Uudenvuoden konsertti Wienistä
Kylläpä meitä hemmotellaan neljäntenä iltana ohjelmatarjonnalla. (Neljäntenä iltana etsiskelin uutta hiljallensa sammuttelin vanhaa rakkautta.)
Muuten olen päivään pettynyt. Kävin apteekissa hakemassa e-reseptilääkkeitä. Uskomaton juttu, käyttämäni kipulääke on toistamiseen loppunut tukusta. Olemme pudonneet kehitysmaiden asteelle, ettei tavallisimpiakaan lääkkeitä ole saatavilla. Huumejohdannaisia kylläkin vaikka katukauppaan asti.
Terveydenhoito on kriisissä, sain CPAPin pitkäaikaiseen lainaan. Kolmen kimppa, hengitysliitto, kaupunki, rokotefirma, lähestyivät tarjomalla flunssarokotetta ilmaiseksi riskiryhmään kuuluvana ja samalla maksullista pneumokokkirokotetta. Ensimmäisen kirjeen sivuutin, mutta toinen muistutus tuntui jo asiakkaan kalastelulta.
Muistan sairastaneeni aasialaisen kouluaikana 12 v. Ja toisen kerran texasilainen kaatoi sänkyyn muutamaksi päiväksi.
Poliosokerista sain kipukohtauksen, turvotus kesti viikkoja. Aamuyön migreenikohtaus pakotti perumaan asiakkaiden ajat ja soittamaan päivystykseen.
- Mene ensiapuun sairaalaan, jos se on aivoverenvuoto. Siitä alkoi sairauskierre, jota hoidettiin rautapillereillä. Kahden ja puolen vuoden kuluttua olin todella sairas työkyvyttömyyteen asti. Puhelimessa lääkäri antaa ohjeita.
-Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä.
- Nyt menen lääkäriin, olen sairastunut. Tuttu homeopaattilääkäri moitti vastaanotolla.
- Olisit tullut aikaisemmin.
- Olen ollut lääkärin hoidossa terveyskeskuksessa, enhän tiennyt aikaisemmin vaihtaa lääkäriä.
- Olisit tullut aikaisemmin, hän mutisi itsekseen.
Hän määräsi tutkimuksiin polille. Siellä koululääketiede ja homeopatia/lääketiede ottivat mittaa toisistaan.
- No mitä se homeopaatti määräsi hoidoksi.
- Homeopaattista kalkkia, ettei seinät kaadu päälle.
- No, en ole ennen kuullut, ja pisti minut jonoon odottamaan leikkausvuoroa ilman sairauslomaa ja päivärahaa.
Sitten alkoi tapahtua. Uusi kipukohtaus vei tutulle lääkärille. Tähystyksen jälkeen selvisi uusi leikkaustarve. Mitä ensiksi. Ja niin minua puukotettiin juhannuksen edellä kolmannesta vaivasta eemelinä. Sain sairausloman ja toisen leikkausajan soittamalla Väiskille, hyvälle puukkomiehelle. Olin jo sairausloman pitänyt, kun jonosta ilmoitettiin vuoroni tulleen. Vuoden kuluttua hakeuduin ensiksi todettuun leikkaukseen. Se oli sellainen sairastamiskierre.
Punkinpurema aiheutti tämän viimeisen villityksen, joka on pahempi kuin ensimmäinen. Borrelioosiin ei ole rokotetta eikä hoitoa. Kolmen viikon antibioottitiputus teki oireettomaksi, mutta vuosi sitten oireet palasivat. Siihen lisäksi sivuvaikutukset verenpainelääkkeestä. En viitsi edes tarkistaa, montako lääkäriä olen tavannut. Jokainen heistä haluaisi tehdä lopullisen diagnoosin ja hoitaa kuoliaaksi. Sitä ennen sanoessani oman mielipiteen, on lähete psykiatriseen hoitoon.
Työikäisenä olisikin ollut kannattavaa heittäytyä hulluksi, olisi päässyt sairauseläkkeelle. Kun sinnittelin vahvistettuun eläkeikään asti hakemusta jättäessäni, ei heitä ollutkaan riittävästi käsittelemään hakemuksia.
Eläkeaika alkaa 1.2.2005, mutta ilman päätöstä maksettavasta eläkkeestä. Jatkoin työtä 31.12.2006 ja minulle annettiin arvonimi "varhennettu vanhus" osamaksulla. Se pidätetään eläkkeestä joka kuukausi kuolemaan asti. Näin on hyvinvointivaltiossa asiat hoidettu.
Perinnön kimpussa häärivät kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina. Sekin vielä, mutta olenhan tuosta oppirahat maksanut katujätkä-projektissa. #prosit2014.
Raha on lopetettu, onneksi kaikki kulttuuri ei ole tennareista kiinni. Jotakin meille tarjotaan yleverolla muutakin kuin pilkunkorvikkeita siskonpedillä.
Muuten olen päivään pettynyt. Kävin apteekissa hakemassa e-reseptilääkkeitä. Uskomaton juttu, käyttämäni kipulääke on toistamiseen loppunut tukusta. Olemme pudonneet kehitysmaiden asteelle, ettei tavallisimpiakaan lääkkeitä ole saatavilla. Huumejohdannaisia kylläkin vaikka katukauppaan asti.
Terveydenhoito on kriisissä, sain CPAPin pitkäaikaiseen lainaan. Kolmen kimppa, hengitysliitto, kaupunki, rokotefirma, lähestyivät tarjomalla flunssarokotetta ilmaiseksi riskiryhmään kuuluvana ja samalla maksullista pneumokokkirokotetta. Ensimmäisen kirjeen sivuutin, mutta toinen muistutus tuntui jo asiakkaan kalastelulta.
Muistan sairastaneeni aasialaisen kouluaikana 12 v. Ja toisen kerran texasilainen kaatoi sänkyyn muutamaksi päiväksi.
Poliosokerista sain kipukohtauksen, turvotus kesti viikkoja. Aamuyön migreenikohtaus pakotti perumaan asiakkaiden ajat ja soittamaan päivystykseen.
- Mene ensiapuun sairaalaan, jos se on aivoverenvuoto. Siitä alkoi sairauskierre, jota hoidettiin rautapillereillä. Kahden ja puolen vuoden kuluttua olin todella sairas työkyvyttömyyteen asti. Puhelimessa lääkäri antaa ohjeita.
-Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä.
- Nyt menen lääkäriin, olen sairastunut. Tuttu homeopaattilääkäri moitti vastaanotolla.
- Olisit tullut aikaisemmin.
- Olen ollut lääkärin hoidossa terveyskeskuksessa, enhän tiennyt aikaisemmin vaihtaa lääkäriä.
- Olisit tullut aikaisemmin, hän mutisi itsekseen.
Hän määräsi tutkimuksiin polille. Siellä koululääketiede ja homeopatia/lääketiede ottivat mittaa toisistaan.
- No mitä se homeopaatti määräsi hoidoksi.
- Homeopaattista kalkkia, ettei seinät kaadu päälle.
- No, en ole ennen kuullut, ja pisti minut jonoon odottamaan leikkausvuoroa ilman sairauslomaa ja päivärahaa.
Sitten alkoi tapahtua. Uusi kipukohtaus vei tutulle lääkärille. Tähystyksen jälkeen selvisi uusi leikkaustarve. Mitä ensiksi. Ja niin minua puukotettiin juhannuksen edellä kolmannesta vaivasta eemelinä. Sain sairausloman ja toisen leikkausajan soittamalla Väiskille, hyvälle puukkomiehelle. Olin jo sairausloman pitänyt, kun jonosta ilmoitettiin vuoroni tulleen. Vuoden kuluttua hakeuduin ensiksi todettuun leikkaukseen. Se oli sellainen sairastamiskierre.
Punkinpurema aiheutti tämän viimeisen villityksen, joka on pahempi kuin ensimmäinen. Borrelioosiin ei ole rokotetta eikä hoitoa. Kolmen viikon antibioottitiputus teki oireettomaksi, mutta vuosi sitten oireet palasivat. Siihen lisäksi sivuvaikutukset verenpainelääkkeestä. En viitsi edes tarkistaa, montako lääkäriä olen tavannut. Jokainen heistä haluaisi tehdä lopullisen diagnoosin ja hoitaa kuoliaaksi. Sitä ennen sanoessani oman mielipiteen, on lähete psykiatriseen hoitoon.
Työikäisenä olisikin ollut kannattavaa heittäytyä hulluksi, olisi päässyt sairauseläkkeelle. Kun sinnittelin vahvistettuun eläkeikään asti hakemusta jättäessäni, ei heitä ollutkaan riittävästi käsittelemään hakemuksia.
Eläkeaika alkaa 1.2.2005, mutta ilman päätöstä maksettavasta eläkkeestä. Jatkoin työtä 31.12.2006 ja minulle annettiin arvonimi "varhennettu vanhus" osamaksulla. Se pidätetään eläkkeestä joka kuukausi kuolemaan asti. Näin on hyvinvointivaltiossa asiat hoidettu.
Perinnön kimpussa häärivät kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina. Sekin vielä, mutta olenhan tuosta oppirahat maksanut katujätkä-projektissa. #prosit2014.
Raha on lopetettu, onneksi kaikki kulttuuri ei ole tennareista kiinni. Jotakin meille tarjotaan yleverolla muutakin kuin pilkunkorvikkeita siskonpedillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti