Ei kannata kuvailla

Ihme on tapahtunut. Kuusi tuntia unta yhteen menoon ilman pillereitä on ollut tavoitteena jo kauan. Täysikuu aamutaivaalla ei vetänyt puoleensa. Ehkä enemmän auringonnousu Utsjoella tänään klo 12.04 ja lasku klo 12.41 antoi unen lahjan. Kuulin Kaisa Raittilan uutiskirjeistä kuudelta.
Avaa taustaksi, sisältö ei ole vierasta meillekään, joskin siitä ei puhuta ääneen. Meilläkin on kastijako olemassa  ja yhä syvenee, kun  yks toisensa jälkeen putoaa kuiluun. Vallankäytöstä on kyse, vaikka se olisi vain kyläpolliissi, joka asettuu rikoksen tekijän puolelle uhria vastaan.
- Sinulta saa varastaa, kun et osaa pitää rahoistasi huolta.
Kirkollakin on sormensa pelissä, jättihän se julkaisematta käskyt tekstiversiona. Olisin lisännyt ne Tuliukko -blogiin. Onhan tuli aviopuolisona ollut metallia tuhoava elementti. Tuliukoissa löytyy, aina sille paikalle ilmaantuu uusi tuliukko. 

Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki. Virsi 415 alkaa sanoin: "Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella", Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Juhani Haapasalo (urut), Matti Kilpiö (nokkahuilu). Hartaudet: Aamuhartaus 16.1 16.01.2014 06.15

Tapahtui niinä päivinä, kun olin kaksi kuukautta vanhempieni luona kesällä 1989. Työ keskeytettynä vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Äiti oli halvaantunut ja isällä todettiin syöpä. Palasin työhöni, enhän voinut jättää velkaa hoitamatta. 
Eduskunnan pankkivaltuusto oli toimintakyvytön estämään kultaisia kädenpuristuksia. Konkurssiaalto pyyhkäisi ylitse ja nurkanvaltaajat näkivät tilaisuutensa tulleen. Kaunista Käsityöläistaloa ruvettiin ryöstämään neliö neliöltä. Näistä minulle kuuluvista neliöistä sijoittajat maksoivat ja maksoin oman velkani pankille.

Kunnassa asiat olivat sekaisin. Kukaan ei vastannut mistään muusta kuin omasta edustaan. Annoin palautetta ylemmälle portaalle. Virkamiesten tekemiin ratkaisuihin ei kukaan puutu, he tekevät mitä tahtovat valtiolta saamillaan rahoilla. Kielteisestä päätöksestä kysyin sosiaalijohtajalta. Hänen päätöksensä pysyi, mutta valitusosoite jäi tyhjän pantiksi. Ei ollut aikaa eikä taitoa valituksen tekemiseen. On pidettävä puolensa ruohonjuuritasolla vuodesta 1993 eduskunnan antamalla asetuksella omaishoidontuesta. Kaksikymmentä vuotta on kulunut, eikä ymmärrys omaishoitoasiassa ole lisääntynyt. 

Päättyihän se aikaanaan. Tuli perinnönjaon aika. Joukossa tyhmyys tiivistyi ja taas oli kunta väljvouhkana sorkkimassa laillisia omistusoikeuksia. Keneltäkään en ollut mitään vailla, mikä ei meille kuulunut. On halottu, lohkottu, ostettu kulutusluotolla, maksettu velat, hankittu verkkokirjoitustaito, suoritettu YEAT, lopetettu työt, siirrytty eläkkeelle, ostettu arvonimi "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti, kun mikään ei riitä. 
Tästä puhui Presidentti eilisessä selkärankaseminaarissa ja totesi. Suorittava porras on eniten menettänyt. Riittäähän seminaareihin osallistujia jatkossakin. Kukaan ei ymmärrä kuulemaansa, kun pitää puolustella ja selitellä omaa osuuttaan tämän päivän käyrien osoittaessa alaspäin.

Jos presidentti ei tunne lainsisältöä vahvistaessaan lakeja, saattaa siitä tulla kuolemantuomio 61/64 -vuotiaalle yrittäjälle, jolle ei ole kertynyt työhistoriaa. 

Jos "YRITTÄJÄOSAAMISTA SUKUPOLVENVAIHDOKSIIN" -koulutus olisi järjestetty Lahdessa, koulutuspaikka olisi ollut Ammattikorkeakoulu. Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysin tein ihan ITE. Akateeminen taho nosti tien pystyyn kirjoittaa verkossa omaishoitajana. Sain osoitteita 

• Vanhustyön keskusliittoon, 
• muinaismummojen muistelupiiriin ja ikä huomioiden, 
• Ammattikorkean lievästi dementoituneiden päivätoimintaan. 
• Lukulehti 

 27.8.2014 eikö särkyisi minussa? Laura Räty valitsi sanansa väärin ja Stubb ymmärtää virheen tehnyttä ministeriä. Lapsilisäleikkauksen kompensaatio verovähennyksenä ei koske niitä pienituloisia, jotka eivät maksa veroja.
Korkeapalkkaiset johtajat pitävät virkansa ja maksavat vanhempiensa hoidon, josta saavat kotitalousvähennyksen veroissa.
Minun oli keskeytettävä ansiotyö omaishoitoajaksi. Kunta peri omaishoidontuen palvelumaksuna isältä takaisin minun tekemästä työstä antamatta kunnanpalveluja isälle. Tämä yhtälö ei tule ratkaistuksi minihallituksen aikana. Ehkä Himaselta tilattu Sininen kirja tuo ratkaisun kestävyysvajeeseen.

Näitä uutiskirjeitä sain vastaukseksi ylemmyydentuntoisilta ihmisiltä. Tänäänkin nousee iho hanhennahkalle, kun joku puhuu rauhan nobelistin antamasta esikuvasta. 
Hänet valittiin kaverikilautuksilla ja piirakanrypytyksillä tuntemattomuudesta. Jos ylen sankia priha olisi toiminut kannibalien keskuudessa, olisi taputtelut saattaneet johtaa pataan. Kun ollaan Suomessa katsotaan silmät suurina esimerkkiä, kuinka hän osasi toimia omaksi edukseen. Minulle tarvitaan esittelijä teroittamaan lain sitovuutta sukupolvenvaihdokseen. SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken 

• omaishoidosta,
• särkymisestä ja 
• kukkaronvartijoista.

Kunta ei käytä etuosto-oikeutta yhtymässä 1/4 vaihtaessa omistajaa, vaan valtakirjalla hämmentelee meidän omistuksia lähettämällä aiheettomia maksuja "lomakiinteistöstä" tämän päivän mittapuun mukaan. Pesty ja pesemätön raha on ollut tervetullutta ja maa on myyty venäläisille. 

Jäämeri 30 päivässä matkustuslupa heltisi puolessa vuodessa.
Osa 3/10. Vienanmeri, Letnjaja Zolotitsa. Ville Haapasalo on tänään kahdesti vaarassa vesillä. Ville sukeltaa venäläisten "merikaaliksi" kutsumaa levää jääkylmässä meressä.

Ville tekee matkoja luvallisesti, joutuu vaaraan, mutta noudattaa annettuja ohjeita ydinsukellusvene- ja öljynporauslauttojen teollisuusalueella  Näin on naapurien kanssa elettävä.


Sini Saarela valitsi toisin ja joutui vankilaan. Itsesuojeluvaisto pelasti minut aikaan, etten kiinnittänyt itseäni telaketjuihin suojellakseni luontoa. Poliisit vetivät naisia kannokossa selkänahkaa naarmuttamalla. Julkisuushakuisuus oli Saarelan motiivi lähteä kiipeilemään vieraan valtion öljynporauslautalle.
Ihan tavallisia asioita tekemällä minut on vaiennuttu äänettömäksi omaishoitoasiassa, kun ei ole rahaa kaikille jakaa.



Vapaus valita toisin ei meillä toteudu käskyjä noudattaen. Savolaisten katekismuksen selitysosa on järkeen käypää tekstiä, onhan savonmurre Suomen seksikkäin murre. Esimerkki uutisvuodossa armeijan muonituksesta: Syökee poijat protteiinin lähteeks lihhoo, kalloo, munnoo ja jatkan "ilimanpilluu" loppuu siihen paikkaan.

Palataan terveystiedossa puhumaan kukista ja mehiläisistä lehtisaksijaakkojen kilpaillessa oikeudesta kukassa samalla tapahtuu pöläyttäminen. Ihmisten saman toiminnan tarkoituksen kuvaus on niin inhottavaa, että ruususen unessa nähtynä joudut vastaamaan näkemästäsi ihmisoikeustuomioistuimeen  pähkäiltäväksi. Tunnilla väärin kohdellut pojat pyörtyvät anatomiset kuvat nähdessään. Mikä on mennyt vikaan politiikassa ja korvien välissä.

Avara luonto: Afrikka 4/5. Hyväntoivonniemi. Afrikan eteläkärki on kahden merivirran kohtauspaikka, jonne sardiinivaellus houkuttelee ulapoiden suurimpia saalistajia. Mutta millainen on vasta vuonna 2005 löytynyt sademetsä? T: BBC.



Historia: Hitlerin synkkä karisma
2/3. Historioitsija Laurence Rees tarkastelee Hitlerin suosion huippukautta 1930-luvulla. Monet Hitlerin kannattajista eivät halunneet sotaa, se oli kuitenkin imperiumista haaveilevan Hitlerin päätavoite. T: BBC.

Katson tv -tarjontaa opiksi ja varoitukseksi. Villen kanssa matkat jatkuu Jäämerellä.

"Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella", hartaushakuna Raittilan tekstejä 2014 ei löydy julkaistuna. Tunnen piilosurua, johon esitän kysymyksen. Miksi? Aina saan selittävän vastauksen kuin  Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland kuulumisesta muuhun uskonnolliseen yhteisöön Porvoon sopimuksen allekirjoituksen puuttumisen vuoksi.

Aamuhartaus ke 31.10.2007
Kaisa Raittila, toimittaja , Helsinki

Piilosuru

Mieti miten paljon maailmassa on surua, jota ei saa muiden nähden surra. Kun joskus ihmettelin ääneen, millaista loputonta ja lohdutonta kuolemanitkua sota-aika on sankarivainajien arkkujunineen ollut, äiti sanoi, ettei silloin itketty. Ei voinut itkeä. Kuolemaa oli liian paljon kenenkään kestää.

Kiellettyä surua kantavat myös ne, jotka joutuvat pitämään yllä onnen tai menestymisen kulissia. Missä lyödään ja juodaan ja torjutaan ja ohitetaan ilman että siitä saa puhua, siellä haudataan unelmia, joita toiset luulevat tosiksi. Niin hyvä ihminen, sanovat toiset tietämättä, millainen susi lampaanvaatteessa voi olla.

Salaa surevat ne, jotka kantavat häpeää: hyväksikäytetyt, jotka selittävät asian parhain päin kunnes alkavat vihata, ja ylikävellyt, jotka avuttomina katsovat ainokaisen elämänsä menetettyjen mahdollisuuksien perään. Salaista surua joutuvat itkemään kohdusta kaavittujen lasten äidit ja kaikki ne, jotka surevat itse aiheuttamaansa tuskaa. Olisit ajatellut ajoissa, heille sanotaan. Turha surra sitä, minkä on itse valinnut.

Salaa surevat ne, jotka ovat joutuneet iloitsemaan salaa. Kielletyn rakastetun kanssa ei koskaan koeta pelkkää hurmiota, niin kuin petetyt luulevat. Jos salaisten suhteiden särmät keräisi yhteen, tulisi niistä loputon jono menneestä luopumisen ja tulevan pelkäämisen kulmikkaita vuorosanoja. Se, mikä toisen katseesta on herännyt henkiin, voi olla niin paljas kohta itsessä, että sen kestäminen vaatii vuosien oppitunnit.

Entä jos menetän sen, jota olen salaa rakastanut. Kuolleiden omaisilla on suruaikansa. He saavat pukeutua suruun ja puhua siitä. Heille annetaan paljon anteeksi. Se jolla ei ole lupa surra, suree sisäänpäin ja yrittää pitää ulkoista kuosissaan. Joskus hän luulee itsekin säästyvänsä hautajaisilta. Silloin surematon suru työntää kapselinsa keuhkoon ja panee yskimään ilman, että kukaan ymmärtää syytä.. Mikään, millä on ollut merkitystä, ei menetä sitä, vaikka joutuisin opettelemaan elämää sitä ilman.

Entä ne, joiden suru on pitempi kuin muut jaksavat? Heitä on paljon. Se, joka ei itse ole joutunut suremaan, luulee surua revähdykseksi, joka kiusaa aikansa, mutta paranee sitten ja lakkaa vaivaamasta. Todellisuudessa suru on taipeeseen tullut haava, joka aukeaa jokaisesta liikkeestä uudelleen ja jää kiristelemään sittenkin, kun lopulta menee arpeen.

Ensi lauantaina, pyhäinpäivänä, sytytän kynttilän niille, jotka ovat menettäneet paljon. Jumala, mitä minä hyväosainen tiedän siitä. Mitä tiedän kuolemasta, joka on kohtuuton, tai yksinäisyydestä, joka on pantava piiloon, jotta kestäisi sen kosmisen kauhun?

Sytytän kynttilän niille, jotka pettyneinä surevat unelmaansa hyvästä elämästä, ja niille, jotka surevat sitä, mihin eivät tarttuneet ajoissa. Pettyessään toiseen pettyy yhtä paljon itseensä, ja sidokset, joilla toiseen liittyy, muuttuvat turvaköysistä ansalangoiksi. Miten raskas on pitää salassa sitä, mikä ei ole sellaista miltä näyttää.

Sytytän kynttilän niille, jotka elämä on ajanut vaikeisiin valintoihin, ja niille, jotka eivät voi enää perääntyä umpikujasta, jossa ovat. Epäonnistumisen häpeä on pitkäikäinen suru, ja kaikkien uusien alkujen pohjalla virtaa muisto siitä, mikä ei mennyt niin kuin piti.

Sytytän kynttilän niille, jotka eivät muiden tuomion pelossa uskalla näyttää, mitä tarvitsevat tai millaisia ovat, vaan joutuvat kaksoiselämän kurimukseen.

Sytytän kynttilän niille, jotka ovat joutuneet hautaamaan rakkaansa ja vihkiytymään suruun, jota muut eivät enää jaksa kantaa.

Sytytän kynttilän rakastetuille, joiden kanssa ei syystä tai toisesta koskaan saa elää päivänvalossa, ja menetetyille rakastetuille, joita ei ole ollut lupa surra muiden nähden.

Ja Jumalani, vielä sytytän kynttilän kaikelle sille, mitä itse itsessäni ja elämässäni suren. Katsele sitä kanssani kahden kesken. Rohkaise ja lohduta minua.

Virsi: 245