Työnjako

Inhimillinen tekijä ke 2.11.2016
Kun asiantuntija on itse kriisissä, auttaako oma ammattitaito? Vieraina terapeutti Tommy Hellsten, psykologi Ilona Rauhala sekä lääkäri Erkki Perämäki.

Viikon puheenaiheet, viikko -45
Kirjoittaja Värtsi • 7.11.2016 • 1 Kommentti 

Sana on vapaa. 

 

Menin sovittuna aikana verikokeeseen ennen suunniteltua toimenpidettä. Laborantti oli flunssainen, joten kysyin.

- Oletko työkykyinen?

- Lääkärin mielestä kyllä.

Seuraavana päivänä aivastelin ennakoiden spirometrian onnistumista. Edellisen kerran tulokset olivat normaalit, mutta tällä kertaa puhaltelu ei tahtonut onnistua. Astmaepäily siitä heräsi. Käynti keuhkolääkärin luona johti astmalääkityksen aloittamiseen. Sekin vielä ylimääräisenä piikityksen ja pillereiden lisäksi tehdä seurantaa lääkkeiden vaikutuksesta ja kirjata ne ylös.

 

Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään ikääntymisen tuomia muutoksia sisäelimissä, eihän kukaan selviä elämästä hengissä.

Vein Isän vuodeosastolle lepopaikalle, kun itselläni oli asioita hoidettavana. Petipaikkaa järjestellessä hoitaja kertoi osastolla riehuvasta vatsatautiepidemiasta.

- Miksi siitä ei ilmoitettu etukäteen, olisin siirtänyt matkaa tuonnemmaksi? 

Sängyn viereen tuotiin kolmiportainen koroke, että vanha mies pääsee vessaan. Keinokuitupyjamassa ei ollut kuin jokunen nappi jäljellä. Kaikki reuhotti niin kuin reuhotti.

 

Viikon jälkeen Isä kotiutui sairaana, tartutti veljen ja minutkin vuodeosastolla saamaansa vatsatautiin. Pitääkö levittää kylälle kaikki laitoksen taudit, jos joutuu sinne sisälle? Minun arvostukseni laitoksen hoitoon kotona hoidetulle on murentunut vuosien myötä. Yhteistyöstä ei ole puhettakaan, se on rangaistus kotonahoitajaa kohtaan ja hoidettavakin häpeää tuottamaansa vaivaa.

 

Muistelen lämmöllä Niilin riistanvartijan lääkäriveljeä, joka hoiti Lahden terveyskeskuksessa polvivaivaani. Pyörätuolilla minut työnnettiin päivystyslääkärin luokse. Lääkäri tiesi tehtävänsä ja omin avuin siirryin tuolille istumaan. Lääkäri totesi hymyillen pilke silmäkulmassa.

- Pyörätuolia et enää tarvitse. Hän itse työnsi sen pyörätuolivarastoon odottamaan seuraavaa tarvitsijaa.

 

Paikallinen lääkäri kehoitti aina menemään psykiatriseen hoitoon, kun muuta ei osannut. 

- Voisin istua joka viikko psykiatrisen vastaanotolla puhumassa, mutta rakenteet eivät siitä mihinkään muutu. Sote-uudistusta odotellessa sairas henkilökunta tartuttaa terveet kävijät, ettei vain työt pääse loppumaan niiltä jäljellä olevilta uupuneilta ammatti-ihmisiltä. Tulisikohan Posti avuksi tarvittaessa?