Tänään tahdon niin: 31. kirje

vko 31

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 7. kysymys 
7. Oletteko enimmäkseen hyvällä tuulella?
o Kyllä
o Ei

Sitä pitää vähän miettiä. Villa Ammendessa juhlittiin 6 -kymppisiä kesällä. Sieltä jäi mukavat juhlamuistot. Otettiin uusiksi seuraavana kesänä kahdestaan. Vaihdettiin hotellia ja tutustuttiin kesäpääkaupungin hoitoloihin. Mutaravila voisi olla meidänkin  rannalla. 

 
Kirjeketju - vertaistukiryhmä

Syksyllä olin Tammivalkamassa omaishoitajille Liiton järjestämällä elämäntarina -kirjoittajakursilla. En ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen, joten käsinkirjoitettu ketjukirjeristeily alkoi. Koko ajan oli mielessä tapaamisen järjestyminen, mutta sitä ei tullut. Muistaminen on yksi tapaamisen muoto. Sen kautta vertaistukiryhmämme pysyi kassassa.

Lapsuuskoti oli jo jaettu ja tiesin omistavani veljien kanssa jakamattoman kantatilan. Olin työssä ja asuin kaupungin katolla ajatuksena palata maalle järjestelemään elämän jatkumista jossakin muodossa vanhempien kuoleman jälkeen. Lupasin ryhmälle järjestää Mansikkapaikan Vihtaniemellä, jonne voisi pistäytyä vapaapäiväksi tai lyhyelle lomalle.

Kuntalaiset ja kunta sijoittajineen ei toivottanut tervetulleeksi. Heillä oli suuret suunnitelmat ottaa koko maa omaan käyttöön.  Maanmittarin olisi pitänyt pistää peli poikki siinä vaiheessa, kun ostin yhden osakkaan osuuden kulutusluotolla. Kolmelle erotettiin omat tontit rakennettujen mökkien alle. Kantatila jäi jakamatta. Kuitenkin tiekunta määräsi yksikkömaksut lomakiinteistöstä ja metsästä. Verottaja lähetti kiinteistöveron määräämistä varten maanmittarin jakoluonnoksia vanhan rakennuspaikan lohkomisesta tontiksi. Hitaasti on asioita oikaistu, mutta lopullisesti ne eivät vieläkään ole oikein. 

En ole palannut Mansikkapaikalle. Näin petin ryhmälle antamani lupauksen. Sitä vaatii kunta, yhteiskunta, sijoittajat ja presidentti vahvistamalla lain. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoriaa ei ole kertynyt yrittäjille, maatalousyrittäjille, perhehoitajille eikä omaishoitajille. Vihtaniemellä vuodesta 1900 lähtien on eletty melkein luontaistaloudessa, elätetty suuret perheet. Kun takaisinpaluun aika olisi, on kunta sössinyt valtion tuella kaikki elämän edellytykset. Siinäpähän sössitte. Kokeeko Vihtaniemen alkuperäisten asukkaitten jälkeläiset saman kuin Austraalian aboriginaalit, ettei maa ollut heidän omaisuuttaan, vaan englantilaiset tulivat ja ottivat sen.
Suljetun yhteiskunnan säännöt takaavat uusrikkaille omistajille ryöstöoikeuden meidän avoimessa yhteiskunnassa.

Itkeäkö tässä pitäisi vai nauraa? Olin Euroopan omistaja, kun isä pyysi avukseen asioita hoitamaan. Kummasti ne vain ovat hoituneet. Kerran kirpasi, kun minut vedettiin tahallisesti hakemaan tietoimitusta myönteistä ratkaisua varten. Kun kokous päättyi, kysyin kuinka tässä näin kävi.
- Rakenna uusi tie omalla kustannuksellasi, niin saat rannan käyttöösi, ojensi julkea uskottu mies.
- Mitä perkeleitä, te luulette olevanne antaessanne uusia määräyksiä. Kuntahan tässä on heittäytynyt ahneeksi tai nimeltä mainittu virkamies, joka halusi meidän lapsuuskodin rannan omaksi mökkirannakseen.
Silloin toinen uskottumies alkoi tärisemään tarjotessaan kättä hyvästiksi. 


Savolainen Balladi - YouTube
Sen kunniaksi rapuja syödään ja ryypätään ja lausutaan runoja. Ei ollut hyvä päivä juhlia tänä kesänä. Olisi joutunut elävältä tillinkukinnoilla maustettuun kiehuvaan veteen.


 
Näkymä hotellin ikkunasta, työntekijät virkistystauolla.
Jo 14 vuotta olen ollut kaupungin katolla kolmen summerin takana. Tämä tuntuu vankilalta, kun takaisinpaluu maalle on estetty.
Varsinkin näin helteellä saan esimakua pätsistä, mutta sitä ennen kokoonnutaan viimeiselle tuomiolle. Silloin kysytään, minkä jätitte tekemättä yhdelle omaishoitajalle, sen jätitte tekemättä minulle. Tai toinen vaihtoehto kypsennellä seteleihin käärittyjä rosvopaisteja käräjäkivillä muukalaisten hautausmaan aidan takana. 

Mutaravila keltaisen tien päässä

Vanhemmat kesällä 1960 saattelemassa rantaan vierasta, joka muisti kantelukirjeellä palattuani kesätyöstä Ruotsissa. Olin ollut huoraamassa Tukholmassa. Anna-Liisa -elokuvassa renki-Mikko tuli hakemaan pulaan jättämäänsä tyttöä paljastamalla tytön häpeän. Uskoonhurahtanut sukulaisnainen oli vähällä saada isän hukuttautumaan häpeän takia. Syytöksessä ei ollut mitään perää. Näin lapsettomat kasvattavat sukulaisten tyttöjä ja poikia. 

Näin valoisa oli kesäpäivä kuvassa ja on edelleen:
SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. 
Mitä minä tein väärin? että lapsuuskodin uimarannassa on sotatila, Tiekartta Länsirannalla. Nimi on enne, Länsirannan isäntä sai aikaan uutena tulokkaana kärhämän, jota kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina käyvät valvoessaan omaa etuaan. 
Hyväntuulisena seuraan tilanteen kehittymistä. Kuka ei ole minun puolella, on minua vastaan. Samalla koko yhteiskuntaa vastaan, sillä jos Jumala on puolellani, kukaan ei voi olla minua vastaan. Niin varmasti olen puoleni valinnut, OIKEALLA. 
Lolaa on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi nostamaan puolueen kannatuslukuja. EVVK. 

Tänään tahdon niin: 30. kirje

vko 30

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 6. kysymys 
6. Vaivaavatko Teitä jatkuvasti päässänne pyörivät ajatukset?
o Kyllä
o Ei

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Minua ei vaivaa päässä pyörivät ajatukset. Olen löytänyt punaisen langan, jota seuraan menneestä tähän päivään. Kirjoittamalla palaan asioihin ja mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Huomaankin, minkä kirjoitan sen voi unohtaa. Tunnetila nousee pintaan eikä se valehtele. Hyvä apu on katsoa valokuvia toisin.

On ollut rankka päivä. Sain ministereiden sairauslomaan johtaneen taudin. Se on tutkittu borrelian yhteydessä ja todettu geenivirheeksi. Johtuuko se tästä veretseisauttavasta ajasta? Harvahan täältä saa lähteä täysin terveenä. 

Tänään ei ollut hyvä päivä juhlia 73. syntymäpäivää. Kauan sitten olin päivään varannut lemmenjuomaa, joka vaihtuikin rotanmyrkyksi. Teema tarjosi Kullervo-oopperan  suoraan kotona katsottavaksi. Sallisen Kullervo-ooppera
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa eikä taakse jäänyttä kannata turhaan vatvoa mielessään.

Vitas- "Bird of Happiness" 8/3/2010

Ladattu 8.3.2010
Happy Women's Day!

 
Toivotan 21.7.2014

Happy Women's July!

Nukutun yön jälkeen herään 22. heinäkuuta seitsemältä. Uutiset menee ohi, mutta aamusoitto vastaa värimaailmaani.

Aamusoitto 

Värien kirjoa 

Saint-Saëns: Alkusoitto oopp. Keltainen prinsessa (Lontoon FO/Geoffrey Simon). Turina: Tu pupila es azul (Irja Auroora ja Pentti Koskimies). Cassadó: Vihreän paholaisen tanssi (Jan-Erik Gustafsson ja Arto Satukangas). Torre: Pampano verde, racimo albar (Teresa Berganza ja Felix Lavilla). Massenet: Mustia perhosia (Jean-Efflam Bavouzet). Mahler: Die zwei blauen Augen (Andreas Schmidt ja Cincinnatin SO/Jesús Lóbez-Cobos). Glier: Venäläisten matruusien tanssi bal. Punainen unikko (Saint Louisin SO/Leonard Slatkin).

30 päivää voin avata taustalle kuulumaan aamusoiton esittelyineen. Kolme vuotta sitten 22. päivän tapahtumat  ovat mustana muistona taustalla. Ajankohtainen kakkonen
Viihde-lööpistä löydän otsikon   Illalla televisiossa: Kolme vuotta Utøyan joukkomurhasta – kohukirjailija tarttui Breivikiin (22.7.2014 15:29) Kirjailija sukelsi joukkomurhaaja Breivikin mieleen. Telkku.com ei näitä ohjelmatietoja kertonut. Kirjailijasta kertovat tiedot vilahti ohi, enkä voi juuri nyt lukea tarkemmin. Samaan aikaan Allsång på Skansen tulee livenä.

Päivän posti toi kirjeen viime viikon seikkailusta keskussairaalassa. Kysyin lääkäriltä hyväksi havaisemistani ravintolisistä. Niillä olin parantunut lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ottamatta tarjottua kolesterolilääkettä. Käyttämäni verenpainelääke alensi sydämensykkeen alas ja nosti sokeriarvoja.
- Jos tätä jatkuu, kohta minulle asennetaan sydämentahdistin. Jätin lääkkeen pois 10 vuotta sitten ja sokeri on palannut  normaalitasolle samoin kolesteroliarvo ilman lääkettä.
Noudatan lääkärin antamia ohjeita kirjaimellisesti näin alkuun, mutta sitten pitää jotakin muuttaa tullakseni terveeksi. 

Äitini oli huonossa kunnossa, ei kestänyt rautalääkitystä. Lusikallinen kalanmaksaöljyä aamuisin tuotti tuloksen lyhyessä ajassa. Hän meni "kauneusleikkaukseen" hyvällä veriarvolla. Vaihdettiin neniä, kun hänellä oli kauneusleikkaus takana eikä kuoltua näkynyt edes leikkausarpea.
Kysyin isän lääkityksestä ja turhaan hän söi propraalia vapinaan. Kilpirauhastulehdus oli tehnyt hänet sairaaksi eikä lääkärin määräämästä yskänlääkkeestä ollut apua. Yksityslääkärin kautta hän sai oikea hoidon ja vapina poistui kuntouttavalla työotteella ja lääkettä vähentämällä. 

Kuolintodistusta odotellessa isäni kuivatettiin nesteenpoistopiikillä lihakseen kuin kuollut siili katolla auringonpaisteessa. Sitä en kyseenalaistanut eihän meillä lääkärin kanssa ollut puheyhteyttä hautaamislupaa odotellessa.
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä, huusi lääkäri puhelimessa. Olin syönyt rautaa 2½ vuotta ilman pysyvää tulosta, että olin jo kykenemätön työhön.
- Olen sairastunut, nyt menen lääkäriin.
Homeopaattilääkäri moitti, kun vasta silloin.
- Olisit tullut aikaisemmin.
- Olen ollut lääkärin hoidossa kauan enkä tiennyt, että koululääketiede ei löytänyt syytä.
- Olisit tullut aikaisemmin, mutisee lääkäri itsekseen. Hän luuli minun tulleen liian myöhään.

Koululääketiede tunsi tulleensa syrjäytetyksi ja pisti jonoon odottamaan leikkausta määräämättömäksi ajaksi ilman sairauslomaa ja päivärahaa.
Taas tuli verkosto apuun. 
- Soita Väiskille, Väiski on hyvä puukkomies. Soitin ja sovittiin leikkauspäivä puhelimessa. Ankara kipukohtaus pakotti menemään Hemoon tutulle lääkärille kysymään syytä.
- Se pitää tähystää. Ja samalla viikolla oli uusi leikkaustarve selvinnyt. Nyt en vain tiennyt missä järjestyksessä. Kaikki ratkesi kerralla, olin juhannuksen tienoilla leikkauksessa kolmannesta vaivasta. Sain sairausloman ja -päivärahan. Olin jo ollut toisessa leikkauksessa, pitänyt sairausloman  ja palannut työhön, kun jonosta ilmoitettiin heidän järjestämästään leikkauspäivästä. Kolmannen kerran leikattiin vuoden kuluttua.

Kuulin eilen terveyskeskuksessa istuessani, että minulla on aika odottamisen jälkeen iranilaiselle lääkärille. Jospa hänestä tulisi ihan omalääkäri, jonka kanssa voi keskustella tilanteestani. Minähän tässä potilas olen, en minkään systeemin äänetön koekaniini. Mengele taisi tehdä kokeita riittävästi ja vastasi seurauksista sotarikollisena.

Kanerva kertoi eilen, kuinka alasammutun koneen ruumiita käsiteltiin. Ryöstettiin sormukset katkomalla sormia. Näin sotatila tekee ihmisistä petoja. Sitä on havaittavissa meidän terveydenhoidossa, kun potilas ja lääkäri eivät kohtaa. Äitini varoitteli aina etukäteen, etten kaikkea kysyisi lääkäriltä.
- Ne eivät sitten hoida kipuakaan.

Vielä sittenkin kysyn lääkäriltä syytä, miksi isä tuli lääkärin vastaanotolle.
- Ei tultu kohteliaisuuksia vaihtamaan. Vaikka isä ei enää koskaan tarvitsisi tulla lääkäriin, hänellä on nyt asiaa. Lääkäri keskeyttää sanelun tuhahtaen.
- En minä sitä tarkoittanut. Isä saa tarvitsemansa lähetteen. Lääkäri mennessään ohi käytävällä jatkaa diagnoosia.
- Arviitti elää 100 -vuotiaaksi, johon vastasin.
- Ei mököttäjät jaksa niin kauan. Isä oli tajunnut maailman epäoikeudenmukaisuuden. Jokainen katsoi vain omaa etuaan.
- Kyllä ne ovat viisaita, hän sanoisi vielä tänä päivänäkin omaneduntavoittelusta.
- Tyhmiä ne ovat vahvistaessaan lakeja, ettei pienellä ihmisellä ole edes työhistoriaa yrittäjänä eikä elämän jatkamisen mahdollisuutta enää 61/64 ikävuoden jälkeen.

Mikä on? Sain puhelinsoiton eilisistä laboratoriotuloksista, joiden perusteella olin sairaanhoitajan luona kuulemassa  miten jatketaan. Toinen lääkäri oli katsonut tulokset, olivat eri kuin eiliset. Pillerimäärääkin muuttaisi. Kun keskeytän soittajan kertomalla jo saadusta hoito-ohjeesta, hän antaa luvan noudattaa eilistä ohjetta.

Tunnen olevani myrskynsilmässä, vaikka kuinka olen kuullun ymmärtänyt. Katsotaan, mitä jatkossa seuraa. Raskaitten rikosten tutkintajohtajien virat muuttuvat määräaikaisiksi. Samaan olisi tarvetta tulosten perusteella poliitikkojenkin määräaikaisuus tehtävien hoidossa. Katsoin Kataisen ilmeitä tutustuessaan työhuoneeseensa talouskomissaarin nimityksen jälkeen. Luin saman ilmeistä kuin kissa katsoo peiliin, heilautta tassua peilikuvakaverille. Näistä peileistä näkyy EU:n tulevaisuus.

Syntymäpäivänä on oikein ja kohtuullista tarkistaa, onko ystävät vielä tallella. 
- Närståendevårdare:ista läheisimmät.
- KympinLapset ja Isovanhemmat ovat saamassa uuden lastensairaalan. Omat ovat tervehtyneet enkä ilmoittaisi heidän kuulumisiaan Viihde-uutisissa.
- Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland muistaa "In seiner Liebe geborgen" / Gabriele Kühn eikä minulta mitään puutu.
- Tirkkosen sukuseura pyörii merkittävien Tirkkosten sukututkimuksen ympärillä. 

En saanut valita sukua, vanhempiani enkä sisaruksiani, joista vieraannuin  kahdeksan oppikouluvuoden aikana koulukortteerissa. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas, josta tuli omaishoitajana profeetta omalla maalla syntymäkunnassaan. 
En ole hurahtanut. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sijoittajat ja verottaja eivät tunne minua. Tiekartta Länsirannalla enteili tämän päivän sotaa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. 

6.2.2000
Selviämistarinani elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen, vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta, toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006 toteutan
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Närståendevårdare
KympinLapset ja Isovanhemmat
 Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland

Aamuhartaus 22.7. Pastori, kanttori, Samuli Korkalainen, Helsinki. Hartauden musiikki: "Upp, själar, upp, låth oss ej såfva", suomenruotsalainen kansantoisinto, sekä "I himmelen, i himmelen", san. Lars Larsson Laurinius, uud. Johan Åström, suomenruotsalainen kansantoisinto. Esittäjänä molemmissa: Katarina Kvanström (laulu) ja kansanmusiikkiyhttye Gnistra (Marianne Maans /viulu.

Aamuhartaus ti 22.07.2014
Samuli Korkalainen, Pastori, kanttori, Helsinki
Virsi: ”Upp, själar, upp, låth oss ej såfva”, 1. säk.

”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Näin totesivat partilaiset, meedialaiset, elamilaiset ja ketä kaikkia siellä Jerusalemissa olikaan koolla. On helppo ymmärtää, miksi tämä oli merkittävää heille. Syvimmistä tunteista on saatava puhua omalla kielellä. Siksi oma äidinkieli on myös rukouksen, ylistyksen ja siunauksen kieli. Martti Luther ja muut reformaattorit ymmärsivät tämän ja toivat Jumalan sanan, niin Raamatun kirjoitetun sanan kuin jumalanpalveluksessa julistetun sanan, kunkin kansan omalle kielelle.

Ensimmäisen helluntain kuulemisihmeellä on kuitenkin laajempi merkitys. Siinä, että jokainen kuuli julistettavan Jumalan suuria tekoja omalla kielellään, ei ollut kyse vain puhutuista kielistä, vaan myös tunteiden ja uskon kielestä. Tämä tarkoittaa sitä, että murheelliselle on puhuttava lohdun sanoja, kun taas juhlivan kanssa on iloittava. Välinpitämätöntä täytyy herätellä, sortajille julistaa oikeudenmukaisuutta ja pelokkaille puhua toivon kieltä. Näinhän Raamattu opettaa. Jesajan kirjassa ovat sanat: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille.” Ja apostoli Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”

Musiikki on yksi niistä kielistä, joilla kerrotaan Jumalan suurista teoista. Martti Lutherin mukaan musiikki ei ole vain yksi Jumalan luomislahjoista, vaan kaikkein suurin niistä. Hän piti musiikkia toiseksi tärkeimpänä asiana maailmassa, tärkeämpi oli vain Jumalan sana. Eikä Luther tarkoittanut tällä vain kirkkomusiikkia, vaan kaikki hyvä musiikki oli hänen mukaansa pohjimmiltaan Jumalan luomislahjaa.

Myös silloin kun Jumalan suuria tekoja julistetaan musiikin kautta, on jokaisen saatava kuulla sitä omalla kielellään. Tästä syystä virsikirjamme sävelmissä on runsaasti suomalaisia kansantoisintoja, siis alun perin saksalaisista ja ruotsalaisista koraaleista Suomen kansan suussa muokkautuneita sävelmiä, jotka saavat juuri suomalaisen sielun kanteleen soimaan. Tässä hartaudessa kuullaan virsiä siinä muodossa, johon ne ovat taipuneet aikoinaan nimenomaan suomenruotsalaisessa kansanveisuussa. Jumalan suurista teoista on kerrottava niin barokin suurten kirkkomusiikkiteosten, urkukoraalien ja klassisen kuoromusiikin kuin bluesin, rapin, heavy metalin tai vaikkapa Taizé-laulujen muodossa, jotta jokainen kuulisi omalla kielellään. Samalla pidetään mielessä Johann Sebastian Bachin ajatus: musiikkia tulee käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten ihmisten iloksi.

Kerron teille nyt salaisuuden: olen sekä pappi että kanttori, mutta en pidä pappeuttani kovin kummoisena juttuna. Syvällä sydämessäni olen ensisijaisesti kanttori ja ylpeä siitä. Sillä miettikääpä – onko teillä olemassa lempisaarnaa tai lempihartautta, jonka muistatte vielä vuosienkin kuluttua? Uskon, että joillakin on ja hyvä niin. Luulenpa silti, että jos kysyisin, mikä on teidän lempivirtenne ja muistatteko tilanteita, joissa virret tai muu musiikki on hoitanut ja puhutellut teitä, saisin paljon runsaammin vastauksia.

Sillä eikö olekin niin, että nimenomaan soivassa sanassa lihaksi tuleva Kristus murtaa aivan erityisellä tavalla sydänjäitä? Virsien, laulujen ja musiikin kautta hän koskettaa, herättää ja parantaa. Kirkkoisä Augustinus totesi aikoinaan: ”Joka laulaa, rukoilee kahdesti.” Ja Luther jatkaa: ”Eivät isät ja profeetat ole turhaan pyrkineet siihen, että meillä on niin paljon lauluja ja psalmeja, joissa sekä sana että laulu liikuttavat samanaikaisesti kuulijan sydäntä.” Sen vuoksi olemme myös vuoden ajan kuulleet tiistaiaamuisin musiikkiin perustuvia radiohartauksia.

Psalmissa 98 sanotaan:

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.

Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa,
laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!

Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään,
yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Niin kuin tuossa psalmissa, niin myös tänä päivänä Jumalan seurakunnassa ilo ja riemu puhkeavat nimenomaan lauluksi ja soitoksi. Eikä virren ja musiikin iloittelu ole vain tämänpuoleista, vaan taivaassa sitä vasta lauletaankin! Tässä hiukan esimakua siitä:

Virsi: ”I himmelen, i himmelen” 1.-2. säk

Tänään tahdon niin: 29. kirje

vko 29

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 5. kysymys

5. Oletteko toiveikas tulevaisuuden suhteen?
o Kyllä
o Ei 

Kyllä, olen niin toiveikas tulevaisuuden suhteen, että sattuu syvälle sydämeen. Syksyllä 2009 sain ankaran kipukohtauksen yöllä. Aamulla raahauduin apteekkiin hakemaan lääkettä kipuun. Farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Silloin en vain tiennyt, mihin menisin, miten tilaisin ajan. Paavola oli evakossa homeongelmien takia.
Soitin Päijät-Neuvoon. Pitkän odotuksen jälkeen tuli vuoroni kuulla lääkäriajasta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika (2009).
- En kestä sinne asti.
- Mene päivystykseen, jos niin kipeästi tarvitset lääkäriä. 

Tein työtä käskettyä, sain lääkettä kipuun ja tulehdukseen, pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Diagnoosi hermotulehdus ja "älä tule tänne enää."

Tilasin ajan kiropraktikolle, kävin kaksi kertaa ilman mitään helpotusta. Seuraavaksi Terveystalon käsikirurgille ja hermoratatutkimukseen. Löytyi pikaista leikkausta vaativa oikean käden hermopinne. Kieltäydyin leikkauksesta, kun samat oireet olivat vasemmassa kädessä ja jaloissa. 
Sain ohjeen mennä borreliakokeeseen. Tulos positiivinen. Lähete keskussairaalaan sisätautipolille ja oireen mukaisesti kahdelle muulle polille. On tutkittu perusteellisesti ja keväällä 2010 sain kolmen viikon antibiootitiputuksen kotisairaalassa. Oikean käden kipu hävisi, samoin muutkin kiputilat. Aloitettiin verenpainelääkitys, josta omat sivuvaikutukset. Luin pakkausselosteesta ehtoja lääkkeenkäytölle. Lääkäri oli juuri todennut oireen ja kuitenkin hän määräsi sopimattoman lääkkeen.

Sillä hän halusi muistuttaa, kun olin lopettanut verenpainelääkkeen enkä ollut ottanut kolesterolilääkettä. Hän sivuutti tiedon, että kolesteroliarvot olivat normaalit.

Sama kohtaus uusiutui yli vuosi sitten. Kesän odotin pääsyä yksityislääkärille. Verenpainelääkkeen lopetin, vaihdettiin uuteen ja taas uuteen lääkkeeseen, joista suuremmat haitat kuin hyödyt. Keväällä 2014 pistettiin kortisonia molempiin polviin. Kerroin lääkärille verenpainelääkkeen lopettamisesta. Hän kehoitti mittaamaan verenpainetta. Sopiva lääke pitää löytää. 

Kesäkuun alussa soitin lääkäriaikaa terveysneuvosta.  
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika 2014.
Kesäkuu on mennyt, kaksi kertaa päivystyksessä oireenmukaisesti. Depressiokysely täytettäväksi seuraavaa käyntiä varten. Olo on kuin Anne Frankin perheellä piiloutuessaan maustetehtaan yläkertaan natsien vainoja pakoon. Tässä odottaessa olen saanut uusia oireita, eilen niin omituisen, jota en ymmärrä. Verenpainemittari on sekaisin, ei näytä mitään lukemaa. Kauanko minun on vielä odotettava, että pääsen lääkäriin?

Otin fb:sta  "Kolumni  Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio 

Nuoret eivät halua antaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos se ei anna mitään heille."

Tuusniemen kunnan anti minulle sotakesänä 1941 syntyneelle on 5 lukuvuotta kansakoulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien opetuksessa. Samaan verrattavissa on kunnan myöntämä kunnallinen kotihoidontuki halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta. Syöpäsairas, 84 -vuotias isä ei kuulunut hoidon piiriin.

Äidin kuoltua jatkoin isän hoitoa, tulee asetus omaishoidontuesta. Kunta maksoi minulle, vähensi verot. Otti isältä takaisin palvelumaksuna kunnalle. Raha ei lisännyt käyttörahoja pennin vertaa. Avuksi tuli sijoittajien ahneus realisoida omistuksiani.
 

Isä vei hoidonhinnan hautaan. Pelastin sisaruksille velattomat osuudet lapsuuskodista. Wiljami saa asua kirkonkylän osakkeessa asumisoikeustestamentillä.

Siihen asti on kaikki järjestyksessä. Olen saanut arvonimen "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. Otetaan eläkkeestä kuolemaan asti. Sen jälkeen kunta saa lapsuuskodin uimarannasta muukalaisille hautausmaan. Onhan sijoittajia haalittu Moskovasta asti kantatilan muuttuessa tiealueiksi kunnan uusrikkaille mökkiläisille.

Poliitikkojen uho pitää huolta lapsista ja vanhuksista on vailla pohjaa. Siksi kysynkin.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan?

Yhtä luottavaisena suhtaudun tulevaan kuin menneeseen. Silloin kun elämä parasta on ollut, on se työtä ja vaivaa/tuskaa ollut. Minulle ei luvattu elämisen mahdollisuutta synytmäkunnassa. Kunnallekaan ei ole luvattu jatkoa itsenäisenä kuntana. Miten on Suomi-neidon itsenäisyyden kanssa, sitä voin vain aavistella? Onkin ollut rauhan aikaa 73 vuotta eiköhän sitä kestä niin kauan kuin minä kestän.

Tänään tahdon niin: 28. kirje

vko 28

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 4. kysymys

4. Tunnetteko olonne usein kyllästyneeksi?

o Kyllä 

o Ei

Jos omasta olosta on kyse, en ole ollut kyllästynyt. JALKAPALLON MM - KISAT 2014 ovat pitäneet mielen virkeänä myöhään yöhön. Toivoisin omaishoitopelinkin olevan yhtä tarkasti vartioitua, että pelataan sääntöjen mukaan. Keltaisen kortin nostaminen tietää pelaajalle huomautusta tahallisesta rikkeestä. Punainen kortti tietää lähtöä pelistä pois.

Neymarin röntgenkuva herätti suomalaislääkärin epäilykset - "Täytyy vain ihmetellä"
Suomalaislääkärin  mielipide herättää epäilykset - "Täytyy vain ihmetellä". Onhan meillä urheilulääketiede korkeatasoista. Ihme kun ei heti tuotu Oravan tutkittavaksi. 

Olin tyttären kanssa lääkärin vastaanotolla kurkkukivusta ja kuumeesta kirjoituskeväänä.
- Tulenko mukaan, kysyin?
- Ei, menen yksin.
Kohta tulee huoneesta tyttö edellä lääkäri perästä.
- Ei ollut mitään, äiti on vain turhan huolestunut, kertoo lääkäri ohi mennen.
Käytiin kotona keskustelu lääkärikäynnistä. Katsottuaan kurkun ja todettuaan, ettei siellä mitään näy, lääkäri pyytää tyttöä riisumaan puseron.
- Kun et mitään näe kurkusta, et mitään näe puseron altakaan, sanoo tyttö napakasti.
 Kurkkukipu jatkui ja ehdottelin  lääkäriin lähtöä.
- Sinne lääkäriin en lähde. Otettu nieluviljely ei koskaan valmistunut.

Punkit kiipeävät Lappiinkin - uusia riskialueita myös etelässä (6.7.2014 6:59)

Punkkien levittämää puutiaisaivotulehdusta vastaan voi suojautua vain rokotuksella. Borreliaa taas voidaan hoitaa jälkikäteen antibiooteilla. Voidaan jos hoidetaan! 
Kukaan ei näe, miksi kävely on käynyt vaikeaksi. Nähdään vaappuminen kysymällä.
- Minnekä sinä vaaput? Johon vastaan.
- Kotiinhan minä, kysyjän porhaltaessa ohi kehuen kiirettään. Pitkällinen hermotulehdus on jättänyt lähes halvausoireet. On noustava seisomaan vaiheittain hitaasti, takaraivossa käy humaus, jalat eivät kanna. 

Vaikka vaivani ei ole puutiaisaivotulehdus, on se kuitenkin jättänyt jälkensä keskushermostoon. Se on pienestä kiinni ja lääkärille olin vain kulunut, vanha akka 5-kymppisenä, kun niveltuhdukset tulivat. Neymarin pelättiin halvaantuneen
Katsoessani jalkapalloa olen mukana kuin rampa poika pallokentän laidalla. Juoksisin, pomppisin, hyppisin, mutta en toisia päin. Yhteiskunta ottaa minusta mittaa lainvoimalla. Ja minkä lain? Kysyn vain. Kuka on laatinut lain, ettei sukupolvenvaihdosta tule 2000 -luvulla?

Syksyllä 2009 sain rajun kohtauksen yöllä. Kerroin apteekissa tapauksesta.

- Mene lääkäriin, sanoi farmaseutti.

- Nyt en vain tiedä, miten sinne lääkäriin hakeudutaan.

Soitin Päijät-Neuvoon. Olin jonossa 15. ja kuuntelin rallatusta kauan. Lääkäriajasta ilmoitettaisi kirjeellä kahden kuukauden kuluttua 2009. Menin päivystykseen, sain särky- ja tulehduskipulääkkeitä ja pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Jonkinlainen hermotulehdus syynä. Sain Ruotsista ohjeen hakeutua borreliakokeeseen. Tulos oli positiivinen, mutta sillä käynnillä en päässyt jatkohoitoon.

Tilasin kaksi lääkäriaikaa oireenmukaisesti.

- Olen lähettänyt paperit keskussairaalaan eikä muuta sillä käynnillä. Keväällä vapun aikaan istuin kotisairaalassa antibioottitiputuksessa kolme viikkoa. Käden oireet hävisivät kokonaan. Siihen oli jo Terveystalon käsikirurgi löytänyt leikkaustarpeen.

- Minua ei leikata ennen kuin tiedän, mikä minulle on tullut. Samanlaisia oireita oli toisessa kädessä ja jaloissa.

Vuosi sitten keväällä sain samanlaisen kohtauksen. 

- Se ei voi olla borrelioosia, kun ei ole uutta punkin puremaa, kuulin kahdelta lääkäriltä. Odotin koko kesän pääsyä yksityislääkärille, sain CPAP-laitteen nukkumista helpottamaan. Siinä talvi meni kortisoonipistoksilla, mutta kesän alussa kysyin lääkäriaikaa. Siitä ilmoitetaan kahden kuukauden kuluttua kirjeellä 2014. Mitään parannusta ei ole tapahtunut viiteen vuoteen. Olen käynyt päivystyksessä kaksi kertaa. Viimeisellä kerralla ajattelin noutajan tulevan, mutta taas pistoksella polveen olen jotenkin pärjännyt.

Tytär soitti lauantaina kysellen vointia.

- Näytit niin sairaalta, kun käytiin torstaina. 

- Ihanko sitä varten soitit? Kyllä minä vielä itse käyn kaupassa ruokaa hakemassa. Jos apua tarvitsen, soitan 112:een.

Kuinka voisin kyllästyä itseeni, olenhan ollut sovinnossa lähes 73 vuotta. Maailma on minuun kyllästynyt, kun näen mitä maailma minusta tahtoo. Lehden puhelinmyyjät ilmoittelevat tulevistä päävoitoista ja lahjoista. Kiitti, mulle riitti. Sama on tietokoneen kanssa. En käy arveluttavilla sivuilla, mutta haittaohjelmat ja muut virukset tulevat pyytämättä. Minullahan ei ole valtakunnan salaisuuksia takanani, siitä saavat kantaa huolta korkeimmalta taholta. Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä, varsinkin pahassa. Aina joku huijari pääsee käsiksi salaisiin tietoihin.

Ruotsi on edellä monissa asioissa. Meillä jahdataan ihmisten omistuksia, työhuonetta tehdä työtä. Työ ei ole ollut valtiovallan suojeluksessa miesmuistiin. Pekkarinenkin sen totesi StoraEnson johtajavalinnassa. Pätkätyöt koituivat kohtaloksi hoitoalalla. Ruotsi tarjosi koulutusta vastaavaa työtä ja työstä elämiseen riittävää palkkaa. Viimeisin hyvä uutinen minulle. Ruotsissa voi saada nopeasti hoitokotipaikan, kun siellä oleva tytär halusi äitinsä luokseen eikä sitten voinutkaan asua äitinsä kanssa.

Tulihan se Virkkusen suusta päästyään mepiksi kansainvälisiin tehtäviin, että meidän lainsäädäntö perustuu pitkälti EU -direktiiveihin.

Mielenkiintoista, kun puusta katsoo. Ei ehdi kyllästymään tähän maailmanmenoon. Se yllättää hulluudellaan aina.

Tänään tahdon niin: 27. kirje

vko 27

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 3. kysymys:

3. Tuntuuko elämänne tyhjältä?
o Kyllä
o Ei
"Tyhjennä tyhjäks, ammenna täydeks" on vastaus tähän kysymykseen. Missään vaiheessa EI elämäni ole tuntunut tyhjältä. On ollut vain suurten valintojen aika, mitä siitä seuraisi elämää punnitessa.

Kevättalvella 1989 äiti halvaantui kisoja katsoessaan. Pääsiäinen oli tulossa ja kiirehdin katsomaan vuodeosastolle, kuinka vaikea oli tilanne. Hoitokäytäntö oli maata sängyssä selällään niin kauan, että sieltä ei noustaisi. Nostin käsiä vuoronperään ylös, otin jalatkin mukaan. Kohta halvaantunut käsi nousi auttamatta.
Kysyin hoitajalta, voinko viedä äidin vessaan?
- Pitää odottaa fysioterapeutin käyntiä ja tukea halvaantuneeseen jalkaan. Aivoverenvuoto ei ollut este nousta ylös. Niin mentiin vessaan rollaattorin varassa. Jalka vähän hitaalla, mutta äiti käveli itse.

Vappuna uudelleen tulin vanhempieni luokse. Äiti noudettiin kotiin vuodeosastolta muutamaksi päiväksi. Vielä silloin en voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Kesällä oli työtä vähemmän ja otin ommoo lommoo. Kaksi kuukautta äiti oli kotona, loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ keskeytyneenä vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Millä maksaisin lomasta koituneen velan? Kukkaro oli tyhjä, mutta elämä ei.

Sijoittajat olivat ryhtyneet valtaamaan Käsityöläistaloa, josta olin vasta äskettäin ostanut työhuoneen. Monien riitaisten kokousten jälkeen he joutuivat maksamaan käytäväneliöistä. Pitäähän jokaiseen huoneistoon olla vapaa käytävä tulla ja mennä.  Niistä neliöistä saadulla rahalla maksoin velan. 
Tässä on omaishoidon alku omalla kohdalla. Mikä lie päättäjien loppu omaishoidossa, kun ei ole rahaa maksaa kaikille omaishoitajille?  Tästä syystä kaupungin taholta on minua kielletty puhumasta omaishoidosta. Jos jatkan, siitä tehdään poliisiasia.  

Radioateljeen Juhannus - Akustinen kulta-aika ja hallituksen juhannuskiireet ovat kaksi ääripäätä.  Kun ministeri on kuutamolla, he käyttävät valtaa.
Sitä en osannut presidentin puheesta tulkita.
- Näyttäkää niille! Orpoon se osui ja upposi, että toisti sen sananmukaisesti. Minulle jäi vain epäselväksi kohde, kenelle pitäisi näyttää; niillekö markkinataloudessa vai meillekö, jotka odotamme hallituksen toimia? Ajan kanssa se selviää. 
Pieni polku mettän halki vie / aina kauemmas se käy. / Mulla ollu onnea taas lie, / esivaltaa täällä ei näy. / Tässä istun mä kuutamon kanssa, / oma kuutamo harvalla on.
Piäni polku metsän halki viä
alle korpikuusien.
Mulle ollut on se onnen tie kesäöisten retkien.
Siellä ennen ain virtasi kirkas,
kuudan loisti ja pulputti niin
lähde kaunis Tippalähde tuo, siinsi kaukaa virran vuo.


Niinpä ennen entäs sitten nyt
kaikkialla vaanitaan.
Aikain mennen kaikk' on kääntynyt,
suru päähän nousee vaan.
Pakko jälleen on laitteita siirtää
evakoitava kaikki on taas
Korpimaata riittää vieläkin
onni oottaa sielläkin. (enteilee kuntauudistusta)


Pieni polku mettän halki vie
aina kauemmas se käy.
Mulla ollu onnea taas lie,
esivaltaa tääll ei näy
tässä istun mä kuutamon kanssa,
oma kuutamo harvalla on.
Korpikuusi kuiskii kynelöin
mulle aamuin illoin öin. 

Mittumaaria vietettiin perinteisesti, kun vesille mentiin vain pakosta vetoketjut kiinni pelastusliiveissä. Nyt ei sun tarvii snärkkää / tai tinttaa humalaa: / Kyl ihmehommat järkkää / toi meidän Jumala. Kylmempää kuin jouluna, jolloin kerrataan taas rauhanruhtinaan matkakiireitä.

Jo 14. juhannus kaupungin katolla. En muista, milloinka olisin viettänyt kesää  Vihtaniemellä sen Eteissaaren päässä vietetyn kokkojuhlan jälkeen 1961. Silloin rakennettiin Berliinin muuri. Tänään siellä käydään sotaa Tiekarttana Länsirannalla YYE:n toimesta. Aloitan alusta arkistojen aukaisemisen, kuinka kunta ryhtyi järjestelemään suvun maata koko 1900 -luvun ja vielä 2014 ei ole oikaistu tahallisia virheitä, joihin verottaja perustelee tietonsa. 
Kunnan virkamiehellä ei ole ministerin valtaa, vaikka kuutamolla ovatkin. Kukkaronvartijoina he ovat varkaita ja omaneduntavoittelijoita.
- Lopeta, haluan nukkua! Samaa linjaa tuli vastaus.
- Nythän minä vasta aloitan. 

Vapautin kummitätini vastuusta 75 v. Hän sai ristiä kädet kyynäpäitä myöten. Se on puhutteleva kuva kummitädistä, jonka haudan äärellä seisoi 6 komeata poikaa. Kukaan muu suvussa ei yltänyt samaan, mutta 6 tyttöä ja 2 poikaa on yhtä suuri saavutus. Isän 90 -vuotispäivillä oltiin vielä kaikki 8 mukana.

 

Aamuhartaus ke 19.06.2013

Mari Leppänen, Pastori, Helsinki

Kirje Jumalalle

Tänäkin kesänä, kun lempeä lämpö ympäröi, olen ajanut pitkän matkan kesähuvilalle, joka on ollut ennen kummitätini kesäpaikka. Ajattelen kummitätiäni usein, mutta erityisesti muistan häntä täällä mökillä. Kesäisessä niemessä kuuluu vielä hänen naurunsa ja tuntuu hänen tuoksunsa – koko elämä.
Minulle tätini oli vahva elävän Jumalan elävä kuva.

Hän eli suuren suvun keskellä, monien ihmisten ympäröimänä. Teki elämäntyönsä opettajana, rakasti lapsia. Hän kirjoitteli ahkerasti meille sisarustensa lapsille kirjeitä. Ja kohdatessa kertoi loputtomia tarinoitaan. Kokosi suurta sukua yhteen.
Tästä huolimatta hän oli yksinäinen. Niin kuin moni tänäänkin voi olla.

Sairaus vei tätini eläkkeelle ennen aikojaan, ja vähitellen esti liikkumasta. Lopulta hän eli elämäänsä ulkopuolisen avun varassa, oli vankina omassa kodissaan. Paljon hänen luonaan kävi vieraita, oli hyviä hetkiä, sellaisia suvantoja sairauden mukanaan tuoman kivun ja yksinäisyyden keskelle, mutta liian usein kävimme ovella sanomassa, että on kiire.

Iloa elämään toi kirjoittaminen. Kirjoittaen hän eli uudelleen ja uudelleen läpi elämänsä vaiheita, muisteli ja muisti, eläytyi ja liikuttui, nauroi ja tunsi.

Kun tätini kuoli, hän jätti päiväkirjansa perinnöksi, tutkittavaksi ja luettavaksi.

Kun ihminen puhuu Jumalalle, rukoilee, on siinä mukana myös ihmiselle tärkeitä kasvoja: Jumalan heijastuksia. Tänään muistan sinua kummitätini. Monesta olen sinulle kiitollinen, olet jättänyt syvän jäljen. Kun ajattelen Jumalan huomenpitoa, muistan lepoasi Jumalassa. Koskaan en silti ymmärtänyt yksinäisyyttäsi, yön pimeitä hetkiä, sudenhetkiä, joita meistä jokaiselle on.

Tänä aamuna luen kirjeesi Jumalalle:

”Ennen minua oli olemassa sairaus, reuma, osteoporoosi.
Sinä tiesit niistä ja tiesit senkin, että ne tulevat minuun. Reumaa olen pitänyt jo vuosikymmeniä. Luut haurastuvat ja häviävät. Vain sinä tiedät, miten niiden käy. Minun on kestettävä, mitä minun kohdalleni on määrätty.
Mutta yksi asia minua kaivelee. Siitä nyt puhun sinulle.

Nämä ihmiset, jotka tunnen, sukulaiset ja muut, ovat tulleet toisenlaisiksi kuin ennen. Ja se koskee minua. Minulla on yksinäisyydessä ihmisen ikävä, mutta minusta tuntuu, että ihmiset pakenevat minua.
Onko minun opittava olemaan sairauden keskellä yksin? Kun minä tarvitsisin saattajia niin kipeästi. En jaksa, jos en saa ihmisten rakkautta. Ja haluaisin säilyttää uskoni. Haluan luoksesi taivaaseen, Isä, sinun kotiisi. Auta minua, että jaksaisin täällä maan päällä, tässä ajassa, kilvoitella ja kamppailla loppuun asti.

Kiitos, että sinun henkesi on minussa vahva. Se on kaikki voima minussa. Sielu, minuus, poukkoilee rakkauden ikävässä ja ruumis ränsistyy. Siksi mieli masentuu liian usein. Siksi tämäkin kirje.

Haluan puhua sinulle nyt aamun hiljaisuudessa näitä omiani. Vaikka näin haastelen, ei sinun tarvitse tahtoasi muuttaa. Muuta vain minun mieleni, että jaksan ja kestän, myös tämän ajallisen ihmisen ikävän. Että oppisin elämään yksin tyytyväisellä mielellä.

Minulla on hyvä koti. Siitä iloitsen ja olen onnellinen. Minulla on ruokaa ja hoitoa ihan riittävästi. Hyvin kiitollinen olen kaikesta. Kiitän älystä, muistista ja mielen terveydestä. Ne ovat ihania lahjoja.

Kirjoittamalla korvaan ihmisten kyläreissut. Minä muistelen menneitä ja elän kirjoittaen. Jos vain niska kestää tämän. Sitä toivon.

Merkillinen on ihminen. Sydämessä on ihmisen ikävä ja halu elävän ihmisen kanssakäymiseen. Vasta siinä on elämän maku.

En minä ystävälaumaa tarvitse. Haluaisin vain, että tuntemani ihmiset olisivat minulle ystävällisiä eivätkä pakoilisi. Eihän sairaus ole minun keksimääni eikä minun halusta, Sinä tiedät sen.

Vai annatko sinä heidän mennä, että pälyisin taivaita kohti. Että jo nyt irrottautuisin tästä elämästä? Ovatko nämä yksinäisyyden hetket minun viimeisiä kiusauksia? Näen ne pahoina, mutta ovatko ne sittenkin parasta minun elämässäni?

Lasten seuraa ikävöin. He ovat paras ihmisosa aitoudessaan ja väkevyydessään. Mutta lapsia ei ole. En näe missään. Kummallista aikaa. Tähänkin on alistuminen.

Kiitos Jumala, että sain kirjoittaa Sinulle. Se helpotti. Taidat saada aika vähän kirjepostia. Siksi olen varma, että luet tämän.

Pane kätesi Suomen ylle ja siunaa tämän maan kansa. Ole meille kaikille rakas Isä ja ohjaa niskuroivat lapsesi luoksesi. Sylissäsi on hyvä olla.”
- - - - - -
Näin kirjoitti kummitätini aamuyön pimeänä hetkenä. Varmaa on, että samankaltaisia huokauksia kuuluu tänäkin aamuna.

Jumala,
kuuletko Sinä yksinäisen ihmisen rukouksen?
Entä näemmekö me lähellä olevan yksinäisyyden?
Jumala, Ole syli turvattomalle, lepo levottomalle, helpotus sairauden murtamalle. Aamen

Virsi: 318:1-2

Tänään tahdon niin: 26. kirje

vko 26

 Verkkoneloset -maa on autio ja tyhjä. En enää tiedä, minne kaikki ovat hävinneet. On pysyttävä kaupungin katolla pienentyneessä elonpiirissä. 

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 2. kysymys
2. Oletteko luopunut monista toiminnoistanne, kiinnostavista asioista tai harrastuksistanne? 
o Kyllä
o Ei  

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 2. vastausta antaessani rastitin kaikki 30 kysymystä. Sain vastauksen; 

Testin tulos on 0 pistettä. Normaali.

Google kannustaa tyttöjä koodaamaan (20.6.2014 8:36)

Voisiko Google kannustaa tyttöjä tekemään muutakin kuin ohjelmoimaan toisille valmiita malleja, jotka eivät toteuttamiskelpoisia.

2/30 Oletteko luopunut......? Vastaus Ei  ei kerro minun luopumisesta, vaan jonkun kolmannen persoonan vastauksesta minun puolesta.
2/30 En ole luopunut monista toiminnoistani, kiinnostavista asioista enkä harrastuksistani.


Omaishoitajana olin ei-toivottu tulemaan syntymäkuntaani. Siellä oli käynnissä kuolleitten sielujen metsästys hautausurakoitsijan antaman mallin mukaan. Kunta oli kahtiajakautunut sisällissodassa voittaneiden menettäessä muistinsa. Talolliset muistivat punaisena syntyneet elon jääneet. Heille ei riittänyt, että perheestä yksi oli vangittu ja 5 torpparia mestattu, kun syntyperästä ei voi luopua.


Se aina särähti korvaan, kun Öllin isä oli vaatimassa minun palveluksia piikanaan kuin vanhempani nuoruudessa olivat piikana ja renkinä hänen isännättömässä talossa.
- Minulla on tuote ja tuotteella on hintansa.
- Sinä oot suureen tottunut mualimalla. 
Minun ei annettu onnistua omaishoitajana kunnan kanssa tehdyllä sopimuksella. Olisi mielenkiintoista tutkia eduskunnan silloiset päätöksentekijät, jotka antoivat kunnalle mahdollisuuden pienentää kunnallinen kotihoidontuki asetuksella omaishoidontueksi 1993.

Sitä saa mitä tilaa. On jaettu rahaa kunnille tehtävien hoitamiseen. Rahankäyttöä ei kukaan valvonut. Jokainen otti osansa virkamiehenä niin paljon kuin sielu sieti.
Professori Urpo sen sanoiksi virkkoi, minkä sosiaalijohtaja 1990-luvulla toteutti käytännössä.
- Nyt isäni tarvitsee hoitajan ja me lapset sen maksamme. On kaksi eri asiaa olla hoitaja vanhempien luona tai pitää virkansa, maksaa hoidosta ja saada kotitalousvähennyksenä verosta takaisin. Hullut ei huomaa eikä viisaat virka mittää.

Omaishoitoaika päättyi presidentin valintaan 6.2.2000. Yhteiskunta on muuttunut käsittämättömäksi verkkokirjoitustaidottomalle.  Alkoi projektikoulutusten luvattu aika.

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

6.2.2000
Selviämistarinani  elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Tietoyhteiskunta kaikille on tökkinyt alusta lähtien. Eduskunnan täysistunnossa on läppärit ja kännykät tärkeimmässä roolissa. Olemalla napinpainajana paikalla voi olla kaukana, lähetellä tekstiviestejä ja kuvia seuralaispalveluun. Tällaista toimintaa en halua nähdä. Pyydän vain, "Isä, anna heille anteeksi, sillä he kyllä tietävät, mitä tekevät." Kun aika on täysi, siirrytään sopeutumiseläkkeelle isän antaman ohjeen mukaan. Toinen vaihtoehto on saada poliittinen eläkevirka. Näistä en halua kuulla, onhan kyse maan ja meidän yhteisten asioiden hoidosta. 

Tekijällä ja päättäjällä on sama kohtalo. Uupumuksesta voi toipua, mutta "komukilla"  (muistinsamenettäneellä kansakoulunopettajalla) ei ole tätä mahdollisuutta. Kela nostaa johtajansa tuolille istumaan, antaa kynän ja paperin käteen,  ja ruusun eteen malliksi:  
- Piirrä ruusu jos muistat.

Tämänkin depressiokyselyn voisi toteuttaa hymiöitä näyttämällä, onko hyvä vai huono päivä.

Sukupolvenvaihdos on vaiheessa. Nalle siirtyy Ruotsiin varmistaakseen omaisuuden siirtymisen perillisilleen mahdollisimman pienillä kuluilla. 
Saunaniemen Ierikkalla oli jatkajia, mutta hän ei osannut luopua isännyydestä.  Vanhempani olivat viisaampia. Siirsivät lapsuuskodin lahjakirjalla lapsilleen. 

 
Lukulehti
Kunta naapurina,
tiekunta isäntänä, 
kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana
saivat aikaan Tiekartan Länsirannalla. 

Älä tule tänne -tervetulotoivotuskyltistä huolimatta tulin, näin ja voitin sen, mikä oli tuloni tarkoitus. Se oli vanhempieni tahto suvun perinteen mukaan vuodesta 1900 lähtien.

Osoitteen muutos viskasi minua eri yhdistyksiin ja sitä kautta projektikoulutuksiin. Kysymys vaihtui toiseksi.

- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?

- Sitä juuri kun en ole vielä vanhainkotipaikkaa varannut lakanoiden välissä.

Jyväskylässä puretaan vammaisten laitospaikat ja järjestetään asuminen itsenäisesti. Toisenlaiset frendit on hyvä esimerkki itsenäisten ihmisten asumisesta. Mikko sai kutsun presidentiltä Mäntyniemeen.

Minua oltiin työllistämässä toimintakeskuksen pesulaan päiväksi. Yöllä olisin omaishoitaja apua tarvitsevalle isälle. Ritva otettiin suljetulta osastolta asumaan vanhusten palvelutaloon. (Sitä oltiin toteuttamassa kohdallani syntymäkunnassa omaishoitajana.)

Tämän päivän kieltolappu kieltää puhumasta ja kirjoittamasta tai siitä tehdään poliisiasia.

Laki vaatii esittelijän kertomaan lainsisältö. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." 

Sähkötuolilla ja työvoimatoimiston käytöstä poistetulla tuolilla on tietty antiikkiarvo. Kuolemantuomio on poistettu ja työvoimapalvelut ovat siirtyneet nettiin, vaikka tietoyhteiskunta ei vielä ole tavoittanut kaikkia. On yhtä hidas liikkeissään avoimessa yhteiskunnassa kuin maissa, joissa on käytössä suljetun yhteiskunnan säännöt. Tietovuotajille tarjotaan kuitenkin turvapaikkaa. Verkkokirjoittajan talo on oma turvatalo, jolle dna antoi ensimmäisen häädön.Työvoimatoimiston tuoli seuraa mukana. On ollut tarkoitukseen sopiva työtä tehdessä eläkeikään.


Jalkapallokentällä pelataan sääntöjen mukaan. Keltainen kortti varoittaa, punainen kortti poistaa pelistä. Hernepussin heittokisan välineenä  minua on lennätetty paikasta toiseen. Mitattu rahallista välinearvoa, kannattaako pitää mukana. Verot ja jäsenmaksut kelpaisivat, mutta minua ei tyydytä olla vain maksaja ilman osallistumisoikeuksia. 
On varoitettu keltaisella kortilla, mutta kun en suostu olemaan hiljaa, vetäistään punainen kortti. Maistraatti likaisen työn tekijänä ilmoittaa siirrosta "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Näin puolueet myydään meille
Tätä kaupankäyntiä on saatu seurata viikko ennen juhannusta. Näin ei maan asioita hoideta minihallituksen 10 kuukauden aikana seuraaviin eduskuntavaaleihin.Toivoisin yhteiskuntaankin oikeita pelisääntöjä.
Poliitikosta ei enää haeta isähahmoa Tämäkin otsikko tuo mieleen isän, joka lähti opintomatkalle kiinalaiseen helvettiin. Näkemäänsä hän halusi toteuttaa elämässään ja loputtomasti kuoltuaan tietämättä, että hänkin oli kuollut.

- Kyllä ne ovat viisaita, kuulen oman isän äänen tätä politikointia seuratessa. Heistä ei kuitenkaan ole elämään tiettömän taipaleen takana melkein luontaistaloudessa. Tunnen heidät kunnan kutsumina sijoittajina ja meidän maan anastajina maanmittaustoimiston luvalla. 
Kuka viheltäisi pelin poikki? Sitä ei osaa Risikko enempää kuin sote-soppaa hämmennellessään. Itse onnistuin paremmin omaishoitajana noudattamalla neljättä käskyä ja sijoittajien ahneutta. He realisoivat omistuksiani ja sillä rahalla vein omaishoidon loppuun. Sen jälkeen perinnöt on jaettu kaikille osakkaille. Kunta ja verottaja ovat vielä jotakin vailla väärillä perusteilla, kun jokainen lukee lakia kuin piru raamattuaan.

Woodoomenot jatkuvat samalla mitalla, millä minulle on mitattu. Muistoa kunnioittaen joka päivä niin hyvässä kuin pahassa.