tiistai 11. tammikuuta 2011

Onni on sinitiainen

Enkeli sulki suun ennen syntymää. Sitten sulki korvat, etten kuule pääministerin tuloa kanavaa pitkin aamulla, kun olen vielä sängyssä.
Tänä aamuna ajattelin jo menettäneeni näkökykyni, kun kaikista aisteista on luovuttava. Avaan kuitenkin tietokoneen. Wlan ei ole käytössä ollutkaan, mutta verkkoyhteyskin ei-käytössä. Kaikesta huolimatta luen sähköpostit ja lukulehden netissä. Siihen asti kaikki hyvin. Posti pudottaa luukusta joulukortin, jossa talitiainen toivottaa jouluiloa. Pankki kutsuu Kultaisen Iän Kerhon jäseniä virkistys- ja liikuntapäivään, kylpyläretkelle Tallinnaan ja päiväretkelle Tyrväältä teatteriin.

Kolmen sydämen joulukorttia kaipasin elonmerkiksi ystäviltä jouluksi. Kyselin jo tutuilta, missä he mahtavat olla menossa. Nyt tiedän, että naapurit ovat kotona puiston toisella puolella. Talitiainen kiersi vain maailman ympäri päästäkseen pikkulintuna perille. Laajakaistanopeuden nostaminen häiritsee yhteydenpitoa netissä. 
Pankin ilmoitus Kultaisen Iän Kerhon jäsenelle ei koske minua. Siihen kerhoon en ole koskaan liittynyt enkä koskaan tule liittymään. Minulla on pankkitili sitä varten, että sen kautta taskurahat kuukautta kohden annettaan käyttööni. Muusta ajanvietteen järjestämisestä ei ole väliä. 

Yrittäjänä olin pankille turvallisuusriski, kun keräsin asiakkailta maksun käteisenä. Vein sen pankkiin tilille viimeisen kerran. Pankkineiti nousi seisomaan, käänsi selkänsä minulle ja olan yli mutisi.
- Et voi tuoda enää rahaa tilille. Ota pankin avaimet ja vie tallelokeroon. Siellä toinen securitarefirma siirtää rahat tilillesi.
- Minäkö tässä iässä ottaisin pankinavaimet voidakseni maksaa laskuni pankin kautta. Olin jo joutunut pyytämään huoltomiestä avaamaan oven, kun avaimet jäivät sisälle. Seuraavana aamuna istuin sängyn laidalla paniikissa.
- Mitä jos ottaisin rahani ja lähtisin matkalle ilmoittamatta kenellekään olinpaikkaa. Lasten tähden en sitä voinut tehdä. Soitin uuteen pankkiin ja kysyin.
- Otetaanko teillä vastaan käteistä rahaa?
- Ei, meillä kaikki rahat siirtyvät tilille sähköisesti.
- Kiitos tiedosta ja totisesti näin on tapahtunut. Puolivuotta pankki ollut toiminnassa ja huijarit siirsivät tekaistuilla papereilla miljoonia omille tileilleen. 
Näin ovat pankit jatkaneet, ottaen pieniltä antaen isoille. Ja näin toimii valtio kassavahdin avustuksella turvassa Suomi-neidon hameen alla.


Tiaiset ovat olleet minulle pikkulintuja siihen asti kun katsoin Eetu Tiaisen käsintekemää pöytää ja pöytälaatikkoa. Laatikko liikkui vaivattomasti, ei levinnyt liitoksistaan. Pöytä on vielä käyttökelpoinen, käsityönä tehty. Samaa en voi sanoa Askon valmisteista, palikoina laatikossa ostetusta lastulevytuotteesta. Kokosin sen itse, laatikko ei aukea. Pitäisi purkaa palikoiksi ja koota voimaa käyttäen tapit koloihinsa ja varmistaa liimalla, että laakotti pysyy kasassa kosteuden vaihdellessa sisätiloissa.
Pieni poika mainitsi sinitiaisen. Mikä erottaa tiaiset toisistaan. Talitiaisella musta  kommandopipo, sinitiaisella pyhimyskehä. Sopii minulle ja siitä lähtien sinitiainen on ollut minun onneni.


Kiiruhda hitaasti! Ottamalla aikalisän olen selvinnyt omaishoidosta aikanaan ja sen jälkeen valitsemalla oman tien. Samoin  on löytynyt parantajalääkärit hoitamaan minua. Olen käyttänyt potilaan oikeutta kieltäytyä hoidosta, joka olisi vain nuoren lääkärihoitajan kokeilua vanhaan naiseen. Olin nuori, kun hammaslääkäri jätti suuhuni liian korkean hammaspaikan hoitovirheenä. Päivystyksessä sain huolimatonta ensiapua kehoituksella mennä loppusilaukseen kaupungin hammashoitoon. Sunnuntain päivystyksestä alkoi jatkon odottaminen. Sitä kesti kaksi vuotta voidakseni testata, oliko odotusaika suorassa suhteessa; hyvää ei odota koskaan liian kauan. 
- Kysyvä kutsu kuului; tuletko?
- Tulen. - mutta siellä käytyäni en mene toista kertaa.


Eikä odottaminen mihinkään ole loppunut. Oikeastaan ollaan menossa kaikessa alaspäin. Lasketaan mäkeä kuin majava lituskahäntää hyväksi käyttäen. Palaan lepakkoluolaan kaksikuulaisen kahvan erottaeessa sukupuolet toisistaan. Yksikuulaisesta kahvasta ja hänen hirmuteoistaan muistuttaa yksikiveksinen, pieni, hassu Hitler, sekin on kerrottu jälkipolville. Pitää olla munaa ja munalisä palkassa. Jatkan jos munat koisoo ja ostan makkoovoo munnoo.
Viisas on, joka oppii kaikilta.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Yhteismetsä

Metsien säilyttämistä jakamattomina puhutaan tänään ja puhuttiin 10 vuotta sitten. Hallikainen otti jakajana amerikkalaisen mallin arvottaa kesämökkiosakkaille osuudet auringonlaskun ja ilmansuunnan mukaan. Kun niiden arvo ei riittänyt rakennuspaikan lisäksi, tuli kesämökkipläntin omistajista pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi aukkohakkuut, metsärannat ja juostenkustut juoperot rasitusteinä kantatilan osuudeksi. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonäärin perinnön pelastaja. Tapahtumilla on yhteisiä piirteitä slummien miljonäärin elämään. Menneitä aikoja muistellessa kävin kalassa Heikin kanssa Kallavedellä silloin kun rakennettiin Berliinin muuri. Kaiken jälkeen muistelen metsäretkeä Lempolammella. Heikki kysyi: 
- Mennäänkö kirkkoon vai metsään? Menimme metsään.
Tiitiäisen satupuu: Kirsi Kunnas

HEIKKI JA MINÄ

Heikki menee heinään 
ja minä menen mukaan.
Meidän täytyy mennä,
sillä eihän kukaan
pidä seuraa pollelle
kun heinäkuormaa lastataan.
Me sille kaikki kerrotaan
ja sen kysymyksiin vastataan.

Heikki menee kalaan
ja minä menen mukaan
ongen kantajaksi.
Eikä varmaan kukaan
osaa olla hiljaa,
niin hiljaa kuin me kaksi.
Me ihan hiljaa kuiskitaan 
ja hiukan vettä huiskitaan.


Heikki menee metsään 
ja minä menen mukaan
puiden tuttavaksi.
Eikä varmaan kukaan
leiki niin kuin Heikki
ja minä myös, me kaksi.
Me metsän jutut kuunnellaan
ja niitä sitten muunnellaan.  

Nyt kuuntelen StoraEnson puhetta puiden myynnistä ja rahojen siirtämisestä pankkitilille korkoa kasvamaan. Kysyn Heikiltä neuvoa ja annan mennä konsernin puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Yhteismetsän muisto herää surisemaan korvassa kuin joulukärpänen.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ylösalaisin


- Mitä todella tapahtuu, kysyy Saarikoski?

- Perketi, saaketi, jätetään toiseen kertaan, pyytää epäilevä Tuomas.

- Runoista rakkaimmat: Tuomas Anhava

Kerran ei ollut valtakuntaa, jolla ei kuningasta ja tällä ei päätä.
Tämä painoi raskaasti hänen tuntoaan.
Ja hän etsi miehen jolla ei ollut selkärankaa ja hän sijoitti päänsä tämän hartioiden väliin. Kuningas ei kuollut. Eläköön kuningas. Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti, ja valtakunta oli tuhatvuotinen eikä ollut kertaakaan. 

Niin minäkin elän elämäni onnellisena loppuun asti tuhatvuotisessa valtakunnassa enkä ollut kertaakaan sotkeutunut kenenkään elämään. Siitä pitää huolen potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi kollektiivisesti, mutta ei kollegiaalisesti.
Vietän hiljaisen hetken Arizonassa ampumavälikohtauksessa surmansa saaneiden muistoksi 10.1.2011.

Tänään 15. kesäkuuta 2014 Aleksander lupaa jälleen kerran digiaikaan siirtymistä. Senkin olen käynyt läpi lobbarien suunnittelemalla tavalla. Vanhassa taloyhtiössä ei vielä oltu budjetoitukaan digivalmiuksien rakentamiseen ja olin ilmoittautunut opiskelemaan verkkoympäristössä.

- Osta vanha kone, se kyllä sinulle riittää, oli lobbarin neuvo. Tein työtä käsketty ja se vanheni alta aikayksikön. Seuraavana Vista, joka sekin vetelee viimeisiään, PDF -tiedostot eivät aukea. dna osti PHNetin liiketoiminnan, kaikki meni sekaisin, modeemi vaihtoon, ja sen tien digiboksikin olisi pitänyt vaihtaa. Lankapuhelimen kuuluvuus hävisi eikä korjaantunut puhelinkoneita uusimalla. Vika oli kellarin ja kerroksen välillä.

Taas pitäisi reiät uusia pistokkeissa. Viimeisen modeemin haarotinpala yksikseen mahtuu reikään, mutta siihen ei voi liittää tv:n johtoa. Missään ei ole kestävän kehityksen ideaa, ei edes aikuisopiskelussa, jos kirjurit ja tulkit pääsevät tekemään verkkokirjoitustaidottomalle lopputyön. Siksi hankin verkkokirjoitustaidon, että voin kirjoittaa sen minkä kirjoitan. 
- Istuhan noobelillesi, oli Heikin kehoitus nähtyään ranskalaisen Nobel-kirjailijan nimen.
- Istunhan minä läppärilleni, kun istuintyynynä on kaksi läppärin suojapussia palkinnoksi hyvästä valinnasta. Kysyin, mitä olin valinnut? En mitään. dna valitsi meidät maksuista huolehtiviksi asiakkaiksi ostaessaan PHNetin liiketoiminnan. Kyllästyi meihin ja lopetti kotisivutilan käytön. Netissäkin pitää muuttaa tai kotisivut hävitetään lopullisesti eikä niitä voi enää palauttaa.  Verkkokirjoitan talon uusi osoite nettihotellissa.

Näin on käynyt Verkkokirjoittajan talon pöydällä Lukulehdelle >Verkkoneloset 
korvasin sen Lukulehti -linkillä, joka sisältää "Näytön paikkka" PDF -tiedostona. Vista ei sitä näytä, joten on lähdettävä tietokonekauppaan ja ostettava viimeiset versiot "Mansikkapaikka" -unelman käyttöön.

Tyvestä puuhun noustaan, mutta meillä on tietokonetaitoisia, jonka palveluja hyväksikäyttäen Stubb esitti valintansa tueksi tämän päivän videotykkiesityksen. 
Meidät pannaan pakertamaan itse, kun projektit tulevat jälkijunassa ja laitteet vanhenevat etuajassa. Ovat jo vanhoja syntyessää kuin Lapin kesän ukot syntyessään sylilapsina. Oli tärkeätä ottaa kantaa lihavimpana syntyessään länsimaita vaivaan likalihavuuteen. Tien päällä aina, ei ruoka-aikoja kotona, kyllä siinä läskit lähtee. Politiikalla on hyvät puolensa, joskin Ahtisaari ei hyötynyt fitnes- ja fatfree-ajasta. Se kasvatti vain ruokahalua. Pitää rukoilla meitä rauhanvälikappaleiksi sponsoroida kallista ruuanhinnasta rauhantyötä. 

lauantai 8. tammikuuta 2011

Upstairs, Downstairs

Meille on aiheutettu eniten vahinkoa lupauksilla tehdä hyvää, kun kuitenkaan ei ole ollut mitään tehtävissä.
Eletään isäni syntymävuotta 1906 Englannissa poliitikon perheessä. Palvelukseen tullut tyttö on raskaana ja Bellamy lupaa auttaa häntä puhuttelemalla lapsen isää ja muistuttamalla velvollisuudesta piian lasta kohtaan. Siitä tulisi oikeusjuttu, jonka lopputuloksen lakimies jo tietää sen ajan tavan mukaan. Se herättäisi turhia puheita isäntäväestä. Tyttö sanoutuu itse irti, mutta kieltäytyy ottamasta rahaa vastaan.


Jokaisessa suvussa on hullunsa ja huoransa, jos sukupuuta ravistaa. Meillä ei ole paremmin isän velvollisuudet. Isät ovat hätää kärsimässä, kun äiti lähtee lapsineen kotoa isän jäädessä asuntoon. Isä jättää vuokransa maksamatta ja ulosottomies tulee perimään äidiltä puolet maksamattomasta vuokrasta. Äitikö on vastuussa isien pahoista teoista ja laiminlyönneistä?


Viime vuosisadasta lähtien on ollut meillä kahden kerroksen väkeä. On torpparit ja talonpojat eikä nämä muurit kerrosten välillä ole murtuneet. Elämäni joka vaiheessa on minun sukujuuret kaivettu esiin ja käytetty lyömäaseena päin näkimiä. Kuitenkin tiedän puoleni - oikealla, vaikka ristiinnaulittuna. Puupää periytyy, puujalka ei. Siinä meidän eroavuudet ihmisinä Öllin isän oppivuosien jälkeen.


Kuvaussession tuloksesta kokosin kollaasin. Kannen kuvitus ja sisälehtien ornamentit muistuttavat menneestä. Takakanteen en jaksanut enää panostaa. Peitin vain kartongissa olleet tahrat sopivan kokoisilla kukilla. Nyt tätä viimeistä lehteä yritetään kirkastaa. Isyyden tutkimista ei äiti voi enää estää, vaikka lapsi syntyisi avioliitossa. Soppa on valmis lapsen kannalta. Perheessä on mustat lampaat, minun, sinun, meidän lasten ja naapurin kakaroiden välillä. 


Siitä tunnustuksesta saan olla ikionnellinen, kun lisäännyin suvuttomasti. Tunisialainen nuori mies esitteli minut äidikseen ja tyttäreni sisarekseen Amerikasta. Siitä tunnustuksesta minä elän. Se on pyhän kokemus kuin kristityn tervehdys; rakkaat sisaret ja veljet! 
Politiikassa on pitkä matka tähän lopputulokseen. Sodassa ja politiikassa on kaikki keinot luvallisia. Julma jumala kärsii rakkauden puutetta. Sen pitää tyytyä vain salarakkaisiin ja puolen tunnin onneen tässä kaupungissa.

torstai 6. tammikuuta 2011

Kellarigalleria

 
Jostakin syystä blogger ei ole suosiollinen loppiaisen jälkeen palatakseni kesätyöhön kellarigalleriaan. Siellä kuitenkin teen työtä, joka ei työtä ole ollutkaan koskaan tähän asti eikä tästä eteenpäin. Harjoitan ammattia projektia muuntamalla. Samalla periaatteella olisin halunnut elättää itseni ja perheeni silloin kun olin joutunut aikuisten maailmaan työvelvolliseksi.

Ylpeänä esittelen työhuoneeni Kartanon kivijalassa. Näkymä ikkunasta avautuu laajalle piha-alueelle puutarhaan. Toinen ikkuna antaa valoa tielle päin. Olen kuvannut kauniin sisäänkäynnin, mutta kuvat ovat toistaiseksi kamerassa. Kerta toisensa jälkeen menetettyäni työhuoneeni iloitsen tästä mahdollisuudesta mennä kesätyöhön. Olen vapaa tekemään talvellakin työtäni kuin kesätyötä lapsuuskodin jälkeen; mansikanpoimintaa, kesä Tukholmassa hoivakodissa, tarjoilijana Töölönrannan kesäkahvilassa ja kolme opelle kuuluvaa kesälomaa talven aherruksen jälkeen. Sitten tulee lomaoikeus työaikalain mukaan palkkatyössä ja lomaton aika yrittäjänä ja omaishoitajana. Takana on taistelu työhuoneen käyttämisestä ja omistamisesta, lapsuuskodin sukupolvenvaihtamisesta. 

Sain osallistua isovanhempana lapsenlasten kanssa leirille. Se on yhdistyksen toimintaa KympinLasten perheille. Nyt ei minua enää tarvita perheessä, siksi voin osallistua omalta osaltani vapaaehtoistyöhön, kun on sen aika. 
On amerikkalaisen unelmahatun vuosi 2011 --- 7 -kymppinenkin voi vaihtaa työpaikka, kun tuotteesta ei ole tarvinnut luopua. Tämä on kompetenssini loppuhuipennus.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Valkoinen joulu

Kirjekirjastoni sai yhden lisäyksen pistekirjoituksella. Se puhuttelee minua valkoisuudellaan ja pisteillään, joista en vielä osaa lukea kirjeen sisältöä. Se on lehtikeräykseen heitetty joulukirje. Säilytän sen muistuttamaan kirjoitustaidosta, luetun tekstin ymmärtämisestä ja asiasisällöstä. 
Tunnen syvästi olevani eksyksissä tässä tietoyhteiskunnassa, jossa kaikki taidot on uudelleen opeteltava ja ihmeteltävä, että näinkö tässä on käynyt. 
Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää. 

Minä odotan, sen olen oppinut, mitä huominen tuo tullessaan. Odotusta ja siinä odotuksessa vietän jo aurinkojuhlaa. En uskalla tehdä mitään, sillä siihen voitaisiin vedota amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä.
Kaamosrajan siirtyminen pohjoista kohti kertoo kuitenkin auringon olevan aikataulussa radallaan. Se ilahduttaa minua, ettei synkkyyteen ole mitään syytä.
Lainaan blogikirjoituksesta Kemppinen 29.12.2010 Kirjojen puutteessa: "Jäin miettimään kuuluisaa brändityöryhmää, jonka ajatukset eivät minusta vaikuttaneet omaperäisiltä eivätkä toteuttamiskelpoisilta. Tulevaisuuden tutkimus ja siihen väljästi liittyvä kirjoittelu on silmissäni jokseenkin surullinen tiede."

Seuraan verkossa tulevaisuuden tutkimusta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Verkkoa ei vain vielä käytetä siihen, mihinkä minä sitä tarvitsisin. Osallistumiseen lähtemättä kotoa mihinkään. Rahat on viety ulkomaille ja sinne ne ovat kadonneet. Velkojat kyselevät kohta saamisiaan sukupolvelta, jotka eivät vielä ole syntyneetkään. Istuessani isän seurana 20 vuotta sitten tunsin oman osuuteni sodan käyneen isäni vuodatuksesta. Ensiksi nousi niskavillat pystyyn, mutta sain sanotuksi. 
- En tunne syyllisyyttä ennen syntymääni olleisiin tapahtumiin enkä syntymäni jälkeenkään ole pystynyt vaikuttamaan nykyisiin oloihin. Olen tehnyt parhaani lupaamalla "minä tulen".

Eilinen on mennyt, huomisesta en mitään tiedä. Minulla on vain tämä hetki ja pieni aavistus taivaanmerkeistä ja tulevaisuuden tutkimuksesta. Ainakin se on syy herätä aamulla. On vielä jotakin odotettavissa.

lauantai 1. tammikuuta 2011

014 000 kävijää 1.1.11


Elävästä pisteestä se alkoi, kasvoi pienestä suureksi 
räjähtää taivaalle erittäin suurena ja monille jopa vaarallisena. 
Olen alkuperäisessä alkupisteessä. 
Vuosi on 20110101 klo 00.00. 
Olen ollut Tyynenmeren aikavyöhykkeellä.