Kaukametsä
Eino Leino: Hymyilevä Apollo | Elävä arkisto | YLE
äitins luoksi riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
lausui loistavalla katsannolla:
nähnyt olen taivaan maan.
“Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä taivaan kaukamaast’?
Missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain.”
Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
siellä näin mä nummen sinertävän,
honkametsän kaukasen.
Puitten kärjill’ näin mä kunnaan kauniin,
Puitten kärjill’ näin mä kunnaan kauniin,
armas päivä paistoi siell’,
ylös kunnaan kiirehelle juoksi
kultasannotettu tie.
Tämän näin ja sydämmeni riutui,
Tämän näin ja sydämmeni riutui,
enkä ymmärtänyt miksi itkin,
mutta näinhän taivaan maan.
“Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
“Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
taivaan korkee sali on,
siellä lamput, kultakruunut loistaa,
kaukametsä haamottaa,
siellä ompi onnellisten mailma,
siellä autuitten maa.
Aleksis Kivi
ELINEHTO
Kaikkea saa tehdä
kaikkea pitää tehdä
Kaikkia ovia täytyy tempoa
kaikkia kuita kurkotella
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Tommy Tabermann
Nuor' on maani, nuor' oon itse myöskin,
varhain alkoi aamu kummallekin,
näimme vuorten päällä päivän-nousun,
nousimme ja kohti kiiruhdimme -
vaan nyt sumu sankka päivän peittää.
Toivoimme me totta elämältä,
uneksimme uutta hengen aikaa,
jolloin kauneus ois kansan usko,
nauru naisten, laulu miesten miekka,
sotaa käytäis, iskis innon tulet,
jyräis vastatusten vakaumukset -
vaan on väkivallan väärän aika.
Liemme heränneetkin liian myöhään;
ollut lie se iltarusko, jonka
vuorten päältä päivä näytti meille.
Tullut yö on. Mennään maata, maani!
-Eino Leino
Aleksis Kivi
Kaikkea saa tehdä
kaikkea pitää tehdä
Kaikkia ovia täytyy tempoa
kaikkia kuita kurkotella
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Tommy Tabermann
HYMYILEVÄ APOLLO
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Nuor' on maani, nuor' oon itse myöskin,
varhain alkoi aamu kummallekin,
näimme vuorten päällä päivän-nousun,
nousimme ja kohti kiiruhdimme -
vaan nyt sumu sankka päivän peittää.
Toivoimme me totta elämältä,
uneksimme uutta hengen aikaa,
jolloin kauneus ois kansan usko,
nauru naisten, laulu miesten miekka,
sotaa käytäis, iskis innon tulet,
jyräis vastatusten vakaumukset -
vaan on väkivallan väärän aika.
Liemme heränneetkin liian myöhään;
ollut lie se iltarusko, jonka
vuorten päältä päivä näytti meille.
Tullut yö on. Mennään maata, maani!
-Eino Leino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti