskat. 
Oopperaesitys päättyy mustaan ruutuun. Siihen heijastuu pöytä valkoisine liinoineen ja paperipinoineen. Niitä papereita ei olisi ollut, jos olisin kääntänyt suuntaa. Olisiko pöytä ollut puhdas tänä päivänä oopperan jälkeen. Ei, ei olisi syntynyt mitään uutta puhumattakaan oopperasta.


TULITIKKUTYTTÖ - KANSANEDUSTAJAEHDOKAS 65 - NEILIKKAPOIKA

Historia toistaa itseään, olenhan kuullut Neilikkavallankumouksesta, pistää neilikka pyssynpiippuun. Valamon viinipullo on minun neilikan maljakkona. Keltaisen kirahvin eucalyptyspuut syö storaenso selluna. Kotirannan koivut poltellaan saunaklapeina sodan loputtua.
Neilikkavallankumous http://vasemmalta.tumblr.com 

Ilman brändäystä loppuaplodit Esa-Pekka ja Kaija ottivat vastaan kuivin jaloin kumisaappaissa, trubaduuri, kreivitär ja pyhiinvaeltaja vedessä kahlaten paljain jaloin.
Niin kuin kerran tieni aloin.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Final - Ending

"If my complaints could passion move."

Mille Tre konekielisesti:

"Hyvä rouva, tämä on lista.
Niistä kaunottaret isäntäni rakastanut.
Lista, jonka olen laatinut.
Huomio, lukea minun kanssani.

Italiassa kuusisataa neljäkymmentä,
Saksassa kaksisataa kolmekymmentä yksi,
Sata Ranskassa, Turkissa yhdeksänkymmentä yksi,
Mutta Espanjassa jo tuhatkolme."

Ääntenlaskemista viime vaalien jälkeen. Final - Ending - ilman lukihäiriötä ei ole peruspalveluministerin "erehdys". Politiikka on vietävä kaikkiin kansalaisjärjestöihin. Sitä tervehdystä en ole kuuntelemassa, kun elinikäinen oppiminen on estetty viime juhlapuheessa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Zarzuela; lyyrinen ooppera

Vaalidebaatti










googlehaku/The speech of Teresa Berganza for Placido Domingo/Youtube/

65                                       65
      65                          65
              65           65  
                     65    





PS Teresa laulaa onnittelulaulun Placidolle. Juhannusviikolla laulu raikaa Antille. Hallitusta ei ole saatu aikaan, olihan tahto valita nuoria ja naisia selvittämään isojen poikien ja keskustan sotkuja. Niitä riittää kunnissa joka puolella pienessä Suomessa. Ei kaikkien tarvitse siirtyä ääniä kalastelemaan Kehä Kolmosen sisäpuolelle.
Vielä en ole oppinut kaikkia hienouksia siirtää hakukoneen kautta Teresan videota syyssinfoniaksi. Pääasia on kuitenkin, että omaksi iloksi voin osallistua Juhla Gaalaan. Torilla ei tavata juopuneiden juhlijoiden joukossa. Kimin toilailujakin italialaiset puolustivat
- Antaa pojan juoksennella munasiltaan kaduilla MM:nä. Minä hyydyin lähtöruutuun ja odotan kuljetusta Eurooppaan katuhuoraksi. Se on hierojien edunvalvojien toive. Hän jatkaa kansanedustajana Jutan rinnalla.
15.6.2011 päivittää riemuylioppilas