Jos veisasin mä virsiä, muistuttaisin ....

Ihan mahdoton on meno tässä kiittämisessä! Muusikko ja aluesihteeri Jaakko Löytty Ylöjärveltä puhuu, soittaa huuliharppua ja veisaa virren 332, Herraa hyvää kiittäkää. Hartaudet: Aamuhartaus 29.10 29.10.2013 06.15

Kuudelta olin kuollut. Ei edes Jaakko Löytyn veisaaminen palauttanut tajuntaani yhtään lähemmäksi valvetilaa. Vasta toistona vaille kahdeksan kuulen lopun aamuhartaudesta. Sitten kuuluttaja keksi virren veisuulle uuden sanan. Jaakko Löytty virsasi, hätääntyneenä korjaa veisasi virren. On siinä toimittajalla osa hallita livenä, mitä sylki suuhun tuo. 

Kuuntelen uudelleen aamutoimien jälkeen aamuhartauden kokonaan. Onhan Jaakko Löytty veisaamisellaan auttanut tuulen työntäessä kulkijaa tai tuulen puskiessa vastaan. Olen jo niin pitkällä, että kohde on kopiointikunnossa. Kuinka kirjaudun blogiin sisään? Google on kaapannut koko tilin. 
- Tarvitsetko apua? Tarvitsen ja saan avun englanniksi. Suomeksi kävin sivulla, jossa kysyttiin, oliko apua sivulla käymisestä. En vastaa mielipidettä kartoittaviin kysymyksiin.
- Sivulla käymisestä ei ollut apua, enkä edes vastaa palvelun parantamiseksi esitettyihin kysymyksiin. Siinäpähän kyselette (X) rasti ruutuun menetelmällä palvelun toimivuutta.

Aikani kierreltyäni löydän linkin kirjaudu toisen tilin kautta. Muistan luukku -osoitteen ja salasanan ensimmäisen nimelläni avatun sähköpostin. Luukku on täyttynyt roskapostista, enkä pääse enää sinne sisälle, kun en ole maksanut suodattamisesta enkä ole ostanut lisätilaa. 

Vuosia sitten olin kaiken ulkopuolella. Tietokoneita nurkissa jokaisen projektin käytössä, mutta en ollut ensisijainen käyttäjä. Annoin paikkani sovinnolla, kun joku tärkeämpi tuli selailemaan potilasjärjestönsä sivuja. 
Tukityöllistetty nuori mies vei minut työttömien nurkkaukseen. Kone vapautui, kun raveja seurannut mies meni kuselle. Siinä välissä minulle avattiin luukku -sähköposti. Se oli ainoa osoite, kun harjoittelin oman blogin avaamista. 

PHNet tuli kuvioihin mukaan, kun oppilastyönä rakennettiin Verkkokirjoittajan talo. dna osti PHNetin liiketoiminnan ja lopettaa kotisivutilapalvelun. Verkkokirjoittajan talo on lopullisen hävittämise tiellä. Tällä viikolla saan muuttoapua nettihotelliin. Se on helppoa, kun sen osaa.

Aamuhartauden kuuntelu blogin kautta jännitti, puhuiko Löytty vai näinkö unta kuulemani perusteella. Se oli lestadiolaista unta nuoressa perheessä. Äiti opiskeli laulua. Hänellä oli siihen edellytykset. Isä vaatii äitiä lopettamaan lauluopinnot ja veisaamaan virsiä. Aamuhartaudessa oli kiittämisessä mahdoton meno körttiläisittäin. Lestadiolaisten mahdoton meno tapahtuu Suviseuroilla enkä tiedä onko se kummempaa kuin Herättäjä -juhlien meno. "Herraa hyvää kiittäkää" on sama aamuhartausseurakunnassakin, vaikka Porvoon sopimuksen allekirjoitus puuttuu. 

Meno on mahdoton  maailmassa, vaikka nuorisolla on enemmän kiroamista kuin kiittämistä tässä ajassa.  Palaan asiaan paremmalla ajalla.

Me nuoret ja keski-ikäiset emme tajua vanhenemisesta mitään!

Te nuoret osaatte olla avuksi, kun sitä apua pyytää. Sen totesin käydessäni esteitä täynnä olevassa Joensuussa. Nuori mies seisoi asemalaiturilla pyynnöstä. Nojasin hänen olkapäähän, että pääsin junasta alas. Polviin sattui niin maan perusteellisesti, mutta pysyin pystyssä. 
Hyvät päivän jatkot meille kaikille, Sinillekin sinne mielipidevankeuteen. 
Toivoo 
kohtalotoveri profeettana omalla maalla.
 

Vapauden patsas

1886: Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland vihki New Yorkin satamassa Vapaudenpatsaan käyttöön. 

Nousuvesi on kuva Jumalan anteeksiannosta. Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu kappalainen Anna-Kaisa Tuomi, Kauniainen. Musiikki: Kansansävelmä Bretagnesta. Markus Asunta (puuhuilu), Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Virsi 331: 4. Virsi alkaa sanoin: Ylistän Herran nimeä ja 4. säkeistö alkaa: Armolla peität riisutun. Topi Lehtipuu (tenori), Jarmo Julkunen (teorbi), Jonte Knif (cembalo) Mikko Perkola (viola da gamba) « Hartaudet: Aamuhartaus 28.10 28.10.2013 06.15 

Talviajassa ollaan jokainen tavallaan. Avaan radion kuudelta, jatkan unia. Vasta aamusoiton toisen jakson viimeinen valinta palauttaa tajuntani tähän aamuun. 

07.15 Aamusoitto. Debussy: Veneessä (Petri Alanko ja Juhani Lagerspetz). Chopin: Valssi nro 2 As-duuri (Jevgeni Kisin). Chabrier (ork. Ravel): Menuet pompeux (Minnesotan ork./Eiji Oue). Ernesaks: Suegis (Olevine-sekakuoro/Ans Sööt). Pärt: Summa (Viron valtion SO/Paavo Järvi). Melartin: Romanssi (Seppo Tukiainen ja Tapani Valsta). O. Merikanto: Elämälle (Usko Viitanen ja Pentti Koskimies).

Terve, aitovierten kansa!

Hengityssession kertaus tuo värit suljetuin silmin. Tiesin jo ensimmäisestä hengitysharjoituksesta lähtien koko elämäni 22 vuotta sitten. Löysin värit ja tiedän, ettei se ole hiipivää hulluutta. Tai jos on, on se luovaa hulluutta, jolla ei ole mitään tekoa sairauden kanssa. Onneksi näkyvän ja näkymättomän raja on olemassa. Sen tunsin junassa tullen mennen. InterCity -vaunu tarjosi lämpimän istumapaikan neljän tunnin matkalle edestakaisin eläkeläisalennuksella. Ulkona mustavalkoinen maisema mennessä päivän valjetessa. Tullessa sadepisarat ikkunassa ja levottomat jalat päivän istumisesta. Se vaivasi naapuriakin hautajaisista paluumatkalla. Matkaan minulla on varaa tänään. Sitä en tiedä, onko enää keväällä 2014 uuteen matkaan vähän kauemmaksi ja korkeammalle. 

Liittyy aiheeseen "haavehet nuo oli hullut" toisten mielestä. Sillä vain ei ole tänään mitään merkitystä, mitä mieltä itsekukin sattuu olemaan minut nähdessään. En halua edes kuulla heidän diagnoosejaan, mitkä syyt saivat minut lähtemään vanhempieni kotiin heidän hoitajakseen. Yksinkertaisesti

• he tarvitsivat apua 
• sairauden, 
• vanhuuden ja 
• laitospaikkojen purkamisen tähden.

He saivat hoidon elämänsä viimeiseen päivään asti ja hautajaiset kuoltuaan. Yhteiskunta ei ole edistynyt, purkaako laitospaikat ja järjestääkö tarvittavat avopalvelut vai jatketaanko entisellä mallilla. Kuntauudistus ja sotepalvelut on työn alla yhteiskunnassa, vaikka poliittisten puolueiden valtataistelusta on kyse. Siinäpähän taistelette. EVVK. Eeva Kilven Kuolinsiivous jatkuu eikä hän tee sitä yksin. 

Se on SE RAJA

Yksinäisten sydänten kerho on elossa. Aloittamisilmoituksen olin nähnyt kauan sitten enkä ollut kuullut kerhosta sen koommin. Näissä merkeissä olen yksinyrittäjä. Istun penkillä Trion pohjakerroksessa kauppakierroksen jälkeen ja siirrän ostokset keräilykärrystä vedettäävään 2 -pyöräiseen ostoskärryyn. Siinä penkillä on meidän kohtaamispaikka enkä ole sopinut etukäteen, kenenkä viereen istuisin tai kuka uskaltautuisi minun vierelle. 

Sillä penkillä on vetovoimaa. Kiireisen omaishoitajaystäväni kutsun penkille istumaan kysyäkseni kuulumiset. Loppujen lopuksi hän saattaa minut kotikulmille ja istumme kahvilla Snack Baariksi muuttuneessa Muotohuoltamossa. (jatkuu myöhemmin)

Viime viikolla näin penkin olevan varattuna. Parrakas mies istuu penkin päässä selin nuoriin naisiin, jotka olivat vallanneet koko penkin. Pienen pieni tyhjä tila näiden istujien välissä kutsuu minua. 
- Istun tähän pakkaamaan. Mies ei voi siirtyä eivätkä naiset tee elettäkään tiivistämiseen antaakseen tilaa minun istua penkille. Aikansa istuttuaan naiset poistuvat kikatellen, siirryn vähän kauemmaksi miehestä. Hän siemailee pullostaan vichyä ja kertoo itsestään. Kuka on, mikä ikä, miksi istuu, missä asuu? Katson tarkemmin, itsekseni totean.
- Kelin mukavuus riippuu siitä, kenen vieressä istut. Hyvin hoidettu parta ja ponnari niskassa.
Ravistan ostoskärryä, että tavarat tiivistyvät ja solmin nyörin kiinni. 

- Ei kukaan jaksa tuollaista lastia vetää mäkeä ylös. Minä vien sinut kotiin.
- Ei sitä uskalla miehen matkaan lähteä tietämättä minne joutuisi. 
Mies kaivaa ajokorttinsa ja todistaa rehellisyytensä ja aikeensa. Siltä osin tulee selväksi, olemme saman kaupungin asukkaita olleet kauan. Tulemme ulos, auto on kadun toisella puolella. Mies nostaa kauppatavarat takapenkille. 
- Olet ensimmäinen nainen, joka on istunut tämän auton etupenkille. Kaksi kadun väliä mäkeä ylös. Bussipysäkki on sopiva paikka jäädä kyydistä pois. Sanon hänelle:
- En tarjoa rahaa, veisit vielä takaisin. 
- En ole rahaa vailla. Pujahtaa autoonsa ja huristaa tiehensä.

Näin pitkä tarina kahden ihmisen kohtaamisesta, ilman tarkoituksia rajaksi eilisen ja tämän päivän välille. Eilen tein matkan kesäajassa. Tänään jatketaan talviajassa kelloja kääntämällä. Tuli yllätyksenä, nytkö jo?

Kaariportti menneeseen

Ehdin juuri sopivasti ennen luennon alkua istumaan. Aiheena on "Kyllä keho muistaa - Stressinhallinta". Tutkittua tietoa hengityksestä, harjoituksia eikä kukaan putoa tuolilta. En käytä puheenvuoroa, onhan tuosta omakohtaiset kokemukset rebirhingkurssilta Frantsilan yrttitilalla 50:nä ja 51:nä syntymäpäivänäni. 
Diplomi jäi saamatta, alkoi lama ja kolmas kesäkurssi peruuntui kurssin kalleuden tähden.Tein kuitenkin harjoitustyöt talven aikana hengityssessioina. Sain jopa itsekin yhden ohjatun session. Ohjaajan on pidettävä huoli, jos hengityskatkokset venyvät liian pitkäksi. Sessioina hieronta ja hengitys eivät tarvitse "saattajia", mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu.  Minun oli tehtävä pitkän päivän matka, ei yöhön vaan entiseen elämään sieltä syntymästä lähtien.

Ennen lähtöä yöllä saan tekstiviestin klo 02.00. Rahastusmainos minun turvapuhelimeen. Jos se on maksullinen viesti, olen lirissä. Nukahdan hetkeksi, herään painajaismaiseen ilmoitukseen.

- Minä tulen nyt. Ratkaistavana on iso ongelma, josta en tiedä mitään. Odotan kellonsoittoa. Aamutoimet sujuvat kevyesti, yöllinen ahdistus on poissa. 
Hyvissä ajoin olen asemalla. Paikkani on ensimmäisessä vaunussa, kävelen Askon sillalle asti, nousen junaan. Vaunussa on muutama matkustaja. Etsin paikkanumeroa. Nuori mies esittelee, että hän istuu paikallani. Sopiiko, että vaihtaisin paikkaa hänen kanssaan, kun on pöytälevy, jota hän tarvitsee? Hänen paikkansa oli edessä, jossa penkit olivat vastakkain.

- Istun mielelläni omalla paikalla. Lipputarkastaja tulee, missä on minun paikkani? Numerot on poistettu, mutta paikka on käytävän toisella puolella. Huomautan sabotaasista.

- Nasa on ollut täällä.

Lähes neljä tuntia ja ajatus hiipii mieleen, kuinka pääsen pois junasta korkeita  askelmia alas. Seisotaan peräkkäin poistumisjonossa. Nuori mies on autonhakumatkalla. Palaa diesilillään kotiin. Kerron oman ongelmani poistumisessa ja kysyn, voisiko hän tarjota olkapäätä tueksi laskeutumisessa. Siinä hän seisoo vakaana, elämä on esteetöntä. 

- Hyvät päivän jatkot! toivotusten jälkeen hän katoaa ihmisvilinään. Totean taas, kävelenkö melkein Nurmeksesta asemalle ensimmäisestä vaunusta.

Luento on matkani tarkoitus. Sen jälkeen on aikaa istua syömään kaikessa rauhassa. Saan seuraa, keskustelu käy vilkkaana. Vilkaisen jo kelloa, joko juna on asemalla. Sieltä se tulee. Varaudun neljän tunnin istumiseen pimenevässä illassa. 

Olen kotona. Kaikki on kuin lähtiessä. Valkea orkidean kaksi kukkavanaa on kasvanut. Tytöt hymyilevät valokuvissa. Kaksi vastaamatonta puhelua kotiluurissa. En muistanut ilmoittaa  menostani. Yöllä lähetän chatin tytölle, joka on vihreänä. On menossa tanssimaan yökerhoon. 
On ihanaa olla kotona, käydä nukkumaan omaan sänkyyn. Nukun huonosti. Taas sama painajainen. Kaikki asiat ovat hoidossa, onko painajainen lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus. Liikuntaa pitäisi lisätä, sen ole lyönyt laimin. Kipu on estänyt liikkumasta. Aamun ajatus oli jo pyörätuoli.

Aamulla avaan radion, kuulen luentaa Juhani Ahon matkakuvina keskittymättä mitä kuulen. Taivaslauluun herään, hengitys on vilkastuttanut verenkierron aivoissa ja näen värit pitkästä aikaa. Hengityssessiossa koetut asiat keho muistaa ja palauttaa mieleen.

Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin. Kuolleita lehtiä vesi on kasannut sadevesikaivojen tukkeeksi. Maisema junan ikkunasta olisi helppo maalata. Taivas vaalenharmaa, metsäprofiili musta ilman yksittäisiä puita, ainoa vaihtelu taivaan rajassa metsän korkeuserot. Kiteellä puiden varastointipaikka kuin lapsuuskodin uimarannassa. Muistot sen mukaan apeat ja ahdistavat. Netti vähän lohduttaa videoillaan.

Over and Over

- Suussasi on liian korkea hammaspaikka, totesi hammaslääkäri 1987 neljännesvuosisadan kuluttua ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä. Oliko se tahallinen hoitovirhe ulkokuntalaisen tytön tultua vielä koulukuntaansa hammaslääkärille? Muistan sen halveksuvan katseen, sanat, keskustelun, että kaikki ne ovat kansakoulunopettajina koulun käytyään. Olisi ollut toinenkin hammaslääkäri, mutta lääkäri oli Kapun rouva ja hän antoi kauniille Anna-Marille oppisopimuspaikan tulla hammashoitajaksi.
 

Kärsin seurauksista päänsärkynä, kunnes vastinpari katkesi. Koko story on vaikuttanut kaikkeen enkä halua enää hoidoksi mitään suukapuloita hengittämisen helpottamiseksi. Ollaan palattu alkuun terveydenhoidon kokeellisessa kehittämisessä.

Hoitotakuuaika jäi luvattua lyhyemmäsi. Talviöinä en horrosta, vaan hengittelen koneen syöttäessä riittäväsi happea unen aikana. Itse lupaan sydämellä nähdä unta eläkkeellä varaamatta vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. 

"UKKO -PALVELU" laskuttaa

Ladattu 27.07.2011

Lyrics:A Place In My Heart

I got your letter yesterday
From some small town I never knew
It told me you were on your way
But not where you were going to

You said you're following the sun
But do you really know for sure
For after all is said and done
Just what it is you' re looking for

There' s a place in my heart
I wish that your eyes could see
And there' s no one on earth
Who loves you as much as me

If you just travel on and on
Till I don't know where
There's a place in my heart
You may never find again

And so you travel with the wind
You' ll find some road to fly along
And though your letter says the word
Your heart may soon forget the song

Then you may someday write the poem
That tells your life in words of fire
But you will never have a home
Or find the love that you desire

( Repeat 3-4-)

And so heading for the sea
Now that the flowers are in bloom
Just when the wild mimosa tree
Is like the colour of our room
( Repeat 4 )

Vanha intiaani vaihtaa jalkaa

 

Näin on käynyt tänään. Löysin vastauksia, ostin meno-paluu lipun. Fb on life, joka muutti kysymyksiä, joihin olen etsinyt vastauksia. Onneksi kysymykset ovat porkkanoita, ettei vastaukset ihan keppikeitoksi muutu.

Good person

Olen kaukaa viisas

ja läheltä lämmin, tuumaa sienen päällä istuva sammakko.

Silloin en ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen. Tarvitsin graafikon apua Verkkokirjoittajan talon rakentamisessa. dna siivoaa palvelujaan vähäisen kysynnän takia, niistä lopullisen pudotusuhan alla on kotisivutilapalvelu. Se aiheutti paniikin, kun ilmoitus tuli sähköpostiin. 

Jotakin jäi jäljelle vertaisohjaajakoulutuksesta ja jotakin löytyi netin kautta. Vertaisohjaajat ovat häipyneet omista syistään enkä kysele. Miksi?

En jätä tätä luonnosasteelle, vaan julkaisen kuin palkkaneuvottelut reaaliajassa uutisissa. 

PS Palmusunnuntai, 13. huhtikuuta 2014 osoitteenmuutos;
Verkkokirjoittajan talo > http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/

Kun osoite on korjattu oikein, rekisterinpitäjä on löytänyt minulle aviomiehen luetteloonsa. Turvapuhelin systeemi toimii niin että, napinpainallus ohjaa puhelun 1. vastaajalle, sitten toiselle ja kolmannelle, kuka ehtisi katsomaan, mikä on hätänä. 
Kukaan ei ehtinyt vuodeosastolta tulemaan pistämään insuliinia. Minun oli toimittava, ilman koulutusta. Otin ruiskun jääkaapista, tökkäsin mahanahkaan. Piikki upposi kuin kuuma naskali voihin. Esimerkki vastuunjaosta, että kotisairaanhoitaja ehtii miehensä mukana harrastuksiin ja metsästysretkille kesällä 1992. Voi, meitä höynäytettyjä.

Muistatko vielä sen...

Aamun herätys: Oi muistatko vielä sen virren, Samuli Moilanen laulu/piano - YouTube

Pikakelauksen tehtyäni muistan viimeisen laulajan, jonka video ei ole saatavissa. Linkki kuitekin aukeaa sinne, missä sen haluan muistaa. Metsä ei kuitenkaan puhkea siniseen kukkaan tällä kertaa. Estääkö mieletön kipu näkemästä?

Musiikkikouluttaja Antti Vuori, Helsinki. Virsi 482. Virsi alkaa sanoin: Elämä on meri. Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht), Pertti Eerola (urut) Hartaudet: Aamuhartaus 22.10 22.10.2013 06.15 

Aamuhartausarkistosta poimin ortodoksisen tekstin. Olen väsynyt hakemaan sitä, minkä haluaisin lukea. Sitä ei oo eikä tuu. Ja onko sillä edes väliä, mitä meille saarnataan? Joskus vain saan kiinni ajasta ja paikasta, missä mennään. Se on poliittista lätinää alusta loppuun eikä siitä tule sen selvempää. 

Talouden madonlukujen 250 vuoden sykli on päättymässä. Ollilan ulostulo haastatteluissa kertoo menneistä jaksoista. Siitä on seurannut järjestelyt kukkaron herraksi takuusäätiön takamalla pankkilainalla maksaa velkansa ilman suuria ulosottokustannuksia. Syklin päätyttyä aloitetaan alusta. Tanskalainen maajussi toteuttaa sitä jo omassa toiminnassaan.
10/10. Tilan puimakone ryskää, ja viljasäkki toisensa jälkeen täyttyy. Viimeisetkin kaurat puidaan. Vuohet, lehmät ja vasikat pääsevät uuteen navettaan, mutta sonnivasikkaa odottaa lahtipenkki.

Tämä on minullekin tuttua vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Se on historiaa syklin alkuun asti tarkasti otettuna vuoteen 1763. Ei ole mitään uutta auringon alla.

 
Tähän katsekontaktiin 1993 mahtuvat kaikki vuodet eletystä elämästä ja tulevasta. 

Terveydenhuollon suurkuluttajat pääterveysasemalle, muut lähiklinikoille 21.10.2013

Aamuhartaus ti 15.10.2013
Suvi-Päivi Koski, virsitutkija, Helsinki 
"Kiitos sulle, Jumalani" on monen suomalaisen mielivirsi – ehkä sinunkin. Sitä lauletaan syntymäpäivillä ja muissa juhlissa, myös hautaan siunaamisissa. Eikä sitä lauleta vain Pohjolassa. Se kaikuu eri puolilla maailmaa – esim. USA:ssa, Kanadassa ja vaikkapa Brasiliassa. Helsingissä vieraili äskettäin kristillisen Ying Wa collegen mainio poikakuoro Hong Kongista. Collegen virsikirjassakin virsi on – myös kiinaksi.

Ihminen ei jaksa pintavaahtoa loputtomiin. Hän tarvitsee juuret. Niin tarvitsi virsirunoilijamme ja niin tarvitsemme sinä ja minäkin. Jumalassa on kaikki eikä hän hylkää – ei sinuakaan. Ja hän vie perille. Jeesus Kristus itse on tie. Yhdessä kiittäen saamme aloittaa tämän päivän:

4. Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!


1 O, jag ser min Faders hand (säk. 4), julk. 1908. http://sionstoner.blogspot.fi/search/label/Storm%20August Suorasan., vapaa käännös SPKoski 2013.

Virsi: 341 b:1,2,4

Aamuhartaus la 05.10.2013
Arkkimandriitta Sergei, Ortodoksinen kirkko, Valamon luostari

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Kuluneen viikon alussa vietimme Jumalanäidin, Neitsyt Marian, suojelusjuhlaa. Tämän juhlan vietto sai alkunsa Konstantinopolissa yli tuhat vuotta sitten. Yhdeksännellä vuosisadalla viholliskansan sotilaat piirittivät Bysantin pääkaupunkia, jolloin ihmiset kokoontuivat rukoilemaan pelastusta vihollisen hyökkäykseltä Blahernan kirkkoon. Kirkossa oli rukoilemassa myös Kristuksen tähden houkka, pyhä Andreas ja hänen oppilaansa Epifanios. He näkivät, kuinka ehtoopalveluksen aikana Jumalanäiti ilmestyi kirkossa ilmassa rukoilevana yhdessä enkelien, profeettojen ja apostolien kanssa. Neitsyt Marialla oli käsissään hartialiina, jolla hän osoitti suojelustaan kirkkokansalle. Tämä näky antoi uutta toivoa pelastuksesta ja niin kävikin, että kaupunkia piirittäneet vihollisjoukot luopuivat aikeistaan ja rauha palasi kaupunkiin.

Kirkko ja me kirkon jäsenet uskomme esirukouksen apuun ja voimaan. Erityisen voimallinen on Herran Äidin esirukous. Usko Jumalansynnyttäjän esirukouksen voimaan ilmenee koko kirkon jumalanpalveluselämässä. Meillä ei ole sellaista jumalanpalvelusta, missä ei lausuttaisi Jumalanäidin Neitsyt Marian nimeä. Yksityisissä aamu- ja iltarukouksissammekin liitämme niihin aina rukoukset Jumalanäidille.

Kirkon historian saatossa, vuosisatojen ajan, kristityt ovat kääntyneet elämän koettelemuksien aikana rukouksin Jumalanäidin puoleen niin sairauksien, sodan kuin monen muunkin ahdistuksen tai hädän vuoksi. Uskomme, että äidin rukous voi paljon Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä taivaassa, missä hän jatkuvasti rukoilee meidän puolestamme.

Pyhä Kirkko on alusta saakka osoittanut Neitsyt Marialle erityistä kunnioitusta. Palvonta kuuluu kuitenkin yksin Jumalalle. Olisi vaikea kuvitella kirkkoamme ilman Jumalanäitiä. Jos meiltä puuttuisi mahdollisuus pyytää Jumalanäidin esirukouksia, meiltä puuttuisi paljon. Jumalanäidin hellä huolenpito niistä, jotka häntä kunnioittavat ei lopu koskaan. Lukemattomat ovat ne ihmiset, jotka ovat saaneet Jumalansynnyttäjältä vastauksen rukouksiinsa.

Samoin kuin Galilean Kaanassa hän piti huolta ihmisten tarpeista Poikansa edessä, samoin hän tuntee tänäänkin meidän huolemme, hätämme ja murheemme.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jumalansynnyttäjää ja muita pyhiä ihmisiä siksi, että he jo eläessään rakastivat Jumalaa ja pyrkivät himojen kuolettamisen ja hyveiden toteuttamisen kautta Jumalan kaltaisuuteen eli pyhittymiseen. Lähimmäisen rakkauden osoittaminen esirukouksen kautta on aina ollut pyhille ihmiselle ominaista. Tämä rakkauden palvelus jatkuu heidän kohdallaan myös kuoleman jälkeen riemuitsevassa seurakunnassa ja siksi rohkenemme pyytää heiltä esirukouksia.

Jumalan armosta monien Jumalanäidin ikonien edessä kannetut esirukoukset on kuultu ja niitä on alettu kunnioittaa ihmeitätekevinä. Myös Suomen ortodoksista kirkkoa on siunattu muutamilla ihmeitätekevillä ikoneilla. Tunnetuimmat niistä ovat Konevitsan ja Valamon Jumalanäidin ikonit Heinävedellä Uuden Valamon luostarissa sekä Kozeltshanin Jumalanäidin ikoni Uspenskin katedraalissa Helsingissä.

Marian kiitosvirressä kuulemme Neitsyt Marian oman ennustuksen tulevasta kunnioituksestaan: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” (Luuk. 1:48). Tämä Neitsyt Marian kiitosvirsi lauletaan lähes aina aamupalveluksen kanonin yhteydessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näin toteutuu kirkossa Marian kunnioitus sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen.

Oi kaikkein pyhin Valtiatar, puhtain Jumalansynnyttäjä Neitsyt, Herrani ja Jumalani Jeesuksen Kristuksen Äiti. Minä lankean eteesi ja rukoilen Sinua, kuninkaallinen Äiti: ota rukoukseni vastaan ja kanna se kuningasten Kuninkaan ja kaikkien Herran, Sinun Poikasi ja meidän Jumalamme eteen. Ano anteeksianto kaikille synneilleni. Auta minua tekemään parannus elämässäni. Ja lähtiessäni tästä elämästä älä salli pahojen voimien pidättää minua, vaan hartailla rukouksillasi avaa minulle Jumalan valtakunnan ovet, että siellä, ylhäisessä Jerusalemissa, nauttisin paratiisin ravintoa, riemua ja kuvaamatonta kauneutta sekä jumalallisen kolminaisuusvalon kirkkautta ja enkelien laulun ihanuutta. Tee minut kaiken tämän ilon ja kunnian perilliseksi kaikkien pyhien yhteydessä, sillä kaikkivoimallisen Kuninkaan Äitinä Sinulle on kaikki mahdollista. Tässä ajassa ja erikoisesti tällä hetkellä kuule minua kaikkein pyhin Valtiatar, kun minä edessäsi seison ja ota vastaan rukoukseni, jonka tuon sinun eteesi. Aamen. 

 

Kaukametsä kukkii. Sessio on päättynyt. 

Pipon logo

Värtsilän pipo
"Alunperin kysymyksessä on ruotsalainen sotilaskypärä m/37, jonka valmistamiseksi Suomi sai lisenssioikeuden vuonna 1937 tehdyllä sopimuksella. Kypärän valmistus aloitettiin Suomessa 1940 ja niitä tehtiin sotavuosina yhteensä 75 000 kpl. Ruotsissa valmistettiin vastaavia m/37 kypäriä kaiken aikaa ja Suomi osti sieltäkin 20 000 kpl erän kesällä 1941. Kerrotaan, että Suomi sai sotien aikana sotasaaliiksi kymmeniä tuhansia venäläiskypäriä, joista 20 000 kpl kunnostettiin omaan käyttöön. Poikkeava muoto aiheutti kuitenkin sotilaille tunnistamisongelmia, joten näiden sotasaaliskypärien käytöstä rintamaoloissa luovuttiin ja kypärät annettiin rannikkojoukoille.
Värtsilän pipon sisus oli samanlainen kuin ruotsalaisessa m/37:ssä, mutta eri värinen ja käsitti kolme valkoista nahkatyynyä sekä leukaremmin. Sisukset valmisti suomalaiskypäriin Friitalan Nahka."
Sakari H

Lukulehti on kiinnitetty keppiin Verkkokirjoittajan talon pöydällä. Likkaus avaa verkkolehti Neloset - YKKÖSASIAT- tohmajärveläisten puolesta. Blogilistalta avautuu Aili-mummon arkea ja siellä Verkkolehti Värtsi. Kaikilla sivuilla on paljon kävijöitä. Oma blogi Syyssinfonia tuli esitellyksi viimeisessä Iiriksessä. Tai oikeastaan toimittaja pohti, miksi 50+ bloggaa. Syyssinfonian kävijämäärällä en päässyt ennätysten kirjaan, mutta nyt laskuri on mennyt sekaisin ja kävijöiden määrä ylittää moninkertaisesti vuosia sitten esitellyn 95-vuotiaan bloggarin, joka sai noin 100 kommenttia päivittäin. 

Vuoden 1941 pipo oli mallia Värtsilän pipo. 1961 yo-lakki, josta tuli kompetenssille alku.

Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

1961 Suonenjoen yhteislyseo

Omaishoitajat ja läheiset ry:n 10-vuotisjuhla

TÄSTÄ ALKAA TUNTEMATON METSÄ 

1986-  prokura    –  sertifikaatti		Amerikkalainen unelmahattu
	YEAT 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta ei ole tarvinnut luopua.

Koulutuksen edetessä tuli selväksi, että olin ehdottoman yli-ikäinen nuorempien yrittäjien joukossa 2000 -luvulla. Heillä oli ikäetu puolellaan, minulla ikälisä rasitteena. Johonkin korpeen oli kohonnut suuri ostoskeskus. Kävijä kertoi nähneensä siellä suuren määrän halpoja pipoja. En ollut pipoista kiinnostunut ja ilmaisin, etten lähtisi pipojen perässä tavarataivaaseen. Siihen sanavalmis konsultti lupasi, kyllä sinullekin pipo annetaan. Putiikin ikkunassa näin pipon logon "terveisiä vitusta" enkä niillä terveisillä ottaisi pipoa vastaan. 

Koulutus eteni verkkoympäristössä YEATutkintoon. Sama ikärasite painoi opiskeluani ja lisäksi vielä olematon työhistoria. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Näihin syihin vedoten esittelijä säästi kaksi kertaa stipendin suoritetusta tutkinnosta. Säästöähän se oli sekin, mutta suuremmat seuraukset näillä ehdoilla on tämän päivän tilanteeseen. Sukupolvenvaihdos on estetty, vaikka kaikki edellytykset ovat olemassa. Minulle hatut riittävät, niiden käyttö on vain vaihtunut vappuhatuiksi. Värtsilän pipolle saattaisi olla vielä käyttöä, ampuvathan yläkerran ukot kovilla. Totisinta totta ovat olleet kouluampumiset, joista Hyvinkään yö liippasi läheltä.

Amerikkalainen unelmahattu on vaiheessa. Olen muuntanut projektia laillisesti: 
"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."

(Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)

Auf Wiedersehen

Peter Alexander - Reich mir die Hände 1961 - YouTube

 

		Kissa ja siili - YouTube
		2003: Paavi Johannes Paavali II julisti Äiti Teresan autuaaksi. Verdi 200: Rigoletto Mantovassa Rigoletto Mantovassa. Verdi 200: Plácido Domingo, Julia Novikova, Vittorio Grigolo ja Ruggero Raimondi tähdittävät syyskuussa 2010 Mantovassa, mahdollisimman aidoilla tapahtumapaikoilla kuvattua oopperaelokuvaa. Orkesteria johtaa Zubin Mehta. La Donna È Mobile (Rigoletto) Luciano Pavarotti - La Donna È Mobile (Rigoletto) - YouTube