Kahden maan kansalainen

Kun tulee aika, tulee neuvo.

Nyt viimeistään on hyvät neuvot tarpeen joka taholla. Takana on kirkollisvaalit ja seurakunnissa on valitut saaneet tehtävänsä. Olen ollut liikkuvaista kalustoa, että kauttakulkemani seurakunnat ovat jääneet kirkollisveron kerääjiksi. Kotikirkkoni, Tuusniemi, on tutuin jo siltä ajalta, kun Isoisä souti järvimatkan Vihtaniemeltä kirkkoon. Toi nälkäpalkalla kirkonrakentajalle evästä kotoa. Pappi sanoi tuusniemeläisiä oekeeksi immeisiksi verratessaan eri pitäjien ruokatuomisia keskenään. Tuusniemeltä tuli parhaat eväät. Isä tuli rintamalta viemään tyttärensä kastettavaksi kirkkoon. Kirkkoherra kyseli niistä kaatuneista, jotka tulivat saman kuorma-autonlavalla, isä ainoa elossa. Oli kesä ja arkut olivat lastattu pinoihin. Sen näin Tukevan Taunon sota -elokuvassa.

Lapsena käytiin pyhäisin kirkossa, osalistuin minäkin papin hautajaisiin. Kävin rippikoulun vieraalla paikkakunnalla, jossa uskonnonopettajastani tuli piispa. Muuttojen yhteydessä seurakunnat vaihtuivat jääden kaukaiseksi. Aikuiseksi tultuani kirkon naisnäkökulma oli jo silloin julkilausuttu: Huora. Eikä puheet ole miksikään muuttuneet naispappeja ja -piispoja valitessa.

Palasin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi. Kirkossakäynti jatkui isän kanssa totuttuun tapaan. Maallikkojäsenet näkivät rahastuskohteen. Kirkonkammarin vuokraa nostettiin, kun tulin uudeksi vuokralaiseksi. Maksoin kalliisti sähkölämmityksestä, harakat nauraa räkättivät haaskalla kuin siantappopäivänä odottaessaan tappaisia. Poliittiset luottamushenkilöt eivät voineet salata tyytyväisyyttään. Hetken kesti elämä sekin synkkä ja ikävä. Huijarit olivat jo jalkautuneet maakuntiin.

Harakka opetti minulle venäjää rah-rah-manovina. Oli tarpeellista kunnan bisneksien kannalta, kun se toi venäläiset naapuriksi Vihtaniemelle. Heille on minulla varattuna muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa. He tarvitsevat sen, eihän ulkomaalaisilla ole oikeutta omistaa maata Venäjän raja-alueella. Kyllä Siperia opettaa, kun en rakenna valtion omistamalle maalle, vaan olen työleirillä. Siksikö,  että
- Kyllä ne ovat.
- Viisaita ovat, kun turvaavat omat raja-alueensa.
- Tyhmiä suomalaiset, ottamalla lahjusraahaa upporikkailta venäläisiltä.


Enää en tiedä, missä ollaan menossa. Ja mitäpä se ketään liikuttaa. Paneudun nobelkirjaan "Vihreä talo" ja luen blogikirjoitukseni alusta lähtien. Lisään kappalejaot, lukijoiden haukata happea välillä. Sisältöä ei tarvitse muuttaa, oli yhtä totta silloin kuin tänä päivänä vaalista vaaliin. Päijät-Häme on Suomen ylivelkaisin alue suurkunnaksi yhdistymättäkin.