Historia kirjoitetaan uusiksi, varsinkin henkilöhistoria

- Elä tule meitä opettamaan. En tullut opettamaan, tulin vanhempieni omaishoitajaksi.

- Kuoltua saa isäsi havuseppeleen haudalle, lupasi valkoisten veteraanijärjestön puheenjohtaja.

- Ehtiihän tuon sittenkin. Isäni ei odottanut mitään enempää kuin samaa veteraanikuntousta, jota Manukin sanoi saaneensa joka vuosi. Isältä se evättiin hakemus toisensa jälkeen. 

Kerroin näitä moksautuksia kirkonkylän talollisen tyttärelle. Hän sisarensa kanssa oli isän nuoruuden tuttuja. Isä muisti vastaanoton kirkonkylän nuorten rientoihin osallistuessaan.

- Menkööt sinne moskovaansa. Tarkoitti työväentaloa järven takaa tulleille nuorille. Senkin vastaanoton isäni muisti lähes 100 -vuotiaana.

Löydettyäni tämän videon samaistuin kotimatkaan Vihtaniemelle ja elin tunnelmat aina uudelleen.  Voin laulaa täydestä sydämestä.

- You are my home and my shore, Russia. 

- You, Russia, is my shore and my home. (On the shore)

En tuntenut oloani kotoisaksi kirkonkylän osakkeessa vanhempieni taloudenhoitajana. Osake on oma, mutta taloyhtiö omistaa osakkeet ja määrää tahdin, kuinka taloyhtiössä eletään. Sielläpähän elävät kuin pellossa sananmukaisesti Tuuspellossa. Kirkonkammaria en pitänyt kotina. Oli vain tavaroiden kalliisti sähköllä lämmitetty varasto ja sängyn paikka. Pienet tytöt ihmettelivät mummon kodittomuutta. Tytär kielsi, ettei lapsille sellaista saanut puhua. Peruin puheet lähettämällä kissakortin.

- Mummon koti on siellä, missä kotikissat odottavat ikkunalla sisällepääsyä. Niitä oli paljon kuin Vilikkilän kissoja. Juuri periytyi 1930 -luvulta. Yhtään kissa ei hävitetty eikä kissoja steriloitu. Sitten joku puuttui asiaan. Viimeinen säästetty kissa sai kaulapannan ja talutushihnan ulkoilua varten. 
Vastakkainasettelu jatkui ihmisten kesken ja vahvemmat taluttelivat heikompia narunjatkona. Ison talon emäntä vietti puhumattomana lähes 10 vuotta laitoksessa. Nostettiin istumaan ja autettiin pitkäkseen. Kukaan ei kysynyt häneltä mitään. Ei kuitenkaan unohdettu hänen voimansa päiviä.

Kymmenestä siellä vietetystä vuodesta sain Kaisalta ruusun kiitokseksi rohkeasta päätöksestä. Samalla ihmettelyt, kuinka Vihtaniemen torpparin pojantyttö oli lähtenyt oppikouluun ja milla rahoilla minut koulutettiin. Sen Luoja yksin tietää, mutta ei kerro. Antoi vaan mahdollisuuden vastata isälle.

- Minä tulen. Antoi myös riittävästi resursseja, että selvisin noista 54:stä miestyövuodesta rahallisesti. 

Olen pakertanut koko ikäni, mutta tähden voi löytää yhdessä yössä Vysotskin kanssa sudenmetsällä. Berliinin muuri kohosi ja mureni. Milloinka kaatuu viimeinenkin este ihmisten välillä? Poistuuko valtioiden väliset rajat? 
Herään painajaiseen. Musiikki minut herättää. Unikirjan symboli sanalle "Musiikki".
Musiikin kuuleminen edustaa elämää
sointuineen ja riitasointuineen, korkeine
ja mataline äänineen. Ehkä sinun on niin
sanotusti tanssittava jonkun toisen pillin 
mukaan, tai toisaalta joku ehkä soittelee
sielusi kieliä. 
- Wherever I go, I belive, as the Earth spins:
- You, Russia, is my shore and my home.