 | |
| Koivuharjun talossa Nettiylellisyyttä avata aamuhartaus Syyssinfonian taustaksi. |
Kuuntelen aamuhartautta vasta kymmenen jälkeen netissä, vaikka päätökseni oli sivuuttaa hartaudet, jumalanpalvelukset ja kaikki nettimaailma. Viivyin Mariinski-teatterin avajaisgaalassa yli puolen yön. Putinin puheen jälkeen alkoi musiikkitarjonta baletilla Romeo ja Julia. Sen jälkeen lapsikuoro lauloi "Terve, Maria, armoitettu" eikä se tuntunut sopimattomalta tähän ajankohtaan sijoitettuna.
Jotakin yhteistä löysin oman itsenäisyyspäivän konsertin ja gaalan välillä. Tamperetaloon ja Mariinski-teatteriin mahtuu 2000 katsojaa. Avajaiset oli kutsuvieraille, Mariinskissa tyhjiä paikkoja, Tamperetalossa tupaten täyttä. Ulkopuolelle jääneet järjestivät mieleosoituksen ja ottivat yhteen ratsupoliisien kanssa.
Meillä jotkut kutsutut halusivat olla näytillä. Siinä on oppimisen paikka, onko kutsun saaneen mekko se tärkein asia?
Palattuani 5-kymppisenä syntymäkuntaani nurkkaan ahdistanut muisti minusta jonkun mainittavan piirteen.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan. Tämä kuva paljastaa sanojan osuuden pentuaikaiseen puolustautumiseen. Kun sen tarkistin kuvasta, jatkoin keventynein mielin isän kanssa kirkossa käyntiä.
Sotaherra, kansakoulunopettaja oli kuollut. Isää pyydettiin kirkonnäytelmään esittämään Simeonia. Puettiin alba päälle ja siellä edessä Simeon piti sylissään nukkea. Aamuhartaus sisältää maininnan tuosta tapahtumasta.
Toinen elämääni sivuava yhteisvastuukeräyksen aihe. Tuusniemellä osallistuttiin näihin keräyksiin, jopa veteraaneille. Siihen loppui minun anti, kun valkoiset lupasivat minun kautta isälle kuoltua havuseppelleen haudalle. En pyytänyt, sillä ei ollut mitään merkitystä ja säästyi järjestön rahat omiin kuntoutuksiin.
Isän kuoltua palasin Lahteen. Osoitteenmuutos siirsi minut paikalliseen yhdistykseen. Menin katsomaan paikan päälle. Meille jaettiin yhteisvastuukeräyspinssejä á 100mk/pussi. Myy tai maksa. Maksoin pinssit myymättä yhtään kappaletta, minulla oli muuta tekemistä. Sairaan hyville -yhteisvastuukeräys oli syy kristitylle lähettää minut potilasjärjestöön tukea saamaan. Menin ja löysin Lahden savolaiset. Sieltä se löytyi syntymävamman perusteella vammaisjärjestöni. Erosin yhdistyksestä ennusmerkkien perusteella.
Tämän kevään yhteisvastuukeräyksen teema on saattohoidon järjestäminen. Saa nähdä kenelle sitä saattohoitoa riittää, kuka saa kuolla yksikseen. Näissä mietteissä jatkan alkanutta vuotta ja edessä olevaa Kuolinsiivousta. Enää en ajattele nukkumaan käydessä huomisen itsehemmottelua. Se aika on ollut ja mennyt. Olen tehnyt sen, mitä toivon itselleni tehtävän. Mutta on rakastettava itseään ensiksi. Maailma on täynnä itserakkaita ihmisiä, narsisteja. Se on sairaus, johon ei ole hoitoa. Kirkon köyhyydellä ei tarkoiteta rahanpuutetta. Jos näin ajatellaan, on se järjenköyhyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti