Spasiba

Franciscus Assisilaisen rukous puhuttelee minua tänä aamuna.

- Tee minusta rauhasi välikappale.

En osannut aavistaa 20 vuotta sitten, mitenkä tähän tehtävään välikappaleena voisin vaikuttaa. Lähetän itselleni uutisotsikoita sähköpostiin. Viimeisin on S-ryhmän sponsorisopimus Ahtisaaren rauhantyön tukemiseksi.

Muutama päivä sitten S-ryhmä tulee esiin sponsorina. Tänä aamuna etuuksien maksajana sisäpiirille -15%  ja parempi korko S-pankin talletuksille. Minäkin saan bonusta ruokaostoista ja maksutapaetua. Niitä en metsästä. On vain lähin ruokakauppa keskustassa autottomalle naiselle. S-ryhmän lähettämät kupongit peleihin saavat minut mietteisiin. Kuinka paljon ruuanhinnassa maksan näistä sponsorirahoista rauhantyöhön? Meistä on tullut rauhanvälikappaleita rauhanruhtinaan liiketoimille. Tätä ei Vapahtajani tarkoittanut jättäessään oman rauhansa meille seuraajilleen. Bisnestä voi kehitellä mistä tahansa ja maksajat ovat jokapäiväisen leivän syöjiä ja käyttäjiä. Tästä on kysymys rauhantyössä, että jokainen saisi jokapäiväsen ruoka-annoksensa ja sen lisäksi, mitä elääkseen ihminen  tarvitsee. 

Minulle ei mene jakeluun tapa tehdä rauhantyötä bisneksenä. Onhan ase-, huume- ja naiskauppa rahakkainta bisnestä, vaikka se olisi naamioitu rauhatyöksi mittavalla palkinnolla ja sponsorirahoilla. Sitä ymmärtää vain katsomalla ruohonjuuritasolla tehdyn työn kautta. Kalkutan kadulla kuolemaa odottava mies kysyi Äiti Teresan motiivia.

- Minä kärsin karmanlaista. Mitä pahaa sinä olet tehnyt ja sovitat sitä kuolevia hoitamalla?

Tämähän on meidän avopalvelua yhdyskuntapalveluna  korvaamaan täyshoidon vankilassa. On vain mennyt puurot ja vellit sekaisin, kun kaikki hoiva- ja hoitotyö on muuttunut arvostukseltaan yhdyskuntapalveluksi. Omaisahoito suurena rahallisena kysymyksenä. 

Ensiksi puretaan perhekäsitys. Rakennetaan laitokset vanhoja ihmisiä varten. Nuoret pistetään juoksemaan kepin nenässä kiikkuvan porkkanan perässä työtä etsiessään. Maaseutu autioitetaan estämällä sukupolvenvaihdos aikanaan kuntapolitiikalla. Tuodaan sijoittajat rannalle muukalaisten hautausmaan vierelle odottamaan kuolemaansa. Se on täydenpalvelunpaketti, jonka hautausurakoitsija toteutti Tuusniemellä. Sitä mallia kunnassa jokainen haluaa toteuttaa aikanaan. Spasiba!

Pasi-panssarivaunukalusto vanhenee lähivuosina. Puolustusvoimat kärsivät supistetuista määrärahoista. Aamun uutiset kutkuttavat onni onnettomuudessa oivalluksilla. Sitä saa mitä tilaa. On runsauden aika, kaikkea pitää olla vastasen varalle. Koi ja ruoste raiskaa varastot. Mihinkä vanhentunut romu saadaan kaupatuksi tai kuopatuksi? Vaihdan Pasin Spasibaan. Sorry, maalaisuuteni, mutta huomenna menen kaupunkiin. Anteeksi ei ole opittu pyytämään, mutta kiitoksen aiheita on joka aamu. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, vaikka olisi siellä ollut iät ja ajat sukututkimuksen mukaan.

- Äiti, mä en tahdo mennä kouluun. En kertonut syitä, miksi en jatkaisi enää lukioon. Vuosia myöhemmin sain tälle syylle selityksen.

2.- Kyllä polliisin rouvaa otti älälle, kun muutit naapuriin.

3.- Minun piti tehdä niin kuin polliisi käski, pyysi sanoja anteeksi vuosia myöhemmin pyörätuoliin jouduttuaan. (Viestiketju keskeltä alkuun ja lopusta alkuun)

1. - Jos tulet lukioon, meillä et enää asu.

 Koulukorteeri oli tiedossa enkä ollut lopettanut keskikouluun. Kynnys tuntui kuitenkin liian korkealta. 

Tänään on lähdettävä. Huomenna alkaa syyslukukausi. Isä seisoo aitan ovella odottaen. Hän lähtisi viemään järven yli 7 km:n matkan Kipinällä. Vastahakoisesti lähden. Onneksi, Isä-Arvid tasoitti tietä tytöillensä. Onhan meitä niin monta, mutta ei koskaan kukaan tarvinnut tuntea olevansa liikaa. Sen tekevät kukkaron- ja  portinvartijat ovella tai Rajalla.

Vysotskin aika elämässäni on päättynyt. Tilalle on tullut nuori mies. Vysotski eli Leninin testamentin aikaa. Vielä kuuntelen hänen sudenmetsästys-laulua luvalla. 

- Kirjoittakoon hänkin, lupasi vankilassa naiselleen. Olipa nainen ollut sitten uskollinen tai ei. Hän oli Vysotskin nainen. Se aika on ollut Siperian opetuksen aikaa. 

Huomenna alkaa syyskuu väreineen ja myrskyineen. Vitas laulaa elämästä minulle tutulla tavalla 70:n vuoden kokemuksella. Naapurin pojat pääsevät fanituslistalle. Heitäkin löytyy joskus kuin sattuman kaupalla. Syntyy dialogi, ei tarvitse kaikua kuunnella. Sehän on tuttu tokaisu.

- Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Minun metsässä Vitas avaa ääntä ja laulaa pehmeästi. Venäjän  kielessä ärrää ei kuulu enää voimallisena kuin meillä.

- Pelkrle, ovat sekoittaneet kilkrjaimet, tule Liekko lukemaan! Perkeleet puissa soi meidän poliittisissa verometsissä. Jäljet paljastavat Vihtaniemellä käydyistä taisteluista, vaikka niitä on käyty paperisotana eduskunnan oikeusasiamiestä myöten.