keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Päättyneet on päivät

Fysikaalisen hoidon päiviltä siirryn pienen kunnan lääkärin lääkäripäiville. Vielä 1980 -luvulla Lääkintöhallituksen luetteloon merkityt laillistetut hierojat voivat osallistua Fysikaalisen hoidon päiville muiden laillistettujen ammatinharjoittajien kanssa. Konekauppiaat esittelivät toinen toistaan hienompia laitteita korvaamaan käsillä tehtävän työn. Laitteisiin ei vielä oltu siirretty pään ja sydämen osuutta ihmisen hoitamisessa. Mekaaninen liike sähköllä tehostettuna.

Pysähdyin koneeseen piuhoilla kiinnitetyn nuoren naisen kohdalle. Hän oli koneellisen lymfan koekaniini, diabeteksen vaurioittama nainen. Sairaus oli tuhonnut munuaiset ja silmät. Nestekiertoa oli tarkoitus parantaa koneellisesti.
- Ei, ei, en kestä enää. Haluan pois näistä johdoista. Hän vaikersi tuskissaan. Kosketin kevyesti naista olkapäähän ja siirryin hoitopöydän päähän. Kyselin kuka hän oli, mistä tuli ja miksi hän oli siinä toisten armoilla. Kysyin luvan, voinko hoitaa häntä käsin. Mitä tehtiin koneellisesti, sen tekisin käsin. Nainen rauhoittui kuuntelemaan.

Hoidon keskeytti laitekauppias, ilmestyi paikalle kuin myrskynmerkki. Veti minut sivuun ja läksytti kuin rehtori keskenkasvuista ulkokuntalaista tyttöä.
- Lopeta. Kukaan ei osta koneita, jos työn pystyy tekemään käsin. Olin hämmästynyt hänen puheryöpystään. Palasin kuitenkin naisen luokse. Hän olisi halunnut, että saisi minulta hierontaa päivien jälkeen. En voinut sitä luvata, olihan minulla työhuone ja hän asui kaukana.

Terveyskeskuksessa lääkäriaikaa varatessa sain kuulla lääkärillä olevan muita kiireitä. Ne kiireet sisälsivät lääke-esittelyt, sponsoroidut lomat, lääkäripäivien koulutukset ja monet muut sairaat ohittavat kiireet. 
Suvussa kulkeva verenpainetauti pakotti äidin lähtemään yksityiselle lääkärille. Jatkohoitoon hän palasi omaan terveyskeskukseen. Lääkäri oli sovittanut rattijuoppouttaan vankilalääkärinä ja palasi virkaansa.
- Sitä kun luulee elävänsä ikuisesti, sai äitini kuulla vastaanotolla. Hän varoittelikin aina meitä saattajia puhumasta liikaa, ettei jäisi ilman hoitoa. Lääkärillä oli jokaiselle saattajalle eri saatesanat. Itse en kuullut sitä, mitä sisareni kuuli. Yritin muistaa, mitä äiti ei muistanut lääkärin sanoneen ja toimin sen mukaan.

Kotisairaanhoitajilla oli omat sanalliset ohjeensa.
- Ei äitiäsi voida pakottaa syömään.
- Kyse ei ole pakottamisesta, vaan palvelun järjestämisestä halvaantuneelle kotiin. Vielä silloinkaan ei pillerien paljous yksistään riittänyt elämän ylläpitoon. Jokapäiväiseen leipään kuuluu monta muuta asiaa, jotka hyvinvointiyhteiskunta poikkeuksetta kieltää.

Ihmeidentekijäksi en yllä, sitä oli pieni tyttö palattuuaan Osasto 10:ltä melkein liikuntakyvyttömänä. Mummo sohvalle vaakatasoon. Potilastiedot kirjahyllyn pienestä kirjasta. Verenpaineen mittaus, verikoe kyynärtaipeesta, teippi pistokohdan päälle. Hoitaja poistuu, potilas nukkuu. Tyttö ilmestyy äänettömästi ovelle, lähestyy mummoa, hipaisee kyynärtaivetta sanoen.
- Teippi pitää vaihtaa. Kohta kuuluu keittiöstä. 
- Tule mummo syömään.
Siinä olisi mallia laitoksiin, ettei ainakaan nälkään tapettaisi. Ainokin sen huomasi äitinsä kohdalla. Hoitaja punastui korvia myöten viedessään koskemattoman ruokalautasen pois.
- Ei ole ollut nälkä. Elämä on kuolemista syksynsävelessä. Mitä sitten, jos sukupuoliyhteys ei synnytäkään elämää? Sitäkin hoidetaan sairautena nykyajan menetelmin. 

 
(Mainokset parasta videon alussa)

The squirrel adventure by Alpro

Pikkukuva

Päättyneet on päivät,
jotka Noah's Ark pelasti. 


Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Jos veisasin mä virsiä, muistuttaisin ....

Ihan mahdoton on meno tässä kiittämisessä! Muusikko ja aluesihteeri Jaakko Löytty Ylöjärveltä puhuu, soittaa huuliharppua ja veisaa virren 332, Herraa hyvää kiittäkää. Hartaudet: Aamuhartaus 29.10

















Me nuoret ja keski-ikäiset emme tajua vanhenemisesta mitään!


Te nuoret osaatte olla avuksi, kun sitä apua pyytää. Sen totesin käydessäni esteitä täynnä olevassa Joensuussa. Nuori mies seisoi asemalaiturilla pyynnöstä. Nojasin hänen olkapäähän, että pääsin junasta alas. Polviin sattui niin maan perusteellisesti, mutta pysyin pystyssä. 

Hyvät päivän jatkot meille kaikille, Sinillekin sinne mielipidevankeuteen. 
Toivoo 
kohtalotoveri profeettana omalla maalla.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vapauden patsas

1886: Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland vihki New Yorkin satamassa Vapaudenpatsaan käyttöön. 

Nousuvesi on kuva Jumalan anteeksiannosta. Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu kappalainen Anna-Kaisa Tuomi, Kauniainen. Musiikki: Kansansävelmä Bretagnesta. Markus Asunta (puuhuilu), Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Virsi 331: 4. Virsi alkaa sanoin: Ylistän Herran nimeä ja 4. säkeistö alkaa: Armolla peität riisutun. Topi Lehtipuu (tenori), Jarmo Julkunen (teorbi), Jonte Knif (cembalo) Mikko Perkola (viola da gamba) « Hartaudet: Aamuhartaus 28.10


07.15 Aamusoitto. Debussy: Veneessä (Petri Alanko ja Juhani Lagerspetz). Chopin: Valssi nro 2 As-duuri (Jevgeni Kisin). Chabrier (ork. Ravel): Menuet pompeux (Minnesotan ork./Eiji Oue). Ernesaks: Suegis (Olevine-sekakuoro/Ans Sööt). Pärt: Summa (Viron valtion SO/Paavo Järvi). Melartin: Romanssi (Seppo Tukiainen ja Tapani Valsta). O. Merikanto: Elämälle (Usko Viitanen ja Pentti Koskimies).

Terve, aitovierten kansa!
Hengityssession kertaus tuo värit suljetuin silmin. Tiesin jo ensimmäisestä hengitysharjoituksesta lähtien koko elämäni 22 vuotta sitten. Löysin värit ja tiedän, ettei se ole hiipivää hulluutta. Tai jos on, on se luovaa hulluutta, jolla ei ole mitään tekoa sairauden kanssa. Onneksi näkyvän ja näkymättomän raja on olemassa. Sen tunsin junassa tullen mennen. InterCity -vaunu tarjosi lämpimän istumapaikan neljän tunnin matkalle edestakaisin eläkeläisalennuksella. Ulkona mustavalkoinen maisema mennessä päivän valjetessa. Tullessa sadepisarat ikkunassa ja levottomat jalat päivän istumisesta. Se vaivasi naapuriakin hautajaisista paluumatkalla. Matkaan minulla on varaa tänään. Sitä en tiedä, onko enää keväällä 2014 uuteen matkaan vähän kauemmaksi ja korkeammalle. 
Liittyy aiheeseen "haavehet nuo oli hullut" toisten mielestä. Sillä vain ei ole tänään mitään merkitystä, mitä mieltä itsekukin sattuu olemaan minut nähdessään. En halua edes kuulla heidän diagnoosejaan, mitkä syyt saivat minut lähtemään vanhempieni kotiin heidän hoitajakseen. Yksinkertaisesti
  • he tarvitsivat apua 
  • sairauden, 
  • vanhuuden ja 
  • laitospaikkojen purkamisen tähden.

He saivat hoidon elämänsä viimeiseen päivään asti ja hautajaiset kuoltuaan. Yhteiskunta ei ole edistynyt, purkaako laitospaikat ja järjestääkö tarvittavat avopalvelut vai jatketaanko entisellä mallilla. Kuntauudistus ja sotepalvelut on työn alla yhteiskunnassa, vaikka poliittisten puolueiden valtataistelusta on kyse. Siinäpähän taistelette. EVVK. Eeva Kilven Kuolinsiivous jatkuu eikä hän tee sitä yksin. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Se on SE RAJA

Yksinäisten sydänten kerho on elossa. Aloittamisilmoituksen olin nähnyt kauan sitten enkä ollut kuullut kerhosta sen koommin. Näissä merkeissä olen yksinyrittäjä. Istun penkillä Trion pohjakerroksessa kauppakierroksen jälkeen ja siirrän ostokset keräilykärrystä vedettäävään 2 -pyöräiseen ostoskärryyn. Siinä penkillä on meidän kohtaamispaikka enkä ole sopinut etukäteen, kenenkä viereen istuisin tai kuka uskaltautuisi minun vierelle. 

Sillä penkillä on vetovoimaa. Kiireisen omaishoitajaystäväni kutsun penkille istumaan kysyäkseni kuulumiset. Loppujen lopuksi hän saattaa minut kotikulmille ja istumme kahvilla Snack Baariksi muuttuneessa Muotohuoltamossa. (jatkuu myöhemmin)

Viime viikolla näin penkin olevan varattuna. Parrakas mies istuu penkin päässä selin nuoriin naisiin, jotka olivat vallanneet koko penkin. Pienen pieni tyhjä tila näiden istujien välissä kutsuu minua. 
- Istun tähän pakkaamaan. Mies ei voi siirtyä eivätkä naiset tee elettäkään tiivistämiseen antaakseen tilaa minun istua penkille. Aikansa istuttuaan naiset poistuvat kikatellen, siirryn vähän kauemmaksi miehestä. Hän siemailee pullostaan vichyä ja kertoo itsestään. Kuka on, mikä ikä, miksi istuu, missä asuu? Katson tarkemmin, itsekseni totean.
- Kelin mukavuus riippuu siitä, kenen vieressä istut. Hyvin hoidettu parta ja ponnari niskassa.
Ravistan ostoskärryä, että tavarat tiivistyvät ja solmin nyörin kiinni. 

- Ei kukaan jaksa tuollaista lastia vetää mäkeä ylös. Minä vien sinut kotiin.
- Ei sitä uskalla miehen matkaan lähteä tietämättä minne joutuisi. 
Mies kaivaa ajokorttinsa ja todistaa rehellisyytensä ja aikeensa. Siltä osin tulee selväksi, olemme saman kaupungin asukkaita olleet kauan. Tulemme ulos, auto on kadun toisella puolella. Mies nostaa kauppatavarat takapenkille. 
- Olet ensimmäinen nainen, joka on istunut tämän auton etupenkille. Kaksi kadun väliä mäkeä ylös. Bussipysäkki on sopiva paikka jäädä kyydistä pois. Sanon hänelle:
- En tarjoa rahaa, veisit vielä takaisin. 
- En ole rahaa vailla. Pujahtaa autoonsa ja huristaa tiehensä.

Näin pitkä tarina kahden ihmisen kohtaamisesta, ilman tarkoituksia rajaksi eilisen ja tämän päivän välille. Eilen tein matkan kesäajassa. Tänään jatketaan talviajassa kelloja kääntämällä. Tuli yllätyksenä, nytkö jo?

Kaariportti menneeseen

Ehdin juuri sopivasti ennen luennon alkua istumaan. Aiheena on "Kyllä keho muistaa - Stressinhallinta". Tutkittua tietoa hengityksestä, harjoituksia eikä kukaan putoa tuolilta. En käytä puheenvuoroa, onhan tuosta omakohtaiset kokemukset rebirhingkurssilta Frantsilan yrttitilalla 50:nä ja 51:nä syntymäpäivänäni. 
Diplomi jäi saamatta, alkoi lama ja kolmas kesäkurssi peruuntui kurssin kalleuden tähden.Tein kuitenkin harjoitustyöt talven aikana hengityssessioina. Sain jopa itsekin yhden ohjatun session. Ohjaajan on pidettävä huoli, jos hengityskatkokset venyvät liian pitkäksi. Sessioina hieronta ja hengitys eivät tarvitse "saattajia", mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu.  Minun oli tehtävä pitkän päivän matka, ei yöhön vaan entiseen elämään sieltä syntymästä lähtien.

Ennen lähtöä yöllä saan tekstiviestin klo 02.00. Rahastusmainos minun turvapuhelimeen. Jos se on maksullinen viesti, olen lirissä. Nukahdan hetkeksi, herään painajaismaiseen ilmoitukseen.
- Minä tulen nyt. Ratkaistavana on iso ongelma, josta en tiedä mitään. Odotan kellonsoittoa. Aamutoimet sujuvat kevyesti, yöllinen ahdistus on poissa. 
Hyvissä ajoin olen asemalla. Paikkani on ensimmäisessä vaunussa, kävelen Askon sillalle asti, nousen junaan. Vaunussa on muutama matkustaja. Etsin paikkanumeroa. Nuori mies esittelee, että hän istuu paikallani. Sopiiko, että vaihtaisin paikkaa hänen kanssaan, kun on pöytälevy, jota hän tarvitsee? Hänen paikkansa oli edessä, jossa penkit olivat vastakkain.
- Istun mielelläni omalla paikalla. Lipputarkastaja tulee, missä on minun paikkani? Numerot on poistettu, mutta paikka on käytävän toisella puolella. Huomautan sabotaasista.
- Nasa on ollut täällä.
Lähes neljä tuntia ja ajatus hiipii mieleen, kuinka pääsen pois junasta korkeita  askelmia alas. Seisotaan peräkkäin poistumisjonossa. Nuori mies on autonhakumatkalla. Palaa diesilillään kotiin. Kerron oman ongelmani poistumisessa ja kysyn, voisiko hän tarjota olkapäätä tueksi laskeutumisessa. Siinä hän seisoo vakaana, elämä on esteetöntä. 
- Hyvät päivän jatkot! toivotusten jälkeen hän katoaa ihmisvilinään. Totean taas, kävelenkö melkein Nurmeksesta asemalle ensimmäisestä vaunusta.

Luento on matkani tarkoitus. Sen jälkeen on aikaa istua syömään kaikessa rauhassa. Saan seuraa, keskustelu käy vilkkaana. Vilkaisen jo kelloa, joko juna on asemalla. Sieltä se tulee. Varaudun neljän tunnin istumiseen pimenevässä illassa. 

Olen kotona. Kaikki on kuin lähtiessä. Valkea orkidean kaksi kukkavanaa on kasvanut. Tytöt hymyilevät valokuvissa. Kaksi vastaamatonta puhelua kotiluurissa. En muistanut ilmoittaa  menostani. Yöllä lähetän chatin tytölle, joka on vihreänä. On menossa tanssimaan yökerhoon. 
On ihanaa olla kotona, käydä nukkumaan omaan sänkyyn. Nukun huonosti. Taas sama painajainen. Kaikki asiat ovat hoidossa, onko painajainen lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus. Liikuntaa pitäisi lisätä, sen ole lyönyt laimin. Kipu on estänyt liikkumasta. Aamun ajatus oli jo pyörätuoli.

Aamulla avaan radion, kuulen luentaa Juhani Ahon matkakuvina keskittymättä mitä kuulen. Taivaslauluun herään, hengitys on vilkastuttanut verenkierron aivoissa ja näen värit pitkästä aikaa. Hengityssessiossa koetut asiat keho muistaa ja palauttaa mieleen.

Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin. Kuolleita lehtiä vesi on kasannut sadevesikaivojen tukkeeksi. Maisema junan ikkunasta olisi helppo maalata. Taivas vaalenharmaa, metsäprofiili musta ilman yksittäisiä puita, ainoa vaihtelu taivaan rajassa metsän korkeuserot. Kiteellä puiden varastointipaikka kuin lapsuuskodin uimarannassa. Muistot sen mukaan apeat ja ahdistavat. Netti vähän lohduttaa videoillaan.

Over and Over

- Suussasi on liian korkea hammaspaikka, totesi hammaslääkäri 1987 neljännesvuosisadan kuluttua ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä. Oliko se tahallinen hoitovirhe ulkokuntalaisen tytön tultua vielä koulukuntaansa hammaslääkärille? Muistan sen halveksuvan katseen, sanat, keskustelun, että kaikki ne ovat kansakoulunopettajina koulun käytyään. Olisi ollut toinenkin hammaslääkäri, mutta lääkäri oli Kapun rouva ja hän antoi kauniille Anna-Marille oppisopimuspaikan tulla hammashoitajaksi.
 
Kärsin seurauksista päänsärkynä, kunnes vastinpari katkesi. Koko story on vaikuttanut kaikkeen enkä halua enää hoidoksi mitään suukapuloita hengittämisen helpottamiseksi. Ollaan palattu alkuun terveydenhoidon kokeellisessa kehittämisessä.

Hoitotakuuaika jäi luvattua lyhyemmäsi. Talviöinä en horrosta, vaan hengittelen koneen syöttäessä riittäväsi happea unen aikana. Itse lupaan sydämellä nähdä unta eläkkeellä varaamatta vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. 

"UKKO -PALVELU" laskuttaa

Ladattu 27.07.2011
Lyrics:A Place In My Heart

I got your letter yesterday
From some small town I never knew
It told me you were on your way
But not where you were going to

You said you're following the sun
But do you really know for sure
For after all is said and done
Just what it is you' re looking for

There' s a place in my heart
I wish that your eyes could see
And there' s no one on earth
Who loves you as much as me

If you just travel on and on
Till I don't know where
There's a place in my heart
You may never find again

And so you travel with the wind
You' ll find some road to fly along
And though your letter says the word
Your heart may soon forget the song

Then you may someday write the poem
That tells your life in words of fire
But you will never have a home
Or find the love that you desire

( Repeat 3-4-)

And so heading for the sea
Now that the flowers are in bloom
Just when the wild mimosa tree
Is like the colour of our room
( Repeat 4 )

perjantai 25. lokakuuta 2013

Vanha intiaani vaihtaa jalkaa

 

Näin on käynyt tänään. Löysin vastauksia, ostin meno-paluu lipun. Fb on life, joka muutti kysymyksiä, joihin olen etsinyt vastauksia. Onneksi kysymykset ovat porkkanoita, ettei vastaukset ihan keppikeitoksi muutu.

torstai 24. lokakuuta 2013

Olen kaukaa viisas

ja läheltä lämmin, tuumaa sienen päällä istuva sammakko.

Silloin en ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen. Tarvitsin graafikon apua Verkkokirjoittajan talon rakentamisessa. dna siivoaa palvelujaan vähäisen kysynnän takia, niistä lopullisen pudotusuhan alla on kotisivutilapalvelu. Se aiheutti paniikin, kun ilmoitus tuli sähköpostiin. 

Jotakin jäi jäljelle vertaisohjaajakoulutuksesta ja jotakin löytyi netin kautta. Vertaisohjaajat ovat häipyneet omista syistään enkä kysele. Miksi?

En jätä tätä luonnosasteelle, vaan julkaisen kuin palkkaneuvottelut reaaliajassa uutisissa. 

PS Palmusunnuntai, 13. huhtikuuta 2014 osoitteenmuutos;
Verkkokirjoittajan talo > http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/

Kun osoite on korjattu oikein, rekisterinpitäjä on löytänyt minulle aviomiehen luetteloonsa. Turvapuhelin systeemi toimii niin että, napinpainallus ohjaa puhelun 1. vastaajalle, sitten toiselle ja kolmannelle, kuka ehtisi katsomaan, mikä on hätänä. 
Kukaan ei ehtinyt vuodeosastolta tulemaan pistämään insuliinia. Minun oli toimittava, ilman koulutusta. Otin ruiskun jääkaapista, tökkäsin mahanahkaan. Piikki upposi kuin kuuma naskali voihin. Esimerkki vastuunjaosta, että kotisairaanhoitaja ehtii miehensä mukana harrastuksiin ja metsästysretkille kesällä 1992. Voi, meitä höynäytettyjä.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Muistatko vielä sen...

Aamun herätys: Oi muistatko vielä sen virren, Samuli Moilanen laulu/piano - YouTube

Pikakelauksen tehtyäni muistan viimeisen laulajan, jonka video ei ole saatavissa. Linkki kuitekin aukeaa sinne, missä sen haluan muistaa. Metsä ei kuitenkaan puhkea siniseen kukkaan tällä kertaa. Estääkö mieletön kipu näkemästä?

Musiikkikouluttaja Antti Vuori, Helsinki. Virsi 482. Virsi alkaa sanoin: Elämä on meri. Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht), Pertti Eerola (urut) Hartaudet: Aamuhartaus 22.10




10/10. Tilan puimakone ryskää, ja viljasäkki toisensa jälkeen täyttyy. Viimeisetkin kaurat puidaan. Vuohet, lehmät ja vasikat pääsevät uuteen navettaan, mutta sonnivasikkaa odottaa lahtipenkki.

Tämä on minullekin tuttua vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Se on historiaa syklin alkuun asti tarkasti otettuna vuoteen 1763. Ei ole mitään uutta auringon alla.

 
Tähän katsekontaktiin 1993 mahtuvat kaikki vuodet eletystä elämästä ja tulevasta. 





Aamuhartaus la 05.10.2013
Arkkimandriitta Sergei, Ortodoksinen kirkko, Valamon luostari

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Kuluneen viikon alussa vietimme Jumalanäidin, Neitsyt Marian, suojelusjuhlaa. Tämän juhlan vietto sai alkunsa Konstantinopolissa yli tuhat vuotta sitten. Yhdeksännellä vuosisadalla viholliskansan sotilaat piirittivät Bysantin pääkaupunkia, jolloin ihmiset kokoontuivat rukoilemaan pelastusta vihollisen hyökkäykseltä Blahernan kirkkoon. Kirkossa oli rukoilemassa myös Kristuksen tähden houkka, pyhä Andreas ja hänen oppilaansa Epifanios. He näkivät, kuinka ehtoopalveluksen aikana Jumalanäiti ilmestyi kirkossa ilmassa rukoilevana yhdessä enkelien, profeettojen ja apostolien kanssa. Neitsyt Marialla oli käsissään hartialiina, jolla hän osoitti suojelustaan kirkkokansalle. Tämä näky antoi uutta toivoa pelastuksesta ja niin kävikin, että kaupunkia piirittäneet vihollisjoukot luopuivat aikeistaan ja rauha palasi kaupunkiin.

Kirkko ja me kirkon jäsenet uskomme esirukouksen apuun ja voimaan. Erityisen voimallinen on Herran Äidin esirukous. Usko Jumalansynnyttäjän esirukouksen voimaan ilmenee koko kirkon jumalanpalveluselämässä. Meillä ei ole sellaista jumalanpalvelusta, missä ei lausuttaisi Jumalanäidin Neitsyt Marian nimeä. Yksityisissä aamu- ja iltarukouksissammekin liitämme niihin aina rukoukset Jumalanäidille.

Kirkon historian saatossa, vuosisatojen ajan, kristityt ovat kääntyneet elämän koettelemuksien aikana rukouksin Jumalanäidin puoleen niin sairauksien, sodan kuin monen muunkin ahdistuksen tai hädän vuoksi. Uskomme, että äidin rukous voi paljon Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä taivaassa, missä hän jatkuvasti rukoilee meidän puolestamme.

Pyhä Kirkko on alusta saakka osoittanut Neitsyt Marialle erityistä kunnioitusta. Palvonta kuuluu kuitenkin yksin Jumalalle. Olisi vaikea kuvitella kirkkoamme ilman Jumalanäitiä. Jos meiltä puuttuisi mahdollisuus pyytää Jumalanäidin esirukouksia, meiltä puuttuisi paljon. Jumalanäidin hellä huolenpito niistä, jotka häntä kunnioittavat ei lopu koskaan. Lukemattomat ovat ne ihmiset, jotka ovat saaneet Jumalansynnyttäjältä vastauksen rukouksiinsa.

Samoin kuin Galilean Kaanassa hän piti huolta ihmisten tarpeista Poikansa edessä, samoin hän tuntee tänäänkin meidän huolemme, hätämme ja murheemme.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jumalansynnyttäjää ja muita pyhiä ihmisiä siksi, että he jo eläessään rakastivat Jumalaa ja pyrkivät himojen kuolettamisen ja hyveiden toteuttamisen kautta Jumalan kaltaisuuteen eli pyhittymiseen. Lähimmäisen rakkauden osoittaminen esirukouksen kautta on aina ollut pyhille ihmiselle ominaista. Tämä rakkauden palvelus jatkuu heidän kohdallaan myös kuoleman jälkeen riemuitsevassa seurakunnassa ja siksi rohkenemme pyytää heiltä esirukouksia.

Jumalan armosta monien Jumalanäidin ikonien edessä kannetut esirukoukset on kuultu ja niitä on alettu kunnioittaa ihmeitätekevinä. Myös Suomen ortodoksista kirkkoa on siunattu muutamilla ihmeitätekevillä ikoneilla. Tunnetuimmat niistä ovat Konevitsan ja Valamon Jumalanäidin ikonit Heinävedellä Uuden Valamon luostarissa sekä Kozeltshanin Jumalanäidin ikoni Uspenskin katedraalissa Helsingissä.

Marian kiitosvirressä kuulemme Neitsyt Marian oman ennustuksen tulevasta kunnioituksestaan: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” (Luuk. 1:48). Tämä Neitsyt Marian kiitosvirsi lauletaan lähes aina aamupalveluksen kanonin yhteydessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näin toteutuu kirkossa Marian kunnioitus sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen.

Oi kaikkein pyhin Valtiatar, puhtain Jumalansynnyttäjä Neitsyt, Herrani ja Jumalani Jeesuksen Kristuksen Äiti. Minä lankean eteesi ja rukoilen Sinua, kuninkaallinen Äiti: ota rukoukseni vastaan ja kanna se kuningasten Kuninkaan ja kaikkien Herran, Sinun Poikasi ja meidän Jumalamme eteen. Ano anteeksianto kaikille synneilleni. Auta minua tekemään parannus elämässäni. Ja lähtiessäni tästä elämästä älä salli pahojen voimien pidättää minua, vaan hartailla rukouksillasi avaa minulle Jumalan valtakunnan ovet, että siellä, ylhäisessä Jerusalemissa, nauttisin paratiisin ravintoa, riemua ja kuvaamatonta kauneutta sekä jumalallisen kolminaisuusvalon kirkkautta ja enkelien laulun ihanuutta. Tee minut kaiken tämän ilon ja kunnian perilliseksi kaikkien pyhien yhteydessä, sillä kaikkivoimallisen Kuninkaan Äitinä Sinulle on kaikki mahdollista. Tässä ajassa ja erikoisesti tällä hetkellä kuule minua kaikkein pyhin Valtiatar, kun minä edessäsi seison ja ota vastaan rukoukseni, jonka tuon sinun eteesi. Aamen.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Pipon logo

Värtsilän pipo
"Alunperin kysymyksessä on ruotsalainen sotilaskypärä m/37, jonka valmistamiseksi Suomi sai lisenssioikeuden vuonna 1937 tehdyllä sopimuksella. Kypärän valmistus aloitettiin Suomessa 1940 ja niitä tehtiin sotavuosina yhteensä 75 000 kpl. Ruotsissa valmistettiin vastaavia m/37 kypäriä kaiken aikaa ja Suomi osti sieltäkin 20 000 kpl erän kesällä 1941. Kerrotaan, että Suomi sai sotien aikana sotasaaliiksi kymmeniä tuhansia venäläiskypäriä, joista 20 000 kpl kunnostettiin omaan käyttöön. Poikkeava muoto aiheutti kuitenkin sotilaille tunnistamisongelmia, joten näiden sotasaaliskypärien käytöstä rintamaoloissa luovuttiin ja kypärät annettiin rannikkojoukoille.
Värtsilän pipon sisus oli samanlainen kuin ruotsalaisessa m/37:ssä, mutta eri värinen ja käsitti kolme valkoista nahkatyynyä sekä leukaremmin. Sisukset valmisti suomalaiskypäriin Friitalan Nahka."
Sakari H

Lukulehti on kiinnitetty keppiin Verkkokirjoittajan talon pöydällä. Likkaus avaa verkkolehti Neloset - YKKÖSASIAT- tohmajärveläisten puolesta. Blogilistalta avautuu Aili-mummon arkea ja siellä Verkkolehti Värtsi. Kaikilla sivuilla on paljon kävijöitä. Oma blogi Syyssinfonia tuli esitellyksi viimeisessä Iiriksessä. Tai oikeastaan toimittaja pohti, miksi 50+ bloggaa. Syyssinfonian kävijämäärällä en päässyt ennätysten kirjaan, mutta nyt laskuri on mennyt sekaisin ja kävijöiden määrä ylittää moninkertaisesti vuosia sitten esitellyn 95-vuotiaan bloggarin, joka sai noin 100 kommenttia päivittäin. 

Vuoden 1941 pipo oli mallia Värtsilän pipo. 1961 yo-lakki, josta tuli kompetenssille alku.


Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

1961
Suonenjoen yhteislyseo


Omaishoitajat ja läheiset ry:n
10-vuotisjuhla

TÄSTÄ ALKAA TUNTEMATON METSÄ 


1986-  prokura    –  sertifikaatti
Amerikkalainen
unelmahattu
YEAT
7-kymppinenkin voi
vaihtaa työpaikkaa,
kun tuotteesta ei ole
tarvinnut luopua.











Koulutuksen edetessä tuli selväksi, että olin ehdottoman yli-ikäinen nuorempien yrittäjien joukossa 2000 -luvulla. Heillä oli ikäetu puolellaan, minulla ikälisä rasitteena. Johonkin korpeen oli kohonnut suuri ostoskeskus. Kävijä kertoi nähneensä siellä suuren määrän halpoja pipoja. En ollut pipoista kiinnostunut ja ilmaisin, etten lähtisi pipojen perässä tavarataivaaseen. Siihen sanavalmis konsultti lupasi, kyllä sinullekin pipo annetaan. Putiikin ikkunassa näin pipon logon "terveisiä vitusta" enkä niillä terveisillä ottaisi pipoa vastaan. 

Koulutus eteni verkkoympäristössä YEATutkintoon. Sama ikärasite painoi opiskeluani ja lisäksi vielä olematon työhistoria. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Näihin syihin vedoten esittelijä säästi kaksi kertaa stipendin suoritetusta tutkinnosta. Säästöähän se oli sekin, mutta suuremmat seuraukset näillä ehdoilla on tämän päivän tilanteeseen. Sukupolvenvaihdos on estetty, vaikka kaikki edellytykset ovat olemassa. Minulle hatut riittävät, niiden käyttö on vain vaihtunut vappuhatuiksi. Värtsilän pipolle saattaisi olla vielä käyttöä, ampuvathan yläkerran ukot kovilla. Totisinta totta ovat olleet kouluampumiset, joista Hyvinkään yö liippasi läheltä.

Amerikkalainen unelmahattu on vaiheessa. Olen muuntanut projektia laillisesti: 
"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."

(Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)





Rigoletto Mantovassa. Verdi 200: Plácido Domingo, Julia Novikova, Vittorio Grigolo ja Ruggero Raimondi tähdittävät syyskuussa 2010 Mantovassa, mahdollisimman aidoilla tapahtumapaikoilla kuvattua oopperaelokuvaa. Orkesteria johtaa Zubin Mehta.


Luciano Pavarotti - La Donna È Mobile (Rigoletto) - YouTube


 

 











perjantai 18. lokakuuta 2013

Kirkon aarteista ja hyvinvointivaltion veronmaksajista

Taivas itkee, on koiranilma. Mosse ei olisi moksiskaan uloslähtöä ehdotellessa. Tämän muistan viime syksystä  kotimiehenä perheen ollessa lomalla etelässä. Oli viimeiset lomaviikot sielläkin menossa. Alkuviikko kuivaa ja kaunista. Perjantaina pakkasta ja maa valkoisena. 

 

Katselen blogin tilastoja naapurimaiden nuorten kuninkaallisten silmin. Tasavalloissa kuoletettiin päämiehiä vuosia, että jatkaja voitiin valita. Tästä tavasta ei ole päästy vieläkään eroon. Meilläkin 3 entistä presidenttiparia poseerasi itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2012 Presidentti Niinistön lisäksi. Aika näyttää, kuka meidän tasavaltaa tosiasiassa keikuttaa.

 

Kuningas voi tehdä mitä tahtoo. Tasavallassa hallitus asettaa rajat presidentille ja jättää edustustilaisuudessa lautasetta. Nyt sekin on jäänyt elämään "kahden lautasen kattauksena". Presidentti tekee valtiovierailun puolisoineen, kauppavaltuuskunnat noudattavat etikettiä eivätkä ole päällepäsmäreinä puhumassa matkan tarkoituksesta. 

 

"Oikeudenmukaisuus vaatii omaisuuden suojan, turvan väkivaltaa ja hengenriistoa vastaan ja reilun oikeudenkäynnin kaikille. 

Platonin mukaan oikeudenmukainen valtio on sellainen, joka sijoittaa jokaisen ihmisen oikealle paikalleen, viisaat hallitsemaan (filosofit), rohkeat vartioimaan (sotilaat) ja himokkaan tekemään kauppaa (kauppiaat). Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, joka on järjestetty oikein, että kaikille on siinä oma paikkansa." -Timo Airaksinen Lukion filosofia 1

Kappalainen Topi Litendahl, Rovaniemi. Virsi 170: 1. ja 4. Virsi alkaa sanoin: Jumala ompi linnamme. Psallamuskuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Juhani Haapasalo (urut) Hartaudet: Aamuhartaus 18.10

Kirkkovuosikalenterissa vietetään osoitteen muutokseeni liittyvää kirkkohistoriasta tuttua uskonpuhdistusta. Porvoon sopimuksen allekirjoitusta ei silloin vaadittu. Se on myöhemmin tehty sopimus. 

Sunnuntaina 20.10.2013 Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Uskon perustus

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.
Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Porvoo-t.svg  "Sopimusasiakirja, nimeltään Porvoon yhteinen julkilausuma, sisältää viisi lukua. Sopimuksen pääasiallinen sisältö on täyden ehtoollisyhteyden luominen sen allekirjoittaneiden kirkkokuntien välille."

Tässä on ollut pähkäilemistä uskonnollisia seka-avioliittoja solmineille. Ortodokseille ehtoollinen ei ole vierasvaraa jaettavaksi eri uskontokuntaan kuuluvalle. Tämä voi olla maallistakin, sillä "ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki." Tämä synninpäästö on ollut parasta sielunhoitoa läheisriippuvuudesta, etten tarvise olla aina käytettävissä enkä antaa raportteja maksajalle, kun hänen sukulaisensakin olisi apua vailla. Ruoho on vihreämpää rajan takana Siperiaan asti. Länsirintamalla ei mitään uutta.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lyhyestä virsi kaunis

Miltä kuulostaa herätä unesta kehoitukseen virren sanoin: Menkää maitten ääriin asti. Ainakin se pakottaa kuuntelemaan tilanteessa, jossa kaikki menot pitää punnita - mennäkö vai eikö mennä. Menolista on lyhentynyt syystä, että en halua enkä jaksa. Se mihin vielä haluan lähteä, sen vielä jaksan.
 

Viime perjantaina sain samanlaisen kipukohtauksen kuin syksyllä 2009. Päivystyksessä se todettiin hermopinteeksi, mutta en osannut kuvitella, että nukkuessa voi tulla hermopinne. Se oli myöhäisborrelian aiheuttama kiputila. Oikean käden hermoratatutkimuksessa todettiin leikkausta vaativa canalis carpi -syndrooma. Leikkaukseen olisin päässyt heti, mutta kieltäydyin, kun oireita oli vasemmassa kädessä ja jaloissa.
 

Verenpainearvot ovat korkealla. Lähden kuitenkin kutsuille uudella aikataululla ja vahvan kipulääkkeen voimalla. Minut noudetaan junalta, käymme tupareilla, jään vielä toiseksikin yöksi ja saan kyydin asemalle. Tulen kotiin, vein mennessäni ja toin tullessani kivut, joihin pitäisi lähteä saamaan hoitoa.
 

Terveyskioskin verenpainemittauksessa sain asiallista tietoa. Todettu uniapnea on syy uupumukseen ja yhdessä kivun kanssa aiheuttaa kohonnen verenpaineen lääkkeestä huolimatta. Siinäpä yhtälöä ratkaistavaksi kuin vanhuspalvelulakia säädettäväksi.
426Menkää maitten ääriin asti!
Rudolf Lagi 1867



1.
Menkää maitten ääriin asti!
näin on käsky Kuninkaan.
Joukkoaan hän itse johtaa
taisteluunsa voittoisaan.
Kerran vapahdettu maa
kunnioittaa Karitsaa.

2.
Menkää julki julistamaan
ristin riemusanomaa.
Voitonsankarimme suusta
Golgatalla kajahtaa:
"Täytetty jo kaikki on!"
Siihen tyytyy rauhaton.

3.
Menkää, seuraavathan teitä
siunaukset ystäväin.
Rukouksin mukananne
hekin työssä ovat näin.
Ystäviä Kristuksen
johtaa Henki yhteinen.
4.
Menkää työhön, vainiolla
vilja on jo kypsynyt.
Odottaa vain leikkaajaansa
sato tähkään ehtinyt.
Herra käskee kiiruhtaa.
Lyhteet talteen korjatkaa.

5.
Menkää, Jeesus pitää teitä
joka päivä lähellään,
vaikka veisi syviin vesiin
taikka laaksoon pimeään.
Kun vain Herra teitä vie,
kirkastuu myös synkin tie.

6.
Menkää maitten ääriin asti!
näin on käsky Kuninkaan.
Teidätkin hän tahtoo viedä
taisteluunsa voittoisaan.
Kohta vapahdettu maa
kiittää, palvoo Karitsaa.

Kauko Veikko Tamminen 1911, 1923. Uud. Siionin Kannel 1961. Virsikirjan lisävihkoon 1963.


Virrsitutkija Suvi-Päivi Koski, Helsinki. Virsi 341: 1.,2. ja 4. Virsi alkaa sanoin: Kiitos, sulle Jumalani. Human Organ (vokaaliyhtye) Hartaudet: Aamuhartaus 15.10

Aamuhartaus ti 15.10.2013
Suvi-Päivi Koski, virsitutkija, Helsinki

Kiitos sulle, Jumalani! 2014.08.25

Kävin hiljattain pienessä Motalan kaupungissa Keski-Ruotsissa. Siellä syntyi yli 150 vuotta sitten mies nimeltä August Ludvig Storm. Sittemmin hän opiskeli kauppakoulussa Tukholmassa. Siellä Storm vietti nimensä mukaisesti melko myrskyistä elämää. Pääpaino oli itsensä viihdyttämisessä. Ajatukselle Jumalasta ei ollut tilaa – paitsi hupimielessä: Nuorimies kävi välillä Pelastusarmeijassa - naureskelemassa siellä mukana oleville. Siitä huolimatta hänessä oli alkanut tapahtua jotain. Ja yhtäkkiä, kesken erään teatterinäytöksen, hänet valtasi suuri levottomuus. Hän ryntäsi ulos ja juoksi suoraa päätä Pelastusarmeijaan. Häntä kadutti aiempi suhtautumisensa. Sana oli koskettanut ja hän halusi antaa elämänsä Jumalan käsiin.

August Stormista tuli Pelastusarmeijan sotilas. Hieman myöhemmin Sotahuuto -lehdessä julkaistiin hänen laulutekstinsä "Tack, min Gud, för vad som varit":

1. Kiitos sulle, Jumalani
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.

Kiitos on pieni sana. Mutta se avaa silmät hämmästelemään sitä suurta hyvää, mitä elämässä on. Eivätkä vain kevät ja kaikki valoisa ole kiitoksen aihe, vaan syksynkin värit alkavat hehkua Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Pimeässäkään ei tarvitse pelätä: Jumala ei jätä. Innoissaan Storm vyöryttää esiin lisää kiitosaiheita: menneet ajat - aina unohdettuihin kyyneliin saakka, rauha sisimmässä, apu hädän hetkellä, elämän salaisuudet ja rukousvastaukset ... Hän jaksaa kiittää siitäkin, mitä ei ole saanut ja mitä ei ymmärrä. Kaikki on paljasta Jumalan edessä. On parempi turvautua häneen kuin mestaroida itse. Tai katkeroitua. Jumala kantaa. Kristuksessa on myös anteeksianto:

2. Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.

Raamatussa kiittämisestä puhutaan paljon. Kiitokseen rohkaisee vaikkapa Efesolaiskirje: “[...] antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:18-20) Täydestä sydämestä. Aina ja kaikesta. Näin virsirunoilijamme tekeekin: hän intoutuu aloittamaan virtensä jokaisen rivin sanalla tack – kiitos. Kokonaisuus kasvaa henkeäsalpaavaksi, 32-kertaiseksi kiitokseksi.

"Kiitos sulle, Jumalani" ilmestyi suomeksi jo vuonna 1900 – kokoelmassa "Hengellisiä Lauluja ja Virsiä". Kirja ilmestyi aikana, jolloin moni suomalainen kaipasi lisäsyvyyttä virsikirjaan. Tuo Suomen Lähetysseuran kokoelma tavoitteli yhteyden rakentamista eri tavoin ajattelevien kristittyjen kesken. Tarve oli ilmeisen suuri, sillä jo ensimmäinen, 20 000 kappaleen painos, vietiin käsistä. Ehkä kirja on sinullekin tuttu. Viimeisin versio ilmestyi 1980-luvulla. Moni lauluista on nyt virsikirjassa. "Kiitos sulle, Jumalani" - suomennoksessa säkeitten alkujen kiitokset tiivistetään: niitä on 14. Keskittäminen ehkä vielä lisää niiden painoarvoa. Suomessa virren sävelmäksi kotiutui amerikkalaisen George Scoles Stebbinsin hieman vanhempi melodia. August Storm oli runoillessaan 29-, Stebbins säveltäessään 30-vuotias.

Virsi on siis nuorten miesten käsialaa. Elämää jo pidemmälle nähneen tämä voisi haastaa toteamaan: Helppokos sitä on kiittää, kun ei ole käsitystä elämän vaikeuksista.

Katselen August Stormin kuvaa – ehkä ainoaa hänestä säilynyttä. Siinä näkyy hintelä, hoikka pelastusarmeijan upseeri. Kasvoilla olen näkevinäni kärsimyksen tuomaa syvyyttä.

Muutama vuosi laulun kirjoittamisen jälkeen August Storm sairastui vakavasti. Tuli selkäydinvamma. Myöhemmin se aiheutti osittaisen halvaantumisen. Kovista kivuista huolimatta hän jatkoi työtä Pelastusarmeijassa. Jumala kulki mukana: Nuorena löytynyt kiitollinen mieli ei ollut päiväperhonen. Se kantoi kaikessa. Jo 51-vuotiaana runoilijamme nukkui pois. Sairauden keskeltä hän kirjoitti rohkaisevasti: ”Se että meille on tarjolla anteeksiantamus, pääsy kuolemasta elämään, että Jumala vetää meitä sydämelleen, se on suurinta, mitä olemme koskaan kokeneet. Sen on kaikkivaltias Jumala tehnyt. Hän on aina suurin.” 1

"Kiitos sulle, Jumalani" on monen suomalaisen mielivirsi – ehkä sinunkin. Sitä lauletaan syntymäpäivillä ja muissa juhlissa, myös hautaan siunaamisissa. Eikä sitä lauleta vain Pohjolassa. Se kaikuu eri puolilla maailmaa – esim. USA:ssa, Kanadassa ja vaikkapa Brasiliassa. Helsingissä vieraili äskettäin kristillisen Ying Wa collegen mainio poikakuoro Hong Kongista. Collegen virsikirjassakin virsi on – myös kiinaksi.

Ihminen ei jaksa pintavaahtoa loputtomiin. Hän tarvitsee juuret. Niin tarvitsi virsirunoilijamme ja niin tarvitsemme sinä ja minäkin. Jumalassa on kaikki eikä hän hylkää – ei sinuakaan. Ja hän vie perille. Jeesus Kristus itse on tie. Yhdessä kiittäen saamme aloittaa tämän päivän:

4. Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!


1 O, jag ser min Faders hand (säk. 4), julk. 1908. http://sionstoner.blogspot.fi/search/label/Storm%20August Suorasan., vapaa käännös SPKoski 2013.

Virsi
: 341 b:1,2,4