Niin hiljainen, että korviin sattuu. Helsingin meluun olin jo tottunut syksystä pääsiäiseen. Lomalla lähdin katsomaan vanhaa tätiä ja serkkua, joka piti tädistä huolta. Silloinkin huomasin keväthankien peittäessä maan, kuinka hiljaisuus voi puhutella kipeästi. Illalla jäin tädin kanssa kahden. Hän tarjosi hedelmiä ja alkoi puhua. Hän oli katkera elämälle serkun perheessä. Kaikki oli huonosti, kun ei itse enää pystynyt itseään huoltamaan. Minun iloinen tätini, aina vieraskorea ja antelias käydessään, oli tullut vanhaksi.
- Minulle riittää suvun katkeruuden kertaaminen, huusin mielessäni. En voinut keskustella tädin kanssa, oli vain kuunneltava silmät ymmyrkäisinä. Se valitus oli vuodatusta kaikista patoutumista. Siskokset olivat joutuneet lähtemään Karjalasta evakkoon ja toinen heistä kuoli. Jätti jälkeensä 5 lasta, joista nuorimman toinen täti otti hoiviinsa. Koko elämän he olivat yhdessä. Siinä yksi sotatrauma käsiteltäväksi.
Meillä ei ole omaa kulttuuria. Siksi on turvauduttava naapurimaan videokuvauksiin. On vain sympaattinen Munamies ja Harjakainen asbest ja Tuusniemi elämyksineen. Saihan se nimensä sotakarkuri Duus'in mukaan. Asui Ritoniemessä vastapäätä Pahkasalon saarta. Sinne kunta johtaa jätevedet kirkonkylästä. Toiset laskevat surutta rannoiltaan Juojärveen. Valamon munkkien vedenvihkiminen suojelee puhtautta, että uskaltaa vielä käydessään pulahtaa Juojärven aaltoihin jätevesijärjestelmällä varustetusta uimakopista.
Sen voin tarkistaa videolta ennen vuotta 2008 ja sen jälkeen. Omaishoitajana en tullut kiinnitetyksi hoidettavaan siiamilaisena kaksosparin puolikkaana. Olen aina ollut ja puhunut omaishoitajasta omaa elämäänsä eläväksi. Kunta hitsaa yhteen hoitajan hoidettavaan, samoin yhdistykset ja liitto. Presidenttikin surkuttelee ylistämällä alistetuista. Se on totta, sen vahvistaa laki. On kaverit ne komiasti palkittu!!!
Puhunko minä läpiä päähäni. En, sen voit tarkistaa videon alusta. Mies-nainen pöydässä odottavat esiintyjää ja samoin huivipäiset mummot ovat yleisön joukossa. Video ei valehtele.
Alkamassa ei ole kolmenvartinkirkko ilman seurakuntalaisia. Jotakin kirkon pitää yrittää. En katso edes teeveestä, niin turhalta tuntuu seurakunnan yhteys. Paavilla on visio, kuinka saa nuoret mukaan ulkoilmamessuun. Sinne saa tulla omana itsenään kuin Lahjattomien laulukilpailuun esiintymään tai nauttimaan esityksistä.
Maailmalla kuohuu valitun suunnan seurauksena. Suomi-neito on valmis kaikkeen partiopoikien antamalla valalla.
- Ole valmis!
Mihinkä meidän valmiutta kysytään? Tykinruuaksi ei mikään kansa riitä. Sota- ja seksileikkeihin tarvitaan molempia niin miehiä kuin naisia. Sairaasti isot aikuiset vievät lapset mukaan leikkeihinsä. Isot eivät ole kasvaneet aikuisiksi halutessaan tappaa tai kutjaillessaan toistensa kanssa. Surullisena katsoin ikänsä keikkaa heittäneen kertoessa tulevista esiintymispaikoista. Silmistä luin elämän jo päättyneen kuin kuolleen lahnan tuoreutta tutkiessa. Samentunut ja eloton katse heijastaa eurot silmissä keikkakalenterin tuottamasta palkkiosta.
- Sinne, sen jälkeen siellä ja sitten sinne, koko kesä. Innostus ja pilke silmäkulmasta puuttuu.
Näin nähdään omaishoitaja työssään, hoidettava tulee hoidetuksi. Kuinka kauan hoitaja jaksaa syytettynä kunnan rahojen loppumisesta. Siitä minulla ei ole huolta, kuinka kunta budjetoi olemattomat rahat ja Kela vahtii etuudet. Minun huoleni on, kuinka kauan omaishoitaja jaksaa.
Toiseksi kuinka kauan vie aikaa toipua uupumuksesta omaishoitoajan jälkeen. Ei riitä laki; ikä 61/64 vuotta ehdoton, työhistoria yhtä ehdoton. Sitä ei ole kertynyt niille, jotka maksoivat sotavelat ja elättivät suuret perheensä luontaistaloudessa. Lapset kävivät koulua vuoropäivinä, millon kunnan monot olivat minun käytössä.
Kertoja olen minä. Olimmehan kaikki samoista lähtökohdista sotaan lähteneiden isien lapsia ja nuoremmat sodasta palanneiden isien lapsia. Hyvinvoinnista puhutaan ja juhlapuheissa vedotaan huolehtimaan itse sotaveteraaneistaan ja vanhuksista. Puhujat on komiasti palkittu mitalein ja kunniamerkein. Työn tehneille kuoltua havuseppele haudalle ja sekin pitäisi vielä pyytää. Aina vain pyytää ja pyytää kuin susilaumassa alfalta, lauman johtajana ja siitä arvojärjestyksessä lauman viimeiseen. Minä asetun aina viimeiseksi; ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi lupauksen mukaan.
Pesänjakajilla on huoli, kuinka määräämällä aiheettomia maksuja perinnönsaajasta yritetään päästä eroon. Soitin puheradion keskusteluun velkaantuneiden veloista. Kaikki mänj eikä piisannutkaan,
- On hyvä kun sinulla ei ole velkaa. Savolainen balladi kertoo toisenlaisen tarinan. Löylykilpailussa kokeillaan kuumuutta, kestääkö ihminen tulenliekit.
Olen löytänyt rytmin uudelleen enkä ilmoittele, missä ja kenen kanssa stailaan bailaten, kesän, syksyn, talven ja mittumaarin.
- Lunta, maistoi perhonen. Huusi, lensi palaen pois.
Sota alkoi 10 vuotta sitten. Isän 45. syntymäpäivä on lähellä. Olen 10 -vuotias. Vanhempani olivat auringon lapsia ja me kaikki kahdeksan yhtä rakkaita vanhemmillemme, pikku päivänsäteitä.
Kymmenen vuoden kuluttua ensimmäiset menninkäiset näyttivät jo tietä kotiluoliinsa. Toisistaan erossapitämiseksi rakennettiin Berliinin muuri.
Rakkauden korkeaan veisuun päättyy tämä juhannus. Toisella korvalla kuuntelen radiojumalanpalvelusta. Se pakottaa minut hakemaan evl:n sivulta päivän sanat.
1. lukukappale Aam. 8: 4-8
Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia
ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
"Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa,
milloin sapatti, että saamme avata varastot?
Silloin voimme taas
pienentää mittaa
suurentaa hintaa
ja pettää väärällä vaa'alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla
ja köyhät kenkäparin hinnalla.
Ja akanat myymme jyvinä!"
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
- Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
"Kuulosta vaietulta hallitustunnustelulta. Piispa Eero kyselisi, pitäisikö tekstiä muuttaa poliitikkoja ymmärtävämmäkisi. Piispa Irja selittää sanaa, kuinka sen on ymmärtänyt. Poliitikoilla on kaikki valta päättää, mitä, miten ja mistä saarnataan. Nehän päättävät lepopäivistäkin. Kukaan ei enää pie pyhhee. Tappaminen on sallittu ainakin sannoo lojjauttamalla. Varastamisesta ja valehtelemisesta puhumattakaan."
Teksti on tuttua livenä kuultua juhannuskirkossa lapsuudessa. Sitten tulee viihde- ja vapaa-aika. Kirkkoon ei enää ehtinyt uskovaisimmatkaan. Pyhäaamun rauha on mennyttä. Elämä jatkuu odotuksessa.
Vedin rullaverhon ylös ja näkymä pienestä ikkunasta on entisensä.
Kuviteltu sademetsä Kaupungintalon puiston puiden latvoissa. Takana peltikatosta heijastuu aurinko häikäisten silmät hetkeksi. Lippu on poissa tangosta. Lurotti salkoa pitkin aatosta yön yli iltayhdeksään märkänä sateesta. Metsässä ei liikahda lehtikään eikä lippu liehu iloisesti tuulessa.
- Onko luonto kuollut?
- Ei, se on pysähtynyt viettämään juhannusta ja odottaa, mitkä ovat juhlan vaatimat verot/uhrit.
Siinä on jotakin epäjumalanpalvomisrituaalia vuodesta toiseen. Nyt ei vain kuulu Enskan varoittava ääni liikenteessä.
- Mukanakin laulaa saa; mikä juhla se on sillä tavalla?
Se on suomalainen juhannus.
Löylyä lissää, löylyä lissää, ei tämä tunnu missää. Tilastotiede pitää siitä huolen.
PS: torstaina juhannuksen jälkeen hinku jäi.
Toisella korvalla kuuntelin radiojumalanpalvelusta ja näkevällä silmällä luin päiväntekstit, joista yhden kirjoitin ylös muistuttamaan tästä juhannuksesta. Evankeliumiin palaisin myöhemmin. En onnistunut sitä löytämään netistä ja kysyin palautelomakkeella. Vastauksesta olen hämmästynyt:
- Valitettavasti meillä ei ole Juhannuksen jumalanpalvelustekstejä. Julkaisemme pääasiassa sitä ja tätä silloin kun puhuja antaa luvan, meilaa kirkontiedotuskeskus.
Puhuttelija ei jätä kuitenkaan rauhaan, vaan pakottaa kysymään itseltäni:
- Mitä aikaa elämme?
- Elämme kirkkovuotta 2.vuosikertaa, kyseessä on 2. sunnuntai helluntaista. Hakemani Raamatun kohta löytyy evl.fi/kirkkovuosinyt
EVANKELIUMI
Luuk. 12: 13-21
Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon." "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?" Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."
Ja hän esitti heille vertauksen.
"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: "Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?"
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen, mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.
Se on siinä ja ollut jo sukupolvien ajan isoisän opettaessa lukemaan vanhasta virsikirjasta vanhoilla aakkosilla. Vee oli vuu, mitä lie tänä päivänä? Kun tyhmyys suvussa muuttui ahneudeksi laitoin sisaren todistuksen käydystä rippikoulusta seinälle. Hän oli sen nähnyt, mutta ei ymmärtänyt sen viestiä. Hänkin oli saanut perusopetusta rippikoulussa ja oli rokotettu. Siitä se papinkirja oli todistuksena. Meistä kukaan ei ole pakana, vaan olemme korvallisina kuulleet ja vannoneet tahtovamme noudattaa käskyjä.
Lisään vielä jonakin päivänä kirkkovuosinyt -sivulta aiheeseen kuuluvan rukouksen. Sanaakaan ei yhdellä kertaa liikaa, ettei mene jeesusteluksi. Miksi kutsutaan julman jumalan oikealla puolella istuvaa juoksupoikaa ja heitä yhdistävää henkeä? Asiahan ei minulle kuulu, kun en usko julmaan jumalaan.
Jos perinnöt olisi jaettu laillisesti aikanaan, ei minun tarvitsisi viettää juhannusta koneen ääressä kaupungin katolla, vaan olisin rannalla kuin muutkin juhannuksen viettäjät Ruotsissa, Amerikassa tai mökillä.
Blogger järjesti yllätyksen jumituksellaan. Video monistui tuhatkertaiseksi, että toiveajattelusta "pussaa mua pitkään" tuli maailmanennätys. Tai ainakin pääsin Guinessin ennätysten kirjaan videolla "Vitas - Besame Mucho".
Kuinka tuosta selviän ja selvisin. Aloitan alusta:
Olin lapsenvahtina kahdelle villille pikkutytölle. Olin jo aivan uupunut ja istuin pihakeinussa. Tytöt olivat juosseet sisälle. Kohta pienempi tulee huutamaan ovelle.
- Mitä sinä siellä istut? Itketkö poikaystävää?
- Minun poikaystävä asuu linnassa.
- Kuinka pomppulinnassa voi poikaystävää pussata?
Viisikymmentä vuotta on sukupolvien välinen kuilu. Kuinka siirtää lapsenlapsille hiljaista tietoa, kuin vastaamalla lasten kysymyksiin. Ja niitä kysymyksiä on minulle esitetty.
Edellisen videon omistan Kesätytölle. Se lohdutti aina kuultuna pienen tytön taistelusta sairautta vastaan. Hän selvisi ja elämä jatkuu. Talvityttö kirkuu kuin Vitas. ja siksi hän saa tämän videon "Besame Mucho" ihan ikiomaksi. Muistellaan näitä aikoja "kuka pelkää mustaa miestä" leikin varjolla.
- Kukaan ei pelkää tänään mitään heittäytyessään maailman ruuhkaan. Tänään ei tarvitse niistä peloista puhua, tulihan ne keskustelut käytyä aikanaan. Mosse opettaa uskollisuutta, jota ihmisiltä puuttuu seksin kyllästämässä maailmassa. Rakkaus on ruma sana, vai onko?
Pomppulinnan poikaystävästä tuli lumoprinssi, josta ei ole kuin kirjeenvaihto ja ihmettelyt jäljellä. Puhutaan katoavasta perinteestä käydä kirjeenvaihtoa. Vihkiraamattu hävisi, kirjeet säästyivät. Elämä alkaa alusta lopun jälkeen. (Isän runo syntymättömälle pojalle)
Poikani
Minun poikani syntymätön ja uneksittu vain - tänä hetkenä hiljaisena olet luonani majassain.
Työpöytäni reunaa vasten näen leukasi , pikkumies. Olet ollut siinä jo hetken tahi kauankin, kukaties.
Mua suuret lapsensilmäs puronkirkkaina katsovat. Kovin avuttoman kätes sinä minulle ojennat.
sanot hiljaa sanan: Isä. ei mitään enempää. Kun tahdon tarttua kätees, se äkkiä häviää.
Mut on kuin näkymättään yhä kutsuis se: Tännepäin! - Minun poikani, silmissäsi oman ikuisuuteni näin,
sen ainoan, joka pysyy, kun itse lahoan, ja sen ikuisuuden vuoksi minä sinua rakastan.
Minä tunnen: Kuolema kerran kun vie minut tyhjää päin, jos pienet sormesi silloin olen tunteva kädessäin
ja jos poikani, virkat vielä sanan pienen, hiljaisen, en pelkää astua enää Olemattoman piiriin, en. - Uuno Kailas - 1.7.2011
On alkamassa meidän perheen juhlien heinäkuu. Meistä neljä saa syntymäpäivänsä heinäkuussa. Veljekset syntyneet 11.7. päivämäärällä, välissä on vain 10 vuotta, eivät ole kaksosia. Minulle kuitenkin isoveli ja pikkuveli. Isäni ei tarvinnut uneksia syntymättömistä pojista eikä kuudesta syntyneestä tytöstä. Kaikki isät eivät tunnusta isyyttään edes syntyneisiin poikiin. He jäävät äidin vastuulle. 11.7 on hääpäivä ja 12.7. kuoli punaisena vangittu setäni 29 v, nälkiintyneenä ja sairaana. Onko se minunkin päiväni, sitä en pelkää. Tytöt ovat luvanneet pitää Bailut.
Näitä isän ja pojan välisiä suhteita ei muuksi muuta. Viimeisin kokemus on olla Onnin pojan kanssa kuolinpesässä jakamassa Onnin jättämää perintöä, johon kuuluu sisareltani Onnille siirtynyt perintö. Onni jakoi eläessään tavallaan, jätti poikansa lakiosalle ja testamenttasi kaikki meille vieraalle naiselle. Nyt Pojan ja testamentinsaajan lakimiehet keskustelevat, mihinkä osaan meidän pitäisi tyytyä. Vielä tämä juhannus meni epätietoisuudessa, vaikka luulin perunkirjoituksen olevan lainmääräämä toimitus. Todetaan varat ja velat. Sitten jaetaan osuudet, kenelle mitäkin kuuluu. Onni olikin toisenlainen isä, aviopuoliso ja perinnönjättäjä. Poika ei ollut mitään, sisareni ei ollut mitään, mutta mikä minä olin Onnille: En mitään oman isäni omaishoitajana. Minun (meidän) perintöosuus teetättää eniten töitä lakimiehillä.
Olin Huvikummussa odottamassa valokuvaussessiota. Heräsin yöllä omaan huutoon. Onni tökki minua kylkeen unessa. Yritin huutaa kuvattavana, mutta pakkasessa huuto ei tullut ulos. Kuva kuitenkin on muistuttamassa, Onni oli jo kuollut ja pesä selvitetty meille ilmoittamatta. Vasta jälkeenpäin lakimies ottaa yhteyttä. Onni oli käännytetty taivaanportilta palauttamaan kuolinpesäosuuden, millä hän olisi lahjonut Pietarin portinvartijana. Tästä näkyy, epärehellisyys saa palkkansa. Olen odottanut kiirehtimättä asian edistymistä. Ensiksi on loma ja sitten palataan asiaan Pojan asianajajan kanssa. Tämä kuuluu omaishoitajan käsikirjaan, mitenkä selvittää 1/8 vanhemmuutta sisarusten ja heidän sukuun tuomien ottopoikien kanssa. Hoitamisessakin olisi ollut ihan riittävästi ilman tappelua rahasta sisarusten, kunnan ja valtion (lainlaatijien) kanssa. - Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Siperia on opettanut pahassa, nyt on hyvän vuoro.
Besame Mucho_Vitas
vaihtui
Andrea Bocelli - Besame Mucho
esitykseen.
Suomalaisittain tarvitaan Salmelainen huutamaan; Irti!
Kuka nyt puhaltaisi pelin poikki Juudaksen suudelmista. Minulle riittääää!
Se on paljon luvattu tulla noutamaan veneellä treffeille. Nuppu on rohkea kaikesta huolimatta juhannuksena. Eipähän silloin ollut tungosta tiellä. Järvimatka on ollut paras matka kirkonkylän rannasta piharantaan. Päivä junassa ja loppumatka bussissa taittui iltaa kohden. Sitten 7 kilometrin järvimatka. Ne olivat niitä onnellisia matkoja ennen soratientuloa. Sitten se trafiikki alkoi rantaa pitkin, kun mökkiläiset vahtivat järvelle lähteneitä kersojaan. Ei ollut saunarauhaa, kun jonkun hätääntyneen äidin onneton seikkailija ei ilmestynyt näköpiiriin.
Paras-hanke on saanut surkean lopun alalla kuin alalla. Kun se ei toimi, se pitää purkaa ja kuopata kuin muutkin kuolleena syntyneet ajatukset.
PS. Tämä laulu pitää sisällään koko tarinan. Ich komme, ja hän oli tullut jo.
Blogger ei ole yhtä mieltä kanssani. Näillä mennään yli juhannuksen. Ainainen hymyily sattuu Kiroilevan siilin poskilihaksiin. Tunne oli helpottunut, kun en tuntenut ikkunanpesua ylivoimaiseksi tehtäväksi. Kaiken summa on vakio. Isä ei istunut enää siinä tuolissa haittana, jota olin pyyhkimässä. Hän antaa minulle jo rauhan, samoin äiti. Nyt Onni nousi kuolleista jakamaan perintöjä juristien voimin. Minulle perukirjoitus on laillinen toimenpide, kun joku on kuollut. Nyt kukin kuoli vuorollaan, minä sisarusten kanssa vielä elossa.
Nyt on se vihonviimeinen perinnönjako. Sitä isä aina arveli huudon syyksi. Tunnen heidät kaikki, olen jakanut perinnön heidän kanssaan juristien pistäessä parastaan. Jos pesä olisi kavallettu, ei testamentillä siirrettyjä varoja olisi olemassa. Kuka huomasi, kuka pisti kalikoita rattaisiin. Minä tulen nähdäkseni, mikä on pesän tilanne.
Punainen pääoma teki konkurssin. Isot pojat ostivat minun velattoman työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Siitäkin tilanteesta on lehtikuva, pallotuolissa istuvasta johtajasta, jolla ei ollut aikaa minun kysymyksille. Kuvaa täydennän sinisen linnun loksunokalla aina uudella ja uudella sitä mukaa kun loksunokkia työnnetään mainoksina sisälle. Niillä on loppusijoituspaikkansa johtajan polvella pallotuolissa. Luinhan johtajan olleen käräjillä vastaamassa tekosistaan. Kaikki kääntyy hyväksi, kun omat ajatukset kulkevat tiettyä päämäärää kohti. Tähän sopii pohojalaanen sanonta.
- Minä olen meiltä ja muut meidä grannista. Teen mitä tahdon, muut tekevät mitä osaavat. Eivätkä he paljon osaa tehdä suojatyöpaikoissaan. Videoita on riitävästi ylittää elämä kuin pelto. Nyt sen tunnen ja tiedän omakohtaisesti.
Valtameressä näin saaren, jonne suuntaan juhannuksena. Cambiasta leidien matkakohteena katsoin matkakertomuksen Afrikan rannalla paikasta ja mitä siellä voi harrastaa. Lapsuuskodin mummonmökki ja uimaranta on sotatoimialuetta tai muukalaisten hautausmaata. Kaukana kotoa vietän tämän juhannuksen youtubessa merenrannalla, paikassa ja auringossa iloisessa seurassa. Mitään ei minulta puutu.
Joka juhannus muistan kyllä kotona käydä matkakaverin kanssa.
Mikä on elettyä elämää, mikä tätä päivää ja tulevaa? Voimauttavien valokuvien järjestely on vaiheessa, jolloin sisarusten sinkkuaika päättyi ja jatkuu parisuhteissa, jotka ovat omavalintaisia. Ketään ei ole naitettu naapurin kanssa maiden yhdistämiseksi. Suvuntarina alkaa 1900 Vihtaniemellä, tiettömän taipaleen takana Juojärven aaltojen huuhtoessa kapeaa maakaistaletta joka puolelta. Isovanhemmat saivat asuttavakseen kunnanmökin mäkitupalaisena. Isoisä oli räätäli, käsityöläinen. Taavetti seurasi isänsä jälkiä ja hankki vaatturintaidot. Hänen kohtalokseen koitui syntyperä maattomana torpparin poikana. Isä syntyi nuorimpana 1906. Oli 12 -vuotias, kun veli haettiin kotoa pyssyjen kanssa isovanhempieni silmien edestä. Osallistuminen nuorten rientoihin työväentalolla oli kolmas raskauttava asia vangitsemiselle ja ennenaikaiselle kuolemalle.
Isän sotaan osallistuminen sattui aikaan heinäkuussa 1941, jolloin minä synnyin kolmantena lapsena. Jos isä olisi kaatunut heti alkurytinöissä, meitä olisi ollut vain kolme sotasankari-isän sotaorpolapsia. Elämä olisi joutunut uusille, minulle tuntemattomille urille. Seuraava sisko syntyi keskosena 1943 ja hänen jälkeensä vielä neljä nuorempaa sisarusta.
Minun jälkeeni syntynyt on nyt erikoisen tarkastelun kohteena. Hänet korjasi vaimokseen melkein isän ikäinen leskimies yhteisten harrastusten parissa 1982. Juhannukset ja kesälomat eivät olleet entisensä tuon kesän jälkeen.
Valokuvissa valitsin nuorta lempeä. Heidän kuvansa on häistä, joihin osallistuivat ja nauraen tanssahtelivat parketilla. Kuvaa en vaihda toiseksi, vaikka se saa minut ajattelemaan lomia Onnin ilmestyessä maalle. Vanhemmat olivat vieraskoreita vanhaa vävyään kohtaan. Jospa isäni olisi silloin tyhjentänyt pirtin vieraista ja palauttanut rauhan reviirilleen, en minä 1/8 vanhemmistani huolehtimisvelvollisuudella viettäisi juhannustani ja kesää Onnin kaavailemella tavalla. Mutta tämähän on sääntö, vaikka vaimo kuoli 14 vuotta sitten ja Onni viime vuoden puolella. Onni oli vaimonsa perijä, kun avioliitto oli lapseton.
Onnin ilmestyminen ydinperheeseen aloitti paperienlaatimisjakson, ettei lähde tuhkatkin pesästä. Sen tekee turhaksi juristien palkkaaminen pesänjakajiksi valheiden perusteella. Lopullinen jako ei mennyt läpi sellaisenaan, vaan minuun otetaan yhteyttä asioiden selvittämiseksi. On puhuttu puhelimessa yhtä ja puheet vaihtuvat toisiksi sähköpostissa. Juristi lähtee lomalle jättäen meidät harkitsemaan ehdotusta, että äidinkuolinpesänkuolinpesä olisi ainoa palautettavaa meille toissijaisille sisaremme perillisille. Annan vastineen ja pyydän selvittämään näkyvästi meillekin, kuinka paljon rahaa on pesässä yhteisen osakkeen myymisen jälkeen.
Pesin eilen ikkunan nähdäkseni selvemmin kaupungintalon puiston vihreät puidenlatvat. Takaa pilkistää peltikattoa, kuin Tunisian presidentin linnaa ympäröivä aita. Ei saanut kuvata eikä edes katsoa sinne päin. Juhannuksena on katolla lipputangossa siniristilippu koko yön. Minulle se on puolitangossa entisten juhannuksien ja kesien muistoksi. Näkymää voin zuumata koko ikkunan peittäväksi tiiliseinäksi, jos huvittaisi vielä kertaalleen lukea tiilenpäitä. Taivas on harmaa, se ei vaikuta tulevaan juhannustunnelmaan.
Löysin videon kuvaamaan tilannetta. Vitas kävelee sisään autioon halliin, ohitta pitkän rivin numeroituja tallelokeroita, kääntää tiimalasin, heilauttaa jotakin viisaria, avaa pianonkannen ja aloittaa laulun säestäen itse itseään. Tausta on vuorattu valokuvilla ja liekit alkavat nuoleskella seinää leviten koko seinän polttavaksi roihuksi. Laulunsanoja en ymmärrä, mutta sen välittämä tunnetila on todellinen.
Haluaisin polttaa roviolla kaikki kuvat, kirjeet, perukirjat ja kaikki muistot sisaren sukuun tuoman Onnin muistot. Se ei kuitenkaan onnistu, selvittäväthän juristit Onnin pesää, johon meidänkin sukuhaara kuuluu vielä tänä kesänä. Jos pesässä ei olisi rahaa jäljellä, ei siinä olisi enää selvittämistä. Olisi yhtä ontto tunne, kuin Onnin antama ilmoitus sisaremme kuolemasta kiertoteitse. Hän jättäisi hautaustoimiston tehtäväksi vaimonsa ruumiin hävittämisen.
Hänellä oli kiire selvittämään perintöjään. Niitä hän saamiensa tietojen mukaan jakoi tavallaan ja lähetti minulle kirjeen syyttäen minua sisaren kuolemantuottamisesta ja vanhempieni omaishoitajana pesänkavaltamisesta. Tämä on yleinen käytäntö ja omaishoidon tulevaisuuden tutkimukseen liitettävä toteutuva skenario. Näin turvataan asianajajien ja tuomioistuimien kovapalkkaisen työn jatkuminen. EU:sta tulee muistuksia asioiden käsittelyn viivästymisestä Suomi-neidon asioidenhoitajille, kunnissa on omat veivaukset jokaisen katsoessa omaa etua. Olen pyytänyt suvussa totuuskomissiota koolle, että kaiken riidan jälkeen tehtäisi sovinto ja voitaisi jatkaa yhteiseloa puuttumatta toisten omiin asioihin.
Kohtalon käsi laskeutuu kädelle ja konekielisenä käännöksenä Bumac lähtee elämään omaa elämäänsä.
I am bad. Olenko niin paha kuin minusta kerrotaan. Jackson sen esitti lapsena jenginsä kanssa isoille pojille. Lyötiin sovinnon kättä kolmen koplan edessä. Skidit nauroivat perään, kun kolmen kopla käänsi selkänsä. Eivät tulleet kuitenkaan takaisin antamaan uutta opetusta. Aloitetaan kuukävelyharjoitukset.
- Perlkele, ovat sekoittaneet kirljaimet. Tule Liekko lukemaan!
Kohtaus on haudalla, kun Vilikko ei selviytynyt viimeisen tervehdyksen lukemisesta. Kirjaimet olivat korutekstausta. Nyt olen asettanut itseni saman tehtävän eteen selvittää venäläiset aakkoset länsimaisiksi. Samalla löytyy uusia tuttavuuksia karaokeharjoituksissa. Seuraan viiden pisteen vihjettä, jonka takaa paljastuu nuori Vitas ja Mama.
Juhannusviikolle on omiaan muistaa lapsuuskodin juhannusvalmistelut. Siitä sitten toisen kerran, mutta pesin jo keittiön ikkunan ja parvekkeen oven. Sillä on ihmeitätekevä vaikutus. Kauan kadoksissa ollut paperi löytyy. Illalla istun Sibeiustalolla kansainvälisessä runoillassa. Sitä mahdollisuutta ei olisi Vihtaniemellä. Eteissaaren kalliolla viimeinen juhannuskokko paloi 1961. Naapuri halusi rikkoa perinteen, kun meloskelin noutamaan Hilimaa ja Antvlihoa kokolle. Kaupungista kotiintullut poika pyörähti kantapäillään ympäri kiroten.
- Perkele, saadaan se kokko tähänkin rantaan.
Siellä perkeleet puissa soi sijoittajien viettäessä julman jumalan juhannusta. Jyväskylässä päivä aamusta lyhenee illasta pitenee, kertoo puheradio. Tehköön niin, ollaan aikataulussa.
Video varmentaa todeksi ajan muuttuneen moderniksi. Rahanahneus pakottaa siirtymään luontaistaloudesta markkinatalouteen. On katkeraa huomata, ettei rahallakaan kaikkea saa.
- Sitten muutos tapahtuu, kun rahat loppuvat, lupaa Timo Soini vaalien jälkeen. Kulttuuri on jo lopetettu, nyt on rahan vuoro. Tällä sähköpostilla herätin kiltisti nukkuvan leijonan. Kulttuurimaisemaa olen kuunnellut ja katsellut lukemattomia kertoja, eikä se siitä vähene eikä kulu loppuun. Kasvaa aina muistoissa suuremmaksi kuin se oli lapsuuden pienillä pihamailla.
Harjoittelen medialukutaitoa hallituksen ulkopuolella. Kumileimasimet ovat vaihtaneet salkkuja, josko nyt syntyisi parempia päätöksiä. Tietyllä arvostuksella tietenkin, eihän kukaan heistä pistänyt kynttiläänsä vakan alle. Kohta alkaa media puristaa mettä valittujen yksityiselämästä. Sekös meitä kiinnostaa sitäkään vähää kuin löytötavarana perille toimitettu rinsessan sukkanauha. Jokainen tyylillään hönkäilee onneaan kaikien komentajana.
Mikä minut tekee hulluksi? Siitä pelastaa 25. kansainvälinen kirjailijakokous ja runoilta Sibeliustalolla. Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lentääkö toistamiseen Katainen yksityiskoneella kriisikokoukseen. Lopputulos päättyy ratkaisemattomaan.
Messilässä pohditaan kirjailijan suhdetta kieleen ja kertomisen rajoihin. Vuoden 2011 teema on : Kirjailija ja sanoin kuvaamaton. Olen otettu, kun nykyisestä tilanteesta en saa selkoa vaietuista sanoista enkä manipuloiduista kuvista. Millä sitten kuvataan, jos ei sanoilla eikä kuvilla. Minäpä sen ratkaisin Miinan metodilla. Valokuvien kautta järjestin omaishoitotilanteen uuteen järjestykseen.
Olen voimautunut ja nyt voin olla avuksi, jotka vielä tarvitsevat voimaa kotimatkaa varten. Elämä on kotimatka, vaikka sitä yritetään viekkaudella ja vääryydellä vaikeuttaa suvussa, kunnassa ja valtiossa. SWOT -analyysin neljä kuvaa on tuottanut tuloksen, joskin uhat ovat sulaneet kauas karkaaviin pilviin. Istun runoillassa yksin, suljen silmät ja annan sanojen huuhdella huolet pois. Elämä kielellä kuin kielellä on sama. Poliittisesti sitä yritetään sanoilla kuvata, mutta se on sanoin kuvaamaton.
Potkimalla palloa Suomi vastaan muu maailma ratkaisee kesäyössä paremmuuden. Kemissä aurinko laskee vasta 25. päivä kesäkuuta. Valoa riittää, ettei pimeys pääse nauramaan valkoisille valheille.
PS Runoillan jälkeen:
- Sana tuli lihaksi, oli viimeinen kommentti miehen mielestä. Vertaus on monimerkityksinen vanhastaan. Keniaan loikanneelta ministeriltä toi terveiset kenialainen runoilija. Oli vaikuttava tulkinta, osaksi laulamalla. Ihan vilunväreet kulkevat pitkin selkää. Tai on niitä muitakin väreitä. Arkkitehti rakensi ja tulkitsi runon ruotsiksi: Black Market Raattama.
(Vain alku runosta, suomennos Niklas Nylund ja Teemu Manninen, Tuli&Savu 1/2005)
Tuoli
Katso tässä
On kirjoitettu
Nyt on kirjoitettu tuoli
Ota ja istu
Punainen
On kirjoitettu sinulle punainen tuoli
Paina puuta ja pohdi
Olenko kirjoittanut?
Punainen tuoli
Paina puuta ja pohdi
Niin kirjoitan jotain nähtäväksi
Sen innoittamana jatkan ikkunan pesua. Tulee yllätyssoitto. Terho muistaa riemuylioppilasta. Lupasi lähettää kuvia tapaamisesta. Hän kertoi muistolehdolla muistetuista. Tiesin vain Eilan, penkkariajelukaverin, kuolleen. Heitä oli monta, klarinetinsoittajakin. Pieni kukkanen hänen muistolleen, ja Marjan, Tuomon, Marja-Leenan ja Pekan äänen liittyessä kuoroon.
Pentti oli mukana juhlassa, joku kertoi jotakin muuta sekoittaen toiseen. Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie, kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie. Joskin se tie oli pitkä. Vaikenin 50 vuotta. "Siitä on vaiettava, mistä ei voi puhua." Maailman huippukirjailijat keskustelevat aiheesta. Rivien välistä luen. Siitä on puhuttava, mistä ei voi puhua.
Keniaan lähtijä pistää itsensä likoon julkisesti hjumorillaan, mutta se on nostanut minut pinnalle hukkumasta. Tänään huomaan, olen ollut masentunut omalla tavallani. En ole jäänyt aamulla sänkyyn, vaan antanut palautetta poliitikkojen tunketumisesta omalle reviirille ajalla ajattomalla ja asialla asiattomalla. Se sai tuntemaan itseni poliittiseksi huoraksi. Maailma tahtoisi Ellinbokseja olevan joka kadulla auki vuorokauden ympäri. Hyvä kun Ikäihmisille on Ellinkulma kokoontumispaikkana.
Tietsikan opetusta sain työttömien pisteessä. Kun toton pelaaja poistui vessaan, jäi kone vapaaksi. Pikasesti avattiin minulle 1. sähköpostiosoite. Se oli siinä ja siitä se alkoi. Yhteisille koneille on aina ollut tärkeämpiä käyttäjiä klo 8.00 - 16.00 välisenä aikana maanantaista perjantaihin. Sama koskee työaikalakia noudattavia. Jokainen pitää työtunneistaan ja palkastaan kiinni, mutta on toisilta vaatimassa sellaista, mihin ei itse suostu. Tämä on suuri poliittinen kysymys. Tähän asti on huuli pyöreänä ihmetelty.
- Kun minulla on, mistähän saataisi sullekin?
Gerry Loose
XXXVII
Herra Presidentti lentää
kaukaiseen mustaan maahan
kehotta nälkäisiä
kuluttamaan
& olemaan ystäviään
niin kuin maanomistaja
on ystävä aitansa kanssa
huomautus
yksi kielletyistä
nimistä
lus na fola
veriyrtti
lutukka
Suomennos Aki Salmela, kokoelmasta fault line
Minulle ei ole mitään uutta.
Anthony Kudriavitsky (s. 1954) on venäläis-irlantilainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Kudriavitskyn kirjallinen tuotanto käynnistyi runoudella 1970-luvun lopulla, mutta vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen hänen on ollut mahdollista saada teoksiaan julki.
Olen elänyt tuon ajan, aloittanut oppikoulun syksyllä 1953 ja hankkinut uuden ammatin 1979. Asenneilmapiiri noudatti samaa olipa kirjailija tai ammatinharjoittaja. Kiellosta ja halventamisesta on kirjattu lakiin ikä ja ammatti. Sitä sovelletaan pilkkuja viilaten ehdottomasti, vaikka on olevinaan niin avoin yhteiskunta. Noudatetaan suljetun yhteiskunnan sääntöjä, vaikka Neuvostoliitto kaatui. Mistä ne kumpuavat sanoiksi asti, kommari presidentti ja muut solvaukset. Tai nainen ikuisesti kaivolla stay up sukissa ja korkokengissä odottamassa kivitystuomiota seksistä miehen kanssa.
Eilen oli suurten ilmoitusten päivä. Uusi hallituksen kokoonpano on hännänhuippu minua henkilökohtaisesti koskevien asioiden joukossa. Tapahtumaketju hyökkääjineen, minä puolustajana, sai alkunsa sodanjulistuksella jouluna 1990. Vuoden alusta olisin vanhempieni omaishoitaja kunnallisella kotihoidontuella. Siitä oli sovittu, kun vanhempani tarvitsivat jo apua selvitäkseen kotona. Eilen sain Asunto Oy:n tiedotteen ja pöytäkirjan varsinaisesta kevätyhtiökokouksesta pyytämättä. Tiedotteessa on mainittu selkeästi.
Asunto Oy Tuuspelto - rivitalo vesitornin rinteessä
Yleisavain - kenellä
Hallituksen puheenjohtaja - kuka
Isännöitsijä - kuka
Isännöintitoimisto- organisaatio
1. asioidenhoitaja - puhelimen päässä
2. asioidenhoitaja - puhelimem päässä
Tätä vastuunjakoa odotin 20 vuotta, vanhempieni omistamassa kirkonkylän osakkeessa. Minulle asuminen rivitalossa on tuttua. Taloyhtiö sekosi tai oli sekaisin jo ennen sinne muuttamista. Mikään ei mennyt perille. Tarvittiin 20 vuotta vastuunjaon selvittämiseen. Omaishoitaja-Liiton lakimies lähetti lakikirjan irtolehtiä, että tietäisin asumiseen liittyvät lakipykälät. Olin 50 v ja siihen ikään olin kasvanut aikuiseksi enkä ollut vielä vanhuudenhöperö. Nyt se asia on toivomallani tavalla järjestyksessä ja minua informoidaan perheen käytössä olevasta osakkeesta.
Uusi lakimies soittaa koskien kyseisen osakkeen kuolinpesänkuolinpesän palautumista takaisin äidin kuolinpesään. On meillä perintökaaret. Suoukko voi tulla ydinperheeseen naimakaupan kautta. Lapseton avioliitto päättyy sisaren kuolemaan ja leski on perijä. Yritykseni hoitaa sisarelle kuuluvat osuudet takaisin, kun isäkin oli elossa, oli punainen vaate härälle.
- Miksipä minä luopuisin, totesi leski ykskantaan.
Perästä kuuluu 14 vuoden jälkeen sisaren kuolemasta. Leski jättää selvittämättömän pesän jälkeensä saatesanoilla.
- Kaikki on selvitetty toissijaisille perilliselle. Sieltäkin tulee yllätyksiä vastaan, kun asioita tutkitaan. Yhtymäkohdat voin nähdä valtion ja kunnan tavasta hoitaa asioita valehtelemalla, että meidän Suomi-neito vietäisiin kehittyvien maakuntien Suomeksi. On viety ja vielä syrjäytyneitä johtajia haastatellaan haamuina.
- EVVK -
Asioilla on taipumus järjestyä, mutta minun osani on vaihtaa kieltä. Suomi ei ole tunneäidinkieleni. Ei ole koskaan ollutkaan. Savolaisuus sen jotekin selittää. Kaikki jää kuulijan vastuulle. Olen ollut erilainen piällysmies. Hattua nostamalla en ole kulkenut vain ohi, vaan tarttunut tilaisuuteen tehdäkseni, mitä tehtävissä on.
Tyhjän saa pyytämättä. Se on kirjattu lakiin kansan halventamiseksi. Aloitan venäjän aakkosista, niitä osasivat harakat Tuuspellon piilipuussa. Ihmiset siellä tirskuivat kuin paskaharakat ja vanhoista asukkaista tuli kunnanlääkärin diagnoosilla lakovariksia. Pikku-Pörriäisen hän otti Lautalaan puita pilkkomaan luvaten.
- Saat kusta vaikka rappuselta lääkärin luvalla.
Poliisit olivat ottaneet Pörriäisen kiinni, kun kuseskeli, mihin sattui. Kaljaa oli juotu koko päivä ja kotiin oli pitkä matka. Korvaan poistetun videon Savolaisella Balladilla.
Siell' Savon joukko tappeli ja joka kynsi kylmeni, ei edestä Suomen maan, vaan jokainen puolusti itseään ja oikeuttaan ottaa mitä katsoi oikeudekseen ottaa.
Karaokeharjoitukset jatkuvat.
- Poliittiset puheet ovat kärpäsensurinaa korvissani. Surisevat tai inisevät aikansa, kuin maksaisivat kaikki lakisääteiset etuudet omasta pussista varastelevina kukkaronvartijoina. Niitä löytyy joka lähtöön. Tiekartta Länsirannalla jatkuu.
Kesäpäivä Kangasalla jatkuu syntymäpäiväsankarin tutulla äänellä. En muista heti nimeä, kenelle ääni kuuluu. Sanoiko Aino Suhola hänestä.
- Hurja akka alkunainen.
Jatkuu punaisena vaatteena kokoomuksen pojille liehuvalta liekinvarrelta. Vielä en ole löytänyt vaalikirjasta kyseistä kohtaa "kirjaa puheista" kirjeiden seasta. Saulin kirje on minulla tallessa muistuttamassa herrasmiehen kiitoksista ja itse miehestä. Samassa tilanteessa naisesta tukinaiset lähettivät rahanpyyntökirjeen tulevia juhlia varten. Minä juhlin omillani sitten kun juhlin. Pesusettiä käytän juhliin valmistuessani. Mieleltäni puhtaana tulen.
PS. 6.12.2013 onneksi eivät toteutuneet ennakkopelot itsenäisyysjuhlien latistumisesta Tamperetalossa. Näinkin olisi voinut käydä osaamattomissa käsissä. Hyvä, Sauli ja Jenni. Mikä syy on mellakoida juhlapäivänä Tampereella? Toritanssitkin saatiin aikaan.
Näin juhlii elämäntapaintiaani 7 -kymppisiä. Kaikki läheiset ovat vielä hengessä mukana ja fyysisesti läsnä. Illallinen yhdelle 20 vuoden kuluttua syödään yksin, pöytä katettuna kuolleille ystäville. James tekee parhaansa hovimestarina tarjoilussa ja nostaa maljat kuolleitten sielujen puolesta.Blogger on mukana muokkausvaiheessa. Video keskellä pienenä neliönä harmaan alueen ympäröimänä.
Olenko aidannut itseni nurkkaan vai mistä tämä kylmärinki muistuttaa? Historian en tiennyt jakaneen meitä kahteen leiriin, punaisiin ja valkoisiin. Olimme samoista lähtökohdista, mutta jollakin oli tarve olla parempi muita. Talolliselle omistaminen oli taustatuki ja opettajaminiä. Unohti kuitenkin perintötekijät seuraavalle sukupolvelle. Öllin isä on Öllin autistisen pojanpojan isoisä. Peritty puupää halveksii, miksi minusta ei tullut opettajaa.
Omaishoidosta tuli minulle "zu Hause Pflegen" ja hoitajille "Hilfe für die Helfer". Toisella kotimaisella kutsun itseäni närståendevårdare. Vanhempieni hoitajana olin vaikea työllistettävä ja kauttani kierrätettiin omaishoidontuki sosiaalijohtajalle. Sen hän tyhmyydessään antoi ymmärtää, vaikka ymmärsi sen minulle ensiksi antaa pottuilujen keralla.
Miksi taas pohdin menneitä? Onhan meillä ollut vuodesta 1991 lähtien presidentti ja päämisteri hallituksineen. Vasta jytkyn jälkeen on pakko ajatella tulevaa aikaa. Hallitusohjelmaan kirjataan "vanhuksille subjektiivinen oikeus hoivaan". Kuinka se toteutetaan jää nähtäväksi. Puhutaanko hoivan laadusta vai rahasta? Hyssälä puhui rahasta ja sai poliittisen eläkeviran. Omaishoitoasioista vastaava sanoi.
- Älä puhu omaishoitamisesta mitään, kun sinulla ei enää ole hoidettavaa. Eikä ole ollutkaan tällä rahoitusalueella. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse kaivaa esille, kun ei ole rahaa jakaa kaikille.
Näin Lahdessa palattuani takaisin Tuusniemeltä, jossa kävin hoitamassa vanhempani hautaan. Kirkko valitsi rahan voimalla toimintansa. Vapaaehtoistyötä voi mennä tekemään potilasjärjestöön. He pitävät kimppakivaa palkallisten johtajien kanssa. Siihenhän se yhdistystoiminta perustuu. Muuhun uskonnolliseen yhteisöön toivotetaan tervetulleeksi. Maistraatti vahvisti, en tarvinnut tehdä ristiretkeä. Kirkot erottaa toisistaan Porvoon sopimus, jota Jumala ei vaadi uskon tunnustamisen takeeksi.
Uusin kaukomatkailun tapa on internet. Osallisuus on tuottanut tohtoreita delfoimenetelmällä. Minut on kutsuttu panelistiksi tulevaisuuden tutkimukseen oman kokemukseni perusteella. Tällä kertaa tulee vastaan myönteinen semafori.
- Tähän asti ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja.
Pohjan pyrkimyksiltäni on huuhtonut laki, joka myös jälkeeni jää. Ikä ehdoton ja työhistoriaa ei ole kertynyt edes yrittäjänä. Itseni ja perheeni olen elättänyt laillistetussa ammatissa. Mitenkä käy, kun palkanmaksajat loppuvat? Etuoikeutetut ovat valvoneet oman kohtansa, että voivat kehua optioillaan nuorina eläkeläisinä. Heidän työnsä on palkittu kultaisilla kädenpuristuksilla.
Suomi-neito on jakautunut kahteen leiriin vartioiduille asuntoalueille ja hyvinvointivaltion kaatopaikalle. Komukit kiertävät maailmaa etsien entistä elämäänsä. Muistihäiriöt ovat lisääntyneet yhä nuoremmissa ikäluokissa.
Liian paljon, liian varhain saatuna ei motivoi ketään enää yrittämään. Onko meistä tulossa jonkun lemmikkejä, pesästä pudonneita pelastettuja hietakurkia. Taulun vein kellarin häkkikoppiin talteen. En kestänyt katsoa pidempään räpistelyä seinälläni enkä sielunmaisemissa.
Odotan sydän syrjällään ministerivalintoja. Päivän lehtikuva on pohjanoteeraus turhautumisesta nykyiseen elämänmenoon. Liian paljon on vaiettuja asioita, joista aikuiset eivät voineet puhua lapsilleen. On turvauduttu luonnon menetelmiin.
- sillä luonto se on, mikä tikanpojan puuhun vetää.
Katson aina uudelleen juhlagaalaa yleisönä, esiintyjänä, kuninkaallisena ja juhlakaluna. Vappuna torille menin ylioppilaslakki päässä. Sain kertoa sen vaikutuksesta 1970 -luvulla naisvaltaisella työpaikalla. Minut nähtiin vappuna torilla oma lakki päässä. Seuraavana työpäivänä minua tuli vastaan mykkä huuto. Muistutti Munkin taulua "Huuto". Suut vääristyneet huudosta ja ihmetyksestä eikä pihahdustakaan kuulunut. Ainoa, jonka kanssa puheyhteys ei katkennut työasioissa, oli toimitusjohtaja. Me jatkoimme yhteistyötä vaihtaen ajatuksia ammattisanaston "tekstiilikemialla". Muiden kanssa ei kemiat enää kohdanneet. He halusivat vetäistä hajuraon. Syynkin tiedän; miksi?
Yhdistystoiminnassa ja projektikoulutuksissa on vallinnut sama tunnetila 2000 -luvulla. Siitä olen kirjoittanut ja kirjoitan edelleen. Opin itsestäni enemmän. Politiikkaa elää suljetun yhteiskunnan säännöillä. Valkolakki on minulle vaivanarvoinen saavutus hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Sijoittajille annetaan oikeuksia vaikuttaa meidän perusoikeuksiin
- työhön
- koulutukseen
- lasten oikeuksiin
- vanhusten hoitoon
- Voiko työtä rakastaa, kyseli Tommy Tabermann luennossaan yrittäjille. Vastasin hänelle.
- Voi, jos saa tehdä oikeata työtä ja saa pitää palkkansa itse. Nyt on pohjaton papinsäkki valtiontaloutena pahasti velkaantunut. Turha siitä on meitä syyttää. Olette laatineet lait, että näin tulee jatkumaan vaalista vaaliin. On aloitettava alusta. Kuka tarjoaa hukkuvalle oljenkorren ja opettaa lukemaan ja kirjoittamaan. Aivopesu on käynnissä politiikan nimissä.
