"Meno on kuin vuonna 1999" (9.1.2014 15:08) ja olin menossa mukana.
Teologian tohtori Petri Merenlahti, Helsinki. Virsi 465: 1, 2. ja 4. Virsi alkaa sanoin: Lahjoita Herra perheisiimme. Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht), Pentti Eerola (urut). Hartaudet: Aamuhartaus 9.1
Samaistun Villen viimeiseen matkaan Jäämeri 30 päivässä omien kokemusten kautta syntymäkunnassa vietettyihin vuosiin 1991 - 2000. Kesällä 1989 kaksi kuukautta riitti tekemään päätöksen.- Koskaan en palaisi vanhempieni hoitajaksi.
Seuraavana syksynä pyysin siskoa kysymään kunnasta, mitä kunta maksaisi, jos tulisin hoitamaan vanhempiani heidän kotiinsa. Syy kunnallisen kotihoitotuen myöntämiseen on selvinnyt, olihan Vihtaniemellä 1900 -luvulta peräisin oleva lapsuuskoti vielä yksityisessä omistuksessa.
Ville Haapasalo: Jäämeri-sarjan kohteisiin irtosi matkustuslupa puolessa vuodessa
Villen matkustuslupa ei liittynyt omistuksiin vaan siihen, mitä Ville näkee matkallaan ja onko näkemästään lupa kertoa ilman propagandaa kenenkään puolesta ketään vastaan. Neuvostoliitto oli hajonnut, mutta siitä ajasta kertoivat tyhjät, hävitetyt kylät. Turhista kylistä piti päästä eroon. Meillä ollaan juuri tässä tilanteessa kuntauudistusta veivatessa.
Ville Haapasalon Jäämeri-seikkailu alkaa: Koko ajan oli tietynlainen uhka päällä. 1.1.2014 klo13:26 / JP Panttila / Lomamatka Jäämeren rannalle? Ville Haapasalo ei suosittele. Hän kertoo, että koko ajan on pieni uhka päällä jumiin jäämisestä.
Vihtaniemi oli minulle tuttu 50 vuoden ajalta. Vanhempani olivat siirtyneet kirkonkylään palvelujen lähelle. He eivät enää selvinneet omin avuin kotona. Tähän hätään lupasin tulla isän pyynnöstä. Enon suunnitelmiin tuli muutos. Se mikä oli meidän, puolustaisin omistuksia loppuun asti. Hän pahoitteli tuloani sanoen.
- Sinun ei olisi pitänyt tulla sotkemaan kylän asioita.Tulin kuitenkin ja ajasta on samat kokemukset kuin Villellä avoimessa yhteiskunnassa, jossa on vielä neuvostoajan ja suljetun yhteiskunnan säännöt.
Siirtyminen tietoyhteiskuntaan tapahtui huomaamatta. Kaikissa virastoissa ja toimistoissa oli tietokoneet, jotka olivat yhtä tyhmät kuin käyttäjänsä.
Silloin en vielä hätkähtänyt www-sivuista kuullessani. Kirjoitin hakemuksia käsin ja ajattelin aivoillani, en kunnanlääkärin alaisilleen antamilla ohjeilla.
- Tässä on hakemus, vanhemmilleni on annettava se, mikä heille kuuluu, KERJÄÄMÄTTÄ.
Valituksia en jaksanut tehdä päätöksistä enkä niitä ollut opetellut tekemään.
Tähän päivään tietoyhteiskunnassa osaan jo vastata, kun tiedän kuinka tietokone käynnistetään. Asiakaspalveluun soittaessani automaatti kehoittaa asioimaan www-sivuilla. Siksi juuri soitan, kun nettiyhteyttä ei ole.
Veljeni kirjurina valtakirjalla saan saman sepustuksen pyytämissäni papereissa. VOIT ASIOIDA VERKKOPALVELUSSA www.kela.fi/asiointi.
Veljelläni ei ole verkkopalvelutunnuksia eikä verkkokirjoitustaitoa enkä omilla tunnuksilla voi hoitaa veljeni asioita verkossa. Jos kaikki olisi mukana tietoyhteiskunnassa, sitä vähemmän poliitikot hämmentelesivät meidän omia asioita.
Köyhyys on periytyvää tänä päivänä kuin työttömyys, koulutus nuorten syrjäytymiseen asti. Siihen on syynä järjenköyhyys politiikolta suoraan alenevassa polvessa. Öllin isän ylemmyydentuntoon talollisena vastasin.
- Puupää periytyy, puujalka ei.
Ja nyt paperihommiin paljon haltijana.
**Kameli ja neulansilmä:
Jeesuksen puhe kamelista ja neulansilmästä hirvitti jo sen ensimmäisiä kuulijoita. Rikas nuorukainen luikki apeana pois. Opetuslapset ihmettelivät, miten kukaan voi pelastua. Ihmiselle se on mahdotonta, Jeesus myönsi, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala näkee jokaisessa ihmisessä valon.
Jeesuksen mukaan Jumala on rakkaus, ja vain rakkaus voi karkottaa pelon, jota ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan. Eikä silloin ole kysymys saavutuksesta vaan lahjasta. Kun rakkaus saa tilaa, se saa ihmiset näkemään toisensa Jumalan silmin, valoina maailmassa, korvaamattoman arvokkaina, rakastamisen arvoisina. Sellaisina, joiden hyvinvoinnin eteen on valmis tekemään uhrauksia, joskus vaikeita ja vaativiakin, kuin kamelin matka neulansilmän läpi.
(Kirkon ah -arkistonhoitaja palasi töihin 9.1.2014. Millä tiedonannoilla eduskunta palaa pitkältä joululomalta?)
19.7.2014 hartaushaku tuottaa tuloksen, kun kuunteluaika on loppunut. Vuoden alussa oli kesäsuunnitelmat tehty tätä ajankohtaa varten. Lemmenjuoma vaihtui loppuikäiseksi myrkkymaljaksi geenivirheen takia. Iloitsen uutisesta sukukoukseen matkanneelta. Puistotapaamisessa annoin hänelle pääsiäismunan uudeksi aluksi. Hän piti sitä uuden alun toteutuneena symbolina. Hän ahkeroi kovasti päästäkseen jatkamaan opintoja haluamalleen tieteen alalle. Siitä hän ilmoitti iloisena. Sukupolvet vaihtuvat lapsuuskodeissamme eikä Pitkäsaari erota sukulaisia toisistaan. Sille olemme luoneet pohjaa kaupungintalonpuiston molemmin puolin.
Aamuhartaus to 09.01.2014
Petri Merenlahti, teologian tohtori, Helsinki
Kameli ja neulansilmä
Jeesus sanoi kerran, että helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Nuo Jeesuksen sanat puhuttavat ihmisiä yhä edelleen, aina tämän tästä.Joulun alla paavi Fransiscus kutsui kahlitsematonta kapitalismia hirmuvallaksi ja sai sillä aikaan pienen mediamyrskyn. Suomessa elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen moitti kotiluterilaisen papistomme samansuuntaisia kannanottoja sammakoksi saarnastuolista. Ovatko muka kaikki hyvätuloiset ahneita ja piittaamattomia? Sitäkö sielunpaimenet tahtoivat sanoa?
Toisaalta Apunen myös vastasi haasteeseen ja ilmoitti lahjoittavansa prosentin tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Samalla hän kehotti muitakin hyvätuloisia talkoisiin kohtuuttomuuksien korjaamiseksi.
Eihän Jeesus mikään varsinainen talousmies ollut. Apostolien yhteisen kukkaronkin hän uskoi kavaltajan haltuun. Myös yhteiskunta oli toki silloin toisenlainen kuin nyt—vaikka maailmanlaajuisesti ajatellen kaikkein köyhimpien osa on yhä niin kohtuuton, että kivetkin sitä huutaisivat, jos paavi olisi vaiti.
Kamelin ja neulansilmän Jeesus otti puheeksi, kun häneltä kysyttiin, mikä on hyvää ja ikuista ja miten siihen pääsee käsiksi. Kysyjä, muuan nuorimies, oli evankeliumin mukaan paitsi rikas, myös Jeesukselle rakas. Ja rakkaus, se oli Jeesuksen ydinbisnes. Rakastakaa toisianne, hän toisti kyllästymiseen saakka, rakastakaa paljon, rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne, rakastakaa vihollisianne, rakastakaa niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Evankeliumin mukaan hyvä syntyy rakkaudesta, kyvystä rakastaa, rakastamaan oppimisesta ja rakastetuksi tulemisesta, yhä uudelleen ja yhä uusin tavoin. Mitä enemmän rakkautta mitä useamman ihmisen osaksi, sitä enemmän hyvää maailmassa. Näin siksi, että rakkaudessa on kysymys jakamisesta, siitä ettei etsi vain omaa hyväänsä vaan asettaa toisen tarpeet omiensa edelle. Se ei aina ole helppoa. Siksi rakkaus vaatii rohkeutta – tai niin kuin Jeesus asian ilmaisee, uskoa. Sitä ettei anna pelon ohjata toimintaansa.
Pelko on evankeliumissa uskon vastavoima ja rakkauden verivihollinen. Usko kannattelee ja pelko upottaa. Usko siirtää vuoria ja pelko kaivaa maailmaan vuoren kokoisen kuopan. Pelko ajaa ihmiset etsimään turvaa omaisuudesta, aseista, elämästä muurien sisällä ja lukittujen ovien takana, erossa niistä, joiden kohtalo ei meitä liikuta. Erossa ja yksin – kuin kameli juuttuneena neulansilmään, yhä kapeammaksi käyvään mustaan aukkoon, josta valo ei pääse ulos, toisten ihmisten luo.
Jumalan valtakunnan lämpö oli Jeesukselle tuon kylmän itseriittoisuuden vastakohta. Jumalan valtakunnassa hyvä olisi yhteistä ja sitä jaettaisiin vapaasti kaikille, kullekin tarpeen mukaan. Sama näky inspiroi sittemmin myös Jeesuksen aikaansaavinta seuraajaa – apostoli Paavalia. Paavalin ihannekirkossa erilaiset ihmiset eläisivät kuin yhdessä ruumiissa: jos yhteen sattuu, niin kaikki tuntevat kipua. Rakkaudelle rakennetun kirkon muurit eivät suojaisi ihmisiä toisiltaan vaan välinpitämättömyydeltä, kyynisyydeltä ja pelolta.
Mutta miten ihmeessä tuollainen valtakunta voi toteutua? Todellisuushan on yleensä kovin toisenlainen. Ihmisen itsekkyys ja ne talouden realiteetit, tiedättehän.
Eikä Jeesus sitä helpoksi väittänytkään. Kameli on iso eläin ja neulansilmä kovin kapea. Hyvyys ei myöskään ollut Jeesukselle mikään suoritus tai ylpeilemisen aihe. Hänhän viihtyi julkisyntisten kanssa, eivätkä kaikki heistä olleet suinkaan huono-osaisia. Moralismia hän tuntui vierastavan. Kuka meistä on niin virheetön, että kelpaa toisten vikoja kauhistelemaan? Sydämettömyyttähän sekin on, yhtä lailla kuin välinpitämättömyys köyhiä kohtaan.
Mutta sen, miten lähellä toteutumista Jumalan valtakunta voi olla, sen Jeesus näytti omalla esimerkillään. Minne ikinä hän kulki, hän pysähtyi ihmisten luo, näki heidän arvonsa, välitti heistä ja viipyi heidän lähellään, olivatpa he sitten vauraita tai varattomia, pyhiä tai paatuneita, hyvin syöneitä tai spitaalin runtelemia. Jeesuksen silmissä he olivat kaikki yhtä luojanluomia, saman isän lapsia, osa Jumalan valtakunnan suurta yhteistaloutta. Jokaisen hyvinvointi oli tärkeää, ja jokaista tuli kohdella sen mukaisesti. Aina kun näin tapahtui, Jumalan valtakunnasta oli tullut hetkeksi totta.
Viime kädessä kysymys on siis näkemisestä, siitä miltä maailma näyttää neulansilmän toisella puolen. Onko siellä pelottava joukko ahneita muukalaisia vai paikka Jumalan lasten yhteisellä perheaterialla? Niin kuin Jeesus itse sanoi, silmä on ruumiin lamppu. Se, joka näkee valoa, täyttyy valosta ja kulkee valoa kohti. Se, joka näkee pimeyttä, jähmettyy paikoilleen, ettei joutuisi pimeyden nielaisemaksi. Pelko tukahduttaa valon. Pelon voittaminen vaatii rohkeutta, rohkeus vaatii uskoa ja usko on Jumalan lahja.
Jeesuksen puhe kamelista ja neulansilmästä hirvitti jo sen ensimmäisiä kuulijoita. Rikas nuorukainen luikki apeana pois. Opetuslapset ihmettelivät, miten kukaan voi pelastua. Ihmiselle se on mahdotonta, Jeesus myönsi, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala näkee jokaisessa ihmisessä valon.
Jeesuksen mukaan Jumala on rakkaus, ja vain rakkaus voi karkottaa pelon, jota ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan. Eikä silloin ole kysymys saavutuksesta vaan lahjasta. Kun rakkaus saa tilaa, se saa ihmiset näkemään toisensa Jumalan silmin, valoina maailmassa, korvaamattoman arvokkaina, rakastamisen arvoisina. Sellaisina, joiden hyvinvoinnin eteen on valmis tekemään uhrauksia, joskus vaikeita ja vaativiakin, kuin kamelin matka neulansilmän läpi.
Virsi: 465:1-2, 4
Vanhempieni zu Hause Pflegen ei ollut uhraus vaan kutsumus. Vanhempani olivat vanhempiani loppuun asti ja minä heidän tyttärensä. Siihen ei raha houkuttanut, vaan vanhempien hoidon lisäksi yhteisten asioiden hoito, että kaikki saivat osuutensa isän kuoleman jälkeen jakajan käden kautta. Mikä on kunnan osuus minun perintöosaan, sen vielä selvitän saatuani kiinteistöveropäätöksen. Onko minulla lomakiinteistö vai vapaa-ajan asunto. Käyttävätkö kuolleet vanhempani vielä lapsuuskotia vakituisena asuntonaan, kun itse olen ollut jo 14 vuotta kaukoasioidenhoitajana?
Kunnassa pitäisi olla osaavat virkamiehet lukemaan lakia. Nyt he näkevät vain oman edun rahastuskohteen.
Katujätkä-projektista tuttua. Kun nuoren työllistettävän harjoittelusopimus oli allekirjoitettu, se takasi kuntoutustuen jatkumisen. Koulutettu harjoittelija oli haahuillut 10 vuotta aloittamatta työntekoa. Häntä ei enää kiinnostanut tulla työpaikalle, vaan lähti kundikaverin kanssa Lappiin lomalle. Tein harjoittelijan työt alennetulla hinnalla omaishoitajille. Ilmoitin projektivastaavalle.
- Sinua on vedätetty niin kuin minuakin. Harjoittelija tuli työpaikalle minun työn aikana. Järjesti kohtauksen eikä osannut lähteä pois.
- Pyydä avaimet pois ja toivota hyvää jatkoa!
Harjoittelija oli hyvin tietoinen minun aikataulusta. Tuli myöhästyneenä konsultaatioon. Suljin omat kansiot ja kysyin harjoittelijalta konsultin kuullen, mitä mieltä hän oli saamastaan tilaisuudesta.
- Ei riitä resurssit.
- Ei kiinnosta pätkääkään.
Siinä teille Katujätkä-projektien vastaaville toimintamallia. Kaikki ovat osilla ottamassa, mitä työtä tehneet ovat saaneet karttumaan. Sijoittajille on annettu tilaisuus ryöstöretkeä varten YYE:n päätöksillä. Missä on laki ja oikeudenmukaisuus?
Käydään sotaa TIEKARTTANA LÄNSIRANNALLA ja UKRAINASSA. Sota on lähellä lapsuuskodin uimarannassa. Päättyy massamurhaan kuin aloittaessani 1991 syntymäkunnassa. Alkoi Irakin sota ja Jugoslaviassa yksittäisinä ampumistapauksina. Seuraukset tiedämme silloin, nyt saattavat olla vielä tuhoisammat oman maan kohdallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti