maanantai 22. helmikuuta 2016

vk 8

Viikon puheenaiheet
Viikon puheenaiheet, viikko 8
by Värtsi • 22.2.2016 • 0 Comments > 18 Comments
Sana on vapaa. 


Siitä puhe, mistä puute. Viikko 8 sai 18 kommentia ja yksilötasolla yhden harmituksen ajattelustani näkyvästi. Joskus on vain tartuttava toimeen ja ilmoitettava eriävä mielipiteensä. Takaportti jäi kuitenkin auki, että yhteydenpito jatkuu.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kannaksen kierros

Dokumenttiprojekti 
Kannaksen kierros
Karjalankannaksella valtioiden, uskontojen ja ideologioiden rajat ovat jatkuvasti muuttuneet, joten ihmiskohtalotkin ovat yleensä muodostuneet joksikin aivan muuksi mistä on haaveiltu. Toimittaja Arvo Tuominen. 
Kuukauden katseluaika on vaihtunut  3v9kk, joten ehdin kiertää Kannaksen niin monta kertaa kuin tarve vaatii.


Kannaksen kierros -sarja kaupunki kerrallaan

Toimittaja Arvo Tuomisen dokumentti Kannaksen kierros esitetään lyhytdokumentteina kaupunki kerrallaan:

Viipuri ke 2.3. klo 21.30 ja ti 8.3. klo 19.51 
Viipurista löytyy niin Venäjän, Ruotsin kuin Suomen valtakausien symboli. O: Arvo Tuominen 

Primorsk ke 2.3. klo 21.40 ja ti 15.3. klo 19.50 
Venäjän 1917 vallankumous merkitsi hurjaa rakennemuutosta Koivistolle, kuten 1991 kumous Primorskille. O: Arvo Tuominen HD 

Ino ti 22.3. klo 19.50 
Sijaitseeko Inon rauniolinnoituksessa mystinen "Vyöhyke", jonne ihmisiä on kadonnut? O: Arvo Tuominen


Terijoki ti 29.3. klo 19.50
Halpa asuminen ja helppo viinansaanti tekivät Terijoesta kieltolain aikaan suomalaistaiteilijoiden suosiman kesänviettopaikan. O: Arvo Tuominen

Komarovo ti 5.4. klo 19.50 

Kellomäki-Komarovosta tehtiin Stalinin käskyllä akateemikkojen kylä, koska venäläisnobelisti Ivan Pavlov vietti kesänsä siellä. O: Arvo Tuominen
 
Kuokkala ti 12.4. klo 19.50

Meri on aina ollut suuren vapauden symboli ja tuota tunnetta kuvaa erinomaisesti Kuokkalan suuren pojan Ilja Repinin maalaus "Mikä vapaus". O: Arvo Tuominen
 
Sestroretsk ti 19.4. klo 19.50

Sestroretsk oli Kannaksen rannikkoalueen datsha- ja kylpyläkulttuurin ja siihen liittyvän huvielämän alkukoti ja salakuljetuskeskus. O: Arvo Tuominen

Kirjasalo ti 26.4. klo 19.50

Vanhasta sivilisaatiosta muistuttaa enää vain muutama omenapuu ja kukkivat kullerot. Kirjasalo on siis ekologisesti kestävä tasavalta: ei ihmistä, ei ongelmia, totesi jo Josif Stalin. O: Arvo Tuominen 

Taipale ti 3.5. klo 19.50
Taipaleen taistelulla oli jopa isän tai pojan surman piirteitä, sillä puna-armeijan tykistöä johti kenraalieversti Wladimir Grendahl ja Suomen puolella taisteli hänen poikansa Boris. O: Arvo Tuominen Räisälä ti 10.5. klo 19.50

Räisälä ti 10.5. klo 19.50 
Ortodoksinen usko tuntuu sikäli lohdulliselta, että autuuteen pääsee jokseenkin automaattisesti eikä näin ollen elämää tarvitse tuhlata kilvoitteluun ja leiviskän hoitoon. O: Arvo Tuominen



maanantai 15. helmikuuta 2016

Viikko 7 puhututtaa


Viikon puheenaiheet, viikko 7

Sana on vapaa. 

Viimeinen kommentti koskee tätä päivää penkinpainajaisineen. Kevään 1961 painajaiset koskevat maalaiskoulun jättäviä abeja. Hevosajelulle päästiin kuka mitenkin varustautuneena, susiturkissa tai ilman. 
- Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä. Eila oli edennyt paikallisen Kelan johtajaksi. Siitä minulle mainittiin palattuani omaishoitajaksi. Tausta ajatus oli kuitenkin, kun sinusta ei mitään tullut. Eila kuoli syöpään 5-kymppisenä.

- Miksi sinä et opeta lapsia lukemaan kaatopaikalla? kysyi Tansaniasta Suomeen synnytyslomalle tullut isä. Heidän Mestarinsa eli 10 kuukautta, kun menehtyi syöpään. Vasta jälkeenpäin tajusin, että enhän muuta ollut tehnytkään kuin maailman pahimmassa paikassa opettanut lapsia lukemaan. Sitten koulut lakkautettiin, maaseutu autioitui ja työ vaihtui vanhemmista huolehtimiseen.

Koko elämäni ajan vuoden 1941 punaisesta heinäkuun päivästä on tulevaisuus ollut tiedossa. Riemuylioppilaana en ole tuntenut tarvetta osallistua kunniakäynneille hautausmailla. Luurangot kaapista on haudattu uudelleen siunaamattoman hautauksen jälkeen siunattuun maahan. Sen rivin jatkoksi halusin tulla haudatuksi, mutta äidin kuoleman jälkeen riittää meille jokaiselle uurnapaikka äidin arkun päällä.
Isälle luvattiin kuoltua havuseppele haudalle valkoisten veteraanien toimesta. 
- Ehtiihän tuon sittenkin, sai isä sanotuksi liikuttuneena kuultuaan lupauksen.
- Pitäisikö minun vielä se pyytää. En pyytänyt enkä kutsunut veteraaneja peijaisiin. Lapsilta isä sai havuseppeleen ja lapsenlapsilta kukkakimput. 

Näin on hyvä. Kylälle jäi elämään epätietoisuus, onko isäni kuollut. Hautaustoimistoon en sitä ollut ilmoittanut ensimmäiseksi. 
Isä kuoli, ennen kuin kuoli. Eikä kuollut, sitten kun kuoli.