Aateluus velvoittaa

Ei pappi pahalta maistu. Katsoin vierestä häätilaisuudessa. Alle vuodenikäinen vauva oli päässyt pappi-isän syliin ja hamusi suuhunsa mustan kauhtanan hihaa. Äitinä olen ollut ylpeä vieraan miehen antamasta palautteesta tyttärestä työssään. Omistaan ei tunne häpeää, mutta joskus olen pelännyt puolesta, kun vanha setä suunnitteli menoa tyttären luokse viinipullon kanssa. Namusetiä on aina ollut. Kuinka niistä varoittaa pelottelematta, että kaikki miehet pitää kiertää kaukaa. Etiketti on sisäsyntyinen ominaisuus. Tietää, kuinka käyttäytyä näkyvästi ja näkymättömästi. 16-vuotias kulkija on maksanut ensimmäiset oppirahat.

Juhlassa ja arjessa loppuun asti yhdessä. Kuulemani haastattelu Kenraalintalossa:

- Kuinka tässä käy, kun Kamarineitokaan ei ole enää nuori.

Tiskasin astioita ja ajattelin heidän olevan jo sviitissä täysihoidossa palvelijoiden ympäröimänä. He olivat kuitenkin kotonaan Kamarineidon huolehtiessa Kenraalistaan. 

Ja taas jaksoin jatkaa samoin kuin Kenraalintalossa ja monessa muussa kodissa tehdään arjen askareita. 

- Hieno aate, kuka mokas, kysyy Jaakko Laakso radion syntymäpäivähaastattelussa. Samaa voin kysyä oikeana pitämistäni aatteista suvun perinteen mukaan.

- Kuka mokas?
Lapsuuskodin seinällä isäni sotilaskuva ei yhtään häpeä kenraalin muotokuvan rinnalla. Kirkonkylän osakkeessa valokuvat:
Isä 75 v
Tirkkosen sukuvaakuna
93 -vuotias isä istumassa tuolissaan 9.11.1999.
10.11.1999 ambulanssi vie isän päivystyksestä naapurikunnan terveyskeskukseen ja tuo takaisin oman kunnan sairaalaan.
- Vie kotiin, sairaala on täynnä ja viikonloppupäivystys on tulossa.
- Nyt en enää vie, en yksin voi hoitaa sängynpohjalle joutunutta miestä kotona. 
- Kysytään lääkäriltä.
- Mitä lääkäri sanoi?
- Vie sitten kun vie. Alkoi kitumalla kuoleminen. Hän kesti tasavallan vallanvaihtopäivään.
6.2.2000 oli isän viimeinen elonpäivä. Eläköön uusi naispresidentti, huudettiin illalla. Aamulla aikaisin 7.2.2000 isäni kuoli.
 - Tähän asti ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja.
Siitä alkoi omituinen taistelu suvussa, kunnassa ja valtiossa. "Omat ja maailma"
Tänään puhutaan kaulassa kannettavasta tietotikusta, joka sisältää kaiken terveys/sairaustiedot kantajasta. Lisäisin vielä tikkuun saldon kuolinpesän tilasta. Mitä jäi jäljelle. Kuka on perijä. Kuka hoitaa asioita. Kunnanjohtajan mielipide: Jatkajalla ei ole elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä.

Perinnön asioidenhoitajana minua on opetettu. Sijoittajat ovat olleet pesänryöstössä aktiivisia. Tilalliset sitä ennen ja veteraanit luvatessaan havuseppeleen kuoltua haudalle. Paremmin ei ole omalla kohdalla; mustamaalaamista korkeimmalta poliittiselta taholta "edunvalvojina". He puhuvat kuin palaneesta pässinpäästä. Näin maailma antaa rahanvoimalla. Naamakirjassa olisi paljon kreikkalaisia ystäviä tulossa kaveriksi. Muistoa kunnioittaen samalla mitalla annan takaisin.