keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rohkeus elää

Vanhenemisesta
by Verkkolehden lukija • 4.11.2015 • 6 Comments

”Ainoa tulevaisuuden näkymä, joka minua kiinnostaisi on tunteiden tulevaisuus. Mitäpä minua liikuttaa, miltä kaupungit huomenna näyttävät, millaisia ovat talot, kuinka nopeita ajoneuvot…Mutta miltä elämä maistuu? Mitkä ovat ihmisen uudet syyt tahtoa ja toimia? Mistä hän ammentaa rohkeuden elää?” -Jean Rostand

Hartaudet: Aamuhartaus 4.11.2015 professori emerita Raija Sollamo
Professori emerita Raija Sollamo, Vantaa.
Keskiviikkoaamun hartauksissa puhujat "kurkistavat taustapeiliin" ja kertovat elämästään kristittynä eri elämänvaiheissa.
Virsi 484 alkaa sanoin: "Totuuden Henki, johda sinä meitä".
Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).


85 vuotta täyttänyt verkkolehden kirjoittaja ja 10 vuotta nuorempi professori emerita kurkistavat taustapeiliin. Voin vain kuvitella mitä oli elämä ennen sotaa ja sodan jälkeen. Odotan aamuhartaudesta julkaistua tekstiversiota, että voin verrata kokemuksia kristityn elämästä eri elämän vaiheissa.

Oma henkilöhistoria noudattaa luokkajakoa sodan jälkeen tiettömän taipaleen takana. Vanhemmat antoivat mahdollisuuden lähteä oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Lomalla kävin kotona jouluna ja pääsiäisenä. Sitten oli kesäloma verkonlaskuineen ja heinäntekoineen. Syksyllä kaura ei vielä ollut kypsynyt, kun sitä seivästettiin kuivumaan. Mitäpä minä näistä kotitöistä muistan, olinhan saanut kasvaa kotona 12 -vuotiaaksi kolmantena kahdeksanlapsisessa perheessä.

Todellisuuteen heräsin isän soittaessa aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti.
- Minä tulen.

Näinä vuosina 1991 - 2000 edettiin päivä kerrallaan uutta vuosituhatta kohti. Todellisuudessa suunta oli kuitenkin eletyn vuosituhannen alkuun. Tulin tietämään, että Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat asuttavakseen kunnan mökin 1900 Juojärven rannalla. Järvi oli juomakelpoinen ja antoi 7 km pitkän vesitien kirkonkylän rantaan. Mannerta pitkin toiseen suuntaan Vihtanimeä oli sama 7 km karjapolkuja Kojanlahden hiekkatielle.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti