Yhteismetsä

Metsien säilyttämistä jakamattomina puhutaan tänään ja puhuttiin 10 vuotta sitten. Hallikainen otti jakajana amerikkalaisen mallin arvottaa kesämökkiosakkaille osuudet auringonlaskun ja ilmansuunnan mukaan. Kun niiden arvo ei riittänyt rakennuspaikan lisäksi, tuli kesämökkipläntin omistajista pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi aukkohakkuut, metsärannat ja juostenkustut juoperot rasitusteinä kantatilan osuudeksi. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonäärin perinnön pelastaja. Tapahtumilla on yhteisiä piirteitä slummien miljonäärin elämään. Menneitä aikoja muistellessa kävin kalassa Heikin kanssa Kallavedellä silloin kun rakennettiin Berliinin muuri. Kaiken jälkeen muistelen metsäretkeä Lempolammella. Heikki kysyi: 
- Mennäänkö kirkkoon vai metsään? Menimme metsään.
Tiitiäisen satupuu: Kirsi Kunnas

HEIKKI JA MINÄ

Heikki menee heinään 

ja minä menen mukaan.

Meidän täytyy mennä,

sillä eihän kukaan

pidä seuraa pollelle

kun heinäkuormaa lastataan.

Me sille kaikki kerrotaan

ja sen kysymyksiin vastataan.

Heikki menee kalaan
ja minä menen mukaan
ongen kantajaksi.
Eikä varmaan kukaan
osaa olla hiljaa,
niin hiljaa kuin me kaksi.
Me ihan hiljaa kuiskitaan 
ja hiukan vettä huiskitaan.


Heikki menee metsään 
ja minä menen mukaan
puiden tuttavaksi.
Eikä varmaan kukaan
leiki niin kuin Heikki
ja minä myös, me kaksi.
Me metsän jutut kuunnellaan
ja niitä sitten muunnellaan.  

Nyt kuuntelen StoraEnson puhetta puiden myynnistä ja rahojen siirtämisestä pankkitilille korkoa kasvamaan. Kysyn Heikiltä neuvoa ja annan mennä konsernin puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Yhteismetsän muisto herää surisemaan korvassa kuin joulukärpänen.