Sunnuntaiaamua toivotan itselleni ja samaalla tietysti koko maanpiirille. Edessäni on tiiliseinää melkein koko ikkunan leveydeltä. Päätä kääntämättä silmien liikkeellä voin katsoa vasempaan. Näkymä on puiston puu, peltikatto, savupiippu ja radiomaston huippu. Oikealla ylimpien kerrosten ikkunarivi ja pala taivasta. On ollut elokuun viimeinen lauantai enkä viettänyt sitä parvekkeella nauttien lämmöstä, vaan jossakin hyvin kaukana ajassa ja paikassa.
Lapset lähtivät pyhäkouluun. Toivat osallistumisen merkiksi reissuvihkonsa uskonnollisin tarroin varustettuna. Sitten tapahtuu romahdus.
- Miksi pitää kuolla, kun on vasta syntynyt? Pieni pyhäkoululainen vaikertaa hätääntyneenä.
- Mistä sinä, tyttökulta, olet saanut tuollaista päähäsi? Pelastusarmeijantäti siitä puhuu. Siihen loppui pelottelu ja pyhäkouluopetus. Uskonnosta oli tullut jotakin sellaista, jota ei oikein lapsen ymmärryksellä käsittänyt. Lastenkotilasten kohtalo oli toinen ihmettelyn aihe. Siellä pitää rukoilla aina ja lakkaamatta, aamulla, illalla, ruokailun alussa ja lopussa. Jos lapsesta ei siihen ollut tottunut, on myöhäistä pakon edessä rukoilla. Kodin muuttuessa perhepainajaiseksi, lapset tekevät itse lähtöä lastenkotiin. Koti ei ole enää turvapaikka.
Kaikkissa vaiheissa kodilla on tärkeä merkitys. Kun vanhemmat vanhenevat, heidän avuttomuutensa antaa aikuisille lapsille uuden mahdollisuuden toteuttaa kodin perinnettä. Sekin opetus on otettu vastaan ankarana, kokeet on käyty läpi ennen ensimmäistä oppituntia. Nyt on oman turvatalon vuoro.
Näyttötutkintomestari on hyväksynyt ammattitutkinnon molemmat osiot, sukupolvenvaihdoksen ja inhimillisten voimavarojen kehittämisen. Loppullisen kopautuksen nuijii pöytään esittelijä lain suomalla valtuutuksella.
- Olet liian vanha eikä sinulla ole työhistoriaan lisättäviä näyttöjä, millä olet maata rakentanut.
Tulipahan tuo eilen todetuksi muistopuheessa sisäpoliittisena vaikuttajana. Puhuja jätti itselleen rauhantyöhön liittyvät ansiot. Siinä niitä ansioita säästettynä omaa muistelua varten rauhanruhtinaana, joka syrjäyttää joulurauhan julistuksen omilla kiireillään. Sublimaatio on voimissaan. Sitten päättyy kukkapenkkiin. (Uutistenlukijan ensi arvio näillä painotuksilla. Luin puheen kokonaan. Olihan siellä mainittu osuus rauhan neuvottelijana.)
Minulla on ollut hauskaa lasten kanssa. Opintokerho kuului kansakouluaikaan maaseudulla. Nuoret kokoontuivat koululle oikean asian ympärille. Sekin hauskuus piti lopettaa.
- Menkööt muuanne ilakoimaan, oli nutturapäisen opettajattaren kehoitus. Koulussa eikä koululla saanut olla hauskaa. Työssä ei saa olla työniloa eikä työhönmeno saa olla hauskaa. Hauskanpito on lopetettu julman jumalan toimesta. Päiväkäsky on toinen; joutua tykinruuaksi. Miltä se kuulostaa aamulla kukonlaulun aikaan radioaalloilla prinssieverstin äänellä? Julmalta, julman jumalan vaatimukselta.
- Hengen menetys on otettava huomioon rauhanturvatehtävissä. Se on väistämätön tosiasia. Hän on lähettämässä toisten äitien poikia sotimaan kauas kotoa. Virtanen värväytyi muukalaislegioonaan. Karkasi sieltä ja monen mutkan kautta tuli kotimaahan. Se oli huikea tarina kuulla ja soitella buddhakaapin metallikuppia puupuikolla. Kaikilla soittajilla oli oma sointissa samoilla välineillä. Puupuikko ja metallikuppi.
Siinä meille loppuraporttivälineet, kuinka käytin mä kanteleen. Vitas asettuu lapsen tasolle tai suukottaa päälaelle enkä näe siinä mitään väärää. Meillä on tultu siihen pisteeseen, että isojen ihmisten seksuaalisävytteistä tekstailua pitää ratkoa oikeusasteesta toiseen. Asia etenee siihen asti, kunnes pääministeri on saanut tekstiviestillä aloittamansa sekstailun toivomaansa lopputulokseen. Buddha nauraa jumalana, jota emme tunne. Minäkö sain luvan heittää ensimmäisen kiven? Nyt viimeistä viedään ja pistän kivet kuppiin. Pahantekoon en lähde mukaan. Neljääs ukkaasi selitysosassa selittää tottelemista. 4. ukkaasi: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Minut on esitelty amerikkalaisena äitinä Tunisiassa WTC:n terrori-iskun jälkeen. Se on suvutonta lisääntymistä ei syntistä, ei laitonta eikä lihottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti