Narrin aamulaulu

• Blogger leikkii kanssani eikä anna minun kirjoittaa haluamallani tavalla. Pitäisikö minun pyytää Oopperayhdistykseltä lupa rakastaa elämää? Jätin julisteen lepäämään illalla luonnoksena ja nyt se mököttää. Kuva ei pysy paikallaan, seilaa laidasta laitaan. Suurennan sen ja siirrän keskelle vapaasti valita paikkansa, missä haluaa tulla näkyväksi. En pääse bloggerin kanssa yhteisymmärrykseen, joten pitää kirjoittaa tekemättä kappalejakoa. 
• Olen kuunnellut radioateljeetä iät ja ajat, jos sen voi iättömäksi ajaksi nimetä. Se alkoi "opintomatkalla kiinalaiseen helvettiin" vanhempieni omaishoitoajan alkaessa. Muuta kanavaa ei ollut kuin radioaallot yön tunteina. "Anniina, vielä valvotko, kulta Anniina?". Hän oli mielessäni ja tuli aina pintaan suruna sielussain. Nyt voin lakata huolehtimasta, onhan siitä jo kauan. 
• Aamulla olin kuudelta jo virkeä, elinkello on sekaisin. Narrin aamulaulu palauttaa minut aamujärjestykseen. Utsjoella aurinko nousee 9.30 ja laskee 16.20. On Eilan nimipäivä ja kuolleen sisareni syntymäpäivä 1943. Eletään viikkoa 43. Uutississa on kolme pääteemaa:
• Yhdysvaltoihin Jemenistä lentäneistä koneista etsitään pommeja. 
• Jaavalla purkautuu tulivuori.
• Söpösilmäinen ministeri ottaa kantaa Japanissa uhanalaisten eliöiden suojelemiseen ja siinä sivussa luonnonvarojen hyväksikäyttöön ja voittojen jakamiseen. Oman osuutensa hän on turvannut köyhän maamme kaivostoiminnan tuloksesta sijottamalla talvivaaraan. Maamme on ja pysyy köyhänä, jos kultaa kaivannet. Etelä-Afrikastakin löytyi timantteja siirtomaaherrojen rikkaudeksi. Historia toistaa itseään.
• Nämä olivat lauantaiaamun kello kuuden uutisaiheet ja näillä minun pitää jaksaa kello seitsemään ja kahdeksaan. Lisää tulee yrityssalaisuuksien säilyttämisestä. Kuinka mikään on salaista, kun aikaisesta aamusta kaikki on julkista riistaa jopa minulle, joka olen oppinut nukkumaan sängyssä noudattaen omaa elinkelloa.
• Kiviniemi lentää Kiinaan maailmannäyttelyä päättämään. Jos oikein muistan Suomen paviljonki on Kirnu.
• Kymmenen vuotta omaishoitajana ja sen jälkeen kymmenen vuotta yritystä seurata vanhempien jalanjäljissä huonolla menestyksellä. On tullut osanottajia kuin isän kuolemasta ennen kuolemaa huhupuheiden ja arvailujen perusteella. Se oli ennenaikaista, olihan lippu puolitangossa kolme kertaa peräkkäin naapureille. Isän kuolemaa ei suruliputettu. Lippu ja viiri ovat naftaliinissä ja syövät itseänsä loppuun. Ajanhampaalta ei välty kukaan, kun ollaan niin lahoavaa ihmissukua. Toisen kuolema on toisen elämä, kun on ruvettu syömään toisiamme.  
• 
  
• Julisteen oranssisävy ja kaksi katsomassa auringonlaskua toi muistoja mieleen koulutuspäiviltä. Pakosti joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin. Mies kertoo tulleensa koulutuksen takia, virallinen osuus on päättynyt. Hän kertoo kotona odottavasta vaimosta ja kaikesta omasta elämästä. Hän ei ole viihteellä eikä vapaalla, vaan ammattiin liittyvillä koulutuspäivillä. On kevät ja valoisa yö. Istumme katsomassa ja kuuntelemassa yönääniä. Kuinka uskalsin vieraan miehen kanssa jäädä kahden. Luotin häneen, kun hän kertoi kotioloistaan. Hän oli vaaraton minulle enkä minäkään ollut uhka hänelle. Olin itsekin hierojien koulutuspäivillä. Tästä minun piti kirjoittaa. Odotan sensuurin punaista kynää ja poistan tekstin, jos se loukkaa jotakuta.
• Kulttuurikahvila on laukussa lähdössä Otavaan. Voin esittää mummon sinisen kirnun tarinan. Mummon kirnun joku vei kotiinsa ja sieltä joutui kaatopaikalle. Isän sotakirjeet joku poltti ja nyt kaikki vanhempien käyttämät tarvekalut halutaan hävittää. 
• "Talo muistaa kävijänsä. Seinät muistavat sanat, jotka talossa lausuttiin." 1900 -luku on vaihtunut vuodeksi 2010 ja ollaan uutisten varassa, mitä aikaa elämme. Ainakin siitä puuttuu lähimmäisen rakkaus. Osallistun seurakuntavaalien ennakkoäänestykseen 1. kerran elämässäni. Seurakuntani tarvitsee toimihenkilönsä, jolle annan ääneni. He ovat yhden listan ehdokkaita, onneksi.

Eine kleine, rote Zahl

Unen hiljainen portti aukeaa ennen aamuhartautta tänään. Utsjoella aurinko nousee klo 9.25 ja laskee klo 16.25. Kuuluttaja seitsemältä ilmoittaa auringon liikkeistä käännetyssä järjestyksessä enkä saa kiinni, milloin se näkyy Utsjoella. Nukahdan uudelleen, kun Sauli ei vielä ole tulossa haastateltavaksi.

Tänään oli viikkoja sitten ilmoitettu aika polilla, olin menossa. Se kuitenkin peruttiin puhelimitse ja siirrettiin muutaman viikon päähän. Olin jo luullut olevani vapaa kaikista pakollisista menoista, mutta on hypättävä vielä tähän hullunmyllyyn ja pitää seurata kutsuja. Itella lakkoilee ja siksi puhelinilmoitus. Tulihan kirjekin seuraavana päivänä kuten luvattiin.

Jatkoin unia ja juoksen portaita ylös kuin Tuiskun Antti ottaessaan yleisönsä. Minun tahdit tuntuivat tutulta. Tunnistan sen kitaralla soitetuksi virreksi. Oi, Herra, jos mä matkamies maan. Sopi hyvin lyhyisiin juoksuaskeleihin. Eilen esitteli aamuhartaus essu-kummin ja tänään oli äiti vuorossa. 
Essukka oli äidin sisko ja minun kummitätini. Hänestä kirjoitan hullun jutun järjestetystä avioliitosta, kovasta kohtelusta veljien taholta. Kuitenkin voin hänen saavutuksiinsa ihaillen laskea kuusi  komeaa miestä, tädin omia poikia, haudalla. Joku oli isätönkin alkunsa antaneen kuoltua. Tässä ajassa voi tapahtua kaikkea perillisten ja perinnönjättäjien kohdalla. Voi tehdä makkaran mieleisekseen hankkimalla sopivan lakimiehen. Sitä en ihmettele koskaan selvin päin.  Olen niin kännissä, että en pysy pystyssä fysioterapeuttien järjestämän taukojumpan aikana. Meniköhän viestini perille eroavasta mielipiteestä?

Katson päivän Derrickin ja sovellan monta kohtaa huumekauppiaan kilpailijan murhaan. Derrick kyselee väärän todistajalausunnon antaneelta tuntemuksia murhasta ja vaikenemisesta saaduista rahoista. Minä olen aina joutunut maksamaan puolustaessani vanhempiani ja perintöämme. Tuusniemestä on tullut rikollisella rahalla rikastuneiden diilereiden mellastuspaikka. Kaikille heille löytyy kesämökkiranta  ja minulta muukalaisten hautausmaata lapsuuskodin uimarannassa. 

Käännän kanavaa ja siellä vielä uusintana Kyrön tenttaamista menneistä tapahtumista. Se herättää inhorealistisia tunteita kuin sukupolvenvaidokseksi koottu näyttökansio. Siitä näyttötutkintomestari tuli samoihin johtopäätöksiin. Eikö se ikinä lopu, vaikka meillä ei ole enää kirjahyllytöntä ja kirjatonta kulttuuriministeriä rahanjaosta päättämässä. 

Salapoliisintyö jatkuu terveellä maalaisjärjellä. Elämäni harharetket §§§§§§§ -viidakossa ovat päättyneet runoroskikseen heitetyissä miinusmerkkisissä pankin velkavaalirahakarhukirjeissä. Onko Tuhkimo vielä elossa, kun hänen tavaransa oli kipattu muovipussissa kaatopaikkajätelaatikkoon?

Kuva Kaj Stenvall ankkajulisteet: artshop.fi

Mobiilipalveluhäiriköt

Aamiaiselta poimittua:

Päivä on elämän yksikkö. Pääsee pitemmälle suunnittelemalla sen kuin elämänsä. 
- Markku Envall

Minua puhutellaan etukäteen ja monesta yhteydestä voisin sanoa, että tiesin tuon jo eilen. Vai olisiko se seuraavan päivän suunnittelua? 

Kymmenen käskyä ovat olleet ohjeena, kuinka olla ja elää. Kun kunnioitetut vanhempani ovat kuolleet, heidän jälkeensä on tullut muistutus muista piäsnuat(s)ikoista, joita pitäisi totella. Jos he hoitavat hyvin meidän asioita, voin suunnitella elämääni päivän kerrallaan. Suunnitelmieni alta on vedetty matto, jonka alla on syvä kuoppa. Sanoisin sitä ansaksi, sudenkuopaksi, jolla oli tarkoituksensa päästää peto päiviltä. Vysotski laulaa suden metsästyksestä - ne ampuu pennutkin, ne ampuu naaraatkin -. Tätä aikaa elämme hyvinvointivaltiossa, joka on amputoitu Suomi-neito.

Ihminen on taideteos. Sen on ottanut Mehiläinen mainokseensa. Samaa olen ajatellut laillistettuna hierojana yli 30 vuotta. On saatu aikaan häiriö julman jumalan toimesta. Toinen ihminen on arvokkaampi taideteoksena rahalla mitatattuna kuin toinen. Tässä huutokaupassa on vielä vallitsevana suljetun yhteiskunnan säännöt Siperian opetuksineen ja vankileireineen. Järjästetään koulutusta suurella rahalla ja säädetään koulutusrahastoa koskeva laki, joka mitätöi tutkinnon suorittajat hyväksyttyihin ja hyväksyttyihin, mutta kun olet jo 61 vuotta vanhan lain mukaan, ei sinun koulutuksella enää ole yhteiskunnallista merkitystä edes hiljaisen tiedon siirtäjänä.

Istun Kyrön vierellä tenttaustilaisuudessa dopingin käytöstä hiihtoliitossa. Minä joudun vastaamaan omista tekemisistäni suomalaisesta termistä omaishoitajana ja sukupolvenvaihtajana. Sinulla on vastuualueena uusi ilmiö urheilussa, minulla käskyihin perustuva "tottelemattomuus". Meille ollaan ripustamassa myllynkiveä kaulaan. 

Inhimillisten voimavarojen kehittämisessä olen saanut luvan puolustaa pientä ihmistä. Sinä suostuit sijaiskärsijäksi suuren ja mahtavan maineen säilyttäjänä. On nostettu syytteitä ja lopputuloksen tiedän. Kun on poltettu paljon rahaa, sinä olet kaiken pahan alku ja juuri. Näin on meidän oikeustaju sotkeutunut. Yläkerran ukot ampuvat aina kovilla.

Kasvojen kohotusta. Ei ole mitään syytä näyttää murheelliselta. Minulle antoi punkki oireet, joilla minua loukataan. Olen kuitenkin pystynyt pitämään pintani. Jos Jumala on puolellani, kukaan ei voi olla minua vastaan. Pitkällinen taisteluni on päättynyt enkä ole tullut kuin tuomituksi avioeroon (X) rastina ruudussa avioliitossa elävästä miehestä.

Kuvahakuna Irja Askola häpeää kirkon puolesta. Saman vastauksen olen antanut maksajalle hänen tivatessaan raporttia raajarikkoisen naisen hoitamisesta lääkärinlähetteellä ja maksusitoumuksella.

Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä kaikkea vammaiset joutuvat sietämään meidän terveiden taholta. Maksu tuli tilille saatesanoin; olisi sukulaisnainen kotikäyntiä vailla. 
- Kiitos, en tule näitä polkuja pitkin enkä myy itseäni edes rahasta.

Lintu sininen

Viimeinen joulu häkissä toteutui siniselle linnulle omasta toimestani. Jos Sylvia oli sokaistu ja eläinsairaala saisi siitä tiedon, asia tutkittaisi perinpohjin. Slummien miljonäärin kaverilla oli hyvä lauluääni. Pojat kuitenkin aavistivat, mihin lapset joutuisivat saatuaan hetken olla lastenkodissa. Kerjääminen sokaistuna tuottaisi paremman tuloksen.

Vanhan koneeni käyttöjärjestelmä vetelee viimeisiään eikä sähköposti enää hoida tehtäväänsä. Uuden palvelimen kautta päivitin sähköpostini siniselle linnulle. Sain tekstiä Thundebirdin käytöstä. Ajattelin kaiken menneen pieleen, kun en löytänyt mitään entisiltä paikoilta. 

Taustakuvana kuitenkin on vesileima, vasemmalla kupolitorneja, viittaa itään. Oikealla korkeita rakennuksia ja siivekäs olento, viittaa länteen. dna sallii kuitenkin roskapostin vielä osoitteeseeni. dnalta tulee kuponkitarjouksia kaikista viimeisistä hömpötyksistä. En katso kuitenkaan olevani kohderyhmään kuuluva, jota höykytetään ostamaan sitä ja tätä.
Se oli jo esittelemisen arvoinen uutuus kellossa. Ensiksi pieni valopiste, sitten piippaava hälyääni.  Nyt en enää erota valoja ja ääniä toisistaan, mikä on minulle tarpeellista. Vai kierrätetäänkö kauttani roskapostibisnestä, josta en mitään ymmärrä.

PS. "Viikonlopusta vetoa vieteriin" tarjoilee Kokki-Jussi aamiaisvierailleen nukutun yön jälkeen. Avasin illalla vielä vanhan koneen katsoakseni, mitä tein väärin vaihtaessani taustakuvan "Ilmalaivalla Kuorttiin" saneerattuun työtilaan kerrostalon kellarissa. 
Sijoitusasunnossakin on ongelmansa vuokralaiselle toinen toisensa perään.
- Ensiksi paloi lamppu katossa. On korkealla, että pitäisi kiivetä pöydälle ylettyäkseen vaihtamaan lampun.
- Sitten irtosi sähköjohto säädettävästä työpöydästäni. Sen korjaamisesta en mitään ymmärrä. Se on sähkömiehen tehtävä, jos sellaisen jostakin löytäisi.
- Seuraava alakuloa aiheuttava syy on käytettynä ostettu PC. Se piti riittää minulle loppuelämäksi. Neuvonantajat johtivat harhaan tahallaan, olihan digi-digistä vasta lakiesitys annettu: Tietoyhteiskunta kaikille ja tietotekniikkataidot kaikille.

Minusta tuli tietokonevirhe, kun pajunköyttäsyöttävät johtajat ilmoittivat oman käden oikeuden käytön tietokoneen tekemäksi virheeksi. Sanoisinko, tule tänne syyparka, täällä on niitä entisiäkin. Tiesin sen verran koneista ja käyttäjistä, että voin sanoa oman mielipiteeni. Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Se tukki sanojan suun ja muutti toimintastrategiaa jättää Tuusniemi vähin äänin.

Vallankäytön purkamiseksi tarvitsin managerin, Delfoi-menetelmän ja Voimauttavan valokuvan perusteet -kurssin. Tämän tien kautta elämäntarinani on kasassa, pakattuna matkalaukkuun vietäväksi vielä kerran Otavaan. 
Onnea Otavat, meitä on monta tähteä. Enemmän kuin Jukolan veljeksiä, joiden lukumäärää A. Kivi vertasi. Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa, voimalla seitsemän miehen.
Mistä niitä isättömiä seitsÄmiä veljeksiä on tielleni ilmaantunut puhumaan omaan pussiinsa? Se pitää minun vielä selvittää. 

Voimauttava valokuva

Aamun ajatus
Ihminen, joka on liian vanha oppimaan, 
on todennäköisesti aina ollut liian vanha oppimaan.
- Minnie Haskins


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Luen lehden verkkosivuilta ikäihmisten hakeutuneen kiitettävästi internetin käyttäjiksi. Kukaan ei kiittänyt ensimmäisillä kerroilla mukana olostani opetella verkkokirjoitustaitoja. EU on määrännyt ikärajat, mihinkä asti voit olla olemassa ja niitä noudatetaan meillä pilkkuja viilaten. Tähän on otettu mukaan myös työhistoria meidän mitätöimiseksi. Vai olisiko se vielä Öllin isän oppivuosien kertausta. Eihän maattomista eikä heidän lapsistaan pitänyt mitään tulla verrattuna talollisten lapsiin. 

En ole luovuttanut, vaan sitkeästi pysytellyt mukana. Suurimman ahdistuksen hetkellä käskin yöllistä puhuttelijaa: 

- Lopeta!

Samaa linjaa tuli vastaus:

- Nythän minä vasta aloitan.

Silloin löytyi MattiJ, jota pyysin siunaamaan Verkkokirjoittajan talon. Hän antoi hyväksynnän yritykselleni lisäten:

- Uupumaton auttaja on usein auttamaton uupuja.

Tässä sitä ollaan auttajana ja uupujana itsensä ymmärtäjänä. Olen ollut kuin huostaanotettu tyttö, josta kenelläkään ei ole ollut mitään hyvää sanottavaa. Olen ottanut kaiken itselleni toisin katsotusta palautteesta ja mukana olosta nuorten opettajien joukossa 7-kymppisenä mummona enkä ole tuntenut itseäni ei-toivotuksi henkilöksi. Minusta on tullut hyvä härkätaistelija, olen oppinut tuntemaan kaikki hyökkäävät sarvipäät. Lordi edusti heitä euroviisuissa ja koko maailma hullaantui sarvipäiden pedonmerkeistä.

Nostalgiaa

Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi tarjosi mahdollisuuden kirjoittaa siellä, missä on tietokone. 
Otin kuitenkin työhuoneen, jonne saan rakentavaa palautetta, kannustusta ja tukea.

Salongissa käydään yleistä keskustelua.

Vierashuoneissa vaihdan ajatuksia tutkijavieraiden kanssa tulevaisuudesta. Heidän joukossaan on kirjoittajia, taiteilijoita,  moniammattilaisia.

Jatkokertomusta kirjoitetaan tarpeen mukaan, milloin tarvitaan opintien uudelleen arviointia lapsista tohtoreihin.

Arkistoon olen tallentanut historiaa, kirjeitä, valitusosoituksia, oikeudenpäätöksiä ja käsinkirjoitettua tekstiä.

Voimauttavat valokuvat auttoivat huostaanotettuja tyttöjä. Vallankäytön purkamiseen itse sitä menetelmää tarvitsin. Maailman ihanin tyttö tuli mainituksi tiistaikolumnissa http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=127

Verkkokirjoituskurssille en ollut tervetullut. Hän järjesti sitä akateemisille, kun arveli ettei muilla ollut varaa osallistua. Keskustelu verkossa päättyi kollektiiviseen anteeksipyyntöön. Sekin on taito opeteltavaksi kiitoksen rinnalle, jos huomaa loukanneensa, viemättä asiaa oikeusasteesta toiseen syyllistä etsiessään. 

Blogger pelasti kuvan saneeratusta työhuoneesta. Kaikki turha roina on poissa.
Suljen silmät ja kuuntelen musiikin terapeuttista syyssinfoniaa. Muuta en tarvitse.

.

Ikkunat auki itään

Sain palautetta osallistumisesta moneen projektikoulutukseen, onko se tarpeellista. Järjestäjälle on ollut hyväksi rikka rokassa, kun osallistujien lukumäärän mukaan projekti saa rahoituksensa. Onpa joku hyväätarkoittava projekti jouduttu lakkauttamaan tarpeettomana, kun ei ole ollut käyttöä. Olisihan siitä voinut rahat pistää liiviinsä, kun seuranta puuttuu. Katujätkät maleksivat kaduilla lisäten pelkoa ikäihmisissä tulla ryövätyksi.

Minun oli aloitettava alusta puolustautuminen. Menin lapsenvahdiksi leikki-ikäisille. Oli annettu ohjeet käyttää kaikkia nykyajan älykodinkoneita. Olin yhtä avuton kuin tietokoneen ääressä, kun en osannut sitä edes käynnistää. Pienet tytöt nauroivat mummolle eivätkä suostuneet näyttämään kuinka mikroa käytetään. Niissä asioissa tekniikan edessä olen ollut uusavuton.

Olin kirjoitustaitoinen, mutta tietokone käyttäytyi kuin pilkkaaja lähettäen roskapostia minun sitä pyytämättä. Siihen olen saanut neuvoksi ostaa estoa kuin mafiasuojelua. En käy kauppaa suojatakseni postini huijareilta. Sekö oli tärkein opetus joutua verkossa hyökkäyksen kohteeksi. 
Samalta minusta tuntui, kun mielenterveysseura pyysi vaalirahaa presidentin vaaleissa sen perusteella, että olin osallistunut verkkokeskusteluun. Hyi, häkki vai oliko se hämähäkin sukuisen punkin hyökkäysyritys. Hyi, hitto! En enää ole mitään mieltä ministereiden asiantuntijuudesta. Heillä ei ole jumalaistettua eksperttiyttä. On vain tittelinkipeyttä ja se vasta onkin tilattu kippeys, joka luonneviaksi luokitellaan kokemuksen puutteessa.

En ole vielä tutustunut, kuinka valokuvia siirretään kamerasta koneelle. Siksi käytän jo julkaistuja pohjia ruskamaisemasta. Postimerkit kirjepostaukseen ja jäljelle jäi kolme aukkoa. Saavat toimia tärkeinä ikkunoina Verkkokirjoittajan talossa.

Yhdestä luukusta katson "Hyvinvointipalvelut, laatu ja tasa-arvo" .projektiin. Loppuraporttini kertoo ankarasta opettajasta, kokemuksesta ja sen hyödyntämisestä tulevaisuuden hyväksi.

Toisesta luukusta sain opetuksen "Kertomukset kirjaksi"  -verkkokurssista. Siitä tuli projektini potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi.

Kolmas luukku suuntaa kokonaan tulevaisuuden tutkimukseen. Tapasin syksyllä nettilukion käyneen ylioppilaskirjoituksissa. Wau, mikä mahdollisuus. Nuoruudessa oli rajoituksia elää elämäänsä ja käydä koulua. Jos oli perustanut perheen, erotettiin koulusta. Oli pahennuksena osallistua yhteiseen opetukseen ja piti suorittaa tenttinsä yksityisesti. Tämä koitui minun synnikseni hankkia ammattikoulutusta alle 3 -kymppisenä vanhapiikajohtajien laitoksissa.

Mihinkä sekin ajatusmalli on johtanut? Pitää etsiä seuraa netistä, aloittaa suhde ja päättää se tekstiviestillä. Ero pääministerin paikalta, kun huomaa lasten kasvavan ilman isääkin. Pitää yrittää paikata kuin hölmöläinen jatkaa täkkiä. Suo siellä, vetelä täällä. Politiikka pyöriskelee pohjamudissa.

Les Feuilles Mortes_Yves Montand à l' Olympia

Les Feuilles Mortes_Yves Montand à l´Olympia

Hän on esiintynyt minulle Pariisissa Olympia areenalla jo paljon ennen kuin meidän areenoista osattiin edes uneksia. YouTubessa voin sen kuunnella uudelleen niin usein kuin haluan.

Tämä mahdollisuus on minulla kuulla aitoa ranskankieltä oikeassa ympäristössä. www -sivuista hoettiin jo 1990 -luvulla, kun syntymäkuntani oli tulossa amerikkalaiseksi englantineen. Siihen verrattuna lännenlokari veisteli savonkielen kuulostavan jämptiltä. Ymmärtämisestä onkin kyse. Käsin siellä puhuttiin kun ymmärretty ei kieltä. 

Konekielinen käännös on tullut avuksi saada suomeksi selkoa iki-ihanista kuolleista lehdistä. "Kuolleet lehdet kerätään lapiolla", on minulle tuttu ilmaus. Olisi sitä kirveelläkin töitä, että työllisyys paranisi. Amerikkalainen Unelmahattu: Joka tuotteesta ei ole vielä luopunut, saisi tehdä työtänsä, jos pääsee omin jaloin työpaikalleen.

Oh! Haluaisin niin paljon kuin muistat

Happy Days, jossa olimme ystäviä.

Tässä ajassa elämä oli kaunis,

ja aurinko enemmän polttava kuin tänään.

Kuolleet lehdet kerätään lapiolla.

Katsos, en unohda...

Kuolleet lehdet kerätään lapiolla,

Muistoja, ja pahoittelee myös

Ja tuuli Pohjois vie niitä.

Kylmissä yön muistivirhe.

Katsos, en ole unohtanut

Kappaleen, joka lauloi mulle.

Tämä on laulu, joka muistuttaa meitä.
Sinä, sinä rakastit minua ja minä rakastin sinua.
Ja asuimme molemmat yhdessä,
Sinä, joka rakasti minua, minua, joka rakasti sinua.
Mutta elämä erillinen jotka rakastavat itseään,
Kaikki pehmeästi ilman melua.
Ja meri pyyhkii hiekalla.
Portaat joutu ystäville.


Kuolleet lehdet kerätään lapiolla,
muistoja ja pahoittelee myös
Mutta minun hiljainen ja uskollinen rakkaus
Smiles aina ja kiitos elämä
Rakastin sinua niin paljon, et oli niin kaunis
Miksi haluat, että unohdan sinut?
Tässä ajassa, elämä oli kaunis
Ja aurinko enemmän polttava kuin tänään.
Olit pehmeämpi ystävä
Mutta minulla ei ole vain tehdä pahoittelee
Ja laulu kuin sinä lauloi.
Aina, Aina minä kuulen sen!
traduktion Patrick AUZAT - Magne - Jullet 2006, sanat: Jaques Prèvert


Elämäni on saanut konekielisen tulkinnan. Näillä on mentävä eteenpäin hyvinvointivaltion kaatopaikalla, kun kielensä ja mielensä kadottaneet viettävät linnoissa kreivien häitään. Monet olivat kutsutut ja harvat valitut Vanajanlinnan hääviikonloppuun. EVVK.

Käännös konekielellä

Elämä on yhden kortin varassa. Tai se voi olla seinälle piirrerry vaahteranlehti, jos on laskenut päivänsä sen varaan. 

Kun lehdet putoo, niin kannet jää. Ja kannessa säilyy muisto tää.

 Takana on pitkä päivä ja vielä pidempi matka ajettavaksi edestakaisin saman päivän aikana. Perillä täysi talvi ja takaisin tullessa vihreät niityt. 

En kiivennyt lapsuuden leikkikallioille. Olisi ollut liukasta ja lumen alta pilkistävä pitkä heinikko olisi tarttunut kinttuihin. Pitäisi käydä luonnossa päivittäin, niin tuntuma säilyisi epätasaisuuteen eikä olisi vaaraa mennä nurin.
Kymmenen vuotta alussa ja sama lopussa osoittaa, ettei meitä siellä kaivata. Kunnalle ovat tärkeämpiä sijoittajat rannoilla piipahtelemaan. Sama on Suomi-neidon houkutusvoima vetää raharikkaita vieraakseen. On unohdettu sukupolvet, jotka omalla työllään elättivät suuret perheensä lähes luontaistaloudessa. Vedotaan rahan tärkeyteen unohtaen; kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse joka käänteessä puhua.

Tultuani kotiin katsoin Lenin testamentin toteutumista vankileirillä. Se on meillä vielä muistissa, vaikka uskotellaan elävämme avoimessa yhteiskunnassa unohtaen kuinka sitkeässä on luopuminen suljetun yhteiskunnan säännöistä. 
Populisti parkaisee populismista, kun ei muuta osaa osoitellessaan toisten kannatuslukujen nousua. Mahtavan fantastista, 2 000 euroa on tienattu kolmen sanan oikealla sanajärjestyksellä. Typerää, sanoo pieni ääni sisälläni. Kaiken kuolleen lehtimassan pudottua pieni silmu vihertää jo oksassa.