Maa muuttuu musiikiksi

"Tulo metsään" kuuluttaa Puskala yöklassisen viimeistä esitystä. Sarjan muut osat jäävät esittelemättä. Musiikki tuo mieleen muistoja aaltojen loiskeen vaihtuessa rekiajelun ääniin. Kavionkapsetta, lumennarinaa, aisakellojen kilinää, koiranhaukuntaa. Jospa elämäni olisikin musiikissa, mahtuisi pieneen tilaan eikä täyttäisi lattioita, hyllyjä ja koko boksia paperiroinalla. 
05:32 Popper: Im Walde (Metsässä), sarja sellolle ja pianolle. (Wendy Warner ja Eileen Buck).

Kaikki paperille painettu on menettänyt merkityksensä. Vielä viimeiset yritykset työntää postiluukusta mainoksensa keräsin käteen suorakaiteena, ympyränä ja neliönä. Muodolla sen enempää kuin sisällöllä ei ole mitään väliä. En tilaa, en osta, en osallistu kilpailuun, en lankea heräteostoihin. 

Odotan viimeistä laskua/tilausvahvistusta, josta sovimme puhelimessa kilpailuun osallistumisen seurauksena. Sähköpostiin on tullut ummet ja lammet, mitä mukamas puhelimessa sovittiin. Se on viimeinen puhelinmyyjän puheenvuoro jatkuen sähköpostissa.

Sodan sukupolvi on pommituksen kohteena. Näin sodan voiton itselleen hyväksilukeneet pistävät ruotuun meitä hävinneitä. 
- Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi, muisti sodasta elävänä palannut isä aina mainita. Talolliset turvautuen maaomaisuuteensa olivat asettuneet naapureiden yläpuolelle. Heil hitlerin kuulin Komissario Palmun elokuvassa pikkupoliisin suusta murhaajan puhuttelun jälkeen. Sehän on kuin natsi. 

Sodan sukupolven kolmen palattua elävänä sodasta he toivoivat maan kuuluvan saksalaisille eikä natseille. Kuuluuko Suomi-neito suomalaisille itsenäisenä isänmaana vai viekö kuntaministeri meidät lopullisesti velallisina EU:n ylivelkaisten pankkien pelastajaksi.

Omaishoitajalla on kokemusta ja näkemystä, kuinka tähän tilanteeseen on jouduttu.
Aloittaessani omaishoitajana 1991 alkoi Irakin sota ja Jugoslaviassa yksittäisiä aseellisia kahakoita. Bosnian pakolaisia tuli Tuusniemelle. Heitä ei katsottu hyvällä. Muistan aina vanhan pariskunnan, jota tervehdin kadulla. Hekin tervehtivät arvokkaasti, kun olivat turvassa. 

Taloyhtiön keskenkasvuiset olivat kotikasvatuksen varassa.
- Ei tarvitse akkojen tulla kyselemään, kyllä sen ikäiset, alle 15 v, jo tietävät, mitä akoille vastaavat, puolusti isä poikiensa käytöstä piha-alueella. Poliisin pojista lähtien ohimarssista kuului. 
- Jos on valittamista, ota isään yhteyttä. Kunnan varastotalolta annettiin valitusosoite käteen, jos ääneen ihmettelin ulkokuntalaisten isien johtajapoikien asioidenhoitoa.

Tästä alkaa tuntematon metsä
Omaishoitajat ja läheiset ry:n
10-vuotisjuhla

Omaishoitajat ja läheiset olivat vielä yhdistyksenä juhliessaan 10. toimintavuottansa. Omin sen itselleni 10-vuotisjuhlakseni, olihan minut siirretty juuri perustettuun paikallisyhdistykseen osoitteen muuttuessa. Menin uteliaisuuttani katsomaan mihin olin joutunut ja sen kautta sain tietää juhlakutsusta. Talvipuutarhassa nostettiin maljat kymmenen vuotta yhdistyksessä toimineiden kanssa. Tiedän oman omaishoitoaikani, ja juhlin ihan omaa selviämistäni. Paikallisella yhdistyksellä ei ollut osaa eikä arpaa minuun omaishoitajana. 

Paikallinen yhdistys oli puheenjohtajansa näköinen. Hän käytti potilasyhdistyksiä keppihevosenaan politiikassa etenemiselleen. Omaishoitajat tarvitsivat vertaistukea. Kun se ei ollut yhdistyksen tarkoitus, aloin kasvattaa etäisyyttä paikallisiin ja niiden edunvalvojaksi yhdistyneeseen Liittoon.

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:
Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Vähitellen alkoi valjeta toimintaperiaatteet yhdistyksessä ja Liitossa. Juhlapuheita pidettiin ja olin ottanut todesta Elinikäisen oppimisen. Hakeuduin sanataide -projektiin vertaistukiryhmälläni, joka tuli näkyviin Verkkokirjoittajan talon muuton yhteydessä; Kirjeketju - vertaistukiryhmä. Näitä ryhmiä kysyttiin projekteissa, joissa opetettiin verkkokirjoitustaitoja kaikille tietoyhteiskuntaan siirtymävaiheessa. 

Yhdistyksen tukityöllistetty vei minut työttömien nurkkaukseen aktivoimaan sähköpostiosoitteen. Samalla hän kertoi kuulleensa, että toimintani yhdistyksessä oli "Mairen omaa hömppä". Siitä alkoi loppulaskenta. Kristitty kehoitti minua siirtymään potilasyhdistykseen saamaan vertaistukea. 

Tein työtä käskettyä. Tiesin Neuvokas-kattojärjestön ja löysin Lahden savolaiset. Mikään potilasjärjestö ei tuntunut omalta. Syntymävamma sai oman vammaisjärjestönsä kylmien Lounais-Suomalaisten rinnalle. Halaaminen kieletty- ele kädet selän takana ja hymytön ilme kasvoilla. 

Paikallisyhdistys vietti 10 -vuotisjuhliaan. Sain kutsun, olinhan ollut utelias kaiken toiminnan suhteen. Kaikki olivat tuttuja. Hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua vaihdoin kuulumisia rahastonhoitajan kanssa keskellä tyhjää hallia. Hämmästys oli suuri. 
Sieltä hän purjehti kuin myrskynmerkki allakan reunassa. Kulkureitikseen hän valitsi meidän välistä. Tervehti rahastonhoitajaa, käänsi minulle selkänsä. Juhlapuhuja Sdp kiireisiinsä vedoten puhui ensiksi aikaansaannoksensa, CV, kansanedustajana. Seurasi pinssien jako alusta lähtien mukanaolleille.

- Jos olisit pysynyt yhdistyksessä, olisit sinäkin saanut pinssin, lohdutti rahastonhoitaja. Se ei ollut motiivini enkä käynyt selittelemään, mitä syrjintää minuun oli kohdistunut yhdistyksessä, Liitossa jopa seurakunnassa omaishoitajana viedessäni asioita eteenpäin.

Aamukampa

 zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer

 

Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006

Liitto  ilmoitti ulkomaanmatkasta Saksaan. Liiton edustajat, aina samat, olivat etuoikeutettuja osallistumaan matkoille. Meille itsemaksaville matkan hinta maksoi maltaita. Sain puhelinsoiton Saksasta heinäkuun lopulla 2003.

- Papa on sairas. Olemme joutuneet antamaan hänet hoitokotiin. 

Otin yhteyttä Liittoon, olivathan he tehneet yhteistyön merkeissä opintomatkoja Saksaan ja Ruotsiin. Sain pienen vihkosen: zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Siitä lähtien se on ollut ohjekirja omaishoitamiselle. Liitto poliitikkoineen puhu vain rahasta. Omaishoitaja kuulostaa kirosanalta nuoren miehen korvissa vaimonsa hoitajana. Siksi närståendevårdare på svenska tarkoittaa juuri sitä työnkuvaa, mitä omaishoitaminen tarkoittaa.

Sodan sukupolvi: Kesällä 1941 Berliinissä viisi lapsuudenystävää nostaa maljan elämälle ja huomiselle. Jokaisella on unelmansa, ja jokainen uskoo, että sota kestää vain hetken. Toisin kuitenkin käy.

Me tämän päivän vanhempiemme tai puolisoidemme omaishoitajat olemme oman aikamme sodan sukupolvi. Meillä on ollut unelmamme, mutta toisin on kuitenkin käynyt. 
Syksyllä 1984 suunnittelimme päivän ohjelmaa. Kysymys yllätti.
- Menemmekö metsään vai kirkkoon? Menimme metsään.

Yrittäjyyden uudet tuulet puhalsivat Vesijärven risteilyllä. Tuulen suunta ei ole muuttunut, välillä puhaltaa idästä, välillä lännestä. Ollaan surffailtu aallon harjalla, josta suunta on vain alaspäin.