Mitäs me 7 -kymppiset

70 -kertainen rattijuoppo
alkaa väsyä.
 

Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä. Kuoli kuitenkin saappaat jalassa viimeisellä murtokeikallaan. Otin lehtileikkeen talteen paikallisesta julkaisusta, kun tunsin kohtalonyhteyttä synnyinkunnassamme. Kuoleman jälkeen kaivoin lehtileikkeen esille ja ajattelin. Hänestä tuli sijaiskärsijä ja minulle ihmeitätekevän kirjekuoren ihmeidentekijä. 

Kaikki epäasialliset kirjeet ovat olleet lehtileikkeen välissä tekeytymässä. Kas kummaa, kun on tullut aika on tullut neuvo. Ääni kellossa on muuttunut myönteiseen suuntaan pitkän odotuksen jälkeen.

 Sunnuntaisuomalainen Savon Sanomat 25.1.1998; viesti 


Laittoman lapsen äidin runo

Tulivat niin tyylikkäinä,
antoivat itsestään virheettömän kuvan,
liituraitapuvut, kravatit, kiiltävät kengät, 
lasit nenällä ja salkut.
JA NUIJALLA PÖYTÄÄN.

Olin läsnä, mutta ulkona kuitenkin.
Otettiin esille asioita, tehtiin muka
yhteiskunnan edun mukaisia päätöksiä.

Tuokin sliipattu mies,
takavuosina  vaalimainoksessa,
lapsiperheiden asemaa lähdössä ajamaan.
Sama mies samoihin aikoihin
lopetti yhdeltä pienen lapsen äidiltä työsuhteen,
vain kostaakseen liituraitakaverinsa puolesta,
joka oli joutunut edesvastuuseen laittomasta 
irtisanomisesta raskauden takia.
Ja edellisten ystävä, joka antoi samalle äidille
potkut samasta syystä, istuu tukevasti
kaupungin päättävissä elimissä.
JA NUIJALLA PÖYTÄÄN.

Lähtivät niin myhäillen
niin itseensä tyytyväisinä koteihinsa.
Rakastava perhekö ovella odottamassa?
Lailliset lapset lahkeissa?

Pääsivätkö päätöksillään lähemmäksi
elämänsä tarkoitusta?
Saivatko siunausta elämälleen
viemällä, kolmissa miehin,
yhdeltä pienen lapsen äidiltä,
kodin, toimeentulon
ja eteenpäinpääsymahdollisuuden?

Suuret, pienet miehet, siinäkö näyttö
todellisesta voimasta ja uskottavuudesta?
TÄLLÄISETKO PERUSKIVINÄ YHTEISKUNNALLA?
Opeta minutkin, kevyt suruharso kantamaan! / Arja-Liisa Vihavainen

Älyhammasharja yli-ihmiselle

Samaistuin virtahepoihin luonto-ohjelmassa. Maalla tuo massiivinen kasvissyöjä muuttuu vedessä vilkasliikkeiseksi joen ylityspaikan pintapelastajaksi. Vaeltava gnuulauma oli valinnut vaikean joentörmän noustakseen vastarannalle. Krokotiilillä oli runsauden pula hukkuneista antiloopeista. Virtahepo tulee saaliinjaolle ja ryöstää raatoja krokotiililtä ja syö ne suihinsa. Kasvissyöjä ei joutunut raadonsyöjän kitaan.

Virtahepona vappaehtoistyössä. Kukaan ei rahasta minun työntuloksesta verottajalle. Siitä pitää huolen Talvitytön antama suuri Hippopankki. En halua edes tietää, mitä se on saanut syödäkseen. Tyytyväisyys näkyy ja kuuluu perheleireillä. Kaikki olemme  toteuttaneet Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia.

Olin isovanhempien ja lastenlasten leirillä kesällä 2004. Silloin kirjoitin Säteitä -lehteen vaelluksesta, mitä teen isona. Ympyrä on sulkeutunut saadessani osallistua perheleirelle kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä. Viimeksi leiriläiset olivat nuoria vanhempia ja pieniä lapsia. 4 -viikoinen vauva kengurupussissa palautti omat muistoni alkutekijöihin, kuinka jouduin tähän leiriin. Itku ei kuitenkaan kuristanut kurkusta, olinhan voimautunut katsomalla 1990 -luvun valokuvat syöpälapsen perheestä. Minä surin kaukomummona, perhe eli sairauden ehdoilla. Löysimme tyttöjen kanssa kivitalot ja leirillä tutustuin kivitalon tekijään. 

Mummon kaappikellon menneen ajan raksutuksesta olen siirtynyt munakellon ajastamiseen. Askarrellaan, paskarrellaan kouluissa, purskuttelen, hurskuttelen minuutin ajan nielemättä lääkettä. 
- Minuutti on pitkä aika, sanoo lääkäri, mutta on kestettävä. Lupaan käyttää munakelloa, vaikeutena ajastaminen. Käytän älyhammasharjaa, kalibroin sen ilmoittamaan minuutin ajan kesäajasta riippumatta. Sähköhammasharja on älynväläys tässä tilanteessa. Puhdistajakalat tekevät suunhoitoa meressä uiskenteleville. Eläintarhassa hippo saa katuharjalla suun puhdistuksen. Tuhmia puhuvat joutuvat suun saippuapesuun. On kaulanvalkaisuviikot ennen vaaleja.

Pikku Tipi

Elokuvan päätähti oli pikkuinen Tipi. Matka oli erikoinen meille tiettömän taipaleen takana asuville. Veneellinen keskenkasvuisia istui kiltisti paikallaan öljykankaan alla veden pärskiessä veneseen aallokossa. Jotakin epämukavaa siihen matkaan liittyi, nähty kuva oli piirretty. Saman voisi lukea sarjakuvalehdestä, mutta siihen aikaan ei sellaiseen meillä ollut mahdollisuutta. Oli vain Kansan Sanaa ja Savon Sanomia, Kuluttajaa, kauppojen asiakaslehtiä ja piilokuvia.

Matka muistuttaa venepakolaisten odotuksesta jostakin paremmasta, jota kohti ollaan menossa. Lähtisinkö uudelleen, jos tarjottaisi elokuvailtaa entiseen malliin; venematkan jälkeen valkokangas ja lankkupenkit. Ei kiitos, onhan teatterit tulleet ja menneet. Jotakin on jäänyt jäljelle siirryttyään ulkolaiseen omistukseen. Jokaiselle on katsottavansa kotonurkassa.

Hammasraha

Hammaspeikon ja hammaskeijun tarina tältä vuosituhannelta on vaiheessa. Varsinkin mitä tulee Kela -korvaukseen. Ensimmäinen oma hammaslääkärikäynti on hoitovirhe. Liian korkea hammaspaikka suussa aiheutti monta korvaamatonta ongelmaa. 8 kk -ikäiselle keijulle on varattu 1. käynti hammashoitajan luona. Kaksi hammasta ylhäällä ja alhaalla vilahti nököhampaan innostuessa keskustelemaan. Tytön äidilläkin on omat kokemukset hammaslääkäristä, joka väkisin otti pelkäävän tytön kiinni ja voimalla suoritti tehtävänsä. 

Valitin ulkolaiselle lääkärille käytännöstä hoitaa hampaitaan säännöllisesti. Hammaslääkärikäynti tarvitaan, että saa korvauksen suuhygienistin tekemästä työstä. Lääkäri katsoo minua hymyilevillä, ruskeilla silmillään ja sanoo selvällä suomenkielellä.

- Näin toimitaan köyhässä kaupungissa.

Se sisälsi lainsäädännön järjenköyhyyden lisätä päällekkäisyyksiä, kuinka Kela-korvauksia säädellään. Suomalainen asettuu sen jonon päähän, jossa saa vähän takaisin veronmaksajien rahoja Kela-korvauksina. Suomalainen ei voi käyttää halvempaa palvelua ilman välikäsiä, kun kaikesta ostetusta palvelusta voi saada takaisin miljonäärikin. Heillä on varaa koiran tekonivelleikkaukseen, mutta omasta "kauneusleikkauksesta" voi saada korvauksen (mielen)terveydellisiin syihin vedoten.
Näitä asioita arvellessaan pitää olla todella terve ja vahva. En sairasta nostaakseni Kela-korvauksia eikä vammaisen lapsen syntymä ole vanhemmille lottovoitto. Näin sanoi virkailija nuorelle äidille ja isälle, kun kyselivät lapsensa etuutta. Vammoillamme me rakastamme. Vaaleissa on liian paljon vammattomia ehdokkaita. Kaikki etuudet ensiksi itselle ja "sitten lapsille, kun loppuu".

- Eikö kukaan toivota tätä lasta tervetulleeksi?
Näin ihmetteli musta pappi kastaessaan lapsia. Hän oli antanut mallin, että nimen saanut toivotettiin tervetulleeksi aplodeilla. Kukaan ei taputtanut, kun lapsella oli kromosomihäiriö. Meillä on paljon opittavaa muista kulttuureista. Vai onko Kela meidän kulttuurin pohjanoteeraus? 

Jos suomennos olisi puuttunut,

en olisi päässyt kappaleen jäljille sen ranskankielisen esityksen perusteella. Nyt en tarvitse turvautua edes konekieliseen käännökseen. 

"Jumala on kuin pelikaani, joka tekee pesänsä korkeimpaan puuhun, mutta alhaalta tuleva petolintu tappaa poikasensa. Isä palaa onnettomana ja huolestuneena. Nokallaan tappaa itsensä; verellään kärsivällä virvoittaa pian uudelleen eloon poikasensa. Näin teki Jumala kärsimyksellään: Jalo verensä lunasti Hänen lapsensa." 
1. säkeistö Tribaut de Champagne'n laulusta.

Sama laulu keskiaikaisena koruna vie minua pukeutumisessa vanhaan aikaan. Siinä ajassahan olen syntynyt ja kasvanut enkä oikein sopeudu tämän päivän hullun myllyyn. Tulevaisuuden tutkimus jää kohta menneisyyden toteamukseksi. Pitäisi pistää kalikoita rattaisiin ja hidastaa, antaa aikaa elämälle. Se on tässä ja nyt. Muusta emme mitään tiedä. Fukushima on muistutus luonnonvoimista, joita ihmiset eivät voi hallita. 

Minulle tässä ei ole mitään uutta, olenhan aina elänyt ajanvirrassa. Poliittisesti minua on määritelty:
- syntyperän mukaan olen punainen,
- yo-tyttönä näistä lähtökohdista olen porvari kyläläisten mielestä,
- "maitoa iloisille" -valkeassa verkkarissa olen maalaisliittolainen nykyisin keskusta,
- hyytyneenä lähtöruutuun kirjoitustaidottomana olen ferrarinpunainen, 
- rippilapsena mustassa puvussa olen körtti,
- lestadiolaisen miehen kiusaamana pakana ja
- ja samasta suusta kuultuna hullu työssäni,
- hierojien edunvalvolvojan kansanedustajan määrittelemänä katuhuora,
- omaishoitajana isän kanssa hautausmaalla käydessä haudanpalvoja.


On tässä selvittämistä itselle, olenko edes äänioikeutettu äänestämään ehdokastani kuin itseäni. Vaalikirja sen vahvisti, että sama kaiku on ollut muillakin sotatraumoista kärsivien sodastapalanneiden isien lapsilla. Isänmaalliset ehdokkaat omasta mielestään jakavat kansan kahtia Suomi-neidon ei-isänmaallisiksi. Löytyisikö talvisodan henkeä tosi ison onnettomuuden sattuessa?


Herätkää! On vaalit 2011!  Zu Hause Pflegen ei ole omaishoidontuesta kiinni. Hilfe für die Helfer antaa vielä odottaa poliitikkojen ymmärrystä ettei joudu kukkapenkkiin.
"Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki." On tarve ja toteutus eroottiselle ja muukalaisten hautausmaalle.

Tavarantuhoviikot

"A kotona Valkov" ei ole soinut viime päivinä täysillä. Kuitenkin erotan vieraasta kielestä äänteitä, joita harakat opettivat Tuuspellon raitapuussa. Muuttoni jälkeen palasi asioiden hoito oikeisiin uomiin palkallisen isännöitsijän tultua as oy:n asioita hoitamaan.

Pitääkö munat hautoa vai vaihtaa, kysyy lukija lehmäturbiaalipesän nähdessään. Vieras munija otti munat itselleen eikä enää voi odottaa minulta sijaishoitajuutta. Toivon lisäksi, että hän johtajana palauttaisi eksyneet alaisensa ruotuun. Nyt ainakin voin sanoa, että kunta ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan eikä voi vedota toistaiseksi maaoikeudessa sotaherrojen viimeiseen sanaan.

- Mehän voimme ottaa koko maan. Ne olivat niitä suurisuisten uhkauksia valkoisen totuuden puolesta. Siitä Kiviniemikin muistutti, tosin joku sen huomasi kuin säteilyn. Muut hyväksyvät, ettei kaikki suomalaiset ole sotineet isänmaansa puolesta.  

Loispistiäinen on tehokkaampi turvatessaan loispistiäisten suvun. Politiikassa isyyslomaa viettävä puskistahuutelija käyttää isyyslomansa politiikan tekemiseen. Aina tulet kuulemaan tyttären toteamuksen:

- Kuule, faija, ihan tuota en olisi sinusta uskonut. Tyttärellä on toisenlainen kokemus sodasta. Äiti raskaana kolmen pienen lapsen kanssa kotirintamalla. Isoisä kodinturvajoukkona sängynpohjalla vierihoitajana vauvalle. Isä pitää isyyslomaansa rintamalla Suur-Suomen rajoja siirtäen käskystä.

Yhtymäosakkaan vaihto olisi pitänyt tapahtua aikapäiviä sitten, että minulla olisi ollut helpompi hengittää. Kaikki meni uusiksi sillä kertaa. Sukuseura on ja pysyy. Tiedän juureni, siellä sain siipeeni. Satakieli ei ole sukupuuttoon vielä kuollut.

Käenpesän jälkeen

Tämä oli odotettavissa vieraalla paikkakunnalla. Sama karma on seurannut minua koko aikuisiän 50 vuotta. Osani on kuitenkin olosuhteisiin nähden onnellinen. Olen myötäeläjä, en hehkulampun iän jatkaja. Japanilaisella tyyneydellä nukun yöni rauhassa. Päivällä hiljaisuus painostaa.

Alku aina hankalaa enkä ole päässyt alkua pidemmälle.

Sydämen sulamisonnettomuus

Populaarista tulee totta, sillä kiina-ilmiöstä olen kuullut globaalisti työpaikkojen karkaamisena kotimaasta tavoittamattomiin
Sydämen sulaminen johtaa sydämen sulamisonnettomuuteen.
Kotona vanha pakastin vilkkuu punaista ja antaa äänimerkin. Elokuva ydinonnettomuudesta esitettiin pari viikkoa ennen ydinonnettomuutta. (Harrisburg v.1979)


Olen seurannut verkkolehdestä Keski-Karjalan kuulumisia järjestää terveyspalveluja lakia noudattaen. Kuka on nähnyt epäonnistuneen yrityksen ennakkoon, on hänet (heidät) leimattu räksyttäjiksi ja kehoitettu lopettamaan selvänäköisyys. Oma sydämeni tunteineen on ollut jäätymispisteessä, mutta kuitenkin oikean lopputuloksen puolella. Kunta ei ostanut osaa perintöosuudesta. Siitä voin iloita vilpittömästi ja laulaa päänahka tutisematta: 
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea meille, paljon onnea vaan.

Kehityskeskustelua katujätkien suojeluksessa

Kellari: Sielun asuinsijan pohjakerros, jossa on usein synkkiä ajatuksia ja muistoja. Perimmäiset vaistot, salaiset pelot tai harvoin ilmaistut syvät tunteet ovat tulossa päivänvaloon.
 

Keskellä yötä tutkin "unennäkijän käsikirjaa". On parasta heti katsoa unen symbolit, mihinkä ne viittaavat. Aamulla lähtisin vaalikirjan julkistamistilaisuuteen. Näkemäni unen antaman vihjeen perusteella en ollut enää kahdenvaiheilla. Tiivistän päivän aikataulua ja olen ilmoitetussa paikassa oikeaan aikaan.

Olen suuressa talossa, naisihminen on lähdössä ulos mustassa takissa ja hatussa mintunvihreä meleeraus. On mentävä kellarin kautta. Ovessa on Itäsen ihmisen avain vahvassa lukossa. Kierrän avainta ja ovi aukeaa. Suljen oven rivakasti. Portaissa on ulos pyrkimässä hahmo, ei kummitus eikä kellaripeto kuitenkaan. Oli ollut vankina kellarissa kauan. Nyt hän pyrki pimeydestä valoon.

Avaan vaalikirjan, vapaaehtoisen vaikenemisen 50 vuotta valkenee. Meillä on yhteinen synnyinseutu. Viimeiset 20 vaientamisen vuotta ovat saaneet äänen. Siitä kertoo vaalikirja. 
Esitteistä ovat hävinneet viime vaalien punaiset siivet. Etsin logoa vaalien jälkeen torilla voiton kahvituksen merkeissä. Siellä patut pullistelivat. He olivat saaneet liiton luottamusmiehen eduskuntaan kaveriksi kansanedustajalle, joka julkisesti kehui SAK:n mandaatista. Ostetuilla äänillä he tulivat valituiksi. Äiti Teresan kaltaisten äänet vähäosaisten puolesta olivat menneet harakoille. 

- Eihän lääkäri voi lahtelaista edustaa, väheksyivät isomahaiset ammattiliiton metallimiehet.

Kokoomuslainen lääkäri kylläkin julkaisee kirjoituksen 30 000 omaishoitajasta. He ovat niitä merkittäviä omaishoitajia, jotka saavat omaishoidontukea. Se siitä omasta edusta tulla valituksi vuodesta vuoteen päättämään meidän asioista, siitä 10%:sta koko omaishoitajamäärästä. Sanonkin meitä närståendevårdareiksi, joiden tehtävänä on "zu Hause Pflegen". Unohdetaan "Hilfe für die Helfer" ja nauretaan ivallisesti. Hoitaahan ne ilmaiseksikin, jos laki ei koske kaikkia kuntalaisia kaikissa kunnissa.

Koulutettu nuori hieroja jatkoi sambaamista kuntoutustuella harjoituspaikasta huolimatta. Kuinka tullaan yrittäjäksi? Katujätkäprojekti veti minutkin mukaan hankkeeseen. Kehityskeskusteluista huolimatta lopputulos oli yhtä tyhjän kanssa:

- Ei kiinnosta pätkääkään eikä riitä resurssit. 

- Miksi??

- Siksi, kun kukaan ei välitä nuorten sijoittumisesta yhteiskuntaan.

11311 kohtelee kaikkia tasapuolisesti. 
13.3. olen viettänyt Sinistä hetkeä talvisodan päättymispäivänä.
13.3.2011 Japanissa alkaa vähitellen selvitä maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamat vahingot. Tiet on poikki, sähköä ei ole ydinvoimalassakaan. 
Meillä aiheutti suuret lumimassat sähkökatkoksia. Katsoin lämmöllä Kartanon portaita kiipeävien vanhusten kantapäitä. Saivathan he turvapaikan Kartanosta, kun omat asunnot kylmenivät. 

Osaaottaen katson japanilaisia vanhuksia, ottavat vastaan avustajilta riisiposliiniastioista teetä tai keittoa lämpimikseen taivasalla, kun talot ovat sortuneet vesimassojen vyöryessä kaupunkiin. Jäljellä on rojua, joiden alla saattaa olla kuolleita. Ei ole enää läpihuutojuttu kuin sijoittajien rynniessä valtaamaan lapsuuskodin rannat omaan käyttöön. Ihmisetkin valtaa käyttäessään saavat suurta tuhoa aikaan. Kuka silloin kestää, vaikka takana on sadan vuoden elämänkokemus tiettömän taipaleen takana elosta ja olosta ilman mukavuuksia. Mietipä sitä Länsirannan vallanvahtina etuutta itsellesi vaatiessa ja sijoittamallesi pääomalle lisäarvoa määritellessä! Kuinka paljon voittoa pitää saada mökkikaupoilla, kun ostaa halvalla kunnalta ja myy kalliilla välittämättä, mitä maa on vaatinut? 
Riisu kengät jalastasi, tulit Pyhälle maalle!

Kansainvälinen Naistenpäivä

Sehr geehrte Frau!

Tänään on oikea päivä, juuri oikea hetki näyttää Syyssinfoniassa, kuinka sähköpostini minua tervehtii aamu aamun jälkeen. 

On niin tympeätä palata kirjeisiin, joissa on valitusosoitus mukana. Muuten en ole saanut eriävää mielipidettäni näkyväksi. Onhan minun oikeuttani loukkaavien päätösten takana Yksinkertaisten Ymmärtämättömien Enemmistö. Jos valittaisin, ei päätös miksikään muuttuisi ja maksaisin kulut. Siksi olen vain kerran valittanut 25 vuotta sitten isäni puolesta. Kirjoitin Oikeusasiamiehelle, kun valituslupaa ei myönnetty eteenpäin. Se oli yhtä tyhjän kanssa niin kuin se on tänäänkin. Meillä ei ole yhteistä kieltä.

Muunnan zoomauskulmaa lopusta alkuun. Lapsuudesta nuoruuteen, aikuisuudesta varhennettuun vanhuuteen 2011 käänteisessä järjestyksessä. Se on kuin edestakaisen matkan junalippu, meno 21.7.1941 --- paluu Kansainvälisenä Naistenpäivänä 8.3.2011.
Tämä on odotettu päivä ja nyt sitä ei voi muuksi muuttaa.


Liebe Maire!
Ich glaube, es gibt nicht viele Menschen zu denen mein Vater die letzten Jahre Kontakt hatte. Es ist auch nicht meine Art seine Post zu lesen oder mich in seine privaten Dinge einzumischen. Trotsdem habe ich mich entschlossen, gerade Sie zu informieren, da ich schon als Kind von der Beziehung/Freundschaft mitbekommen habe und mich freue, dass sie auch jetzt noch anhält. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und lesen.)


Vielä tällä vuosituhannella elin 1960 -lukua. Köyhässä Suomessa ei ole ollut kaikille mahdollisuutta kulkea nopean kehityksen mukana. Niinpä minulla ei ollut tietokonetta eikä verkkokirjoitustaitoa. Sähköpostiosoite ei tullut ymmärretyksi.
"Anscheinend habe ich die e-mail-Adresse nicht richtige verstanden. Deshalb schicke ich Ihnen die schon geschriebenen Zeilen per post."

Tämän puutteen korjaamiseksi minun oli opittava uusi kirjoitustaito, verkkokirjoitustaito. Korkealta ja kovaa on huudettu: 
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Tai suoritetuista tutkinnoista on säädetty laissa.
- Ikä ehdoton, 61/64 vuotta.
- Työhistoria yhtä ehdoton. " Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehtyä työtä ei lisätä työhistoriaan."


Minun aikani on mitätöity, minua ei ole ollut olemassakaan. Passi on kuitenkin todistanut, että minä olen. Suuren joukon osoite johtaa hyvinvointivaltion kaatopaikalle. 
Jokainen tarvitsee edes yhden kiitoskirjeen, että joku voi henkilökohtaisesti sanoa jo lapsena tienneensä ystävyydestä. En ollut hänen tyttärensä mielestä toinen enkä kolmas nainen. Eikä sitä suhdetta ole tarvinnut puida käräjillä kuin poliitikkoja vaivaavaa tekstiviettiä. 
Varokaa Ruususet ja erikoisesti 16 v ja nuoremmat kulkijat, kaikki pussailijat eivät ole prinssejä. Pitää odottaa noiduttua sammakkoa. Kerran elämässä hän osuu kohdalle. 
Naistenpäivänä toivon kaikille naisille onnea ennen kuolemaa kohdata se suuri onni. Ei kuitenkaan se lyhin, puolen tunnin onni vain.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria & prinsessa Estelle ...

Todentuntuinen satu 

Harjakaisten aika on ollut

Vapaaehtoispaluun -hanke

puhuttelee minua tänään kansainvälisenä naistenpäivänä. Kylmään Suomeen harhautuneille maksetaan, kun palaavat kotimaahansa. Oma vapaaehtoinen paluu päättyi karkotukseen. Siitä ei ole puhuttu silloin eikä puhuta tänään vaalien edellä. Omaishoitajalla on vielä valinnanvapaus, pitääkö huolta vammaisesta lapsesta, pitkäaikaissairaasta tai vanhoista, sairaista vanhemmistaan. Poliitikon päänvaiva on, kuinka hoidosta ja hoivasta saataisi kannattavaa bisnestä. Näillä mennään kevään 2011 eduskuntavaaleihin.

"Perinteen mukaan, jos rakennuttaja ei pidä harjakaisia, laittavat työmiehet harjan katolle väärinpäin merkiksi ohikulkijoille asiasta. Usein katolle on ripustettu havuja riippuen hieman paikkakunnasta ja perinteestä."

Tuusniemellä perinne oli muotoutunut 1918, kun torppareita mestattiin ja haudattiin siunaamattomaan maahan. Sama toistui näiden eloonjääneiden "torppareiden" osallistuessa viime sotaan. Valkoiset veteraanit muodostivat suljettuja järjestöjä. Heille kuuluivat kaikki lakisääteiset edut. Talollinen omaatuntoaan rauhoittaakseen lupasi minulle:

- Isäsi saa kuoltuaan havuseppeleen haudalle!

Sekö olisi ollut valtaapitävien harjakaisiin verrattava tapahtuma. Tulla havuseppeleineen haudalle ja osallistua peijaisiin. Isän mielestä ehtisihän tuon sittenkin, mutta minä en pyytänyt. Enkä tule koskaan hankkimaan hautakiveen merkkiä isän sotaan osallistumisesta. Nälkään tapettu, joukkohautaan haudattu punavanki- setäni on nimellisen laatan ansainnut kuolemallaan 29 -vuotiaana. 

Tämä tapahtuma on vaikuttanut minuun syvemmin kuin sotaherrojen uhittelu. Heitäkin oli Tuusniemellä sanomassa painavan sanansa asiassa kuin asiassa.

Selvitäkseni päivittäisestä asioinnista kylällä näin kivittäjät jo kaukaa. Tunnistin heidät negatiivinruskeista, läpinäkyvistä pallopäistä. Jos he eivät vaihtaneet kadun toiselle puolelle, minä tein sen kiireesti yhteentörmäyksen välttämiseksi. Kaksi kautta Tarjan päämiesaikaa presidenttinä on kirkastanut muistiani. Kaikki suunsoittajat ovat Harjakaisen näköisiä luonnostaan. Mitä he sitten ovat humalassa voitonhuuman jälkeen? Vielä enemmän räkä poskella ja housut märkinä. 

Se on AsBest ja Harjakainen Tuusniemen tunnussävel. Mihinkä hävisivät Tuusniemen oekeet immeiset? Tuli ruuhka-Suomeen ja on ehdolla vaaleissa. Siksi äänestän, kun tunnen äänestäväni itseäni.

Jakajan käden kautta viihde- ja vapaa-aika jatkuu. Onko meillä varaa tällaiseen elämänmenoon? 

Se on Asbest

Lauluja lapsille esilaulajana Timo Harjakainen
http://www.youtube.com/watch?v=M8Kf4Yz1izI
http://www.youtube.com/watch?v=BfgXjT-HEgs 

Tuusniemen kaikki miehet ovat mustakeuhkoja, totesi kunnanlääkäri aikanaan. Silloin oli pakollinen keuhkojen läpivalaisu keuhkotaudin toteamiseksi. Syynä siihen oli työskentely Suomen ainoassa asbestikaivoksessa. Niilläkin jotka eivät olleet kaivoksessa käyneetkään vaan asuivat Tuusniemellä. Tubi on voitettu, keuhkosyöpä on tullut tilalle. Menneistä voidaan jotakin sanoa varmuudella. Mutta jos totuus ei kestä päivänvaloa, muunnetaan totuutta. Vaietaan ja vaiennetaan: siitä ei saa puhua ääneen.

Perhepäivähoitajan työ oli sosiaalijohtajan erikoisessa suojelussa. Minä omaishoitajana olin kaiken pahan alku ja juuri. Lapsia autoilla ja lastenvaunuissa sai tuoda rapun eteen perhepäivähoitoon. Vanhan isän työntäminen pyörätuolissa kotiin poiki kantelun kuntaan. Pitäisi muuttaa pois rakennettavaan palvelutaloon. Pysyttiin lakovariksina omassa osakkeessa naapurien harmiksi.

Tähän päivään tultaessa ei lasten eikä vanhusten hoidossa ole löydetty paras-hankkeista huolimatta hyvää käytäntöä. Perhepäivähoitaja lauloi lasten kuullen minulle kohdistetun kansanlaulun. Muistan laulun, mutta en sitä sanoita. Totesin vain:

- Onhan lapsille laulut. Muuta hän ei osannut opettaa omille pojillekaan. Vanhempien ohje meille naapureille oli.

- Kyllä senikäiset (alle 15 v) pojat tietävät, mitä akoille vastaavat. Ei tarvitse akkojen tulla kyselemään eikä neuvomaan.

Neuvoin kuitenkin poikia ja vanhempia asiayhteyksissä. Työharjoitteluaikana kaupassa kyseltiin asiakastyytyväisyyttä. Annoin palautteen.

Jos minua haistatellaan aina ja kaikkialla, en halua asioida sellaisessa kaupassa haistattelijan harjoitellessa. Tai metsäinsinöörin palatessa "juurilleen" haluaisinko asioida hänen kanssaan metsäasioissa, joita isät olivat hoitaneet aikanaan ja opit siirretty nuoremmalle polvelle. Siinä suhteessa voin palata juurilleni, kun uudet virkamiehet jatkavat entisten saatua muotokuvansa konsernien seinille. Minulla on omat muistoni pankinjohtajista lähtien. 

Tuusniemellä puhutaan kieltä, joka on sukua serbokroatialle, enkä minä osaa edes alkeita. Tämä on henkientaistelu Harjakaisen mallilla. Saimme ihan oman mannekiinin putouksessa. Kaikki huutavat äänellään ja ilmeillään: Muista katsoa! Mihinkä hävisi kaunis suomenkieli, kun jokainen huutaa kuin Munkin taulu.

Yritän löytää tästä päivästä kaikkea, "mikä maailmassa kaunist' on ja ihanaa, ompi Luojan rakkauden ihmisille antamaa" - ilmaiseksi!
Kalle Tappisen samba on saanut jatkoa ja menossa on viimeisetkin siemenperunat. On unohdettu, kyllä varmaan kanss' Saaran armaan Säkkijärven polkka olis tullut halvemmaks. 
Kokoomuksen vaaliveto kutsua EU-pomot Suomeen pyytää: 
- Tanssi Zorbas, me maksamme kulut sitoumuksemme mukaan. Tanssi jäi kuin entisen pankinjohtajan Egyptin matkalta. Gigolo lähti, napatanssi jäi. Kaikkien mameroiden on se opittava.
Kiinan keisarin kanssa käytäviin neuvotteluihin ei tarvitse pyytää lupaa eikä kertoa, mistä on sovittu. Sen wikileaks paljastaa aikanaan. Siitäkin maksamme kovaa hintaa työpaikkojen siirtämisenä halvan työvoiman maihin etc.

Sudenmetsästys päättyi kamalasti. Vysotski joutui vankilaan. Kyselee naisestaan, kenen kanssa on nykyään. 
- No, kirjoittakoon hänkin! Ja minähän kirjoitan, luen, kuuntelen musiikkia ja muistelen.
Voi niitä aikoja, jolloin oli vapautta  ja elämäniloa. Poliitikot hoitivat yhteisiä asioita  meidän äänestäjien tarvitsematta ottaa kantaa, kuinka he niitä hoitivat. Jumala on korvattu markkinavoimilla ja rahalla. Joka päivä pitäisi olla enemmän annettavaa julmalle jumalalle. Sijoittajat hermostuvat ja pankit tutisevat.
Tuoko vaalit muutoksen tähän hölmöläisten menoon? Vai ollaanko niin turtuneita, ettei nähdä tulossa olevaa? Pitääkö se hankkia sotimalla Suomi-neitokin mukaan vedettynä?
"I love the way you walk!" Olen muutos, jonka haluan nähdä. Konekielinen käännös: 
Mikä kappale Rakastan kävellä Rakastan sinua puhua ja kun kävelet että kävellä kun puhut että puhe sanon hei hei hei?
Kenkämainoksen ymmärrän tavallani. Hallituksen teettämistä selvityksistä, joilla peltoja lannoitetaan, en mitään tiedä. 24hBerlin toistuu meilläkin päivästä päivään. On saksanopettajien unelmasyksy. 
Kirkossa keskustellaan, pitäisikö voida valita seurakuntansa.
Näitä keskusteluja olen käynyt pienen ikäni ja ihmetellyt, kun maistraatin on pitänyt puuttua asiaan. Kaikki on ollut laitonta, kiellettyä ja lihottavaa!

Yli heräävän kaupungin

Aurinko nousee selän takaa valaisten vastapäätä olevia kattoja ja upporikkaiden kattohuoneistoja. Illalla häikäisi ennen katoamistaan tiiliseinän taakse. Kesä Varistaipaleen kanavalla palaa mieleen. En ollut kanavavahtina. Sehän on ammattityötä. Olin keskenkasvuinen tytönhupakko kesäkoti- ja kauppa-apulaisena. Saimme mennä katsomaan, kun kanavalla jotakin tapahtui.

Kansallismaisema, Heinävesi, on vuorossa teeveessä. Kaikki mennyt on tapahtunut jossakin maisemassa. Nyt muistot heräävät ajasta sieltä sotakesän heinäkuusta lähtien. Juojärvi kuuluu näihin muistoihin erottamattomana osana. Vielä on tehtävää laskea Juojärven saaret yhdessä Aulin kanssa. Se on mahdollisuus, kun uhat ovat sulaneet olemattomiin.

Juojärvi laskee Varisveteen Varistaipaleen kanavassa neljän sulkuportin kautta. Sen kautta valuivat tukkilautat uitettuna sotakorvauksiksi hävitystä sodasta. Puunhankinta on kääntänyt suuntaa idästä länteen rekka-autojen kyydissä jonottamalla rajanylitystä. Jo silloin olimme tunnollisia kansalaisia maksamaan velkamme viimeiseen penniin. Lapsena muistanut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Juojärvi kuuluu osana minun henkilöhistoriaan, vaikka järvivesi ei enää olekaan juomakelpoista. On tarvittu 70 vuotta kaiken pahan toteuttamiseen. Uutiset pitävät minut ajan tasalla eukalyptusviljelmien valtaamisesta takaisin viljelymaaksi. Naiset ovat hurjistuneet ja tulleet metsäkonsernin  uudispuuviljelmille. Onko tämä tarpeellista?

Hoitaja huutaa kovaa kuolevan tätini korvaan:

- Otan sokerikokeen. Katson vierestä huudon laajentamin silmin. Napsaus sormenpäähän eikä pisaraakaan tullut verta. Sitten siirrytään kyynärtaipeeseen tökkimään neulalla suonta ja hätääntynyt huuto herättää koko talon kuolleet.

- Martta, otan verikokeen. Pisaraakaan verta ei tule neulaan. Suurennetaan neulaa ja yritetään uudelleen.

- Martta, otan sokerikokeen. 

- Onko tuo tarpeellista? Kysyn tietämättömyyttäni sairaalan käytännöstä. 

- Kysytään lääkäriltä.

Poistuin sairaalasta valvottuani yön kuolevan tätini sängyn vieressä. Sen olin luvannut kuolemanpelon voittamiseksi.

-Kuolla yksin on kunniaton kuolema. Kun tiedän kuoleman olevan lähellä, "minä tulen". 

Aamuvuoro pyörähtää käyntiin ja joudun toteamaan turhat sokerikokeenottamiset kuolevasta. Mitkään nesteet eivät kiertäneet eivätkä olleet enää analysoitavissa. 

Luonnossa on menossa sama loppurutistus. Ottaa sieltä, mihinkä ei ole kylvänyt ja leikata sieltä, mihin ei ole siementä viskannut. Näin tekevät miehet, jotka ovat luoneet itsestään brändin "kovat miehet". Siksi minäkin olen täällä kaupungin katolla. kun sijoittajat tulivat rannalle rahastamaan, ei viljelemään eikä varjelemaan luomakuntaa. Tuntisinko syyllisyyttä ennen syntymääni tapahtuneisiin murhiin. Tuntisinko syyllisyyttä, että sijoittajat lähettävät laskuja osoitteeseeni saatesanoin, jotka ovat kaikkien tuusniemeläisten tiedossa.
- Maksa, perkele, laskusi. 

Sinfonia jatkuu

Päivän piristykseksi katson aina uudelleen videon "Maailman ihanin tyttö", Miina Savolainen. http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=127

16.4.2014 päivitän sinfonian jatkumista. Fb tekee sen mahdolliseksi.
 

TEDx Helsinki II - Miina Savolainen - Voimauttava Valokuva/Katsoa Toisin

 Varmuuden vuoksi lisään vielä videon youtubesta. Se osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi linkistä huolimatta 
https://www.youtube.com/watch?v=z15BwE6neEU  Jaa - Jaa - Jaa - Jaaa.
 http://youtu.be/z15BwE6neEU
- Tänään kaikki on mennyt pieleen. 
- Ihan kaikki. Sanoo Loviisa ripustaessaan pyykkiä narulle. Viimeiseksi hän itsekin on ripustettu esiliinasta pyykkipojilla narulle. Mitäpä tuohon lisäisin?
 

Onnistuin siirtämään linkin pikkumökin taakse. Toivon sen kestävän luonani pitkään, ettei se jonakin päivänä ilmoittaisi sammuneensa. Sain "Maailman ihanin tyttö" kirjan kultaisella tekstillä ja omistuskirjoituksella itselleni kirjan nimen tarkoittamana lettipäisenä tyttönä. Se tekee tyhjäksi kaikki sanomiset ja loukkavat arvostelut niiltä, joilla on ollut tarve nostaa omaa kissanhäntäänsä. Sitä tapahtuu kouluissa, kirkoissa, kunnissa ja eduskunnassa. Kuunnelkaa tarkkaan muutokseen tähtääviä vaalipuheita, ja mihinkä ne ovat johtaneet.

Aloitin blogin kirjoittamista Munkkiklubilla neljä vuotta sitten, ennen kevään vaaleja. Yritän keksiä tälle ajalle vaalista vaaliin nimeä. Olympiaadi on olympialaisten väliaika. Vaaliidi saa muodon validi, mikä tarkoittaa voimassa olevaa kansan tahtoa. Kun meno kiihtyy kuin kiljusen tappelu, siitä tulee non-validi, siis mitätön. On kestettävä uusiin vaaleihin ja valittava edellisen kaltainen eduskunta keinolla millä hyväänsä.

Siniset hetket muuttuivat harmaaksi maaliskuun ekapäiväksi. Talitintti oli viikon luontoääni, vaikka se ei laulakaan lintulaudalla. Sinitiainen on tämän viikon lintu. Albinilla ja Tyynellä nimipäivänsä, vaikka muistan heidät lapsuuden lähinaapureina. Heistä joskus myöhemmin. Kaikki he ovat jättäneet jäljen muistitietooni. Tyynekin esitti Eiffeltornin pienoismallin Ranskan matkaltaan. Albin taas muistutti omasta muistostaan: Uskalsitpas  tulla. Oli kunnan luottovanki saaressa Hellinsä kanssa. Sain oman äänen Miina Savolaisen menetelmällä enkä ole vastuussa toisten tekemisistä. Maailmassa on minullekin riittävästi ihania ihmisiä ja tiedän kohdanneeni heistä jo lähes kaikki.