Torstai, 23. tammikuuta 2014 toistuu päivänä samanlaisena kuin se on merkitty aikakirjoihin 72 kertaa tätä päivää ennen. Noista puol'talven päivistä ei ole ulkoilukuvia eikä juuri sisälläkään otettuja. Tämä nurkkakuva/1948 heräsi henkiin 1991, kun kävin tervehtimässä vierellä istuvaa tyttöä työvoimatomiston pöydän toisella puolella. - Sinä olit pentuna kova suuttumaan. Siinäpä odottamaton tervehdys 5 -kymppiselle pitkän poissaolon jälkeen. Hänen muistonsa minusta olisi voinut pukea muotoon:
- Maire, perkele, halausten kera tai ilman. Miehet tervehtivät toisiaan näin, kuulin isältäni, kun Eteissaaren mökistä lähtöisin oleva sotakaveri tunnisti isäni eläkeläisten retkellä.
- Arvi, perkele.
Juoksujalkaa riensin kotiin. Kaivoin esille vanhat valokuva-albumit, etsin juuri tuota kuvaa, josta sanojalla oli tunnetila muistissa järjestäessään, kuka saa istua vierellä ja kehenkä pitää olla hajurako. Se säilyi nuo 10 Tuusniemellä viettämääni vuotta hänen järjestellessä omaishoitajien työllistämistä.
- Olet vaikea työllistettävä.
- Olet vaikea omainen.
- Olet vaikea potilas.
Siinä järjestelijöiden vaikeudet kaikilla tahoilla, kun minulla oli oma kutsumus omien vanhempien hoitajana arjessa ja saattohoitajana kuoleman lähestyessä. Joskin saattohoitoaika jäi lyhyeksi. Äidillä tiistaista keskiviikon ja torstain väliseen yöhön, isällä perjantaista maanantaiaamuun. Silloin he luovuttivat tietäen, ettei tästä enää voinut kääntyä takaisin.
Ihmiset, joita en totellut, eivät enää tervehtineet kärsittyään arvovaltatappion. Minut nähdessään he hävisivät kadun toisen puolen pusikoihin tai käänsivät selkänsä. Minäkään en halunnut häiritä negatiivinruskeiksi paisuneita pallopäitä.
Voimauttavien valokuva-albumeiden ja kirjojen joukosta kaivoin esille kalenterin 2001. Kalenterin välissä kuvan kohdalla on voimauttava kuva taivaalle piirtyvä teksti hypystä tuntemattomaan. Alastulo lähtöpisteeseen on varma.
PÄIJÄT-HÄMEEN POLIISILAITOS LAHDEN PÄÄPOLIISIASEMA:n kuitti todistaa antamallaan henkilökortilla 2011, että minä olen minä asioidessani yhteiskunnan kanssa.
- En kuollut syöpään.
- En ollut lataamossa.
- En ollut katuhuorana.
"Mikä sinä luulet olevasi?" kysymykseen annoin äänettömän vastauksen woodoomenoilla. Sielunhoitona sain selittävät sanat: "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä."
Elinkello on oikeassa ajassa, aikamerkki klo 6.00. Avaan radion, jään odottamaan aamuhartautta. Seuraava havainto on Päivän mietelause. YLE Radio 1 06.56 - 07.00, josta sieppaan lapsen palautteen äidin kielteiseen opetukseen.
- Äiti, sinähän tässä opetat. Melkein sama kuin "senkin porsas" vastaa.
- Äiti, porsas on sian lapsi.
Mistään en voi tarkistaa, mikä päivänmietelause oli, kun en tallenna jälkikuuntelua varten nauhalle. On mennyt pois muodista eikä kasettisoitin ole enää käyttökunnossa.
Olen kiitollinen aamusoiton juontajalle viihdyttävästä välipuheesta esitettävistä kappaleista. Se tekee hetket nautittaviksi, kun itse ei tarvitse nähdä vaivaa.
W.A. Mozart: Presto Sinfonia concertantesta Es-duuri (Richard Tognetti, Christopher Moore ja Australian kamariork.) Corrette: Meritaistelu (Jukka Tiensuu).
Aamuhartaus on kuunneltava, onhan moni pappi kiinnostunut EU -ehdokkuudesta.
Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki. Hartauden musiikkina Kampin laulu laulaa virrestä 310 säkeistön 8. Virsi alkaa sanoin "Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on", joht. Eric-Olof Söderström, Pertti Eerola, urut. Hartaudet: Aamuhartaus 23.1
Presidentti Martti Ahtisaari vihitään Åbo Akademin kunniatohtoriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti