maanantai 6. lokakuuta 2014

Tänään tahdon niin: 41. kirje

vko 41
Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn  17. kysymys
17. Tunnetteko itsenne arvottomaksi?
o Kyllä
o Ei

Siitä on lähes 20 vuotta, kun punnitsin arvoani. Tunsin itseni pieneksi, heikoksi, lyödyksi. En jaksanut seurustella isän kanssa, vaan pakollisten huoltohommien jälkeen kiirehdin omaan sänkyyn horrostamaan. Kevät oli pitkällä, voin huonosti. Etiäinen ilmestyi sängyn viereen kysyen minun ajatuksella.
- Kummalla meistä on suurempi hätä Pienellä tytöllä Osasto 10:llä vai minulla kaukomummona? Se selvitti uskalluksen tehdä vaikeita asioita. Kun uskallus puuttui, se teki asioista vaikeita.

- Minä tulen. Annoin lupauksen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huuhaat kiirehtivät arvioimaan lähtöni syitä totuuden torvina.
- Etkö tiennyt, äitisi lähti syöpään kuolemaan. Sen tiedon antoi ystävänä esiintynyt nainen soittamalla tyttärelle.
- Sehän joutui lataamoon, kiirehtivät kollegat levittämään niin mieluista perätöntä huhua. 
Itse tiedän tekojeni taustat. Kuulun sukuseuraan, jota en saanut valita vuodesta 1900 lähtien samalla paikalla Juojärven rannalla. 

Omaishoito lakitermeillä seilaa puolesta ja vastaan rahan puutteeseen vedoten. Sosiallijohtaja sanoi sen jo 1993 omaishoitoasetuksen tultua voimaan.
- Minun isä ei tarvitse hoitajaa. Mene pois!
- Nyt minunkin isä tarvitsee hoitajan ja me lapset sen maksamme. Vrt. professori Urpon antamaan esitykseen 2013.


41 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Ruotsin pääministeri on kutsuttu Israeliin Palestiinan valtion tunnustamispuheistaan.


Omaishoitoa on, mutta sisältö on vaihtunut. Närståendevårdare ja zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Johtajan paikoilla ja palkoilla lapset maksavat vanhempiensa hoidon. Kenellä ei ole eläkevirkaa varmistettavana, lähtee itse närståendevårdareksi. (Hyvin oli Grahn-Laasonen repattu eduskunnan kyselytuntia varten. Moneen kysymykseen hän vastasi: Miksi ette tehneet hallitusvastuussa ollessanne hyviä päätöksiä paskalakia säätäessänne?) Tämän olen kuullut ennekin ministerien vaihtuessa.

Närståendevårdare

KympinLapset ja Isovanhemmat


Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland


Aamun ajatus SUURET KIVET ELÄMÄSSÄNI
Kyse ei ole niinkään siitä,
että emme uskalla tehdä vaikeita asioita,
kuin siitä, että uskalluksen puute
tekee asioista vaikeita.


PDF-tiedostoKympin_Lapset_1_2014netti.pdf (4.3 MB)
Iloitsen läppärin tokentumisesta näyttää omat pdf-tiedostot. Nettilehdestä luen. Kunniamerkkejä yhdistysaktiiveille. 
Tasavallan Presidentti myönsi Vesa Ahlstedille Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin  ja Anna Cantell-Forsbomille Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin. Myöntämisperusteissa huomioitiin myös työ syöpälasten vanhempainyhdistyksen toiminnassa, joten yhdistystoiminnan voidaan katsoa saaneen kaksi valtiollista tunnustusta.


Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin omaan arvottomuuteen, jonka toiset määrittelevät. Paikallisen yhdistyksen 10 -vuotisjuhlassa jaettiin pinssejä yhdistyksessä toimineille. Osoitteen muutos oli minut viskannut yhdistykseen kysymättä minulta, haluanko kirjeitä Sopeutumisvalmennuskeskuksen kurssitarjonnasta. Olin hankala jäsen, kun omaishoitoaika oli takana ja olin palannut jatkamaan omaa ansiotyötä. 

- Olisit pysynyt jäsenmaksun maksajana, olisit sinäkin saanut pinssin. Se oli ainoa roolini maksaa kiltisti jäsenmaksu. Minulla ei ollut enää edes puheoikeutta. 
Jaettiin Yhteisvastuukeräysrahoja yhdistykselle. Kristitty kehoitti minua hakeutumaan potilasjärjestöön, jos haluaisin toimia julman jumalan palkkalistoilla. Löysin Lahden savolaiset syntymävammajärjestöksi. 

Vaihdoin seurakunnnan osoitetta pysyvään. Piispakokelas pahoitteli luopumista kirkosta. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta. Maistraatti linkosi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön", kun Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland ei ole allekirjoittanut Porvoon sopimusta.

Näin on näreet yhdistystaholla. On ilmoittauduttava kaikkien edunvalvojaksi ennen vaaleja äänten toivossa. Kun on tullut valituksi, voi iloisesti vilkuttaen lähteä meidän asioita hoitamaan ulkolaisista lomakohteista käsin.
Ei ole kyse enää akuutista vaivasta. Meitä vaivaa kroonistuminen, johon keksitään lääkettä vihan vimmalla.
Vaivoihini on määrätty lääkkeitä, joista on elämää häiritseviä sivuvaikutuksia. Olen Pääterveysaseman asiakas jatkohoidossa, mutta ilman lääkäriä. On hakeuduttava yksityiselle puolelle vaihtamaan lääkitystä.

Professori Peter C. Götzsche valottaa asiaa  kirjassaan "Tappavat lääkkeet". Mikä on lääkärin vastuu hoitaa liian kilttiä potilasta.
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä, määrää lääkäri puhelimessa.
- Olen sairastunut, menen lääkäriin, vastasin hänelle. Olin jo työkyvytön hoidon seurauksena, kun syytä ei löydetty. 
- Olisit tullut aikaisemmin, sanoi homeopaattilääkäri.
- Olen ollut 2½ vuotta lääkärin hoidossa.
- Olisit tullut aikaisemmin, mutisi lääkäri itsekseen, kun arveli minun sairastuneen syöpään. Koululääketiede veti herneen nenään ja pisti työhön kykenemättömän  jonoon odottamaan leikkausta ilman päivärahaa.
Toinen linja aukesi ja olin jo työssä, kun jonosta ilmoitettiin leikkausvuoroni tulleen. Raudan puute hoitui syyn poistamisella ja meteoriittikivellä ilman yhtään rautapilleriä.

Akuutti
Akuutti täyttää 20 vuotta! Juhlalähetyksen vieraaksi saapuu arkkiatri Risto Pelkonen. Mitä kuuluu Simo Rouvalille? Onko lääketeollisuuden tavoitteena potilaan terveys vai suuret voitot? Haastateltavana Peter C. Gøtzsche.
Esitetty: Ke 1.10.2014 klo 20.00 Yle TV1 


Professori vertaa lääketeollisuutta järjestäytyneeseen ...

 

KHO: Valtioneuvoston Tohmajärvi-päätös oli laiton ...

Näitä päätöksiä saa lukea kauan ennen kuin kunnat ovat kuolleet ja kuntalaiset eivät tarvitse sote-palveluja. Katujätkä-projekti sen opetti.

- Ei kiinnosta pätkääkään.
- Ei riitä resurssit. 

 

Sydän syrjällään odotin uutta blogia, kunnes tuli tieto sairastumisesta. Hän on kuitenkin jaksanut elää asian kanssa, onhan meillä vielä hyviä hoitokäytäntöjä.

Ohituksessa
Toisesta  kansansairaudesta luen  Verkkolehti Värtsin sivuilta. Läheiset ovat selvinneet vastaavista toimenpiteistä. Heidän pelastuksensa on elämänhalu. Vaarikin vietti 80. juhlapäivänsä. Oma isäni eli 93 -vuotiaaksi. 
Kuoltuaan hän saisi sotaan osallistumisesta valkoisilta veteraaneilta havuseppeleen haudalle. En pyytänyt. Kun eläessä aina painettiin syntyperän mukaan, ei kuoltuakaan tarvitse kunnianosoituksia. 

http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/kuvat/ruusut-yla.jpg 
Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

Aamun ajatus
Paras tapa sopeutua muutokseen on auttaa sitä syntymään. 
Olen tehnyt kaiken mitä aika vaati 1991 - 2000 yhteiskunnan eläessä talouden madonlukujen syklissä. Kaikki alkaa alusta. Minulle siinä ei ole mitään uutta, olenhan sen jo kerran elänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti