Isyyttä on tuettava

Kuka näyttää meille esimerkkiä omien lastensa kanssa? Minulla oli vierihoitajana liikuntakyvytön isoisä. Siitä sain turvaa ja huolenpitoa isoisän valvovan silmän alla. Välittyi varmasti myös huoli, tuleeko poika, minun  isä, takaisin rintamalta. Toisen pojan olivat valtaapitävät oman maan kansalaiset hakeneet pyssyjen kanssa mummo-Marin ja ukko-Kustin edestä pyssyillä uhaten. Isäni oli silloin 12 v.

Katainen antaa hyvää mallia maailmalle isyyslomanvietosta. Sarasvuo kesti tuskin hetkeäkään isyyslomalla. Hän puolusti myös Kanervaa kimppakivan pitämisestä kavereiden kesken. Olihan siellä maksullisia naisiakin.

Mitä tätä enempää pohtimaan, kun äiditkin pakenevat työhön kotiarkea pakoon. Yksinhuoltajille on yhdentekevää ollako töissä vai kotona. Kaikki lasketaan tuloksi ja vähennetään perusoikeuksista. Sen jälkeen sossutäti laskee, mikä on riitettävä lapsiperheelle.

Kotiintuloa ei tarvitse hikoilla, jos aikansa kiertueella käyttää näin hymyssäsuin. Ei ole salattavaa eikä tarvitse veronmaksajia syyttää, jos yli varojen on lämpimässä oltu viihteellä ja vapaalla. Vanhuksia ja eläkeläisiä vielä vähemmän, ovathan he hoitaneet hommansa melkein luontaistaloudessa. 
Isän ja Äidin kunnioittamisesta on neljääs ukkaasi. Selitysosa on painoarvoltaan kevyempi. Se muistuttaa muista piäsnuatikoista. Jos he hoitavat meidän asioita hyvin on se OK. Mutta huonosta hoidosta käsky kehoittaa ääneen ihmettelemään, mutta ei velvoita menemään mukaan pahantekoon. Vihapuheet ovat ylhäältä lähtöisin ja laissa ja asetuksissa käsketään elää herran kurissa ja nuhteessa. Kunpa itse tietäisivät, että lait koskevat heitäkin. Kunnioitus pitää hankkia, jos luulee jonkun vielä kunnioittavan maineen kasvaessa kunnian menettämisen jälkeen. On, on se sellainen häkki!