maanantai 28. heinäkuuta 2014

Tänään tahdon niin: 31. kirje

vko 31
Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 7. kysymys 
7. Oletteko enimmäkseen hyvällä tuulella?
o Kyllä
o Ei

Sitä pitää vähän miettiä. Villa Ammendessa juhlittiin 6 -kymppisiä kesällä. Sieltä jäi mukavat juhlamuistot. Otettiin uusiksi seuraavana kesänä kahdestaan. Vaihdettiin hotellia ja tutustuttiin kesäpääkaupungin hoitoloihin. Mutaravila voisi olla meidänkin  rannalla. 



Syksyllä olin Tammivalkamassa omaishoitajille Liiton järjestämällä elämäntarina -kirjoittajakursilla. En ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen, joten käsinkirjoitettu ketjukirjeristeily alkoi. Koko ajan oli mielessä tapaamisen järjestyminen, mutta sitä ei tullut. Muistaminen on yksi tapaamisen muoto. Sen kautta vertaistukiryhmämme pysyi kassassa.

Lapsuuskoti oli jo jaettu ja tiesin omistavani veljien kanssa jakamattoman kantatilan. Olin työssä ja asuin kaupungin katolla ajatuksena palata maalle järjestelemään elämän jatkumista jossakin muodossa vanhempien kuoleman jälkeen. Lupasin ryhmälle järjestää Mansikkapaikan Vihtaniemellä, jonne voisi pistäytyä vapaapäiväksi tai lyhyelle lomalle.

Kuntalaiset ja kunta sijoittajineen ei toivottanut tervetulleeksi. Heillä oli suuret suunnitelmat ottaa koko maa omaan käyttöön.  Maanmittarin olisi pitänyt pistää peli poikki siinä vaiheessa, kun ostin yhden osakkaan osuuden kulutusluotolla. Kolmelle erotettiin omat tontit rakennettujen mökkien alle. Kantatila jäi jakamatta. Kuitenkin tiekunta määräsi yksikkömaksut lomakiinteistöstä ja metsästä. Verottaja lähetti kiinteistöveron määräämistä varten maanmittarin jakoluonnoksia vanhan rakennuspaikan lohkomisesta tontiksi. Hitaasti on asioita oikaistu, mutta lopullisesti ne eivät vieläkään ole oikein. 


En ole palannut Mansikkapaikalle. Näin petin ryhmälle antamani lupauksen. Sitä vaatii kunta, yhteiskunta, sijoittajat ja presidentti vahvistamalla lain. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoriaa ei ole kertynyt yrittäjille, maatalousyrittäjille, perhehoitajille eikä omaishoitajille. Vihtaniemellä vuodesta 1900 lähtien on eletty melkein luontaistaloudessa, elätetty suuret perheet. Kun takaisinpaluun aika olisi, on kunta sössinyt valtion tuella kaikki elämän edellytykset. Siinäpähän sössitte. Kokeeko Vihtaniemen alkuperäisten asukkaitten jälkeläiset saman kuin Austraalian aboriginaalit, ettei maa ollut heidän omaisuuttaan, vaan englantilaiset tulivat ja ottivat sen.
Suljetun yhteiskunnan säännöt takaavat uusrikkaille omistajille ryöstöoikeuden meidän avoimessa yhteiskunnassa.

Itkeäkö tässä pitäisi vai nauraa? Olin Euroopan omistaja, kun isä pyysi avukseen asioita hoitamaan. Kummasti ne vain ovat hoituneet. Kerran kirpasi, kun minut vedettiin tahallisesti hakemaan tietoimitusta myönteistä ratkaisua varten. Kun kokous päättyi, kysyin kuinka tässä näin kävi.
- Rakenna uusi tie omalla kustannuksellasi, niin saat rannan käyttöösi, ojensi julkea uskottu mies.
- Mitä perkeleitä, te luulette olevanne antaessanne uusia määräyksiä. Kuntahan tässä on heittäytynyt ahneeksi tai nimeltä mainittu virkamies, joka halusi meidän lapsuuskodin rannan omaksi mökkirannakseen.
Silloin toinen uskottumies alkoi tärisemään tarjotessaan kättä hyvästiksi. 



Savolainen Balladi - YouTube
Sen kunniaksi rapuja syödään ja ryypätään ja lausutaan runoja. Ei ollut hyvä päivä juhlia tänä kesänä. Olisi joutunut elävältä tillinkukinnoilla maustettuun kiehuvaan veteen.



 
Näkymä hotellin ikkunasta, työntekijät virkistystauolla.
Jo 14 vuotta olen ollut kaupungin katolla kolmen summerin takana. Tämä tuntuu vankilalta, kun takaisinpaluu maalle on estetty.
Varsinkin näin helteellä saan esimakua pätsistä, mutta sitä ennen kokoonnutaan viimeiselle tuomiolle. Silloin kysytään, minkä jätitte tekemättä yhdelle omaishoitajalle, sen jätitte tekemättä minulle. Tai toinen vaihtoehto kypsennellä seteleihin käärittyjä rosvopaisteja käräjäkivillä muukalaisten hautausmaan aidan takana. 



Mutaravila keltaisen tien päässä
Vanhemmat kesällä 1960 saattelemassa rantaan vierasta, joka muisti kantelukirjeellä palattuani kesätyöstä Ruotsissa. Olin ollut huoraamassa Tukholmassa. Anna-Liisa -elokuvassa renki-Mikko tuli hakemaan pulaan jättämäänsä tyttöä paljastamalla tytön häpeän. Uskoonhurahtanut sukulaisnainen oli vähällä saada isän hukuttautumaan häpeän takia. Syytöksessä ei ollut mitään perää. Näin lapsettomat kasvattavat sukulaisten tyttöjä ja poikia. 

Näin valoisa oli kesäpäivä kuvassa ja on edelleen:
SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. 
Mitä minä tein väärin? että lapsuuskodin uimarannassa on sotatila, Tiekartta Länsirannalla. Nimi on enne, Länsirannan isäntä sai aikaan uutena tulokkaana kärhämän, jota kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina käyvät valvoessaan omaa etuaan. 
Hyväntuulisena seuraan tilanteen kehittymistä. Kuka ei ole minun puolella, on minua vastaan. Samalla koko yhteiskuntaa vastaan, sillä jos Jumala on puolellani, kukaan ei voi olla minua vastaan. Niin varmasti olen puoleni valinnut, OIKEALLA. 
Lolaa on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi nostamaan puolueen kannatuslukuja. EVVK. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti