Perhepotretti

Suvivirren päivänä 31.5.2011

Onni

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

Tauti tanssi talvitiellä: Lauri Viita

Kaita polku kaivolta ovelle

nurmettuu.

Ikkunan edessä

pystyyn kuivunut omenapuu.

Reppu naulassa ovenpielessä,

siinä linnunpesä.

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

Minun perhepotretissa ovat kaikki minulle tärkeät ihmiset. Olemme sisaruksia. A-ukki, A-mummo ja Maissu-mummo.Tytöt olivat pieniä silloin, kun he lapsensilmin katsoivat vanhenevaa sukua. On menty yhden sukupolven yli, lapset ovat lapsenlapsia. Kuva muistuttaa käynnistä mummolassa ja voin tulkita sen omalla tavalla. 

Kuinka paljon on riittävästi; pari riviä kirjaimia tänään, Äiti, olen onnellinen.

Lapsi, lapsia, lapset ja vanha onnellinen kaiku: Isä, hei!

Tänään olisimme samanikäisiä puhumaan samaa kieltä. Ensiksi tai vihonviimeiseksi piti elää aika, kun tauti tanssi talvitiellä omaa tehtäväänsä toteuttaen. 

-Kun tapan talon emännän,

samalla isännän isken,

kohta kaikkia komennan.

Sinä palvelet paremmin,

kun et kuole, vaan vikiset.

Sain pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta. Tänään on minulla oma juhlapäivä riemuylioppilaana. Toiset viettävät juhlaansa 4.6.2011. En osallistu juhliin ulkokuntalaisena, onhan lauantaina äidin kuolinpäivä. Puolustusvoimien lippukin oli puolitangossa  19 vuotta sitten. Kaikesta on kauan aikaa. Lapsenlapsikin täyttää 18 vuotta ja saa ajokortin. Minäkin sain kaiken kesällä 1941 syntyessäni, vaikka se ei ollutkaan kultakehto. Sitä nyt kaikki havittelevat itselleen kuuluvana. Onnikin taivaanportilla viemisinä äidin kuolinpesänkuolinpesäosuus. Tämäkö on ollut kaiken tarkoitus, ja minun, onnellisen, elämäntehtävä, jakaa, jakaa, jakaa perintöosuuksia kaikille osakkaille rahaksi arvioituna saman verran, 1/8 vanhemmuuttakin.

Kaiken jälkeen: Kesä jatkuu. Kesä.