maanantai 26. toukokuuta 2014

Tänään tahdon niin: 22. kirje

vko 22

 

Tällä viikolla sattuu ja tapahtuu. Alkuviikon metsästin sutta Vysotskin kanssa ja rikoin sudenlakia ylittämällä lippusiiman. Tiistaina osallistuin saksankieliseen, mutta ei erimieliseen jumalanpalvelukseen Mukkulan kirkossa. Kaunis, pieni kirkko, matkapastorillekin uusi kirkko, olemmehan kiertäneet kehää Launeen, Jalkarannan, Joutjärven ja tätä ennen Keski-Lahden kirkon kautta Mukkulaan. Jäi hyvä mieli matkapastorin virkakaudesta Suomessa.

Saimme vielä kyydin kotiovelle, esittelin meidän omat omistukset, Kirstin järven ja minun puutarhani, josta lupaa kysymättä "Handmade by Ingrid" taulu. Iltapäivällä tiistaina soitin terveysneuvoon ja keskiviikkona menin päivystykseen. Nuori lääkäri osasi asiansa sain lääkettä ja 2 viikkoa sairauslomaa hoitaa itseni terveeksi. Aikaa oli ruhtinaalliset 20 minuuttia yhden vaivan tutkimiseen. Nyt on jo parempi olo ja tieto kahden viikon parantumisajasta antaa laiskurille luvan laiskotella, vaikka parantuminen onkin totista työtä koko keholle.

Päivystyksessä ajattelin kahta vanhaa ihmistä, jotka ilman saattajaa yrittivät saada huomiota moniin vaivoihinsa. Tulee mieleen ystäväni, joka meni yöllä päivystykseen saattajan kanssa.
- Jos nyt en pääse polvikuvaukseen, nostan oikeusjutun.
- No, eihän tässä käräjille mennä, ja antoi lähetteen kuvaukseen. Siinä oli vähän tunne, että hänkin sai äänensä kuuluviin, kun hän kertoi yöllisestä kuvausreissusta ilman äkillistä tarvetta. 

Annoin hymynaama palautteen saamastani palvelusta poistuessani sairaalan päivystyksestä. Netissä on suuri ero löytää Die sieben Brüder ja sieben Brüder googlehakuna. Yrityksen ja erehdyksen kautta on opittava uudelleen.

Владимир Высоцкий "Охота на Волков".flv

Muoniossa 18. heinäkuuta päättyy yötön yö. Siihen mennessä on verottaja ehtinyt käsitellä miljoonaperintöni arvotuksen. Se on 15. yön painajainen uneksijoille, jotka näkivät mökittömille jääneen hakattujen metsien lisäksi lomakiinteistön.

YYE on tänään virallinen taho, jonka sana on laki. Siihen ei kunnassa ole kenelläkään mitään sanomista. Minulla on, jos seuraan kutsumustani. 
- Tässä on hakemus, vanhemmilleni on annettava, mitä heille kuuluu, KERJÄÄMÄTTÄ.

Sisäänlämpiävässä kunnassa tulee kaikkien luonneviat näkyviin. Kunnanlääkäristä se alkoi ja jatkuu 3. vaimon mielipiteinä. Heidän pylväänsä ovat romahtaneet omilla sanomisilla. 1990 -luku kokonaisuudessan on SF mustavalkoisena, minkä vähän sain väriä aikaan intiaaninimen velvoittamana. "Yksi joka pamauttaa päähän" kerran pamautettuaan sai Mustan Ukkosenkin ajattelemaan ääneen pahojen puheidensa seurauksia.

Monen lukemani kirjan oivallukset ovat saaneet omat kokemuksen variaatiot. "Sielut kulkevat sateessa" sai kylällä hahmot negatiivinruskeiksi, läpinäkyviksi pallopäiksi. Valta oli huvennut toimipaikkojen lakkautuessa yksi toisensa jälkeen. Hulppeasta Virastotalosta Varastotaloksi kaikki palvelut hajautettuna maailman ääriin. Näin siellä, mutta sama meno on jatkunut täälläkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti