Tänään tahdon niin: 31. kirje

vko 31

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 7. kysymys 
7. Oletteko enimmäkseen hyvällä tuulella?
o Kyllä
o Ei

Sitä pitää vähän miettiä. Villa Ammendessa juhlittiin 6 -kymppisiä kesällä. Sieltä jäi mukavat juhlamuistot. Otettiin uusiksi seuraavana kesänä kahdestaan. Vaihdettiin hotellia ja tutustuttiin kesäpääkaupungin hoitoloihin. Mutaravila voisi olla meidänkin  rannalla. 

 
Kirjeketju - vertaistukiryhmä

Syksyllä olin Tammivalkamassa omaishoitajille Liiton järjestämällä elämäntarina -kirjoittajakursilla. En ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen, joten käsinkirjoitettu ketjukirjeristeily alkoi. Koko ajan oli mielessä tapaamisen järjestyminen, mutta sitä ei tullut. Muistaminen on yksi tapaamisen muoto. Sen kautta vertaistukiryhmämme pysyi kassassa.

Lapsuuskoti oli jo jaettu ja tiesin omistavani veljien kanssa jakamattoman kantatilan. Olin työssä ja asuin kaupungin katolla ajatuksena palata maalle järjestelemään elämän jatkumista jossakin muodossa vanhempien kuoleman jälkeen. Lupasin ryhmälle järjestää Mansikkapaikan Vihtaniemellä, jonne voisi pistäytyä vapaapäiväksi tai lyhyelle lomalle.

Kuntalaiset ja kunta sijoittajineen ei toivottanut tervetulleeksi. Heillä oli suuret suunnitelmat ottaa koko maa omaan käyttöön.  Maanmittarin olisi pitänyt pistää peli poikki siinä vaiheessa, kun ostin yhden osakkaan osuuden kulutusluotolla. Kolmelle erotettiin omat tontit rakennettujen mökkien alle. Kantatila jäi jakamatta. Kuitenkin tiekunta määräsi yksikkömaksut lomakiinteistöstä ja metsästä. Verottaja lähetti kiinteistöveron määräämistä varten maanmittarin jakoluonnoksia vanhan rakennuspaikan lohkomisesta tontiksi. Hitaasti on asioita oikaistu, mutta lopullisesti ne eivät vieläkään ole oikein. 

En ole palannut Mansikkapaikalle. Näin petin ryhmälle antamani lupauksen. Sitä vaatii kunta, yhteiskunta, sijoittajat ja presidentti vahvistamalla lain. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoriaa ei ole kertynyt yrittäjille, maatalousyrittäjille, perhehoitajille eikä omaishoitajille. Vihtaniemellä vuodesta 1900 lähtien on eletty melkein luontaistaloudessa, elätetty suuret perheet. Kun takaisinpaluun aika olisi, on kunta sössinyt valtion tuella kaikki elämän edellytykset. Siinäpähän sössitte. Kokeeko Vihtaniemen alkuperäisten asukkaitten jälkeläiset saman kuin Austraalian aboriginaalit, ettei maa ollut heidän omaisuuttaan, vaan englantilaiset tulivat ja ottivat sen.
Suljetun yhteiskunnan säännöt takaavat uusrikkaille omistajille ryöstöoikeuden meidän avoimessa yhteiskunnassa.

Itkeäkö tässä pitäisi vai nauraa? Olin Euroopan omistaja, kun isä pyysi avukseen asioita hoitamaan. Kummasti ne vain ovat hoituneet. Kerran kirpasi, kun minut vedettiin tahallisesti hakemaan tietoimitusta myönteistä ratkaisua varten. Kun kokous päättyi, kysyin kuinka tässä näin kävi.
- Rakenna uusi tie omalla kustannuksellasi, niin saat rannan käyttöösi, ojensi julkea uskottu mies.
- Mitä perkeleitä, te luulette olevanne antaessanne uusia määräyksiä. Kuntahan tässä on heittäytynyt ahneeksi tai nimeltä mainittu virkamies, joka halusi meidän lapsuuskodin rannan omaksi mökkirannakseen.
Silloin toinen uskottumies alkoi tärisemään tarjotessaan kättä hyvästiksi. 


Savolainen Balladi - YouTube
Sen kunniaksi rapuja syödään ja ryypätään ja lausutaan runoja. Ei ollut hyvä päivä juhlia tänä kesänä. Olisi joutunut elävältä tillinkukinnoilla maustettuun kiehuvaan veteen.


 
Näkymä hotellin ikkunasta, työntekijät virkistystauolla.
Jo 14 vuotta olen ollut kaupungin katolla kolmen summerin takana. Tämä tuntuu vankilalta, kun takaisinpaluu maalle on estetty.
Varsinkin näin helteellä saan esimakua pätsistä, mutta sitä ennen kokoonnutaan viimeiselle tuomiolle. Silloin kysytään, minkä jätitte tekemättä yhdelle omaishoitajalle, sen jätitte tekemättä minulle. Tai toinen vaihtoehto kypsennellä seteleihin käärittyjä rosvopaisteja käräjäkivillä muukalaisten hautausmaan aidan takana. 

Mutaravila keltaisen tien päässä

Vanhemmat kesällä 1960 saattelemassa rantaan vierasta, joka muisti kantelukirjeellä palattuani kesätyöstä Ruotsissa. Olin ollut huoraamassa Tukholmassa. Anna-Liisa -elokuvassa renki-Mikko tuli hakemaan pulaan jättämäänsä tyttöä paljastamalla tytön häpeän. Uskoonhurahtanut sukulaisnainen oli vähällä saada isän hukuttautumaan häpeän takia. Syytöksessä ei ollut mitään perää. Näin lapsettomat kasvattavat sukulaisten tyttöjä ja poikia. 

Näin valoisa oli kesäpäivä kuvassa ja on edelleen:
SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. 
Mitä minä tein väärin? että lapsuuskodin uimarannassa on sotatila, Tiekartta Länsirannalla. Nimi on enne, Länsirannan isäntä sai aikaan uutena tulokkaana kärhämän, jota kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina käyvät valvoessaan omaa etuaan. 
Hyväntuulisena seuraan tilanteen kehittymistä. Kuka ei ole minun puolella, on minua vastaan. Samalla koko yhteiskuntaa vastaan, sillä jos Jumala on puolellani, kukaan ei voi olla minua vastaan. Niin varmasti olen puoleni valinnut, OIKEALLA. 
Lolaa on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi nostamaan puolueen kannatuslukuja. EVVK. 

Tänään tahdon niin: 30. kirje

vko 30

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 6. kysymys 
6. Vaivaavatko Teitä jatkuvasti päässänne pyörivät ajatukset?
o Kyllä
o Ei

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Minua ei vaivaa päässä pyörivät ajatukset. Olen löytänyt punaisen langan, jota seuraan menneestä tähän päivään. Kirjoittamalla palaan asioihin ja mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Huomaankin, minkä kirjoitan sen voi unohtaa. Tunnetila nousee pintaan eikä se valehtele. Hyvä apu on katsoa valokuvia toisin.

On ollut rankka päivä. Sain ministereiden sairauslomaan johtaneen taudin. Se on tutkittu borrelian yhteydessä ja todettu geenivirheeksi. Johtuuko se tästä veretseisauttavasta ajasta? Harvahan täältä saa lähteä täysin terveenä. 

Tänään ei ollut hyvä päivä juhlia 73. syntymäpäivää. Kauan sitten olin päivään varannut lemmenjuomaa, joka vaihtuikin rotanmyrkyksi. Teema tarjosi Kullervo-oopperan  suoraan kotona katsottavaksi. Sallisen Kullervo-ooppera
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa eikä taakse jäänyttä kannata turhaan vatvoa mielessään.

Vitas- "Bird of Happiness" 8/3/2010

Ladattu 8.3.2010
Happy Women's Day!

 
Toivotan 21.7.2014

Happy Women's July!

Nukutun yön jälkeen herään 22. heinäkuuta seitsemältä. Uutiset menee ohi, mutta aamusoitto vastaa värimaailmaani.

Aamusoitto 

Värien kirjoa 

Saint-Saëns: Alkusoitto oopp. Keltainen prinsessa (Lontoon FO/Geoffrey Simon). Turina: Tu pupila es azul (Irja Auroora ja Pentti Koskimies). Cassadó: Vihreän paholaisen tanssi (Jan-Erik Gustafsson ja Arto Satukangas). Torre: Pampano verde, racimo albar (Teresa Berganza ja Felix Lavilla). Massenet: Mustia perhosia (Jean-Efflam Bavouzet). Mahler: Die zwei blauen Augen (Andreas Schmidt ja Cincinnatin SO/Jesús Lóbez-Cobos). Glier: Venäläisten matruusien tanssi bal. Punainen unikko (Saint Louisin SO/Leonard Slatkin).

30 päivää voin avata taustalle kuulumaan aamusoiton esittelyineen. Kolme vuotta sitten 22. päivän tapahtumat  ovat mustana muistona taustalla. Ajankohtainen kakkonen
Viihde-lööpistä löydän otsikon   Illalla televisiossa: Kolme vuotta Utøyan joukkomurhasta – kohukirjailija tarttui Breivikiin (22.7.2014 15:29) Kirjailija sukelsi joukkomurhaaja Breivikin mieleen. Telkku.com ei näitä ohjelmatietoja kertonut. Kirjailijasta kertovat tiedot vilahti ohi, enkä voi juuri nyt lukea tarkemmin. Samaan aikaan Allsång på Skansen tulee livenä.

Päivän posti toi kirjeen viime viikon seikkailusta keskussairaalassa. Kysyin lääkäriltä hyväksi havaisemistani ravintolisistä. Niillä olin parantunut lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ottamatta tarjottua kolesterolilääkettä. Käyttämäni verenpainelääke alensi sydämensykkeen alas ja nosti sokeriarvoja.
- Jos tätä jatkuu, kohta minulle asennetaan sydämentahdistin. Jätin lääkkeen pois 10 vuotta sitten ja sokeri on palannut  normaalitasolle samoin kolesteroliarvo ilman lääkettä.
Noudatan lääkärin antamia ohjeita kirjaimellisesti näin alkuun, mutta sitten pitää jotakin muuttaa tullakseni terveeksi. 

Äitini oli huonossa kunnossa, ei kestänyt rautalääkitystä. Lusikallinen kalanmaksaöljyä aamuisin tuotti tuloksen lyhyessä ajassa. Hän meni "kauneusleikkaukseen" hyvällä veriarvolla. Vaihdettiin neniä, kun hänellä oli kauneusleikkaus takana eikä kuoltua näkynyt edes leikkausarpea.
Kysyin isän lääkityksestä ja turhaan hän söi propraalia vapinaan. Kilpirauhastulehdus oli tehnyt hänet sairaaksi eikä lääkärin määräämästä yskänlääkkeestä ollut apua. Yksityslääkärin kautta hän sai oikea hoidon ja vapina poistui kuntouttavalla työotteella ja lääkettä vähentämällä. 

Kuolintodistusta odotellessa isäni kuivatettiin nesteenpoistopiikillä lihakseen kuin kuollut siili katolla auringonpaisteessa. Sitä en kyseenalaistanut eihän meillä lääkärin kanssa ollut puheyhteyttä hautaamislupaa odotellessa.
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä, huusi lääkäri puhelimessa. Olin syönyt rautaa 2½ vuotta ilman pysyvää tulosta, että olin jo kykenemätön työhön.
- Olen sairastunut, nyt menen lääkäriin.
Homeopaattilääkäri moitti, kun vasta silloin.
- Olisit tullut aikaisemmin.
- Olen ollut lääkärin hoidossa kauan enkä tiennyt, että koululääketiede ei löytänyt syytä.
- Olisit tullut aikaisemmin, mutisee lääkäri itsekseen. Hän luuli minun tulleen liian myöhään.

Koululääketiede tunsi tulleensa syrjäytetyksi ja pisti jonoon odottamaan leikkausta määräämättömäksi ajaksi ilman sairauslomaa ja päivärahaa.
Taas tuli verkosto apuun. 
- Soita Väiskille, Väiski on hyvä puukkomies. Soitin ja sovittiin leikkauspäivä puhelimessa. Ankara kipukohtaus pakotti menemään Hemoon tutulle lääkärille kysymään syytä.
- Se pitää tähystää. Ja samalla viikolla oli uusi leikkaustarve selvinnyt. Nyt en vain tiennyt missä järjestyksessä. Kaikki ratkesi kerralla, olin juhannuksen tienoilla leikkauksessa kolmannesta vaivasta. Sain sairausloman ja -päivärahan. Olin jo ollut toisessa leikkauksessa, pitänyt sairausloman  ja palannut työhön, kun jonosta ilmoitettiin heidän järjestämästään leikkauspäivästä. Kolmannen kerran leikattiin vuoden kuluttua.

Kuulin eilen terveyskeskuksessa istuessani, että minulla on aika odottamisen jälkeen iranilaiselle lääkärille. Jospa hänestä tulisi ihan omalääkäri, jonka kanssa voi keskustella tilanteestani. Minähän tässä potilas olen, en minkään systeemin äänetön koekaniini. Mengele taisi tehdä kokeita riittävästi ja vastasi seurauksista sotarikollisena.

Kanerva kertoi eilen, kuinka alasammutun koneen ruumiita käsiteltiin. Ryöstettiin sormukset katkomalla sormia. Näin sotatila tekee ihmisistä petoja. Sitä on havaittavissa meidän terveydenhoidossa, kun potilas ja lääkäri eivät kohtaa. Äitini varoitteli aina etukäteen, etten kaikkea kysyisi lääkäriltä.
- Ne eivät sitten hoida kipuakaan.

Vielä sittenkin kysyn lääkäriltä syytä, miksi isä tuli lääkärin vastaanotolle.
- Ei tultu kohteliaisuuksia vaihtamaan. Vaikka isä ei enää koskaan tarvitsisi tulla lääkäriin, hänellä on nyt asiaa. Lääkäri keskeyttää sanelun tuhahtaen.
- En minä sitä tarkoittanut. Isä saa tarvitsemansa lähetteen. Lääkäri mennessään ohi käytävällä jatkaa diagnoosia.
- Arviitti elää 100 -vuotiaaksi, johon vastasin.
- Ei mököttäjät jaksa niin kauan. Isä oli tajunnut maailman epäoikeudenmukaisuuden. Jokainen katsoi vain omaa etuaan.
- Kyllä ne ovat viisaita, hän sanoisi vielä tänä päivänäkin omaneduntavoittelusta.
- Tyhmiä ne ovat vahvistaessaan lakeja, ettei pienellä ihmisellä ole edes työhistoriaa yrittäjänä eikä elämän jatkamisen mahdollisuutta enää 61/64 ikävuoden jälkeen.

Mikä on? Sain puhelinsoiton eilisistä laboratoriotuloksista, joiden perusteella olin sairaanhoitajan luona kuulemassa  miten jatketaan. Toinen lääkäri oli katsonut tulokset, olivat eri kuin eiliset. Pillerimäärääkin muuttaisi. Kun keskeytän soittajan kertomalla jo saadusta hoito-ohjeesta, hän antaa luvan noudattaa eilistä ohjetta.

Tunnen olevani myrskynsilmässä, vaikka kuinka olen kuullun ymmärtänyt. Katsotaan, mitä jatkossa seuraa. Raskaitten rikosten tutkintajohtajien virat muuttuvat määräaikaisiksi. Samaan olisi tarvetta tulosten perusteella poliitikkojenkin määräaikaisuus tehtävien hoidossa. Katsoin Kataisen ilmeitä tutustuessaan työhuoneeseensa talouskomissaarin nimityksen jälkeen. Luin saman ilmeistä kuin kissa katsoo peiliin, heilautta tassua peilikuvakaverille. Näistä peileistä näkyy EU:n tulevaisuus.

Syntymäpäivänä on oikein ja kohtuullista tarkistaa, onko ystävät vielä tallella. 
- Närståendevårdare:ista läheisimmät.
- KympinLapset ja Isovanhemmat ovat saamassa uuden lastensairaalan. Omat ovat tervehtyneet enkä ilmoittaisi heidän kuulumisiaan Viihde-uutisissa.
- Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland muistaa "In seiner Liebe geborgen" / Gabriele Kühn eikä minulta mitään puutu.
- Tirkkosen sukuseura pyörii merkittävien Tirkkosten sukututkimuksen ympärillä. 

En saanut valita sukua, vanhempiani enkä sisaruksiani, joista vieraannuin  kahdeksan oppikouluvuoden aikana koulukortteerissa. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas, josta tuli omaishoitajana profeetta omalla maalla syntymäkunnassaan. 
En ole hurahtanut. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sijoittajat ja verottaja eivät tunne minua. Tiekartta Länsirannalla enteili tämän päivän sotaa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. 

6.2.2000
Selviämistarinani elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen, vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta, toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006 toteutan
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Närståendevårdare
KympinLapset ja Isovanhemmat
 Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland

Aamuhartaus 22.7. Pastori, kanttori, Samuli Korkalainen, Helsinki. Hartauden musiikki: "Upp, själar, upp, låth oss ej såfva", suomenruotsalainen kansantoisinto, sekä "I himmelen, i himmelen", san. Lars Larsson Laurinius, uud. Johan Åström, suomenruotsalainen kansantoisinto. Esittäjänä molemmissa: Katarina Kvanström (laulu) ja kansanmusiikkiyhttye Gnistra (Marianne Maans /viulu.

Aamuhartaus ti 22.07.2014
Samuli Korkalainen, Pastori, kanttori, Helsinki
Virsi: ”Upp, själar, upp, låth oss ej såfva”, 1. säk.

”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Näin totesivat partilaiset, meedialaiset, elamilaiset ja ketä kaikkia siellä Jerusalemissa olikaan koolla. On helppo ymmärtää, miksi tämä oli merkittävää heille. Syvimmistä tunteista on saatava puhua omalla kielellä. Siksi oma äidinkieli on myös rukouksen, ylistyksen ja siunauksen kieli. Martti Luther ja muut reformaattorit ymmärsivät tämän ja toivat Jumalan sanan, niin Raamatun kirjoitetun sanan kuin jumalanpalveluksessa julistetun sanan, kunkin kansan omalle kielelle.

Ensimmäisen helluntain kuulemisihmeellä on kuitenkin laajempi merkitys. Siinä, että jokainen kuuli julistettavan Jumalan suuria tekoja omalla kielellään, ei ollut kyse vain puhutuista kielistä, vaan myös tunteiden ja uskon kielestä. Tämä tarkoittaa sitä, että murheelliselle on puhuttava lohdun sanoja, kun taas juhlivan kanssa on iloittava. Välinpitämätöntä täytyy herätellä, sortajille julistaa oikeudenmukaisuutta ja pelokkaille puhua toivon kieltä. Näinhän Raamattu opettaa. Jesajan kirjassa ovat sanat: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille.” Ja apostoli Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”

Musiikki on yksi niistä kielistä, joilla kerrotaan Jumalan suurista teoista. Martti Lutherin mukaan musiikki ei ole vain yksi Jumalan luomislahjoista, vaan kaikkein suurin niistä. Hän piti musiikkia toiseksi tärkeimpänä asiana maailmassa, tärkeämpi oli vain Jumalan sana. Eikä Luther tarkoittanut tällä vain kirkkomusiikkia, vaan kaikki hyvä musiikki oli hänen mukaansa pohjimmiltaan Jumalan luomislahjaa.

Myös silloin kun Jumalan suuria tekoja julistetaan musiikin kautta, on jokaisen saatava kuulla sitä omalla kielellään. Tästä syystä virsikirjamme sävelmissä on runsaasti suomalaisia kansantoisintoja, siis alun perin saksalaisista ja ruotsalaisista koraaleista Suomen kansan suussa muokkautuneita sävelmiä, jotka saavat juuri suomalaisen sielun kanteleen soimaan. Tässä hartaudessa kuullaan virsiä siinä muodossa, johon ne ovat taipuneet aikoinaan nimenomaan suomenruotsalaisessa kansanveisuussa. Jumalan suurista teoista on kerrottava niin barokin suurten kirkkomusiikkiteosten, urkukoraalien ja klassisen kuoromusiikin kuin bluesin, rapin, heavy metalin tai vaikkapa Taizé-laulujen muodossa, jotta jokainen kuulisi omalla kielellään. Samalla pidetään mielessä Johann Sebastian Bachin ajatus: musiikkia tulee käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten ihmisten iloksi.

Kerron teille nyt salaisuuden: olen sekä pappi että kanttori, mutta en pidä pappeuttani kovin kummoisena juttuna. Syvällä sydämessäni olen ensisijaisesti kanttori ja ylpeä siitä. Sillä miettikääpä – onko teillä olemassa lempisaarnaa tai lempihartautta, jonka muistatte vielä vuosienkin kuluttua? Uskon, että joillakin on ja hyvä niin. Luulenpa silti, että jos kysyisin, mikä on teidän lempivirtenne ja muistatteko tilanteita, joissa virret tai muu musiikki on hoitanut ja puhutellut teitä, saisin paljon runsaammin vastauksia.

Sillä eikö olekin niin, että nimenomaan soivassa sanassa lihaksi tuleva Kristus murtaa aivan erityisellä tavalla sydänjäitä? Virsien, laulujen ja musiikin kautta hän koskettaa, herättää ja parantaa. Kirkkoisä Augustinus totesi aikoinaan: ”Joka laulaa, rukoilee kahdesti.” Ja Luther jatkaa: ”Eivät isät ja profeetat ole turhaan pyrkineet siihen, että meillä on niin paljon lauluja ja psalmeja, joissa sekä sana että laulu liikuttavat samanaikaisesti kuulijan sydäntä.” Sen vuoksi olemme myös vuoden ajan kuulleet tiistaiaamuisin musiikkiin perustuvia radiohartauksia.

Psalmissa 98 sanotaan:

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.

Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa,
laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!

Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään,
yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Niin kuin tuossa psalmissa, niin myös tänä päivänä Jumalan seurakunnassa ilo ja riemu puhkeavat nimenomaan lauluksi ja soitoksi. Eikä virren ja musiikin iloittelu ole vain tämänpuoleista, vaan taivaassa sitä vasta lauletaankin! Tässä hiukan esimakua siitä:

Virsi: ”I himmelen, i himmelen” 1.-2. säk

Tänään tahdon niin: 29. kirje

vko 29

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 5. kysymys

5. Oletteko toiveikas tulevaisuuden suhteen?
o Kyllä
o Ei 

Kyllä, olen niin toiveikas tulevaisuuden suhteen, että sattuu syvälle sydämeen. Syksyllä 2009 sain ankaran kipukohtauksen yöllä. Aamulla raahauduin apteekkiin hakemaan lääkettä kipuun. Farmaseutti kehoitti menemään lääkäriin. Silloin en vain tiennyt, mihin menisin, miten tilaisin ajan. Paavola oli evakossa homeongelmien takia.
Soitin Päijät-Neuvoon. Pitkän odotuksen jälkeen tuli vuoroni kuulla lääkäriajasta.
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika (2009).
- En kestä sinne asti.
- Mene päivystykseen, jos niin kipeästi tarvitset lääkäriä. 

Tein työtä käskettyä, sain lääkettä kipuun ja tulehdukseen, pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Diagnoosi hermotulehdus ja "älä tule tänne enää."

Tilasin ajan kiropraktikolle, kävin kaksi kertaa ilman mitään helpotusta. Seuraavaksi Terveystalon käsikirurgille ja hermoratatutkimukseen. Löytyi pikaista leikkausta vaativa oikean käden hermopinne. Kieltäydyin leikkauksesta, kun samat oireet olivat vasemmassa kädessä ja jaloissa. 
Sain ohjeen mennä borreliakokeeseen. Tulos positiivinen. Lähete keskussairaalaan sisätautipolille ja oireen mukaisesti kahdelle muulle polille. On tutkittu perusteellisesti ja keväällä 2010 sain kolmen viikon antibiootitiputuksen kotisairaalassa. Oikean käden kipu hävisi, samoin muutkin kiputilat. Aloitettiin verenpainelääkitys, josta omat sivuvaikutukset. Luin pakkausselosteesta ehtoja lääkkeenkäytölle. Lääkäri oli juuri todennut oireen ja kuitenkin hän määräsi sopimattoman lääkkeen.

Sillä hän halusi muistuttaa, kun olin lopettanut verenpainelääkkeen enkä ollut ottanut kolesterolilääkettä. Hän sivuutti tiedon, että kolesteroliarvot olivat normaalit.

Sama kohtaus uusiutui yli vuosi sitten. Kesän odotin pääsyä yksityislääkärille. Verenpainelääkkeen lopetin, vaihdettiin uuteen ja taas uuteen lääkkeeseen, joista suuremmat haitat kuin hyödyt. Keväällä 2014 pistettiin kortisonia molempiin polviin. Kerroin lääkärille verenpainelääkkeen lopettamisesta. Hän kehoitti mittaamaan verenpainetta. Sopiva lääke pitää löytää. 

Kesäkuun alussa soitin lääkäriaikaa terveysneuvosta.  
- Kahden kuukauden kuluttua ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika 2014.
Kesäkuu on mennyt, kaksi kertaa päivystyksessä oireenmukaisesti. Depressiokysely täytettäväksi seuraavaa käyntiä varten. Olo on kuin Anne Frankin perheellä piiloutuessaan maustetehtaan yläkertaan natsien vainoja pakoon. Tässä odottaessa olen saanut uusia oireita, eilen niin omituisen, jota en ymmärrä. Verenpainemittari on sekaisin, ei näytä mitään lukemaa. Kauanko minun on vielä odotettava, että pääsen lääkäriin?

Otin fb:sta  "Kolumni  Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio 

Nuoret eivät halua antaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos se ei anna mitään heille."

Tuusniemen kunnan anti minulle sotakesänä 1941 syntyneelle on 5 lukuvuotta kansakoulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien opetuksessa. Samaan verrattavissa on kunnan myöntämä kunnallinen kotihoidontuki halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta. Syöpäsairas, 84 -vuotias isä ei kuulunut hoidon piiriin.

Äidin kuoltua jatkoin isän hoitoa, tulee asetus omaishoidontuesta. Kunta maksoi minulle, vähensi verot. Otti isältä takaisin palvelumaksuna kunnalle. Raha ei lisännyt käyttörahoja pennin vertaa. Avuksi tuli sijoittajien ahneus realisoida omistuksiani.
 

Isä vei hoidonhinnan hautaan. Pelastin sisaruksille velattomat osuudet lapsuuskodista. Wiljami saa asua kirkonkylän osakkeessa asumisoikeustestamentillä.

Siihen asti on kaikki järjestyksessä. Olen saanut arvonimen "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. Otetaan eläkkeestä kuolemaan asti. Sen jälkeen kunta saa lapsuuskodin uimarannasta muukalaisille hautausmaan. Onhan sijoittajia haalittu Moskovasta asti kantatilan muuttuessa tiealueiksi kunnan uusrikkaille mökkiläisille.

Poliitikkojen uho pitää huolta lapsista ja vanhuksista on vailla pohjaa. Siksi kysynkin.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan?

Yhtä luottavaisena suhtaudun tulevaan kuin menneeseen. Silloin kun elämä parasta on ollut, on se työtä ja vaivaa/tuskaa ollut. Minulle ei luvattu elämisen mahdollisuutta synytmäkunnassa. Kunnallekaan ei ole luvattu jatkoa itsenäisenä kuntana. Miten on Suomi-neidon itsenäisyyden kanssa, sitä voin vain aavistella? Onkin ollut rauhan aikaa 73 vuotta eiköhän sitä kestä niin kauan kuin minä kestän.

Tänään tahdon niin: 28. kirje

vko 28

Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 4. kysymys

4. Tunnetteko olonne usein kyllästyneeksi?

o Kyllä 

o Ei

Jos omasta olosta on kyse, en ole ollut kyllästynyt. JALKAPALLON MM - KISAT 2014 ovat pitäneet mielen virkeänä myöhään yöhön. Toivoisin omaishoitopelinkin olevan yhtä tarkasti vartioitua, että pelataan sääntöjen mukaan. Keltaisen kortin nostaminen tietää pelaajalle huomautusta tahallisesta rikkeestä. Punainen kortti tietää lähtöä pelistä pois.

Neymarin röntgenkuva herätti suomalaislääkärin epäilykset - "Täytyy vain ihmetellä"
Suomalaislääkärin  mielipide herättää epäilykset - "Täytyy vain ihmetellä". Onhan meillä urheilulääketiede korkeatasoista. Ihme kun ei heti tuotu Oravan tutkittavaksi. 

Olin tyttären kanssa lääkärin vastaanotolla kurkkukivusta ja kuumeesta kirjoituskeväänä.
- Tulenko mukaan, kysyin?
- Ei, menen yksin.
Kohta tulee huoneesta tyttö edellä lääkäri perästä.
- Ei ollut mitään, äiti on vain turhan huolestunut, kertoo lääkäri ohi mennen.
Käytiin kotona keskustelu lääkärikäynnistä. Katsottuaan kurkun ja todettuaan, ettei siellä mitään näy, lääkäri pyytää tyttöä riisumaan puseron.
- Kun et mitään näe kurkusta, et mitään näe puseron altakaan, sanoo tyttö napakasti.
 Kurkkukipu jatkui ja ehdottelin  lääkäriin lähtöä.
- Sinne lääkäriin en lähde. Otettu nieluviljely ei koskaan valmistunut.

Punkit kiipeävät Lappiinkin - uusia riskialueita myös etelässä (6.7.2014 6:59)

Punkkien levittämää puutiaisaivotulehdusta vastaan voi suojautua vain rokotuksella. Borreliaa taas voidaan hoitaa jälkikäteen antibiooteilla. Voidaan jos hoidetaan! 
Kukaan ei näe, miksi kävely on käynyt vaikeaksi. Nähdään vaappuminen kysymällä.
- Minnekä sinä vaaput? Johon vastaan.
- Kotiinhan minä, kysyjän porhaltaessa ohi kehuen kiirettään. Pitkällinen hermotulehdus on jättänyt lähes halvausoireet. On noustava seisomaan vaiheittain hitaasti, takaraivossa käy humaus, jalat eivät kanna. 

Vaikka vaivani ei ole puutiaisaivotulehdus, on se kuitenkin jättänyt jälkensä keskushermostoon. Se on pienestä kiinni ja lääkärille olin vain kulunut, vanha akka 5-kymppisenä, kun niveltuhdukset tulivat. Neymarin pelättiin halvaantuneen
Katsoessani jalkapalloa olen mukana kuin rampa poika pallokentän laidalla. Juoksisin, pomppisin, hyppisin, mutta en toisia päin. Yhteiskunta ottaa minusta mittaa lainvoimalla. Ja minkä lain? Kysyn vain. Kuka on laatinut lain, ettei sukupolvenvaihdosta tule 2000 -luvulla?

Syksyllä 2009 sain rajun kohtauksen yöllä. Kerroin apteekissa tapauksesta.

- Mene lääkäriin, sanoi farmaseutti.

- Nyt en vain tiedä, miten sinne lääkäriin hakeudutaan.

Soitin Päijät-Neuvoon. Olin jonossa 15. ja kuuntelin rallatusta kauan. Lääkäriajasta ilmoitettaisi kirjeellä kahden kuukauden kuluttua 2009. Menin päivystykseen, sain särky- ja tulehduskipulääkkeitä ja pyynnöstä pistoksen olkapäähän. Jonkinlainen hermotulehdus syynä. Sain Ruotsista ohjeen hakeutua borreliakokeeseen. Tulos oli positiivinen, mutta sillä käynnillä en päässyt jatkohoitoon.

Tilasin kaksi lääkäriaikaa oireenmukaisesti.

- Olen lähettänyt paperit keskussairaalaan eikä muuta sillä käynnillä. Keväällä vapun aikaan istuin kotisairaalassa antibioottitiputuksessa kolme viikkoa. Käden oireet hävisivät kokonaan. Siihen oli jo Terveystalon käsikirurgi löytänyt leikkaustarpeen.

- Minua ei leikata ennen kuin tiedän, mikä minulle on tullut. Samanlaisia oireita oli toisessa kädessä ja jaloissa.

Vuosi sitten keväällä sain samanlaisen kohtauksen. 

- Se ei voi olla borrelioosia, kun ei ole uutta punkin puremaa, kuulin kahdelta lääkäriltä. Odotin koko kesän pääsyä yksityislääkärille, sain CPAP-laitteen nukkumista helpottamaan. Siinä talvi meni kortisoonipistoksilla, mutta kesän alussa kysyin lääkäriaikaa. Siitä ilmoitetaan kahden kuukauden kuluttua kirjeellä 2014. Mitään parannusta ei ole tapahtunut viiteen vuoteen. Olen käynyt päivystyksessä kaksi kertaa. Viimeisellä kerralla ajattelin noutajan tulevan, mutta taas pistoksella polveen olen jotenkin pärjännyt.

Tytär soitti lauantaina kysellen vointia.

- Näytit niin sairaalta, kun käytiin torstaina. 

- Ihanko sitä varten soitit? Kyllä minä vielä itse käyn kaupassa ruokaa hakemassa. Jos apua tarvitsen, soitan 112:een.

Kuinka voisin kyllästyä itseeni, olenhan ollut sovinnossa lähes 73 vuotta. Maailma on minuun kyllästynyt, kun näen mitä maailma minusta tahtoo. Lehden puhelinmyyjät ilmoittelevat tulevistä päävoitoista ja lahjoista. Kiitti, mulle riitti. Sama on tietokoneen kanssa. En käy arveluttavilla sivuilla, mutta haittaohjelmat ja muut virukset tulevat pyytämättä. Minullahan ei ole valtakunnan salaisuuksia takanani, siitä saavat kantaa huolta korkeimmalta taholta. Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä, varsinkin pahassa. Aina joku huijari pääsee käsiksi salaisiin tietoihin.

Ruotsi on edellä monissa asioissa. Meillä jahdataan ihmisten omistuksia, työhuonetta tehdä työtä. Työ ei ole ollut valtiovallan suojeluksessa miesmuistiin. Pekkarinenkin sen totesi StoraEnson johtajavalinnassa. Pätkätyöt koituivat kohtaloksi hoitoalalla. Ruotsi tarjosi koulutusta vastaavaa työtä ja työstä elämiseen riittävää palkkaa. Viimeisin hyvä uutinen minulle. Ruotsissa voi saada nopeasti hoitokotipaikan, kun siellä oleva tytär halusi äitinsä luokseen eikä sitten voinutkaan asua äitinsä kanssa.

Tulihan se Virkkusen suusta päästyään mepiksi kansainvälisiin tehtäviin, että meidän lainsäädäntö perustuu pitkälti EU -direktiiveihin.

Mielenkiintoista, kun puusta katsoo. Ei ehdi kyllästymään tähän maailmanmenoon. Se yllättää hulluudellaan aina.